Itse valmistettua jogurttia

Innostuin viime viikolla tekemään itse valmistettua hapatettua jogurttia. Ne ovat maukkaita ja terveellisiä herkkuja esim. marjojen, siementen, viherjauheiden ja pähkinöiden kanssa tai ihan sellaisenaan.

Tein kahdenlaista jogurttia. Toinen oli cashew- ja parapähkinöistä ja toinen kookoskermasta. Molemmat versiot sopivat vegaaneille, koska käyttämäni maitohappobakteerikapselit eivät sisällä eläinperäisiä ainesosia.

MEIDÄNNOKIA - W8_20160809093125 (2)
Vasemmanpuoleisessa isommassa lasipurkissa kookoskerma jogurttia ja pienemmässä lasipurkissa pähkinäjogurttia.

Maitohappobakteerit ovat hyödyllisiä ja tasapainottavia varsinkin puolisoni herkälle vatsalle, joka menee sekaisin hyvin herkästi ruokavalion muutoksistakin.

Kookoskermasta hapatettu jogurtti onkin helppo valmistaa, koska sekoitan kookoskerman ( 400 ml ) sekaan hieman kardemummaa ja kanelia. Hurautin tehosekottimella vielä massan tasaiseksi. Lopuksi 2 maitohappobakteerikapselia jauheena. Seos kaadetaan lasipurkkiin ( puhtauden turvaamiseksi ” kiehautin” lasipurkkia kiehuvassa vedessä reilun minuutin ), kansi päälle ja pimeään huoneenlämpöiseen paikkaan noin puoleksitoista vuorokaudeksi.

Puolentoista vuorokauden jälkeen maistoimme ja mielestämme jogurtissa oli tarvittava happamuus samoin tuoksu. Toki on makuasia millaisesta happamuudesta tykkää. Ennen ensi herkuttelua pidin jogurttia kylmässä noin 3 h, jolloin jogurtti oli raikkaan makuista kylmänä. Jogurtissa maistui ihana kardemumman maku, jonka vuoksi herkuttelimme sitä sellaisenaan. Kuvaan laitoin annokseen kauniita horsman kukkia. Tykkään paljon kardemumman ja kanelin mausta. Mausteita voi laittaa oman mieltymyksen mukaan.MEIDÄNNOKIA - W8_20160811195300

Toisen version tein siis cashew- ja parapähkinöistä. Tässäkin tein saman lasipurkille puhtauden turvaamiseksi eli ”kiehautin” lasipurkin kiehuvassa vedessä.

Liotin cashewpähkinöitä 2 h ja parapähkinöitä 4 h, jonka jälkeen siivilöin ja huuhtelin pähkinät huolellisesti. Parapähkinät kuorin, jotta jogurtista tulisi herkullisen vaaleaa.

Tein terveyshyötyjä ajatellen jogurtin pohjanesteen pakurista eli kiehautin pakuriteen, jonka jälkeen jäähdytetään 40-asteiseksi.MEIDÄNNOKIA - W8_20160808094127

Cashew– ja parapähkinät, hampunsiemenet, agavesiirappi sekä pakuritee kaadetaan tehosekoittimeen ja sekoitetaan tasaiseksi ja sileäksi massaksi. Lopuksi massaan sekoitetaan 1 maitohappobakteerikapseli jauheena.

Massa kaadetaan lasipurkkiin, kansi kiinni ja samoin kuin kookoskerma jogurttissa, oli puolitoista vuorokautta pimeässä huoneenlämpöisessä paikassa, jolloin maku oli riittävän hapan. Tässäkin makumieltymys ratkaisee. Ennen herkuttelua laitoin jogurtin kylmään n. 3 h.

Cashewpähkinöitä oli 1½ dl, 4 parapähkinää, 1 tl kuorittuja hampunsiemeniä, 1 tl agavesiirappia sekä pakuriteetä 2½ dl. Nestettä en laittanut tuon enempää, koska toiveena oli, että lopputulos oli paksuhkoa ja täyteläistä. Pähkinäjogurtin raaka-ainemäärät olivat pienempiä kuin kookoskerma jogurtissa, joten en laittanut kuin yhden maitohappobakteerikapselin.

