Kookoksen makuista jälkiruokaa

Tämän päivän jälkiruoassa hyödynsin eiliseltä jäänyttä kookosmaitoa.

Salaatin päälle herkuttelimme tänään suussa sulavalla kookosmaito vaahdolla. Tämän ohjeen löysin kerran lehdestä, sovelsin sitä vain sen mukaan mitä meiltä löytyi kaapista. Ensimmäiseksi laitoin kookosmaidon vähäksi aikaa pakastimeen, ajallisesti vajaa 30 min. Pakastimesta ottamisen jälkeen valutin kylmässä erottuneen nesteen pois ja jäljelle jäi tiivistynyt kookosmaito. Tiivistynyttä kookosmaitoa vatkasin niin kauan, että meni aivan vaahdoksi. Vaahdon maustoin Ceylon kanelilla ja appelsiininkuoriraasteella, jonka jälkeen laitoin n. 30 min makuuntumaan jääkaappiin.MEIDÄNNOKIA - W8_20160508220048

Sillä aikaa valmistelin kastiketta. Tällä kertaa ei ollut kaapissa esim. raakakaakao; carob- tai lucumajauhetta vaan käytin tummaa luomu suklaata.  Sulatin vesihauteessa n. ½ dl kookosöljyä ja kaksi palaa suklaata.

Valmiiseen annokseen tuli kookosvaahto ja kookosöljy- suklaakastike. Lisäksi raastoin appelsiinin kuorta, mantelirouhetta sekä pirteyttä antamaan mustikoita ja punaherukoita. Mielestäni appelsiini sopii suklaan kanssa yhdistettäväksi hyvin. Marjoja pyrin käyttämään smoothieissa, jälkiruoissa, puuroissa ym.

Tämä oli sellainen ” äkki makea ” herkku, jolla saa makean nälän tyydytettyä.MEIDÄNNOKIA - W8_20160508222614

 

Äideille hyvää Äitienpäivää 8.5.2016 ja itse tehtyä jäätelöä

Ihanan lämpimään ja aurinkoiseen päivään kuuluu jäätelö, joten jäätelöä piti saada.Tällä kertaa valmistin itse jäätelöä terveellisistä luomu raaka-aineista. Itse tehtyihin jäätelöihin voi käyttää raaka-aineina omia suosikki makuja. Maku oli herkullisen raikas ja valmistaminen helppoa. Itse tehdyn jäätelön raaka-aineina oli banaania, appelsiinia, kookosmaitoa ja mustaherukoita. berry-71565_1280

Pilkoin kuoritut banaanit pieniksi paloiksi ( 2 banaania ) ja laitoin pakastimeen. Banaanit eivät olleet aivan umpijäässä, koska pelkäsin blenderimme kestävyyden puolesta. Appelsiinilohkojenkin ( 1 appelsiini ) annoin vähän aikaa olla pakastimessa. Kuorin appelsiinin niin, että siitä lähti kuoren lisäksi myös valkoinen osa ja jäljelle jäi hedelmänliha. Halusin varmistaa, että lopputulos jäätelössä olisi tasaisen samettinen.

Laitoin jäisiä banaanin ja appelsiinin paloja pienen määrän kerrallaan blenderiin ja sekoitin, nesteeksi laitoin tilkkasen kookosmaitoa. Sekoitin niin kauan, että seos oli tasaista ja laitoin sitten laakeaan astiaan.

Seokseen sekoitin vielä kokonaisia jäisiä mustaherukoita, pieniä appelsiini lohkoja sekä mausteeksi vaniljajauhetta sekä Ceylon kanelia. Sitten vain pakastimeen ( jäätelö oli pakastimessa n. 4 h. ). Sekoittelin välillä ( n. vajaan puolen tunnin välein ), että lopputulos on kuohkea, eikä jäätelössä ole jääkiteitä.MEIDÄNNOKIA - W8_20160507195557

Lautasille annoksien päälle kaadoin vielä suurta herkkuani kookosmaitoa sekä hieman kookosöljyä.

Herkku oli valmis iltakahvin seuraksi.

