”Lääkitys” kohdallaan osa2

Jatketaan siitä mihin eilisessä ykkösosassa jäätiin. Mikäli joku tulee mukaan nyt, lukematta osa 1:tä, kerron varoitukseksi saman, kuin eilen. Minä en edelleenkään ole onkologian ammattilainen ja pienisoluinen keuhkosyöpäni ei ole pätevöittänyt minua antamaan suoranaisia ohjeita kenellekään syöpädiagnoosin saaneelle tai terveelle ihmiselle. Luettelen vain aineet, joita itse olen käyttänyt yli kaksi vuotta, erittäin hyvällä menestyksellä. Jos joku syövän kanssa taisteleva saa kirjoituksistani rohkeutta kokeilla vaihtoehtoisia luomuhoitoja, vaikka lääketieteellisen koulukunnan antamien hoitojen tukihoitoina ja saa niistä apua sairauteensa. En ole kirjoittanut turhaan.

Kotoisen pakurin jälkeen hyppäämme Amazonin sademetsiin, Graviola puun kautta. Graviolan vaikuttava aine on nimeltään triamazon, joka tappaa syöpäsoluja, säästäen terveet solut. Mekanismi on verrattavissa aprikoosin siemeniin, joista kerroin aiemmin. Tutkimuksia graviolasta löytyy paljon 70- luvulta lähtien. Itse käytän graviolanlehtijauhetta, joko kapseleina tai jauheena suoraan terveysjuomani joukossa, annostus 1000mg aamulla ja 1000mg illalla.

Seuraavana vuoron saa toinen sademetsän syöpälääke, nimeltään cat’s claw tutummin kissankynsi. Kissankynsi rohdoksesta uutettu AC11- valmiste aktivoi elimistöä korjaamaan jo vaurioitunutta DNA:ta. Se on vesiliukoinen ja näin ollen erittäin hyvin imeytyvä solutasolla. Vahva kissankynsi-uute aktivoi kateenkorvan muodostamaan uusia aktiivisia T-soluja, jotka ovat kehon luontaisia immuunipuolustajia syöpäsairauksia vastaan. Käytän cat’s claw:ia, joko tippoina terveysjuoman joukossa tai kapseleina, annostus 1000mg aamulla ja 1000mg illalla.

Mausteena tunnettu kurkuma on yllättäen syöpää ehkäisevä aine. Vaikuttava aine siinä on kurkumiini, joka pystyy estämään syövän kasvua edistävien verisuonten syntyä eli angiogeneesiä. Kurkumiini on kemopreventiivinen eli sillä on syöpäkasvainten ja etäpesäkkeiden kasvua estävä vaikutus. Mustapippurin sisältämä piperiini moninkertaistaa kurkumiinin imeytymisen ja näin ollen myös terveysvaikutuksen. Itse käytän Bioteekin, kauppanimellä Cibusine TSE forte myytävää kurkumiinivalmistetta, jossa on lisäpotkua antamassa beetasyklodekstriinikompleksi. Niinpä yksi 33mg:n tabletti vastaa 4800mg:aa kurkumiinia. Otan yhden 33mg:n tabletin aamulla ja yhden 33mg:n tabletin myös illalla.

Seuraavaksi Resveratroli, joka on kurkumiinin tavoin vahvasti antikarsinogeeninen eli syöpää estävä biomolekyyli. Resveratroli on viiniköynnöksen puolustusjärjestelmän erittämä hormoni jota erittyy kasvin stressitilanteessa, esimerkiksi silloin kun viiniköynnöstä leikataan. Resveratrolin syöpäsoluja tappava vaikutus perustuu siihen, että se estää tietyn proteiinin kiinnittymisen DNA-molekyyliin solun sisällä. Resveratroli lisää myös syöpäsolujen apoptoosia eli solukuolemaa. Punaviini sisältää resveratrolia, mutta sitä ei voi juoda niin valtavia määriä, että saavuttaisi terveysvaikutuksia. Pikemminkin sillä saavuttaa haimatulehduksen ja muita epätoivottuja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Itse käytän eri valmistajien uutteita tai tabletteja noin. 100mg aamuisin ja 100mg iltaisin. Kun käytän samanaikaisesti sekä kurkumiinia, että resveratrolia saan hiukan synergiaetua, koska ne vahvistavat toistensa tehoa.

