Kesä etenee

JuhannuskokkoTaas on hurahtanut aikaa viime kirjoituksestani. Kesä on kauneimmillaan ja Juhannus vietetty.

Päivät on menneet nopeasti ja olen myös ommellut paljon työn puitteissa.

Lisäänkin jatkossa blogiimme uuden katergorian käsitöistä. Minähän olen koulutukseltani mallipukineidenvalmistaja/pukeutumisneuvoja, mutta välillä oli pitkiä aikoja etten ommellut juuri ollenkaan, mutta tein silloin vastaavasti pukeutumisneuvojan hommia. Pukeutumiseuvojan ajoilta minulle jäi paljon mukavia ystäviä ja osan kanssa heistä viestittelemme edelleen välillä.

Omalla kohdallani pukeutumisesta tuli helppoa, kun unohdin kuumimmat muotivirtaukset ja aloin pukeutumaan niihin väreihin, jotka korostaa omia värejäni sekä niihin vaatemalleihin, jotka ovat sopivia vartalonmuotooni. JaKorkokenkä punainen tietysti vaatteissa täytyy myös viihtyä. 10 cm korot ovat vaihtuneet matalakantaisiin kenkiin. Korot kuuluvat nykyään vain juhlatyyliini. Korkokenkä ajoilta minulla on muistona lähes tunnoton ukkovarvas. Päivät kaupassa töissä ollessani, kun korkeissa koroissa seisoin niin voin sanoa, että nyt tekisin toisin.

Olin käymässä kotona postit katsomassa sekä” hermolomalla” ja nautiskelin myös kovassa tuulessa kauniista kotikaupunkimme satamasta. Ihmisiäkin oli mukavasti liikkeellä.

Nautin toki paljon kesällä myös maalla olosta ja ulkona touhuamisesta.

Vanhan pyörän rengas

Puolisoni oli niin kultainen, että suositteli edellä mainittua ”hermolomaa” minulle. Mielenrauhani ei ole aina pysynyt kohdillaan viime aikoina ja ehkäpä parempi etten kirjoittanut aiemmin. Olisi varmaan tullut painokelvotonta tekstiä ja eipähän tule ketään loukanneeksi, kun ei kirjoita tunnekuohussa.

Tunnekuohuja tekee myös epävarmuus puolisoni äidin hoidosta jatkossa, kun siihen on tullut valitettavasti paljonkin mutkia matkaan, mutta toivottavasti kaikki menisi niin kuin alun perin oli suunnitelma. Mutta tilanteet muuttuu ja sen mukaan on valitettavasti mentävä.

Odottavan aika on pitkä ja niin puolisoni äidilläkin, kun hän välillä muistaa syksyllä tulevan operaation. Ehkäpä on armollista ettei hän muista kuin välillä operaation, joten hän ei jännitä koko aikaa. Arkea katkaisi kuitenkin yllättäen ja mukavasti viime viikonloppuna ystävämme vierailu puolisoni äidin luona . Hän oli myös käymässä syntyselkosillaan ja vieraili samalla ”mummon” luona. Mummo sanoi moneen kertaan jälkeen päin kasvot onnellisena, että oli aivan ihana ihminen ja piristävä vierailu. Kuluneella viikolla oli mummoa piristänyt myös hänen veljen vaimon vierailu vanhojen valokuvien kanssa.

Olen huushollannut monta kuukautta kolmea huushollia päätöiden lisäksi ja siksikin blogin kirjoitus on jäänyt vähälle.  Siis meidän koteja sekä puolisoni äidin. Pari viikkoa sitten iski totaalinen turnausväsymys ja tuli rytmihäiriöitä muutamaksi päiväksi . Viime viikon vapaapäivillä olo oli huono ja olin kirjaimellisesti kuin tapettu mato. Olen ihmetellyt kipeitä, ratisevia, kuumottavia ja turpoavia polviani ( mikä on yksi syy hermostuttavaan olooni ) ja syykin selvisi, kun lääkärini soitti kuvista. Molemmissa polvissa kulumaa, Nivelrikkotoisessa enemmän. Ensimmäinen kysymykseni oli ” Apua, saanko liikkua jatkossa normaalisti?” Ja lääkäri totesi, että kyllä saa, kun varon rajua hyppimistä, koska se voi kipeyttää entisestään polvia. Hieno juttu, minulle ulkoilu on ihan henkireikä arjessa, joka tuo energiaa.

Herttainen ja mukava lääkäri lohdutti, että menee 5- 10-vuotta ennen kuin tarvitsee harkita ”uusien ” nivelien vaihtoa.

Joten, olisin kiitollinen jos saisin kohtalotovereiltani viestiä miten olette pärjänneet kulumien kanssa ja kuinka pian on kohdallenne tullut ”uusien osien vaihto”. Ja millaista liikuntaa harrastatte. Kiitos jo ennakkoon.

