Kohtaamisia

Joka päivä kohtaamme erilaisia ihmisiä ja ihmiskohtaloita.

Artikkelin nimi kohtaamisia tuli siitä, että tapasin työn puitteissa vanhuksen, joka jäi mieleeni.

Suurin osa kohtaamisista jää mieleeni positiivisessa mielessä, mutta tämä kohtaaminen teki surulliseksi ja mietteliääksi.

Jokainen meistä haluaisi tulla arvostetuksi, huomatuksi ja kuulluksi. Vanhuus tai sairaus ei muuta sitä tilannetta ja usein vielä ” ympyrän” pienentyessä kaipaamme kuuntelijaa ja vaihtelua päivään.

Sairaana tai vanhana voi tulla rajoitteita, jonka vuoksi ne arkiympyrät pienenevät, arki muuttuu seinien tuijottamiseksi ja kellon tikityksen kuuntelemiseksi.

Usein nuori, hyväkuntoinen ja elämän touhuissa oleva unohtaa asettautua vaikeassa tilanteessa olevan asemaan. Ajattelemme, että se oma kiireemme on niin tärkeä, että se pieni hetki toiselle sotkee elämämme ja touhumme.

Mutta, yksi silmänräpäys ja itse saatamme olla siinä samassa tilanteessa. Sairaana. Kaipaamassa kuuntelijaa ja tulla kuulluksi.

Kohtaamisessa on tärkeää, että pysähdyt ja keskityt mitä toinen kertoo. Samoin pieni kosketus voi kertoa enemmän kuin liuta lohduttavia sanoja.

Palaan tähän työn puitteissa tapaamaani vanhukseen, kun kävin hänen luonaan.

Tunnen hänet jo useamman vuoden takaa ja hän on yleensä aina iloinen, vitsikäs ja silmissä loistaa huumorin pilke sekä nauru raikaa.

Halittiin lämpimästi niin kuin joka kerta tavatessamme ja höpöteltiin juttujamme.

Sitten, kun saimme työkuviot tehtyä niin jäimme vaihtamaan kuulumisia ja kyselin häneltä miten hän voi.

Hän vastasi, että nyt minun arkeni muuttuu taas muutamaksi viikoksi, kun päivätoiminta jää lomalle.

Hän ymmärsi oikein hyvin, että työntekijät tarvitsee lomaa, jotka koko pitkän vuoden keksivät heille mukavaa touhua ja päivätoiminta on hänen kohokohtansa arjessa.

Mutta nyt siihen arkeen tulee tyhjyys muutamaksi viikoksi ja se mietitytti.

Kysyin häneltä, että sinullahan on lapsia ja lapsenlapsia. Jospa kutsuisit heitä vierailulle. Hän vastasi, että on toki ja lapsilla on lomat, mutta kun oli epävarmaa onko heillä aikaa vierailla.

Voi ei, ajattelin siinä vaiheessa ja taisipa lipsahtaa tuo sana suustakin. Jos on useamman viikon loma niin eikö tosiaan ole aikaa vanhukselle, jolle ne lapset ja lapsenlapset ovat maailman tärkeimpiä ja joille hän on antanut aikoinaan aikaa? Sen kuulee hänen puheestaankin.

Olen sitä mieltä, että tämä maailma jää keskeneräiseksi minun ja sinun jälkeesi, vaikka kuinka yrittäisimme liehua. Mutta sitten, kun se läheinen on poissa niin menneisyyttä ei saa enää muutettua ajattelemalla, että olisinpa käynyt.

Lohdutin vanhusta ja sanoin, että jospa sinun lapsesi ja lapsenlapsesi kuitenkin tulee kyläilemään. Vanhus vastasi minulle sellaista, jota en välttämättä olisi halunnut kuulla.

Hän sanoi, että silloin kun sairastui vierailut väheni eikä yövieraitakaan enää ole käynyt lomilla, koska hän uskoo ja sukulaiset on vihjanneet, että heille tekee vaikeaa nähdä hänet hauraana ja sairaana. Lopuksi hän sanoi huumorilla, että jospa hän tästä toipuu niin sukulaisetkin uskaltaa käydä.

No, nyt ilmeeni kertoi varmaan enemmän kuin tuhat sanaa ja mielessäni päiväilin, että EI VOI OLLA TOTTA!

Voiko tosiaan joku hylätä toisen vaikealla hetkellä, kun tekee pahaa?

Entä jos itse olisinkin tuo hauras ja sairas?

Haluaisinko minua kohdeltavan näin? Ehkäpä sinua kohdellaankin, kun läheiset ympäriltä etääntyy.

Lopuksi vielä keskustelimme ihan arkipäivän iloisista asioista ja maailman menosta sekä sovimme näkevämme taas syksymmällä työn puitteissa. Lopuksi se iso rutistus.

Tällä kertaa tämä kohtaaminen oli ohi ja mietinkin seuraavaa kohtaamistamme.

Saa nähdä millaisia kohtaamisia tämä päivä tuo vielä tullessaan.

Mutta jokainen kohtaaminen tuo ajatuksia ja opettaa meitä. Ei ole turhia kohtaamisia.

Vanhustenviikko 1.10-8.10. 2017

Tällä viikolla vietämme vanhustenviikkoa. Vanhustenpäivä on lokakuun ensimmäinen sunnuntai ja sitä seuraava viikko vanhustenviikko.

Eli oikein hyvää vanhustenpäivää ja vanhustenviikkoa kaikille vanhuksille.rose-1687884_1920

Vanhustenpäivää on vietetty Suomessa jo vuodesta 1954.

