Luomua ja glyfosaattia

Ajelen aurinkoisena syyspäivänä maaseudulla, jossa kauniisti heilimöivät viljapellot ovat alkaneet jo tuleentua kullan keltaisiksi. Suurien viljavainioiden Luomutallikeskellä kiemurteleva kylätie johdattaa ajatukseni lapsuuteni lämpimiin loppukesän päiviin. Kun olin vielä lapsi, aurinkoiset, kuivat ja lämpimät elo- ja syyskuun päivät tuleennuttivat viljan luonnonmukaisesti ja näin vilja kypsyi. Tuleentuminen on välttämätön prosessi viljalle. Silloin ravinnevirtaus tähkään loppuu ja kasvi muuttaa ravinteensa säilyvämpään muotoon. Jyvien maitomainen sisus kovettuu ja kuivaamokäsittelyn jälkeen vilja on hyvin säilyvää ja terveellistä. Ne lapsuuden kesät olivat ihanaa aikaa. Siihen aikaan syöpäpotilaat olivat hyvin harvinaisia.

Kesät ovat edelleen yhtä ihania, kuin silloinkin. Nyt vain vilja tuleennutetaan keinotekoisesti glyfosaatilla, joka on vaikuttavana aineena mm. Monsanton valmistamassa rikkakasvimyrkyssä nimeltään Roundup.  Nyt lähes joka kolmannella vastaantulijalla on jonkinlainen syöpäsairaus.

Kun vilja kuivatetaan pystyyn glyfosaatilla, luonnollista tuleentumista ei tarvitse odotella. Puimaan pääsee silloin, kun aine on muuttanut kasvin geenejä ja vaikuttanut satoon odotetulla tavalla. Myös kuivauskustannukset pienenevät merkittävästi. Luonto ei toimi enää luonnollisesti, vaan ihminen manipuloi luontoa kehittämällään vaarallisella myrkyllä.

aurinkoinen vilja Tällainen toiminta tuo viljelijän pussiin enemmän tuloa. Raha rauhoittaa viljelijää ja vaikka takaraivossa kolkuttaa tieto siitä, että hänen toimintansa on eettisesti tuomittavaa ja erittäin vaarallista syyttömille kuluttajille. Hälytyskellot eivät soi. Niin kauan kun takaraivossa kolkuttaa pelkkä faktatieto glyfosaatin vaarallisuudesta. Kun syövästä, lapsettomuudesta ja kehityshäiriöistä kärsivät muut ihmiset, kuin itse myrkyttäjä, myrkyn ruiskuttaminen saa jatkua.

Kuriositeettinä kerron tähän väliin tänä kesänä tapahtuneen tositapahtuman omasta elämästäni, joka sattui reilu kuukausi sitten. Olin erään pienehkön maaseutukunnan terveyskeskuksen vuodeosaston potilashuoneessa, vierailemassa sairaan ystäväni luona. Istuin ystäväni vuoteen vieressä ja keskustelimme muun muassa siitä, mitkä asiat mahtavat vaikuttaa syöpätautien valtavaan lisääntymiseen. Keskustelussa nousi luonnollisesti esille myös Roundup.

Koska potilaana oleva ystäväni on hiukan huonokuuloinen, keskustelumme kuuli myös huoneen toisella puolella oleva ikäiseni herrasmies. Hän otti osaa keskusteluumme, koska oli ollut viljelijänä useita kymmeniä vuosia. Hänellä oli omakohtaista kokemusta kyseisestä aineesta. Tämä ystävällinen ja fiksun oloinen mukava mies, kertoi ruiskuttaneensa viljapeltoihinsa Roundup: ia kaksi viikkoa ennen puimista, jolloin siitä on eniten hyötyä viljelijälle. Samoin oli tehnyt myös hänen naapurinsa, myöskin viljatilallinen. Tämä on kuulemma yleinen tapa myös suomalaisten viljelijöiden keskuudessa nykyään.

Kun jatkoimme juttelua viljelijän kanssa selvisi, että hän oli saapunut kotikylänsä vuodeosastolle maakuntakeskuksen suuresta yliopistollisesta sairaalasta, jossa oli ollut hoidossa. Hän pääsisi parin päivän kotilomalle, ennen seuraavaa hoitojaksoa. Hoitoja mies sanoi saavansa takaraivossaan olevan syöpäkasvaimen vuoksi. Kasvain oli vienyt häneltä jo kävelykyvyn ja tietenkin työkyky oli mennyt ja viljelyhommat oli täytynyt lopettaa tänä kesänä. Seurasin vaiteliaana sivusta, kun hänen vaimonsa tuli paikalle, auttoi miehensä pyörätuoliin ja vei hänet kotilomalle. Ajattelin samalla, että viljelijät itse ovat vielä suuremmassa vaarassa, kuin me kuluttajat. He kun joutuvat alttiiksi glyfosaatille läträtessään ja laimentaessaan sitä ja ruiskuttaessaan sitä pelloilleen.

