Lauantain päivällinen

Tänään suunnittelimme ruoan niin, että saimme käytettyä eiliseltä ylimääräiseksi jääneitä raaka-aineita.

Teimme kasvispihvejä, johon tuli raasteena keräkaalia, porkkanaa, kesäkurpitsaa, punajuurta, hieman fetaa, keitettyä tummaa soijarouhetta, sipulia ja runsaasti valkosipulia. Lisäksi laitoimme vähän kaurakermaa, makuna sipuli, mustapippuria, suolaa sekä korppujauhoja ja kauraryynejä sidosaineiksi.

Annoimme taikinan seisoa kulhossa noin puoli tuntia ja laitoimme uuniin kypsymään, kypsyivät uunissa n. 30 min. Ilman kananmunaa taikina olisi hieman hankala paistaa pannulla, koska hajoaisi helposti.MEIDÄNNOKIA - WIN_20151114_185540

Lisukkeeksi teimme quinoaa, johon sekaan sekoitimme isoja, valkoisia papuja.

Tänäänkin oikaisimme mutkia salaatin valmistamisessa ja puolisoni lohkoi lautaselle kurkkua, tomaattia, suolakurkkua sekä ripotteli päälle liotettuja cashewpähkinöitä. Kastikkeeksi käytimme eilen valmistettua cashewpähkinä- kaurakerma kastiketta.

Ihanan luomu ruisleivän päällä on avocadoa, mustapippuria ja sitruunamehua. Välillä tulee mieliteko juureen leivottuun ruisleipään.

blueberries-894839_1920

Pyrimme aina syömään niin, että raakaravintoa tulee päivän mittaan enemmän kuin kypsennettyä ruokaa eli raakaruoan osuus noin 70-80%.

Pienisoluinen keuhkosyöpä ja elämä jatkuu

Kun syöpäni toteamisesta on nyt kulunut lähes kaksi vuotta ja elinaikaennusteet ovat tulleet, täyttyneet ja menneet menojaan. Rohkenen katsoa velvollisuudekseni tarttua aiheeseen ja kertoa kohtalotovereilleni rohkaisevia totuuksia pienisoluisesta keuhkosyövästä. Ja etenkin suhtautumiserosta, joka koululääketieteen edustajien ja itseni välillä vallitsee. Minulla on ollut itse sairastuneena mahdollisuus suorittaa empiiristä tutkimusta kahden vuoden ajan tästä pahamaineisesta vekkulista.

Muistan ikuisesti sen kauniin kevättalvisen päivän, kun pääsin viimeinkin kuulemaan diagnoosiani. ”Sinulla on pienisoluinen laajalle levinnyt keuhkosyöpä. Kyseessä on pahanlaatuinen kasvain, eikä lääketiede ole pystynyt kehittämään siihen parantavaa hoitokeinoa.” Näin koruttomasti kertoi syöpäsairaalan lääkäri ja jatkoi empaattiseen tyyliinsä. ”Leikkaaminen ei tule kysymykseen, koska kasvain on ehtinyt kasvaa niin suureksi, että se täyttää jo välikarsinan ja ympäröi jo esimerkiksi aortan. Meillä on kyllä käytettävissä rankat sytostaatti-  ja sädehoidot, joilla pyritään nostamaan elinajanodotettasi.” Kun katsoin häntä epäuskoisena, huuli pyöreänä, kuin nahkiaisella ja silmät levällään, kuin vauhkolla pakojäniksellä. Muistutin varmasti teurastamolle eksynyttä lammasta. Hän katsoi vielä asiakseen potkaista  kerran vyön alle sanomalla. ”Tuntuuko nyt, ettei olisi kannattanut aloittaa tupakointia?” Vastasin hänelle, etten suinkaan tuhlaa tällä hetkellä energiaani neljäkymmentä vuotta sitten tekemäni päätöksen oikeellisuuden pohtimiseen. Vaan mieleni täyttää ajatus henkiriepuni puolesta taistelemisesta kaikin mahdollisin keinoin. Lääkärin alentuva katse yritti vakuuttaa minulle, että taistelustani ei tulisi pitkä.