Sitten kotoinen katajanmarja, jonka on havaittu jo pieninä pitoisuuksina olevan hyvin tappava syöpäsoluille. Se nostaa p53 proteiinin määrää soluissa, tämä proteiini säätelee useita solun sisäisiä tapahtumia esimerkiksi solusykliä ja apoptoosia eli ohjelmoitua solukuolemaa. Sillä on merkittävä tehtävä erityisesti syöpäsairauksissa, joista yli 50%:sa p53 ei toimi odotetusti ja solu pääsee jakaantumaan muodostaen syöpäkasvaimen. Katajanmarjojen käytössä on muistettava käyttörajoitukset ja kuuriluonteisuus. Vain 4-8 marjaa päivässä ja vain muutaman päivän ajan, jonka jälkeen pitempi tauko. Munuaissairauksista kärsiville ja raskaana oleville ei suositella ollenkaan. Minä jauhan 4 marjaa morttelilla aamujuomaan ja saman määrän iltajuomaan, kolmen päivän jaksoissa. Välillä pidän parin viikon tauon. Katajanmarja on voimakas diureetti, joten ei kannata ottaa silloin kun tietää, että virtsaamaan pääsy on hankalaa. Olen tilannut juniper- kapseleita iherb:istä joskus aikoinaan, mutta suomestakin katajanmarjoja saa hyvin luontaistuotekaupoista, itse ostin viime kerralla purkin city-marketin maustehyllystä 1,90€:n hintaan ja vaikutus oli aivan sama, kuin kalliimmissakin. Jokamiehen marjanpoiminta oikeuksilla marjoja saa kerätä myös metsistä, vaikka tarkkaan ottaen kysymyksessä ei ole marja, vaan käpy.

Heti perään toinen kotimainen ruoka-aine joka ehkäisee syöpää. Raakaa valkosipulia päivittäin nauttivat sairastuvat, tutkimusten mukaan, viisikymmentä prosenttia harvemmin syöpätauteihin, kuin valkosipulia käyttämättömät. Valkosipulin sisältämiä syöpäsolujen kasvua estäviä aineita ovat mm. diallyysisulfidi, S-allyylimerkaptokysteiini, S-allyylikysteiini ja ajoeeni. Käytän silloin, kun en halua levittää ympärilleni ihanaa valkosipulin tuoksua, hajuttomia puristeita tai kapseleita. Normaalisti käytän päivittäin runsaasti tuoretta valkosipulia ruoissa ja ilman ruokaakin. Huomion arvoista tässä on se, että kuumentaminen huonontaa valkosipulin lääkinnällisiä vaikutuksia.

Propolis eli mehiläiskittivaha on mehiläisten havupuiden silmuista keräämä ja sitten jalostama pihkamainen aine, sitä käytetään mehiläisyhdyskunnan terveyden ylläpitämiseen. Se sisältää yli neljääkymmentä erilaista flavonoidia, kuten pinosembriini, galangiini, pinobanksiini ja pinobanksiini-3-asetaatti. Sillä on sytostaattinen vaikutus, joten se estää solujen jakautumista. Propolista saa luontaistuotekaupoista tippapulloissa. Laitan sitä tippoina terveysjuomani joukkoon aamuin illoin.

Tämä riittäköön tällä erää, kun lisään vielä tohtori Johanna Budwigin kehittämän syöpää estävän ruokayhdistelmän, joka koostuu raejuustosta ja pellavansiemenöljystä. Tämä yhdistelmä aiheuttaa kemiallisen reaktion, joka muuttaa öljyn vesiliukoiseksi ja helposti solukalvoihin imeytyväksi. Pellavansiemenöljy sisältää mm. alfalinoleenihappoa ja lignaaneja, joilla on merkitystä syövän ehkäisyssä. Otan aamuin illoin 1dl:n raejuustoa ja lisään siihen ruokalusikallisen pellavansiemenöljyä.