Pehmeän makuinen parapähkinä on erittäin hyvä seleenin lähde.

Pähkinäjogurttia herkuttelimme ensimmäisen annoksen mustaherukoiden ja pihlajanmarjojen kanssa. Runsaasti C-vitamiinia sisältävät pihlajanmarjat ovat kirpeää terveysruokaa, joita kannattaa säilöä myös talveksi. Jos vierastaa pihlajanmarjojen kirpeää makua niin ensimmäisten yöpakkasten jälkeen kirpeys miedontuu. Ja mikä parasta niitä on nopea ja helppo kerätä.MEIDÄNNOKIA - W8_20160811195030

Pihlajanmarja on monikäyttöinen ja sopii pannareihin, leivonnaisiin, hilloihin, mehuihin, hyytelöihin, smoothieen, raakakakkuihin, siirappeihin ym. Niitä voi myös kuivattaa talven varalle sellaisenaan tai jauhettuna.

Valmiit jogurtit säilytetään kylmässä.

Olemmekin viettäneet lähes koko kesän maalla ja tässä on pihapiirissä pihlajia ja viinimarjapensaita sekä lähimetsässä muita marjoja, joten pakastimet alkaa olla jo hyvää vauhtia lähes täynnä. Puolukkasadostakin on tulossa onneksi kiitettävän runsas.

Olemme myös ehtineet siivota ja sisustaa täällä maalla kesän aikana, koska tyhjillään useamman vuoden olleeseen taloon tulee tyhjän talon haju ja sisutuksella taloon saa uutta ilmettä. Säilytämme kuitenkin talossa puolisoni toiveesta mummolan tunteen, koska tämä on hänen mummolansa. Ja toki kaikki tiedämme, että se mummolan ja ukkilan muisto lapsuudesta on ainutlaatuinen.

Olemme myös löytäneet ihania löytöjä vanhasta talosta, kuten kuvassa olevat ompelukoneen sekä vanhan perheraamatun, jotka ovat kaikessa yksinkertaisuudessaan kauniita sisustuselementtinä.MEIDÄNNOKIA - W8_20160727115335MEIDÄNNOKIA - W8_20160727114435 (2)

Teksteistä en yleensä hirveästi tykkää sisustuksessa, mutta kaksi kylttiä kulkee aina seinällä mukanamme.

MEIDÄNNOKIA - W8_20160727114257 (2)Tällä kyltillä on suuri tunnearvo, koska ostin sen silloin, kun puolisoni sairastui syöpään. Tämä kyltti tarttui silmääni sisutuskaupassa tekstin vuoksi ja sopi siihen elämäntilanteeseemme paremmin kuin hyvin.

Tämä kyltti tarttui myös mukaani sisustuskaupasta enkä voinut olla sitä ostamatta. Kyseinen teksti oli meillä hää kiitoskorteissamme.Hääkuva 1

Sairastumisesta puheenollen puolisoni luki eräänä päivänä jutun nuoresta syöpään sairastuneesta. Surullista oli sairastuminen, mutta tulimme surulliseksi myös lukiessamme, kuinka yksin hän oli jäänyt sairastuttuaan. Samaiseen artikkeliin oli myös kommentoineet muut syöpään sairastuneet ja eräs kommentti jäi mieleeni, siinä oli tiivistetty joidenkin ihmisten välinpitämättömyys: ” Ihmiset sanovat antavansa tilaa. Hieno sana hylkäämiselle.”