Taistelukeinoina mieleeni nousivat ensimmäisinä ja ainoina. Elämäntapojen muutos ja luonnon lääkkeet. Luonnonlääkkeiden käytöstä tiedustelin seuraavaksi tapaamaltani onkologilta. Onkologi kertoi ystävällisesti, mutta päättäväisesti, että syöpäsairaalan kaikkien lääkäreiden kanta on se, ettei minkäänlaisia lisäravinteita, vitamiinilisiä eikä luonnonrohtoja saa käyttää, koska vaarallisen voimakkaat syöpälääkkeet rasittavat munuaisia ja maksaa, sekä muita tärkeitä sisäelimiä. En saisi käyttää luonnonlääkkeitä, jotka monien kansainvälisten tutkimusten mukaan ovat lähes ainoita vaikuttavia lääkkeitä kyseiseen syöpätyyppiin. Koululääketiede nosti kuvaannollisesti kädet pystyyn, jo diagnoosin ilmoitustilaisuudessa. Lääkärin kertoessa, ettei lääketiede ole pystynyt kehittämään parantavaa hoitomuotoa. Vain rankat hoidot, jotka parhaimmillaankin jatkavat elinaikaa muutamilla kuukausilla.

Kuten alkukappaleessa mainitsin. Lääkäreiden ja itseni suhtautumisessa pahanlaatuisen syövän hoitoon on olemassa näkemyseroja. On kuitenkin annettava kiitos sinne minne se kuuluu. Se kuuluu osaltaan myös koululääketieteelle. En missään tapauksessa vähättele syöpäsairaalasta saamiani hoitoja. Vaikka ne rankkoja olivatkin, täytyy muistaa, että rankka on tautikin ja oli agressiivisena ehtinyt levitä laajalle. Myös hoitoja suorittaneet ja valvoneet onkolgit ansaitsevat sydämelliset kiitokset. He tekevät arvokasta työtä positiivisella asenteella ja jaksavat aina olla ihanan ystävällisiä.

Omasta elämästä taisteleminen on ihmisen sisäänrakennetuista vieteistä voimakkain, joten en tarvinnut miettiä hetkeäkään, kuinka jatkaisin. Odottaisinko tumput suorina kuukausimäärän, jonka lääkäri elinajanodotteekseni ennustaisi? En suinkaan odottaisi, vaan aloittaisin kovan taistelun kaikin mahdollisin keinoin ja ainein, joista vähänkin olisi apua. Luojan kiitos olen saanut aivan ihanan ihmisen vaimokseni ja  hänen ansiotaan on, että olen tänään näin loistavassa kunnossa. Hän on tehnyt valtavan urakan hakemalla kaiken sen tarvittavan tiedon ja tutkimukset aineista, joista on hyötyä syöpää vastaan taistellessa. Hän on hankkinut myös itse aineet, joilla yhdessä taistelemme joka päivä syöpää vastaan. Olen kestänyt myös raskaat solumyrkkyhoidot ja sädehoidot hyvin, koska aloitin luomulääkinnän ennen raskaiden hoitojen alkamista.

Sytostaatti- ja sädehoidot loppuivat reilu vuosi sitten, mutta omat luomuhoidot jatkuvat edelleen monipuolisina. Monipuolinen luonnonlääkinnällisten aineiden saanti pitää immuunipuolustuksen kunnossa, eivätkä flunssatkaan ihan helposti pääse tulemaan.