Sunnuntaina 8.5.2016 vietämme Äitienpäivää, joten kaikille Äideille ja Isoäideille oikein ihanaa Äitienpäivää. Muistetaan heitä.

baby-feet-402844_1920Olemme puolisoni kanssa onnekkaita, koska molemmilla on vielä rakkaat äitimme läsnä elämässämme.

Itselläni ei ole lapsia, mutta minusta on ollut hienoa seurata, kun oma äitimme oli huolehtivainen ja nyt, kun siskollani on lapsia hän on myös lapsilleen sellainen äiti, että jos minulla olisi lapsia haluaisin olla samanlainen äiti. Sydäntäni lämmittää siskoni antama aika lapsille päivittäin ja hänen heittäytymisensä sekä keskittymisensä lasten kanssa olemiseen ja kuuntelemiseen.

”Jumala loi sadoittain tähtiä taivaalle. Sadoittain näkinkenkiä meren rannalle. Sadoittain kukkia niitylle. Mutta antoi ainoastaan yhden äidin meille jokaiselle.” -Tuntematon

 

Kasvishernekeittoa, smoothieta ja vähän muutakin

Tänään oli hernekeitto päivä.

Aamupalalle tein smoothieta, jossa oli monenmoista makua. Laitoin taas pitkästä aikaa smoothieen keitettyä punajuurta. Lisäksi juomassa oli parsakaalia, porkkanaa, avocadoa, hieman kuivattua nokkosta, mustikkaa, marja- aroniaa sekä harvinaisempaa herkkua lakkaa. Nesteenä oli pakuriteetä.Aamupala raaka-aineet

Punajuuri on voimakkaan makuista, mutta yksi kerrallaan on sopiva, tuo pirtsakuutta makuun sekä tekee smoothien raikkaan väriseksi.

Lakka sopii mielestäni paremmin kuin hyvin smoothieen ja laittaisinkin sitä useammin, mutta sitä on pakasteessa huomattavasti vähemmän kuin muita marjoja. Noista lakoista saa kiittää mieheni veljeä ja hänen vaimoa, jotka ilostuttaa meitä aina keräämillään lakoilla.Aamupala juoma

Tänäänkään ei tehnyt 1,5 h pakkasessa ulkoilun jälkeen mieli kylmiä ruokia. Tykkään ulkoilusta niin kovasti, etten malta olla ulkoilematta pakkasella ja nyt on kaunista ulkoilla, kun aurinko näyttäytyy. Eilen ennakoin tämän päivän ruokaa ja laitoin illalla herneet likoamaan.

Teimme tänään kasvishernekeittoa. Lisukkeeksi laitoimme runsaasti pieneksi pilkottua lanttua, porkkanaa ja punasipulia sekä hieman tummaa soijarouhetta. Mausteiksi mustapippuria, suolaa, meiramia ja sinappia. Keitto kypsyi miedolla lämmöllä n. 3 h.Päivällinen, hernekeitto ja kasvikset

Hernekeiton lisukkeeksi teimme uunissa punajuuria ( kuorittuja ja viipaloitu ).  Mausteiksi hieman siirappia, suolaa, öljyä ja rosmariinia. Punajuuret oli uunissa keskitasolla 200 asteessa vajaan tunnin. Herkullisia olivat.

Lisäksi paistoin pikaisesti pannulla öljyssä ( öljyn valitsemme aina kylmäpuristettua ja luomua ) punakaalia, paprikaa, siitakesieniä ja punasipulia. Mausteeksi hieman sokeria, suolaa ja mustapippuria. Paistan kasvikset pikaisesti pannulla niin että niihin jää purutuntuma.

 

Lauantain päivällinen

Tänään suunnittelimme ruoan niin, että saimme käytettyä eiliseltä ylimääräiseksi jääneitä raaka-aineita.

Teimme kasvispihvejä, johon tuli raasteena keräkaalia, porkkanaa, kesäkurpitsaa, punajuurta, hieman fetaa, keitettyä tummaa soijarouhetta, sipulia ja runsaasti valkosipulia. Lisäksi laitoimme vähän kaurakermaa, makuna sipuli, mustapippuria, suolaa sekä korppujauhoja ja kauraryynejä sidosaineiksi.