” Perhettä ei voi määrittää verestä- se määritetään siitä, kuka pitää kädestäsi kiinni, kun eniten tarvitset sitä.”hands-1579237_1280

Ehkäpä voisimme jokainen mielessämme ajatella onko lähipiirissämme ihmisiä, jotka tälläkin hetkellä tarvitsisivat apua? Pieni apu voi olla avuntarvitsijalle päivän pelastus. Useimmalle se avun ottaminen vastaan on helpompaa, kuin omasta elämästään ajan lohkaiseminen ja avun antaminen apua tarvitsevalle. On helpompaa ajatella, että ehkäpä joku muu tekisi taas sen pyyteettömän avustustyön puolestani. Saisin pysytellä omalla mukavuusalueellani ja keskittyä egosentrisesti pelkästään omaan itseeni.

 

 

 

 

Sunnuntain herkut

Eilen ja tänään olen purkittanut kuivattuja villiyrttejä.

Tummiin lasipurkkeihin tuli nokkosta, koivunlehtiä sekä horsmia.MEIDÄNNOKIA - W8_20160603202030

Nyt oli kerralla niin paljon jauhettavaa, että hurautin ne pienikokoisella monitoimikoneella.

Usein jos villivihanneksia on vähän esim. nokkosen lehtiä, hienonnan morttelissa.

MEIDÄNNOKIA - W8_20160603195400 (2) MEIDÄNNOKIA - W8_20160603195519 (2)

Monitoimikoneeseen voi villivihannekset laittaa hieman suurpiirteisemmin, koska osaan nokkosenlehdistä jäi hieman vartta ja kone hienonsi ne hyvin. Toki koivunlehdet irrottelin tarkasti oksista.MEIDÄNNOKIA - W8_20160603195808 (2)

Ensiviikolla, kun menemme maalle keräämme taas villiyrttejä. Viime vuonna keräsimme niin paljon, että nokkosjauhetta on vieläkin hieman jäljellä.

Tämän päivän ruoalle teimme lettuja sekä salaattia. Tämän päivän ruoka ei ole vegaaninen, koska lettuihin tuli luomukananmunia. Silloin harvoin, kun käytämme kananmunia pidämme tärkeänä, että kananmunat ovat luomua siinä toivossa, että luomukanat eläisivät parempaa ja lajityypillisempää elämää. Kanamunia ostaessa munien tuotantotapa on helppo tarkistaa, koska pakkaukseen on numerolla merkitty tuotantotapa.W8_20160509201338

Itse pidän tärkeänä, että kanoilla on sään salliessa mahdollisuus ulkoilla ja kuopsutella ulkona. Ja paras vaihtoehto olisinkin, että saisin noudettua munat paikasta, jossa kanat saavat ulkoilla vapaana ja ovat enemmän lemmikkinä kuin tuotantoeläimenä.

Lettuihin tuli 6 kananmunaa, porkkanoita 3 kpl ( kaksi porkkanoista oli isokokoisia ), reilu kourallinen pinaattia sekä suolaa ja mustapippuria. Kaikki ainekset sekoitetaan sileäksi seokseksi tehosekoittimessa. Jätin pinaattia hieman silputtavaksi taikinan sekaan väriä antamaan. Paistoimme letut pannulla oliiviöljyssä. Muutaman letun paistoin kookosöljyssä, kun tykkään niin kovasti kookoksen mausta.

W8_20160509212618Salaattiin tuli tomaattia, suola- ja tuorekurkkua, mantelirouhetta, pinaattia, lehti- ja jäävuorisalaattia, varhaiskaalia sekä kidneypapuja. Salaatin päälle loraus oliiviöljyä sekä hieman suolaa ja mustapippuria. Salaattia teemme ison kulhon kerralla. Lisäsin lautasille annoksiin vielä mustapippurilla ja suolalla maustettua avocadoa levitteeksi lettujen päälle. Letut olivat kyllä todella täyttäviä.

Tänäänkin tein jälkiruoaksi itse tehtyä jäätelöä, joka sopii myös vegaaneille.

Löysin tämän ohjeen eräästä lehdestä, mutta suurena kahvin ja pakurin ystävänä ”tuunasin” hiukan ohjetta.