Kokemuksesta tiedän, että syöpädiagnoosin saanut ihminen jää synkkine ajatuksineen ja kipuineen valitettavan yksin. Poissaolollaan loistavat ennen niin läheiset ystävät, kuin hiukan etäisemmät kaveritkin. Puhelinkin hiljenee. Ymmärrettävää. Lähes kukaan terve ihminen ei halua puhua niin kiusallisesta ja vastenmielisestä aiheesta, kuin syöpä. Aivan kuin pelättäisiin sen tarttuvan. Ainakin se vastenmielinen asia tulee liian lähelle ja siitä puhuttaessa joutuu poistumaan omalta mukavuusalueeltaan. Osaltaan syöpään sairastuneen ihmisen kohtaamisen vastenmielisyys selittyy sillä, että ihmiset tietävät syöpäsairauksista hyvin vähän. Kun aihe on vieras ja tietämys siitä ohut, on parempi kiertää sairastunut kaukaa.  Muun muassa näillä tekosyillä olen lohduttanut itseäni, kaivatessani entisiä läheisiä ystäviäni. Onneksi aiemmin mainitsemani rakas vaimoni sen lisäksi, että on täyttänyt oman paikkansa rinnallani moninkertaisesti. On myöskin korvannut ympäriltäni kaikonneet ystävät ja läheiset paremmin kuin hyvin.

 

 

Luomua, raakaa ja luontaistuotteita

Tämä blogi osio on varmaankin sellainen, joka jakaa mielipiteitä laidasta laitaan ja jokainen tekee omat  ratkaisunsa, mutta meidän kohdallamme tuomion kuultuamme ei ollut vaihtoehtoja. Kaikki vaihtoehdot ja oljenkorret käyttöön.

Olimme jo ennen lopullista diagnoosia petranneet ruokavaliotamme, mutta diagnoosin jälkeen tutkin todella paljon tietoa ruoka-aineista sekä luontaistuotteista. En tiedä miten olisimme toimineet jos toivoa paranemiseen olisi annettu tai syövän paranemisennuste olisi ollut hyvä. Mutta elämässä täytyy pelata niillä korteilla, jotka on annettu aina tilanteen mukaan. Jos saan pitää mieheni luonani vierellä kulkemassa pidempään niin käytän kyllä kaikki mahdollisuudet.

Annoin miehelleni toipumisen rauhan ja otin vastuulleni ravintopuolen, näin varmistin että hän sai terveellistä sekä monipuolista ruokaa. Toivon todellakin että jokainen tekee omat ratkaisunsa luontaistuotteista ja arvostan jokaisen mielipidettä luontaistuotteista. Ja olen kyllä kuullutkin mielipiteitä, yleensä nuo mielipiteet ovat hyvin ääripäissä, puolesta ja vastaan. Enkä vähättele missään nimessä lääketieteellisiä hoitoja, joilla olikin erinomainen vaste mieheni syöpään ja ne olivat avain paranemisen tiellä. Kaikki hoidot otimme kiitollisina vastaan.

Ruokavaliomme koostuu suurimmaksi osaksi raakaravinnosta sekä mahdollisuuksien mukaan luomusta. Ruokavaliomme on n. 70-80% raakaa. Olen itse ollut aiemmin yli 10-vuotta kasvissyöjä, joten kasvisruoan valmistaminen oli jo tuttua puuhaa. Toki välillä käytämme kalaa ja lihaa. Punaista lihaa kylläkin vähän. Blenderi on varmaan keittiömme käytetyin väline, smoothieta menee aamu- ja iltapalalla. Lisäksi ruokavalioomme kuuluu monipuoliset salaatit, idut, siemenet, versot sekä viherjauheet. Viljatuotteita emme käytä paljoa.

Smoothien pohjana käytän pakuriteetä. Pakuria on käytetty kansanlääkinnässä jo satoja vuosia.  Sitä on käytetty sota-aikana kahvin korvikkeena sekä teen asemasta ” tikkateenä”. Välillä käytämme pakuria kuuriluontoisesti alkoholi uuttena, koska osa aineosista imeytyy paremmin uutteen muodossa. Smoothien sekaan lorautan yleensä kylmäpuristettuja öljyjä.  Välillä kun haluan herkullisen juoman sekoitan  siihen kylmäpuristettua kookosöljyä sekä raakakaakaota. Ruokaisuutta saan juomaan liotetuista siemenistä ja pähkinöistä .