Olen kiitollinen ja positiivisella mielellä, että syy selvisi polvien ongelmiin ja tällä tiedolla porskutellaan eteenpäin. Yritän elää tällä ohjeella, jonka kerran luin kirjasta: ” Onnellisen elämän  perusedellytys on mielen ja sydämen tasapaino ”.

Ja heti tähän jatkoksi kirjoitan ennen kuin kukaan ehtii mielessään ajatella, että ” eikö se ukko auta ollenkaan huusholli töissä ” niin korjaan, että auttaa. Mutta en halua vaivata puolisoani paljon, koska hänen neuropatia on monta kertaa pahempi kuin minun polveni. Jos hän touhuaa paljon niin yöt saa kihnuttaa jalkoja, kun särky on kova.

Lueskelin illalla mielenkiintoista kirjaa ja silmääni sattui tämä teksi:

”Kun annat kaikkesi, hämmästyt huomatessasi, kuinka äkkiä saat takaisin samalla  mitalla”.

Olen juuri samaa mieltä, kun tekee muille hyvää myös eläimille. Ilmestyy omaankin elämääsi kaikkea hyvää. Ne pienetkin hyvät asiat täytyy vain huomata. Sama toimii toki toisinkin päin. Eilenkin minulle tapahtui pitkä rivi hyviä asioita ja uskon, että tänäänkin.

Monet ovat varmaankin kirjoituksissani huomanneet, että siskoni lapset ovat minulle kaikki kaikessa, kun minulla ei ole omia lapsia. Mutta se on siis oma tietoinen valinta tämä lapsettomuuteni. Välillä töissäkin joudun sanomaan ettei tarvitse sääliä lapsettomuuttani, kun ihmiset kysyy lapsistani ja kerron, että ei ole niin saan säälivän vastauksen, että voi kyllä sinä ehdit vielä tai voi, kun kaikille ei lapsia suoda. Ymmärrän jos sellainen henkilö, joka haluaa lapsia niin on suuri suru jos hänelle ei suoda lapsia. Siskoni lapset tuovat suuresti iloa ja nyt on taas uusi ihana positiivinen asia elämässäni, kun siskoni perheeseen muutti karvainen vauva.

Chi hauvaMinä olen jo aivan höperönä. Toissapäivänä se tapahtui eli näin pikkuisen ja itseni tuntien tiesin, kun näen pikkuisen unohdan normaali puheen ja alkaa se mieheni kauhistelemani valtava lässytys. Puhuttelin jo itseäni tädiksi, suukottelin valtavasti pikkuista  ja kävin lemmikkkieläinkaupasta pientä viemistä hakemassa. Kukapa voisi vastustaakaan ihanien pikku töppösten töpinää. Tämä karvainen vauva on siis koiranpentu. Ja on aivan ihana rakkaus pakkaus. Pienen koiran sydän täynnä rakkautta ja elämän iloa. Puolisoni sanoikin, että se on siskoni perheen iltatähti.

Nokkossanko (2)Ruokavaliossa olemme noudattaneet terveellistä linjaa. Ja pakastimessa on jo runsaasti villiyrttejä sekä tietenkin lisäksi kuivattuna tummissa lasipurkeissa. Nokkostakin olemme keränneet monta sankollista. Puolisoni on niittänyt jo horsmia, että uusien versojen noustessa saan taas pakastaa. Olen myös idättänyt ja versottanut. Tällä hetkellä on kasvamassaohran jyvät vehnän- ja ohran oraita sekä lehtikaalin versoja. Idätyksessä on hirssiä, ohraa ja vehnää. Idut ovat helppoja ja terveellisiä raaka-aineita, kun vain muistaa hyvän hygienian. Iduilla ja versoilla saat runsaasti lisää terveellisiä ravintoaineita ruokavalioosi. Esim. kauniin vihreä ja super terveellinen orasmehu  on piristävä aamun aloitus.

oraat

Tämä kylmän keiton tein eräänä aamuna aamupalalle johon käytin idätettyä ohraa.

Tomaatti valorakettiKeittoon tuli 2 kpl/  500g  purkkia paseerattua tomaattia ( luomu ja maku naturell ), 1 purkki luomu kidneypapuja, 4 valkosipulin kynttä, 1 ½dl idätettyjä ohranjyviä, hieman suolaa ja mustapippuria sekä oliiviöljyä. Maku oli todella hyvä. Lisäsin hieman vettä, jolloin koostumus ei ollut kovin paksua vaan juotavaa. Matkaevääksikin oikein sopiva. Soseutin kuohkeaksi sauvasekoittimella.