Jäätelöön tuli:

1 avocado, 3 dl kookoskermaa, 3 rkl raakakaakaojauhetta, 2 palaa tumma luomusuklaata, 1 rkl pakuriteetä, 3 rkl vahvaa kahvia, 1 rkl kookosöljyä, hieman vaniljajauhetta, pieni ripaus suolaa, 2 rkl vaahterasiirappia sekä ½ dl cashewpähkinöitä ( cashewpähkinät murskasin ennen seoksen sekaan laittamista pieniksi ). Sekoitin raaka-aineet tehosekoittimessa tasaiseksi ja sileäksi massaksi. Maku oli niin valtavan hyvää, että olisimme voineet  herkutella sen ennen pakastamista. Raaka-aineet huomioon ottaen tämä ei ole ihan ”kaloria köyhää” jälkiruokaa. Jäätelö oli pakastimessa noin 4 tuntia ja taas välillä sekoittelin kulhossa olevaa jäätelöä, että koostumus pysyy sileänä eikä siihen tule jääkiteitä. Osan jäätelöstä laitoin muotteihin joihin olen tehnyt aina välillä raakasuklaata, joten niitä en voinut sekoitella välillä.

Lautasille annoksiin laitoin jäätelön päälle sulatettua juoksevaa tummaa luomusuklaata sekä cashewpähkinärouhetta. Ihanaa.MEIDÄNNOKIA - W8_20160605174501

 

 

 

Pienisoluinen keuhkosyöpä ja elämä jatkuu

Kun syöpäni toteamisesta on nyt kulunut lähes kaksi vuotta ja elinaikaennusteet ovat tulleet, täyttyneet ja menneet menojaan. Rohkenen katsoa velvollisuudekseni tarttua aiheeseen ja kertoa kohtalotovereilleni rohkaisevia totuuksia pienisoluisesta keuhkosyövästä. Ja etenkin suhtautumiserosta, joka koululääketieteen edustajien ja itseni välillä vallitsee. Minulla on ollut itse sairastuneena mahdollisuus suorittaa empiiristä tutkimusta kahden vuoden ajan tästä pahamaineisesta vekkulista.

Muistan ikuisesti sen kauniin kevättalvisen päivän, kun pääsin viimeinkin kuulemaan diagnoosiani. ”Sinulla on pienisoluinen laajalle levinnyt keuhkosyöpä. Kyseessä on pahanlaatuinen kasvain, eikä lääketiede ole pystynyt kehittämään siihen parantavaa hoitokeinoa.” Näin koruttomasti kertoi syöpäsairaalan lääkäri ja jatkoi empaattiseen tyyliinsä. ”Leikkaaminen ei tule kysymykseen, koska kasvain on ehtinyt kasvaa niin suureksi, että se täyttää jo välikarsinan ja ympäröi jo esimerkiksi aortan. Meillä on kyllä käytettävissä rankat sytostaatti-  ja sädehoidot, joilla pyritään nostamaan elinajanodotettasi.” Kun katsoin häntä epäuskoisena, huuli pyöreänä, kuin nahkiaisella ja silmät levällään, kuin vauhkolla pakojäniksellä. Muistutin varmasti teurastamolle eksynyttä lammasta. Hän katsoi vielä asiakseen potkaista  kerran vyön alle sanomalla. ”Tuntuuko nyt, ettei olisi kannattanut aloittaa tupakointia?” Vastasin hänelle, etten suinkaan tuhlaa tällä hetkellä energiaani neljäkymmentä vuotta sitten tekemäni päätöksen oikeellisuuden pohtimiseen. Vaan mieleni täyttää ajatus henkiriepuni puolesta taistelemisesta kaikin mahdollisin keinoin. Lääkärin alentuva katse yritti vakuuttaa minulle, että taistelustani ei tulisi pitkä.