Annoimme taikinan seisoa kulhossa noin puoli tuntia ja laitoimme uuniin kypsymään, kypsyivät uunissa n. 30 min. Ilman kananmunaa taikina olisi hieman hankala paistaa pannulla, koska hajoaisi helposti.MEIDÄNNOKIA - WIN_20151114_185540

Lisukkeeksi teimme quinoaa, johon sekaan sekoitimme isoja, valkoisia papuja.

Tänäänkin oikaisimme mutkia salaatin valmistamisessa ja puolisoni lohkoi lautaselle kurkkua, tomaattia, suolakurkkua sekä ripotteli päälle liotettuja cashewpähkinöitä. Kastikkeeksi käytimme eilen valmistettua cashewpähkinä- kaurakerma kastiketta.

Ihanan luomu ruisleivän päällä on avocadoa, mustapippuria ja sitruunamehua. Välillä tulee mieliteko juureen leivottuun ruisleipään.

blueberries-894839_1920

Pyrimme aina syömään niin, että raakaravintoa tulee päivän mittaan enemmän kuin kypsennettyä ruokaa eli raakaruoan osuus noin 70-80%.

Kasvisruokaa

Kuten jo aiemmissa postauksissa olen maininnut, olen ollut aikaisemmin yli 10-vuotta kasvissyöjä, tarkemmin lakto-ovovegetaristi eli käytin kasvisten lisäksi vähän munia ja maitotuotteita.moose-902535_1280

Nyt olen syönyt taas vuosia jonkin verran lihaa ja kalaa, mutta nyt viimeaikojen dokumentit teurastamoilta ja tiloilta, ovat saaneet minut taas palaamaan kasvisruokaan, huomaten ettei luomukaan ole takuu eläinten hyvinvoinnista. Mielestäni myös riistan liha on epäeettistä. cow-174822_1920Toki ainut eläinperäinen tuote mitä tulee vielä välillä salaattiin heitettyä on fetajuusto/ juusto.

Kasvissyönti on ollut minulle eläinrakkaana aina eettinen vaihtoehto ja toisena tulee terveys.Koiran pentu

Ja silloin kun syömme kylässä niin en halua olla se ” erilainen ja vaikea vieras, joka tuo lisävaivaa kokkaajalle” vaan syömme mitä tarjotaan.

Nykyään onkin kyllä mahdottoman helppoa tehdä terveellistä kasvisruokaa, koska vaihtoehtoja on saatavana valtavasti ja ns. kasvimaitojakin on moneen makuun.

Puolisoni, joka on aiemmin ollut kova liha- ja kala ruokien ystävä on ollut positiivinen kasvisruokien suhteen. Kommenttina on ollut että nälkä lähtee, virkeä- ja kevyt olo sekä ruoka on maukasta ja raikasta, enkä toki halua käännyttää ketään kasvissyöjäksi vaan hän saa itse päättää ruokavalionsa.

Raaka-aineina käytän aina luomua jos on saatavilla.

Tänään tein ihanan, lämmittävän keiton punaisista linsseistä sekä raikkaan salaatin. Salaatin lisänä oli muutama päivä sitten tehtyä myskikurpitsaa ja tofua.

Myskikurpitsa on ollut minulle uusi tuttavuus, tuosta herkullisesta löydöstä kuuluu kiitos ystävälleni, joka suositteli kokeilemaan. Aivan ihanaa.MEIDÄNNOKIA - WIN_20151109_153733

Keittoon tuli siis punaisia linssejä, kasvisliemivalmistetta makuna yrtit ( tämän aina luomuna ), kaurakermaa makuna sipuli, sipulia, Kalaharin suolaa sekä mustapippuria. Lopuksi soseutin kuohkeaksi sauvasekoittimella. Päälle ripottelin auringonkukan siemeniä.

Salaattiin laitoin tomaattia, kurkkua, parsakaalia, päärynää, sipulia, fetaa, auringonkukan siemeniä, kuivattuja mustikoita, mustapippuria, oliiviöljyä ja hieman sitruunamehua.