Olen saanut jo useina vuosina seurata työn puolesta miten hienoja ohjelmia ym. aktiviteettejä järjestetään vanhuksille vanhustenviikolla ja miten tärkeitä ne ovat useimmille vanhuksille tuoden vaihtelua ja suurta iloa heidän arkeensa.

Tänä vuonna Suomi viettää myös itsenäisyyden 100-vuotis juhlaa ja 100-vuotiaita vanhuksia on onneksi vielä keskuudessamme ja he ovat nähneet monenmoista vaiheita kotimaassamme. Monet vanhukset tykkäävät kertoa vanhoja juttuja ja toivoisin,flag-of-finland-123273_1920 että me nuoremmat jaksaisimme kuunnella heidän tarinoitaan, koska ne ovat heille tärkeitä muistoja ja ehkäpä osasimme arvostaa heidän elämäänsä paremmin. Monelle muistisairaalle vanhukselle vanhat asiat ovat selvänä muistissa ja tuoreemmat ovat unohtuneet.

 

Tämä vuoden teema on Ikäpolvet yhdessä. 

Eri ikäpolvien välinen kanssakäyminen antaa molemmin puolin positiivisuutta ja uusia näkökulmia elämään, sekä monelle vanhukselle elämän iloa varsinkin yksinäisyyden keskelle. Me nuoremmat voimme oppia vanhuksilta ja vanhemmat sukupolvet meiltä nuoremmilta.

grandfather-1413784_1920Usein meidän jokaisen ikäpolven on helpoin ymmärtää oman ikäistemme ajattelua sekä toimintaa. Vanhukset voivat arvostella meitä nuorempia, että heidän nuoruudessaan tehtiin noin ja näin, vaatteet oli kunnolliset sekä kaikki oli paremmin. Ja me nuoret ajattelemme, että taas nuo vanhukset jauhaa samaa vanhaa asiaa ja neuvovat, vaikka eivät tiedä asiasta. Mutta olemalla avoimin mielin, jokaisella ikäpolvella on toisilleen annettavaa positiivisessa mielessä enemmän, vaikka ristiriidoiltakaan ei voi aina välttyä.

Olisikin hyvä, että pienten lasten vanhemmat mahdollistaisivat lasten viettää aikaa myös vanhusten kanssa. Onneksi on jo joitakin palvelukeskuksia, joissa toimii lasten päiväkoti. Elämän ääripäissä olevat ihmiset saavat kanssakäymisen ohessa toisiltaan paljon. Vanhukset saavat elämän iloa katsellessaan lasten riemua, sekä energiaa ja lapset oppivat vanhuksilta heidän elämän varrella oppimaansa elämän viisautta.

Eri ikäpolvien yhdessä oleminen voi olla ulkoilua, askartelua, kahvittelua, juttelua, valokuvien katselua, liikuntaa, tietokoneen opastusta ym. sellaista läheisyyttä, jossa vanhus tuntee itsensä tärkeäksi ja arvokkaaksi. Vanhuksille kosketus on tärkeää.

Minulle tulee mieleen kosketuksesta eräässä palvelutalossa asuva vanha herramies, johon olen tutustunut vuosien varrella. Aina minut nähdessään töissäni hän haluaa halata pitkään ja monta kerta sekä suukottaa poskille monta monituista kertaa. Hän aina sanookin huumorilla, että suutelisi mielellään aivan suulle, mutta hänen ihana vaimonsa voisi loukkaantua. Nuo hetket ovat iloisia hetkiä ja tuovat rempseän naurun molempien huulille ja auringon päivään pimeänäkin päivänä.

Ainakin oma ihana mummoni tykkäsi kahvittelusta vieraiden kanssa siinä määrin, että kun hän joutui valitettavasti viimeisinä vuosinaan asumaan pitkäaikaisen asumispalvelun yksikössä niin hänelle oli tärkeää, kun menimme äitini kanssa käymään, että meillä oli termospullossa kahvit ja tietenkin iso kahvileipä viemisenä.morning-dessert-1263376_1920

Hänen silmänsä loistivat ilosta ja hän, joka ei normaalisti tykännyt kahvista niin se tilaisuus oli hänelle niin tärkeä, että hän joi useamman kupin kahvia.

 

Jokainen voisimme mennä itseemme ja miettiä elämän kultaista sääntöä ” kohtele muita niin kuin tahdot itseäsi kohdeltavan”.clock-1274699_1920

Monen ikääntyvän arki on yksinäistä ja päivät kuluvat ” aikaa tappaen ” ikkunasta ulos katsellen, kotona istuskellen tai huonompikuntoisten vanhusten sängyssä maaten ja laipiota katsellen. Meidän jokaisen kohdalle voi tulla sama kohtalo eli tulee avuton ja hauras vanhuus. Miten sinä haluaisit muiden kohtelevan sinua, riittäisikö sinulle se, että nuoret sukulaiset vain soittaisivat joskus ja silloinkin kertoakseen hätäisesti pelkästään omista kiireistään välittämättä edes kysyä, kuinka sinä voit?

Silloin se oman ikäisten sekä nuorempien seura olisi tärkeää. Valitettavasti me angel-2331377_1920nuoremmat koemme oman elämämme joskus niin tärkeäksi ettei siihen sovi vanhemman ikäpolven seura, vaikka sinä voisit olla sen hetken vanhuksen arkienkeli.

Muistetaan vanhuksiamme nyt vanhustenviikolla tuplaten, annetaan aurinkoa heidän päiväänsä ja ilostutetaan heitä, sekä muistetaan heitä vanhustenviikon jälkeenkin. Vietetään aikaa eri Ikäpolvet yhdessä.