Taistelukeinoina mieleeni nousivat ensimmäisinä ja ainoina. Elämäntapojen muutos ja luonnon lääkkeet. Luonnonlääkkeiden käytöstä tiedustelin seuraavaksi tapaamaltani onkologilta. Onkologi kertoi ystävällisesti, mutta päättäväisesti, että syöpäsairaalan kaikkien lääkäreiden kanta on se, ettei minkäänlaisia lisäravinteita, vitamiinilisiä eikä luonnonrohtoja saa käyttää, koska vaarallisen voimakkaat syöpälääkkeet rasittavat munuaisia ja maksaa, sekä muita tärkeitä sisäelimiä. En saisi käyttää luonnonlääkkeitä, jotka monien kansainvälisten tutkimusten mukaan ovat lähes ainoita vaikuttavia lääkkeitä kyseiseen syöpätyyppiin. Koululääketiede nosti kuvaannollisesti kädet pystyyn, jo diagnoosin ilmoitustilaisuudessa. Lääkärin kertoessa, ettei lääketiede ole pystynyt kehittämään parantavaa hoitomuotoa. Vain rankat hoidot, jotka parhaimmillaankin jatkavat elinaikaa muutamilla kuukausilla.

Kuten alkukappaleessa mainitsin. Lääkäreiden ja itseni suhtautumisessa pahanlaatuisen syövän hoitoon on olemassa näkemyseroja. On kuitenkin annettava kiitos sinne minne se kuuluu. Se kuuluu osaltaan myös koululääketieteelle. En missään tapauksessa vähättele syöpäsairaalasta saamiani hoitoja. Vaikka ne rankkoja olivatkin, täytyy muistaa, että rankka on tautikin ja oli agressiivisena ehtinyt levitä laajalle. Myös hoitoja suorittaneet ja valvoneet onkolgit ansaitsevat sydämelliset kiitokset. He tekevät arvokasta työtä positiivisella asenteella ja jaksavat aina olla ihanan ystävällisiä.

Omasta elämästä taisteleminen on ihmisen sisäänrakennetuista vieteistä voimakkain, joten en tarvinnut miettiä hetkeäkään, kuinka jatkaisin. Odottaisinko tumput suorina kuukausimäärän, jonka lääkäri elinajanodotteekseni ennustaisi? En suinkaan odottaisi, vaan aloittaisin kovan taistelun kaikin mahdollisin keinoin ja ainein, joista vähänkin olisi apua. Luojan kiitos olen saanut aivan ihanan ihmisen vaimokseni ja  hänen ansiotaan on, että olen tänään näin loistavassa kunnossa. Hän on tehnyt valtavan urakan hakemalla kaiken sen tarvittavan tiedon ja tutkimukset aineista, joista on hyötyä syöpää vastaan taistellessa. Hän on hankkinut myös itse aineet, joilla yhdessä taistelemme joka päivä syöpää vastaan. Olen kestänyt myös raskaat solumyrkkyhoidot ja sädehoidot hyvin, koska aloitin luomulääkinnän ennen raskaiden hoitojen alkamista.

Sytostaatti- ja sädehoidot loppuivat reilu vuosi sitten, mutta omat luomuhoidot jatkuvat edelleen monipuolisina. Monipuolinen luonnonlääkinnällisten aineiden saanti pitää immuunipuolustuksen kunnossa, eivätkä flunssatkaan ihan helposti pääse tulemaan.

Kokemuksesta tiedän, että syöpädiagnoosin saanut ihminen jää synkkine ajatuksineen ja kipuineen valitettavan yksin. Poissaolollaan loistavat ennen niin läheiset ystävät, kuin hiukan etäisemmät kaveritkin. Puhelinkin hiljenee. Ymmärrettävää. Lähes kukaan terve ihminen ei halua puhua niin kiusallisesta ja vastenmielisestä aiheesta, kuin syöpä. Aivan kuin pelättäisiin sen tarttuvan. Ainakin se vastenmielinen asia tulee liian lähelle ja siitä puhuttaessa joutuu poistumaan omalta mukavuusalueeltaan. Osaltaan syöpään sairastuneen ihmisen kohtaamisen vastenmielisyys selittyy sillä, että ihmiset tietävät syöpäsairauksista hyvin vähän. Kun aihe on vieras ja tietämys siitä ohut, on parempi kiertää sairastunut kaukaa.  Muun muassa näillä tekosyillä olen lohduttanut itseäni, kaivatessani entisiä läheisiä ystäviäni. Onneksi aiemmin mainitsemani rakas vaimoni sen lisäksi, että on täyttänyt oman paikkansa rinnallani moninkertaisesti. On myöskin korvannut ympäriltäni kaikonneet ystävät ja läheiset paremmin kuin hyvin.