Pienisoluinen keuhkosyöpä ja elämä jatkuu

Kun syöpäni toteamisesta on nyt kulunut lähes kaksi vuotta ja elinaikaennusteet ovat tulleet, täyttyneet ja menneet menojaan. Rohkenen katsoa velvollisuudekseni tarttua aiheeseen ja kertoa kohtalotovereilleni rohkaisevia totuuksia pienisoluisesta keuhkosyövästä. Ja etenkin suhtautumiserosta, joka koululääketieteen edustajien ja itseni välillä vallitsee. Minulla on ollut itse sairastuneena mahdollisuus suorittaa empiiristä tutkimusta kahden vuoden ajan tästä pahamaineisesta vekkulista.

Muistan ikuisesti sen kauniin kevättalvisen päivän, kun pääsin viimeinkin kuulemaan diagnoosiani. ”Sinulla on pienisoluinen laajalle levinnyt keuhkosyöpä. Kyseessä on pahanlaatuinen kasvain, eikä lääketiede ole pystynyt kehittämään siihen parantavaa hoitokeinoa.” Näin koruttomasti kertoi syöpäsairaalan lääkäri ja jatkoi empaattiseen tyyliinsä. ”Leikkaaminen ei tule kysymykseen, koska kasvain on ehtinyt kasvaa niin suureksi, että se täyttää jo välikarsinan ja ympäröi jo esimerkiksi aortan. Meillä on kyllä käytettävissä rankat sytostaatti-  ja sädehoidot, joilla pyritään nostamaan elinajanodotettasi.” Kun katsoin häntä epäuskoisena, huuli pyöreänä, kuin nahkiaisella ja silmät levällään, kuin vauhkolla pakojäniksellä. Muistutin varmasti teurastamolle eksynyttä lammasta. Hän katsoi vielä asiakseen potkaista  kerran vyön alle sanomalla. ”Tuntuuko nyt, ettei olisi kannattanut aloittaa tupakointia?” Vastasin hänelle, etten suinkaan tuhlaa tällä hetkellä energiaani neljäkymmentä vuotta sitten tekemäni päätöksen oikeellisuuden pohtimiseen. Vaan mieleni täyttää ajatus henkiriepuni puolesta taistelemisesta kaikin mahdollisin keinoin. Lääkärin alentuva katse yritti vakuuttaa minulle, että taistelustani ei tulisi pitkä.

Taistelukeinoina mieleeni nousivat ensimmäisinä ja ainoina. Elämäntapojen muutos ja luonnon lääkkeet. Luonnonlääkkeiden käytöstä tiedustelin seuraavaksi tapaamaltani onkologilta. Onkologi kertoi ystävällisesti, mutta päättäväisesti, että syöpäsairaalan kaikkien lääkäreiden kanta on se, ettei minkäänlaisia lisäravinteita, vitamiinilisiä eikä luonnonrohtoja saa käyttää, koska vaarallisen voimakkaat syöpälääkkeet rasittavat munuaisia ja maksaa, sekä muita tärkeitä sisäelimiä. En saisi käyttää luonnonlääkkeitä, jotka monien kansainvälisten tutkimusten mukaan ovat lähes ainoita vaikuttavia lääkkeitä kyseiseen syöpätyyppiin. Koululääketiede nosti kuvaannollisesti kädet pystyyn, jo diagnoosin ilmoitustilaisuudessa. Lääkärin kertoessa, ettei lääketiede ole pystynyt kehittämään parantavaa hoitomuotoa. Vain rankat hoidot, jotka parhaimmillaankin jatkavat elinaikaa muutamilla kuukausilla.

Kuten alkukappaleessa mainitsin. Lääkäreiden ja itseni suhtautumisessa pahanlaatuisen syövän hoitoon on olemassa näkemyseroja. On kuitenkin annettava kiitos sinne minne se kuuluu. Se kuuluu osaltaan myös koululääketieteelle. En missään tapauksessa vähättele syöpäsairaalasta saamiani hoitoja. Vaikka ne rankkoja olivatkin, täytyy muistaa, että rankka on tautikin ja oli agressiivisena ehtinyt levitä laajalle. Myös hoitoja suorittaneet ja valvoneet onkolgit ansaitsevat sydämelliset kiitokset. He tekevät arvokasta työtä positiivisella asenteella ja jaksavat aina olla ihanan ystävällisiä.