Samoin avocado tekee smoothiesta ihanan täyteläisen ja kermaisan. Avocadossa on myös terveellistä rasvaa. Marjoja menee runsaasti, pakastimesta löytyykin puna- ja mustaherukkaa, mansikkaa, mustikkaa sekä marja-aroniaa. Eniten laitan kuitenkin aina smoothieen vihreää ( lehtikaalia, parsakaalia, pinaattia, versoja, viherjauheita sekä ituja ). Minusta on tullutkin ahkera idättäjä, iduista saa runsaasti vitamiineja.

Välillä toki täytyy elämässä olla nautintoa ja hurvittelua, käymme silloin tällöin ulkona syömässä tai otamme kahvin kyytipojaksi kahvileipää. Tätä nykyä kyllä ravintolan valikoimat kasvisruokaakin ajatellen ovat hyvät, verrattuna 90-lukuun, jolloin olin täysin kasvissyöjä.

Vitamiinejä käytämme jonkin verran, ne otamme yleensä joko suihkeena tai imeskelytabletteina jos saatavana, näin varmistamme hyvän imeytyvyyden. Käytämme kasviksia niin monipuolisesti ettemme koko ajan käytä muita vitamiineja kuin B-ja D- vitamiineja, kalsiumia, seleeniä sekä magnesiumia. Lähes heti sairauden alkumetreillä tutkimme paljon mitkä luontaistuotteet voisivat auttaa syöpään sairastunutta sekä olla tukena hoidoista palautumisessa. Löysimmekin hyvin tietoa ja siitä lähtien olemme molemmat käyttäneet tuotteita. Ensimmäinen luontaistuote oli Havupuu-uute juoma, olin kuullut tuotteesta aiemminkin ja jopa pari pullollista mielenkiinnosta kokeillut. Sen jälkeen valikoimiin tuli kissankynsi, graviola, kurkumiini, resveratroli, probolis, valkosipuli, aprikoosinsiemenet, katajanmarja ( kuuriluontoisesti ) sekä artemisia ( kuuriluontoisesti ). Lisäksi käytämme laadukasta MSM-rikkiä sekä ubikinolia.

MSM-rikki tuli meille kokeilun kautta, koska puolisolleni tuli hoitojen jälkeen nivelkipuja- ja jäykkyyttä ja luimme, että rikki voisi auttaa. Kokeilu kyllä kannatti, vaivoihin tuli apua. Kokeilimme jopa kerran, että jätimme rikin tauolle ja lumevaikutusta ei ollut rikin tuoma apu, koska nivelkivut- ja jäykkyys palasivat.

Ubikinonin vaihdoimme ubikinoliin syöpähoitojen aikaan, luontaistuote asiantuntijan neuvosta. Vaikka itse etsinkin paljon tietoa luontaistuotteista, olen saanut valtavan hyvää infoa luontaistuotealalla työskenteleviltä.  Ja kysyvä ei tieltä eksy.

Vierellä kulkija

En toivoisi syöpää edes pahimmalle vihamiehelle.

Näin minä ajattelin vielä 2- vuotta sitten, mutta kuinka kävikään sen toiveen suhteen?

Loppujen lopuksi se pelko sattui omaan perheeseen ja minun roolini on sairastuneen puolison vierellä kulkija.

Kaikki, joiden kohdalle tämä on sattunut tietävät, että se on sairastuneelle raskas elämänvaihe, mutta myös perheenjäsenelle ja huoli rakkaasta suuri.

Apua, miten sen kestäisi ja jaksaisi? Tätä minä ennen ajattelin, kun joku kertoi syövästä.

Nyt tiedän että se tuntuu kauhealta, ajattelin että nyt tuli maailmanloppu ja jaksoin välillä huonosti.Tuntui kuin olisin nähnyt painajaista. Harmitti välillä vietävästi, että olinko osannut nauttia elämästä  täysillä, silloin kun kaikki oli vielä hyvin. Huomasin kyllä että olin harmitellut varsin tyhjänpäiväisiä asioita.

Sorruin valitettavasti jopa siihen perinteiseen ajatteluun, että miksi juuri meille? Mieheni onneksi jo alkuun palautti minut maanpinnalle sanoen että miksi ei?  Jos näin voi käydä muille niin totta kai myös meille, kaikki tässä ollaan samalla viivalla ja samanarvoisia.