 

 

Luomua, raakaa ja luontaistuotteita

Tämä blogi osio on varmaankin sellainen, joka jakaa mielipiteitä laidasta laitaan ja jokainen tekee omat  ratkaisunsa, mutta meidän kohdallamme tuomion kuultuamme ei ollut vaihtoehtoja. Kaikki vaihtoehdot ja oljenkorret käyttöön.

Olimme jo ennen lopullista diagnoosia petranneet ruokavaliotamme, mutta diagnoosin jälkeen tutkin todella paljon tietoa ruoka-aineista sekä luontaistuotteista. En tiedä miten olisimme toimineet jos toivoa paranemiseen olisi annettu tai syövän paranemisennuste olisi ollut hyvä. Mutta elämässä täytyy pelata niillä korteilla, jotka on annettu aina tilanteen mukaan. Jos saan pitää mieheni luonani vierellä kulkemassa pidempään niin käytän kyllä kaikki mahdollisuudet.

Annoin miehelleni toipumisen rauhan ja otin vastuulleni ravintopuolen, näin varmistin että hän sai terveellistä sekä monipuolista ruokaa. Toivon todellakin että jokainen tekee omat ratkaisunsa luontaistuotteista ja arvostan jokaisen mielipidettä luontaistuotteista. Ja olen kyllä kuullutkin mielipiteitä, yleensä nuo mielipiteet ovat hyvin ääripäissä, puolesta ja vastaan. Enkä vähättele missään nimessä lääketieteellisiä hoitoja, joilla olikin erinomainen vaste mieheni syöpään ja ne olivat avain paranemisen tiellä. Kaikki hoidot otimme kiitollisina vastaan.

Ruokavaliomme koostuu suurimmaksi osaksi raakaravinnosta sekä mahdollisuuksien mukaan luomusta. Ruokavaliomme on n. 70-80% raakaa. Olen itse ollut aiemmin yli 10-vuotta kasvissyöjä, joten kasvisruoan valmistaminen oli jo tuttua puuhaa. Toki välillä käytämme kalaa ja lihaa. Punaista lihaa kylläkin vähän. Blenderi on varmaan keittiömme käytetyin väline, smoothieta menee aamu- ja iltapalalla. Lisäksi ruokavalioomme kuuluu monipuoliset salaatit, idut, siemenet, versot sekä viherjauheet. Viljatuotteita emme käytä paljoa.

Smoothien pohjana käytän pakuriteetä. Pakuria on käytetty kansanlääkinnässä jo satoja vuosia.  Sitä on käytetty sota-aikana kahvin korvikkeena sekä teen asemasta ” tikkateenä”. Välillä käytämme pakuria kuuriluontoisesti alkoholi uuttena, koska osa aineosista imeytyy paremmin uutteen muodossa. Smoothien sekaan lorautan yleensä kylmäpuristettuja öljyjä.  Välillä kun haluan herkullisen juoman sekoitan  siihen kylmäpuristettua kookosöljyä sekä raakakaakaota. Ruokaisuutta saan juomaan liotetuista siemenistä ja pähkinöistä .

Samoin avocado tekee smoothiesta ihanan täyteläisen ja kermaisan. Avocadossa on myös terveellistä rasvaa. Marjoja menee runsaasti, pakastimesta löytyykin puna- ja mustaherukkaa, mansikkaa, mustikkaa sekä marja-aroniaa. Eniten laitan kuitenkin aina smoothieen vihreää ( lehtikaalia, parsakaalia, pinaattia, versoja, viherjauheita sekä ituja ). Minusta on tullutkin ahkera idättäjä, iduista saa runsaasti vitamiineja.