Tomaatti on herkullista tuoreenakin, mutta tomaatin lykopeeni imeytyy parhaiten kypsennetystä tomaattituotteesta kuten tomaattikastikkeita. Lisään yleensä myös öljyä, koska olen lukenut, että rasva tehostaa lykopeenin imeytymistä.Nokkonen ja voikukka

Samalle päivälle tein iltapalalle muunneltua ohrarieskaa. Ohrarieskaan tuli 1 litra vettä, ohrajauhoja, suolaa sekä vitamiinipitoista nokkosta reilusti yksi kourallinen sekä väriä antamaan voikukan kukkia puoli kourallista.

Nokkonen ja voikukka silputtuna

rieska

Rieska oli uunissa 200 asteessa, mutta valitettavasti en muistanut kellosta katsoa aikaa, kun kokeilin tikulla rieskan kypsyyttä. Korjauksena, että tämä oli paksua ohrarieskaa eikä niitä ohutta. Ne ovat myös tosi namia ja paistan niitäkin välillä. Rieskat ovat kyllä suurta herkkuani. Voikukan-; sekä horsman kukat ovat ihania koristeita ja antavat väriä ruokiin. Niitäkin kuivatan talven varalle.

Ruoaksi tein pannulla tofusta, horsmista, kesäkurpitsasta ja suppilovahveroista pöperöä. Tofun ja horsmat laitoin muutamaa tuntia ennen Tofu marinoitumassamarinoitumaan. Marinaadikastikkeeseen tuli oliiviöljyä, mustapippuria, suolaa, 2 valkosipulinkynttä, hieman hunajaa ja hapanimelä kastiketta sekä punaviini etikkaa. Tarkkoja määriä en mitannut, koska tein oman maun mukaan eli mikä miellytti makunystyröitäni.

Lopuksi paistoin kaikki raaka- aineet pannulla. Lautaselle ruon päälle laitoin lisävitamiineja antamaan idätettyjä linssejä.

Suppilovahvero lautasella

Valmis annos

Nautitaan nyt ihanista tuoreista kasviksista. Ja odotellaan innolla tulevaa marja kautta. Eikä myöskään unohdeta villiyrttejä, jotka ovat ilmaista ruokaa ja vieläpä terveellisiä.

 

 

 

 

Voimaa ja energiaa vihreästä

Tämä aamu alkoi ihanan raikkaalla ja ravitsevalla vihreällä orasmehulla. Orasmehua emme juo tyhjään vatsaan vaan juomme vettä ensin.

Mehua juomme n. 1 desin kerrallaan, koska isommasta määrästä tulee pahoinvointia muutamaksi tunniksi. Orasmehun käyttö kannattakin aloittaa pienillä määrillä ja lisätä pikku hiljaa.

Talvisin käytämme enemmän valmiita kaupan viherjauheita, koska emme kasvata niin paljon itse, mutta nyt kevään tullen olemme taas aloittaneet kasvattamaan ohran– ja vehnänoraita parvekkeella ja tänä kesänä laitamme myös maalle kasvatusastiat. Oraat ovat valmiita käytettäväksi, kun ne ovat n. 15-20 cm mittaisia. Oraista teen mehua, koska ravintoaineet imeytyvät paremmin mehun muodossa. Teen mehua sauvasekoittimella, koska käytössä ei ole mehukonetta, mutta sauvasekoittimellakin kyllä onnistuu. Silppuan sauvasekoittimen mukana tulleeseen kulhoon oraita ja lisään vettä. Sekoitan sauvasekoittimella niin kauan, että juoma on vihreää. Sen jälkeen kaadan juoman lasiin teesiivilän läpi, jolloin oraan kuituosa jää teesiivilään. Oraiden määrää en tarkalleen osaa sanoa, mutta leikkaan oraita käteen pienehkön puskan ja vettä laitan n. 2 dl . Mehu kannattaa käyttää heti valmistamisen jälkeen. Ravintorikkaat oraat sisältävät paljon lehtivihreää, joka emäksisöi ja puhdistaa elimistöä.

Vehnänoras on valittu Vuoden 2014 rohdoskasviksi.

W8_20160606140624

Kevään tullen olemme lisänneet myös versotusastioiden määrää. Olemme kasvattaneet versoja mm. lehti- ja parsakaalista, vihannes- ja vesikrassista. Tällä hetkellä on parsakaalin ja vihanneskrassin versoja. Versot sisältävä enemmän ravintoaineita kuin aikuiset, täysikasvuiset. Parsakaalia käytämme paljon versoina, mutta myös täysikasvuisena raakana että miedosti kypsennettynä, koska silloin kuin puolisoni sairastui syöpään, etsin valtavasti tietoa myös ruoista, joilla on syöpää ehkäiseviä ominaisuuksia ja parsakaali oli mainittu useissa tutkimuksissa. Versoja käytämme monipuolisesti esim. salaateissa, smoothieissa ja leivän päällä.

Jos olet vähänkään ” viherpeukalo” niin suosittelen lämpimästi kokeilemaan ravintorikkaiden oraiden ja versojen kasvattamista.W8_20160521100458