Minä tosiaan ennen ajattelin kauhuissani, kun joku kertoi syöpätapauksesta, että miten kestää- ja jaksaa. Ajattelun asteelle se välillä jäi, oli vaikea kysyä, mutta olisinpa kysynyt suoraan kuinka jaksat ja kuunnellut.

Huomasin sen virheen vasta, kun se kolahti omaan nilkkaan.

Olin muutama vuosi sitten ollut puolisoni syöpään sairastuneen sedän ja tuttavan saattohoidon vieressä seuraaja ja istunut heidän vierellään elämän viimeisinä päivinä ja se oli todella raskasta, mutta sitten kun se tuli puolisolleni niin se kohdistui vielä kauheampana mörkönä ja pelkkä syöpä- sana tuntui vaikealta sanoa.

Olisipa joku kysynyt jaksamista, mutta ne perinteiset fraasit kävivät varsin tutuiksi: voi kauheaa, en tiedä miten kestäisin tai kyllä se siitä, syöpä hoidot ovat nykyään hyviä ja kehittyneet tai lopuksi erotessa se perinteinen voimia ja jaksamista. Ehkä kaikista pahimmalta tuntui, kun joku kysyi ennustetta.

Tuossa tilanteessa on vaikea saada voimia, vaikka joku lähettäisi kantokassillisen.

Tiedän kyllä varsin hyvin, että jokainen tapaamani ihminen tarkoitti hyvää ja olen kiitollinen heille, joskus vain se toisen hiljaa kuunteleminen voi olla paljon suurempaa ja arvokkaampaa kuin valmiiden vastausten antaminen. Kaikista pahinta oli että osa läheisitä lopetti lähes yhteydenpidon. Jos se oli raskasta minulle niin varmasti myös puolisolleni ja varmaan hän itki useammat itkut kuin minä. Varsin nopeasti tein kyllä ratkaisun niin etten puhunut juuri tilanteestamme. Joskus jopa huumorilla mieheni sanoi, että täytyy tarkistaa onko puhelin edes päällä.

Usein sairastuneen voimat menevät sen kaiken sulatteluun ja olokin on väsynyt, joten ei jaksa soittaa lähiomaisille, siksi olisi tärkeää, että joku olisi välillä muistanut ja välittänyt tai vielä ihanampaa olisi ollut jos tuttavat olisi uskaltautuneet vierailulle. Ne, jotka kävivät useamman kerran, kerroin kyllä heille että heidän vierailullaan oli todella suuri merkitys. Olimme edelleen samoja ihmisiä ja syöpä ei tartu.

Lohduttaminen ei tarvitse suuria sanoja, ei valmiita vastauksia. Tärkeintä on mennä lähelle, välittää. Minulla on aikaa ja minua koskettaa se, mitä Sinulle kuuluu. -Hilja Aaltonen.

Kun alotin kirjoittamaan mieheni ”2- vuotis” päivä lähestyy eli 11.3 tulee kaksi vuotta syöpä löydöksestä.

Nyt alkoi alkaa sopivalta kirjoittamaan, aikaisemmin koko ajatus tuntui raskaalta ja kipeältä. Toivoisin että sairastuneet sekä lähiomaiset voisivat kirjoittaa ajatuksiaan ja tuntemuksiaan tässä blogissa ja keskusteluissa voisimme valaa uskoa vaikeassa tilanteessa oleville. Toki lämpimästi tervetulleita ovat keskustelemaan parantuneet sekä muutkin, jotka haluavat vaihtaa ajatuksia. Lämmöllä ajattelen jokaista, jota on kohdannut samanlainen tilanne.

Kiitollisin mielin menemme kohti kevättä. Toivomme itsellemme ja muille terveyttä, rakkautta sekä onnea.

Katso uskoen ylöspäin, rakkaudella sivullepäin, kiittäen taaksepäin ja toivoen eteenpäin. -Tuntematon.