Välillä toki täytyy elämässä olla nautintoa ja hurvittelua, käymme silloin tällöin ulkona syömässä tai otamme kahvin kyytipojaksi kahvileipää. Tätä nykyä kyllä ravintolan valikoimat kasvisruokaakin ajatellen ovat hyvät, verrattuna 90-lukuun, jolloin olin täysin kasvissyöjä.

Vitamiinejä käytämme jonkin verran, ne otamme yleensä joko suihkeena tai imeskelytabletteina jos saatavana, näin varmistamme hyvän imeytyvyyden. Käytämme kasviksia niin monipuolisesti ettemme koko ajan käytä muita vitamiineja kuin B-ja D- vitamiineja, kalsiumia, seleeniä sekä magnesiumia. Lähes heti sairauden alkumetreillä tutkimme paljon mitkä luontaistuotteet voisivat auttaa syöpään sairastunutta sekä olla tukena hoidoista palautumisessa. Löysimmekin hyvin tietoa ja siitä lähtien olemme molemmat käyttäneet tuotteita. Ensimmäinen luontaistuote oli Havupuu-uute juoma, olin kuullut tuotteesta aiemminkin ja jopa pari pullollista mielenkiinnosta kokeillut. Sen jälkeen valikoimiin tuli kissankynsi, graviola, kurkumiini, resveratroli, probolis, valkosipuli, aprikoosinsiemenet, katajanmarja ( kuuriluontoisesti ) sekä artemisia ( kuuriluontoisesti ). Lisäksi käytämme laadukasta MSM-rikkiä sekä ubikinolia.

MSM-rikki tuli meille kokeilun kautta, koska puolisolleni tuli hoitojen jälkeen nivelkipuja- ja jäykkyyttä ja luimme, että rikki voisi auttaa. Kokeilu kyllä kannatti, vaivoihin tuli apua. Kokeilimme jopa kerran, että jätimme rikin tauolle ja lumevaikutusta ei ollut rikin tuoma apu, koska nivelkivut- ja jäykkyys palasivat.

Ubikinonin vaihdoimme ubikinoliin syöpähoitojen aikaan, luontaistuote asiantuntijan neuvosta. Vaikka itse etsinkin paljon tietoa luontaistuotteista, olen saanut valtavan hyvää infoa luontaistuotealalla työskenteleviltä.  Ja kysyvä ei tieltä eksy.

Vierellä kulkija

En toivoisi syöpää edes pahimmalle vihamiehelle.

Näin minä ajattelin vielä 2- vuotta sitten, mutta kuinka kävikään sen toiveen suhteen?

Loppujen lopuksi se pelko sattui omaan perheeseen ja minun roolini on sairastuneen puolison vierellä kulkija.

Kaikki, joiden kohdalle tämä on sattunut tietävät, että se on sairastuneelle raskas elämänvaihe, mutta myös perheenjäsenelle ja huoli rakkaasta suuri.

Apua, miten sen kestäisi ja jaksaisi? Tätä minä ennen ajattelin, kun joku kertoi syövästä.

Nyt tiedän että se tuntuu kauhealta, ajattelin että nyt tuli maailmanloppu ja jaksoin välillä huonosti.Tuntui kuin olisin nähnyt painajaista. Harmitti välillä vietävästi, että olinko osannut nauttia elämästä  täysillä, silloin kun kaikki oli vielä hyvin. Huomasin kyllä että olin harmitellut varsin tyhjänpäiväisiä asioita.

Sorruin valitettavasti jopa siihen perinteiseen ajatteluun, että miksi juuri meille? Mieheni onneksi jo alkuun palautti minut maanpinnalle sanoen että miksi ei?  Jos näin voi käydä muille niin totta kai myös meille, kaikki tässä ollaan samalla viivalla ja samanarvoisia.