Suomessa ruiskutetaan vuosittain 3,4 miljoonaa kiloa kasvinsuojeluaineita, josta noin puolet on glyfosaattivalmisteita kauppaniminä esim. Roundup, Rambo ja Keeper. Eikä vilja suinkaan ole ainoa kasvi, jota myrkytetään. Eviran tutkimuksen mukaan suomalaiset saavat viljojen jälkeen eniten torjunta-ainejäämiä mansikoista. Kuulostaa uskomattomalta, kun ottaa huomioon kuinka vähän mansikoita suomessa syödään. Asia on helpompi käsittää, kun ottaa huomioon, että tehotuotannossa mansikkapellot käsitellään myrkyllä noin kymmenen kertaa kesässä. Kasvukauden annos on, uskomatonta kyllä, jopa 6kg hehtaarille!

Nykyään tehotuotannossa osansa myrkystä saavat mm. peruna, porkkana ja sokerijuurikas jne. Eikä glyfosaatin vaikutuksilta säästy, vaikka pysyisi erossa edellä mainituista tuotteista. Kaupungeissa sitä ruiskutetaan kivetyksen väleihin, tienpientareille, puistoihin ja kukkapenkkeihin, joista se leviää ympäri luontoa. Tietämättömät kotitarveviljelijät myrkyttävät omat kasvimaansakin ennakkoluulottomasti tappavan vaarallisella aineella.spike-8743_1280 On tutkittu, että valumavesien mukana viljelyksiltä päätyy runsaasti glyfosaattia vesistöihimme. Myrkkyjäämät kerääntyvät järviemme ja jokiemme pohjasedimentteihin, josta ne edelleen kulkeutuvat mm. kalojen kautta meidän ihmisten ravintoketjuun. Järvikalan syöminen ei oikein enää houkuta, kun asiaa ajattelee tarkemmin.

Suomalainen rehuvilja ja varsinkin ulkoa tuotu geeni-soija ja geeni-maissi vasta ovatkin todellisia myrkkypommeja. Suuret ulkomaiset rehuviljelmät ovat käyttäneet vuosikymmenien aikana valtavat määrät glyfosaattia. Tämän vuoksi myös rikkakasvien geenit ovat muuntuneet ja rikkakasvit ovat kehittäneet itselleen, jonkin asteisen resistenssin. Näin ollen myrkyn käyttöä täytyy koko ajan lisätä, että sillä saataisiin toivottu vaikutus. Tätä geenimuunneltua, glyfosaatilla myrkytettyä rehua tuodaan laivalasteittain suomeen ja syötetään suomalaisille naudoille ja sioille. Tehotuotetut lihat ja lihajalosteet, sekä tehotuotetut maitovalmisteet eivät enää jaksa kiinnostaa, jos vähänkään ajattelee syömisiään. Jos taas on tarkka ravintonsa terveellisyydestä, ei tehotuotettua moskaa suostu laittamaan suuhunsa vaikka aseella uhattaisiin.

cows-552947_1280 Moni kuluttaja uskoo kritiikittömästi, ollenkaan itse ottamatta selvää asioista, teollisuuden ja kaupan esittämät terveellisyysväittämät. Ja lammasmaisesti nielee kaikki törkeimmätkin syötit koukkuineen. Otan tähän esimerkiksi tuotteen, joka on erittäin mainostettu ja paljon käytetty. Pöytämargariini eli levite, jota kaupoista löytyy kymmeniä eri merkkejä. En mainitse merkkiä, koska mielestäni eroja ei juurikaan terveellisyydessä ole. Kaikki ovat vanhaa sanontaa mukaellen samaa herkkua eri paketissa. Otetaan glyfosaatilla kypsytetystä rypsi- tai muusta öljykasvipellosta puristettu öljy, joka muunnetaan kiinteäksi trans-rasvaksi teollisesti, arveluttavilla kemikaaleilla. Saadaan pakettiin hiukan voita muistuttava töhnä, jonka hyviä, terveellisiä rasvoja sisältävä rasvapitoisuus on aivan liian alhainen. Aivomme ei saa noista levitteistä kipeästi tarvitsemiaan rasvoja. Tämän seurauksena aivosairaudet, kuten Alzheimer yleistyvät, aina vain nuoremmilla ihmisillä.

bread-217098_1280 Itse pienisoluista keuhkosyöpää sairastaneena olen joutunut miettimään hyvin tarkkaan sitä, mitä suuhuni laitan. En halua antaa minkäänlaista etulyöntiasemaa pahanlatuiselle sairaudelle, joka agressiivisena tautina on erittäin halukas uusiutumaan ja levittämään metastaaseja jos vain saa pienenkin mahdollisuuden. Miettimiseni on johtanut siihen lopputulokseen, että ainoa tapa suojautua glyfosaatilta on pelkästään luomutuotteiden käyttäminen. Luomuviljelyssä kaikkien myrkkyjen käyttäminen on kiellettyä ja asiaa kontrolloidaan ja valvotaan. Sama koskee luomulihan tuotantoa ja luomuvoin valmistusta.

Glyfosaatti taistelee tilasta maaperässä fosforin kanssa. Johtaako tämä todellakin siihen, että fosfori valuu viljelyksiltä vesistöihimme ja rehevöittää vesistömme pilalle? Jäävätkö glyfosaattijäämät fosforin tilalle maaperäämme myrkyttämään maaperäämme määräämättömäksi ajaksi? Näihin kysymyksiin vastauksen tietävältä vaadittaisiin ennustajan lahjoja, tai vastaavasti kristallipallo. Minulta molemmat puuttuvat. Ken elää se näkee.