Omasta elämästä taisteleminen on ihmisen sisäänrakennetuista vieteistä voimakkain, joten en tarvinnut miettiä hetkeäkään, kuinka jatkaisin. Odottaisinko tumput suorina kuukausimäärän, jonka lääkäri elinajanodotteekseni ennustaisi? En suinkaan odottaisi, vaan aloittaisin kovan taistelun kaikin mahdollisin keinoin ja ainein, joista vähänkin olisi apua. Luojan kiitos olen saanut aivan ihanan ihmisen vaimokseni ja  hänen ansiotaan on, että olen tänään näin loistavassa kunnossa. Hän on tehnyt valtavan urakan hakemalla kaiken sen tarvittavan tiedon ja tutkimukset aineista, joista on hyötyä syöpää vastaan taistellessa. Hän on hankkinut myös itse aineet, joilla yhdessä taistelemme joka päivä syöpää vastaan. Olen kestänyt myös raskaat solumyrkkyhoidot ja sädehoidot hyvin, koska aloitin luomulääkinnän ennen raskaiden hoitojen alkamista.

Sytostaatti- ja sädehoidot loppuivat reilu vuosi sitten, mutta omat luomuhoidot jatkuvat edelleen monipuolisina. Monipuolinen luonnonlääkinnällisten aineiden saanti pitää immuunipuolustuksen kunnossa, eivätkä flunssatkaan ihan helposti pääse tulemaan.

Kokemuksesta tiedän, että syöpädiagnoosin saanut ihminen jää synkkine ajatuksineen ja kipuineen valitettavan yksin. Poissaolollaan loistavat ennen niin läheiset ystävät, kuin hiukan etäisemmät kaveritkin. Puhelinkin hiljenee. Ymmärrettävää. Lähes kukaan terve ihminen ei halua puhua niin kiusallisesta ja vastenmielisestä aiheesta, kuin syöpä. Aivan kuin pelättäisiin sen tarttuvan. Ainakin se vastenmielinen asia tulee liian lähelle ja siitä puhuttaessa joutuu poistumaan omalta mukavuusalueeltaan. Osaltaan syöpään sairastuneen ihmisen kohtaamisen vastenmielisyys selittyy sillä, että ihmiset tietävät syöpäsairauksista hyvin vähän. Kun aihe on vieras ja tietämys siitä ohut, on parempi kiertää sairastunut kaukaa.  Muun muassa näillä tekosyillä olen lohduttanut itseäni, kaivatessani entisiä läheisiä ystäviäni. Onneksi aiemmin mainitsemani rakas vaimoni sen lisäksi, että on täyttänyt oman paikkansa rinnallani moninkertaisesti. On myöskin korvannut ympäriltäni kaikonneet ystävät ja läheiset paremmin kuin hyvin.

 

 

Vierellä kulkija

En toivoisi syöpää edes pahimmalle vihamiehelle.

Näin minä ajattelin vielä 2- vuotta sitten, mutta kuinka kävikään sen toiveen suhteen?

Loppujen lopuksi se pelko sattui omaan perheeseen ja minun roolini on sairastuneen puolison vierellä kulkija.

Kaikki, joiden kohdalle tämä on sattunut tietävät, että se on sairastuneelle raskas elämänvaihe, mutta myös perheenjäsenelle ja huoli rakkaasta suuri.

Apua, miten sen kestäisi ja jaksaisi? Tätä minä ennen ajattelin, kun joku kertoi syövästä.

Nyt tiedän että se tuntuu kauhealta, ajattelin että nyt tuli maailmanloppu ja jaksoin välillä huonosti.Tuntui kuin olisin nähnyt painajaista. Harmitti välillä vietävästi, että olinko osannut nauttia elämästä  täysillä, silloin kun kaikki oli vielä hyvin. Huomasin kyllä että olin harmitellut varsin tyhjänpäiväisiä asioita.