Minä tosiaan ennen ajattelin kauhuissani, kun joku kertoi syöpätapauksesta, että miten kestää- ja jaksaa. Ajattelun asteelle se välillä jäi, oli vaikea kysyä, mutta olisinpa kysynyt suoraan kuinka jaksat ja kuunnellut.

Huomasin sen virheen vasta, kun se kolahti omaan nilkkaan.

Olin muutama vuosi sitten ollut puolisoni syöpään sairastuneen sedän ja tuttavan saattohoidon vieressä seuraaja ja istunut heidän vierellään elämän viimeisinä päivinä ja se oli todella raskasta, mutta sitten kun se tuli puolisolleni niin se kohdistui vielä kauheampana mörkönä ja pelkkä syöpä- sana tuntui vaikealta sanoa.

Olisipa joku kysynyt jaksamista, mutta ne perinteiset fraasit kävivät varsin tutuiksi: voi kauheaa, en tiedä miten kestäisin tai kyllä se siitä, syöpä hoidot ovat nykyään hyviä ja kehittyneet tai lopuksi erotessa se perinteinen voimia ja jaksamista. Ehkä kaikista pahimmalta tuntui, kun joku kysyi ennustetta.

Tuossa tilanteessa on vaikea saada voimia, vaikka joku lähettäisi kantokassillisen.

Tiedän kyllä varsin hyvin, että jokainen tapaamani ihminen tarkoitti hyvää ja olen kiitollinen heille, joskus vain se toisen hiljaa kuunteleminen voi olla paljon suurempaa ja arvokkaampaa kuin valmiiden vastausten antaminen. Kaikista pahinta oli että osa läheisitä lopetti lähes yhteydenpidon. Jos se oli raskasta minulle niin varmasti myös puolisolleni ja varmaan hän itki useammat itkut kuin minä. Varsin nopeasti tein kyllä ratkaisun niin etten puhunut juuri tilanteestamme. Joskus jopa huumorilla mieheni sanoi, että täytyy tarkistaa onko puhelin edes päällä.

Usein sairastuneen voimat menevät sen kaiken sulatteluun ja olokin on väsynyt, joten ei jaksa soittaa lähiomaisille, siksi olisi tärkeää, että joku olisi välillä muistanut ja välittänyt tai vielä ihanampaa olisi ollut jos tuttavat olisi uskaltautuneet vierailulle. Ne, jotka kävivät useamman kerran, kerroin kyllä heille että heidän vierailullaan oli todella suuri merkitys. Olimme edelleen samoja ihmisiä ja syöpä ei tartu.

Lohduttaminen ei tarvitse suuria sanoja, ei valmiita vastauksia. Tärkeintä on mennä lähelle, välittää. Minulla on aikaa ja minua koskettaa se, mitä Sinulle kuuluu. -Hilja Aaltonen.

Kun alotin kirjoittamaan mieheni ”2- vuotis” päivä lähestyy eli 11.3 tulee kaksi vuotta syöpä löydöksestä.

Nyt alkoi alkaa sopivalta kirjoittamaan, aikaisemmin koko ajatus tuntui raskaalta ja kipeältä. Toivoisin että sairastuneet sekä lähiomaiset voisivat kirjoittaa ajatuksiaan ja tuntemuksiaan tässä blogissa ja keskusteluissa voisimme valaa uskoa vaikeassa tilanteessa oleville. Toki lämpimästi tervetulleita ovat keskustelemaan parantuneet sekä muutkin, jotka haluavat vaihtaa ajatuksia. Lämmöllä ajattelen jokaista, jota on kohdannut samanlainen tilanne.

Kiitollisin mielin menemme kohti kevättä. Toivomme itsellemme ja muille terveyttä, rakkautta sekä onnea.

Katso uskoen ylöspäin, rakkaudella sivullepäin, kiittäen taaksepäin ja toivoen eteenpäin. -Tuntematon.