Sorruin valitettavasti jopa siihen perinteiseen ajatteluun, että miksi juuri meille? Mieheni onneksi jo alkuun palautti minut maanpinnalle sanoen että miksi ei?  Jos näin voi käydä muille niin totta kai myös meille, kaikki tässä ollaan samalla viivalla ja samanarvoisia.

Minä tosiaan ennen ajattelin kauhuissani, kun joku kertoi syöpätapauksesta, että miten kestää- ja jaksaa. Ajattelun asteelle se välillä jäi, oli vaikea kysyä, mutta olisinpa kysynyt suoraan kuinka jaksat ja kuunnellut.

Huomasin sen virheen vasta, kun se kolahti omaan nilkkaan.

Olin muutama vuosi sitten ollut puolisoni syöpään sairastuneen sedän ja tuttavan saattohoidon vieressä seuraaja ja istunut heidän vierellään elämän viimeisinä päivinä ja se oli todella raskasta, mutta sitten kun se tuli puolisolleni niin se kohdistui vielä kauheampana mörkönä ja pelkkä syöpä- sana tuntui vaikealta sanoa.

Olisipa joku kysynyt jaksamista, mutta ne perinteiset fraasit kävivät varsin tutuiksi: voi kauheaa, en tiedä miten kestäisin tai kyllä se siitä, syöpä hoidot ovat nykyään hyviä ja kehittyneet tai lopuksi erotessa se perinteinen voimia ja jaksamista. Ehkä kaikista pahimmalta tuntui, kun joku kysyi ennustetta.

Tuossa tilanteessa on vaikea saada voimia, vaikka joku lähettäisi kantokassillisen.

Tiedän kyllä varsin hyvin, että jokainen tapaamani ihminen tarkoitti hyvää ja olen kiitollinen heille, joskus vain se toisen hiljaa kuunteleminen voi olla paljon suurempaa ja arvokkaampaa kuin valmiiden vastausten antaminen. Kaikista pahinta oli että osa läheisitä lopetti lähes yhteydenpidon. Jos se oli raskasta minulle niin varmasti myös puolisolleni ja varmaan hän itki useammat itkut kuin minä. Varsin nopeasti tein kyllä ratkaisun niin etten puhunut juuri tilanteestamme. Joskus jopa huumorilla mieheni sanoi, että täytyy tarkistaa onko puhelin edes päällä.

Usein sairastuneen voimat menevät sen kaiken sulatteluun ja olokin on väsynyt, joten ei jaksa soittaa lähiomaisille, siksi olisi tärkeää, että joku olisi välillä muistanut ja välittänyt tai vielä ihanampaa olisi ollut jos tuttavat olisi uskaltautuneet vierailulle. Ne, jotka kävivät useamman kerran, kerroin kyllä heille että heidän vierailullaan oli todella suuri merkitys. Olimme edelleen samoja ihmisiä ja syöpä ei tartu.

Lohduttaminen ei tarvitse suuria sanoja, ei valmiita vastauksia. Tärkeintä on mennä lähelle, välittää. Minulla on aikaa ja minua koskettaa se, mitä Sinulle kuuluu. -Hilja Aaltonen.

Kun alotin kirjoittamaan mieheni ”2- vuotis” päivä lähestyy eli 11.3 tulee kaksi vuotta syöpä löydöksestä.

Nyt alkoi alkaa sopivalta kirjoittamaan, aikaisemmin koko ajatus tuntui raskaalta ja kipeältä. Toivoisin että sairastuneet sekä lähiomaiset voisivat kirjoittaa ajatuksiaan ja tuntemuksiaan tässä blogissa ja keskusteluissa voisimme valaa uskoa vaikeassa tilanteessa oleville. Toki lämpimästi tervetulleita ovat keskustelemaan parantuneet sekä muutkin, jotka haluavat vaihtaa ajatuksia. Lämmöllä ajattelen jokaista, jota on kohdannut samanlainen tilanne.

Kiitollisin mielin menemme kohti kevättä. Toivomme itsellemme ja muille terveyttä, rakkautta sekä onnea.

Katso uskoen ylöspäin, rakkaudella sivullepäin, kiittäen taaksepäin ja toivoen eteenpäin. -Tuntematon.