Loppukaneettina mainittakoon, että pyrin pitämään elimistöni emäksisenä, koska syöpä tykkää happamasta ympäristöstä. Sanotaan, että jos elimistön ph pysyy n. 7,4 paikkeilla syöpä ei enää viihdy sellaisessa ympäristössä. Mikäli elimistöni alkaa muuttua liian happamaksi, otan muutaman ison lasin vettä, johon lisään ruokasoodaa 1rkl/tuoppi. Terveysmyymälästä ja apteekista saat hankittua edullisesti paperisia liuskavihkoja joilla saat helposti ja nopeasti mitattua elimistösi ph-arvon.

 

Pienisoluinen keuhkosyöpä ja elämä jatkuu

Kun syöpäni toteamisesta on nyt kulunut lähes kaksi vuotta ja elinaikaennusteet ovat tulleet, täyttyneet ja menneet menojaan. Rohkenen katsoa velvollisuudekseni tarttua aiheeseen ja kertoa kohtalotovereilleni rohkaisevia totuuksia pienisoluisesta keuhkosyövästä. Ja etenkin suhtautumiserosta, joka koululääketieteen edustajien ja itseni välillä vallitsee. Minulla on ollut itse sairastuneena mahdollisuus suorittaa empiiristä tutkimusta kahden vuoden ajan tästä pahamaineisesta vekkulista.

Muistan ikuisesti sen kauniin kevättalvisen päivän, kun pääsin viimeinkin kuulemaan diagnoosiani. ”Sinulla on pienisoluinen laajalle levinnyt keuhkosyöpä. Kyseessä on pahanlaatuinen kasvain, eikä lääketiede ole pystynyt kehittämään siihen parantavaa hoitokeinoa.” Näin koruttomasti kertoi syöpäsairaalan lääkäri ja jatkoi empaattiseen tyyliinsä. ”Leikkaaminen ei tule kysymykseen, koska kasvain on ehtinyt kasvaa niin suureksi, että se täyttää jo välikarsinan ja ympäröi jo esimerkiksi aortan. Meillä on kyllä käytettävissä rankat sytostaatti-  ja sädehoidot, joilla pyritään nostamaan elinajanodotettasi.” Kun katsoin häntä epäuskoisena, huuli pyöreänä, kuin nahkiaisella ja silmät levällään, kuin vauhkolla pakojäniksellä. Muistutin varmasti teurastamolle eksynyttä lammasta. Hän katsoi vielä asiakseen potkaista  kerran vyön alle sanomalla. ”Tuntuuko nyt, ettei olisi kannattanut aloittaa tupakointia?” Vastasin hänelle, etten suinkaan tuhlaa tällä hetkellä energiaani neljäkymmentä vuotta sitten tekemäni päätöksen oikeellisuuden pohtimiseen. Vaan mieleni täyttää ajatus henkiriepuni puolesta taistelemisesta kaikin mahdollisin keinoin. Lääkärin alentuva katse yritti vakuuttaa minulle, että taistelustani ei tulisi pitkä.

Taistelukeinoina mieleeni nousivat ensimmäisinä ja ainoina. Elämäntapojen muutos ja luonnon lääkkeet. Luonnonlääkkeiden käytöstä tiedustelin seuraavaksi tapaamaltani onkologilta. Onkologi kertoi ystävällisesti, mutta päättäväisesti, että syöpäsairaalan kaikkien lääkäreiden kanta on se, ettei minkäänlaisia lisäravinteita, vitamiinilisiä eikä luonnonrohtoja saa käyttää, koska vaarallisen voimakkaat syöpälääkkeet rasittavat munuaisia ja maksaa, sekä muita tärkeitä sisäelimiä. En saisi käyttää luonnonlääkkeitä, jotka monien kansainvälisten tutkimusten mukaan ovat lähes ainoita vaikuttavia lääkkeitä kyseiseen syöpätyyppiin. Koululääketiede nosti kuvaannollisesti kädet pystyyn, jo diagnoosin ilmoitustilaisuudessa. Lääkärin kertoessa, ettei lääketiede ole pystynyt kehittämään parantavaa hoitomuotoa. Vain rankat hoidot, jotka parhaimmillaankin jatkavat elinaikaa muutamilla kuukausilla.

Kuten alkukappaleessa mainitsin. Lääkäreiden ja itseni suhtautumisessa pahanlaatuisen syövän hoitoon on olemassa näkemyseroja. On kuitenkin annettava kiitos sinne minne se kuuluu. Se kuuluu osaltaan myös koululääketieteelle. En missään tapauksessa vähättele syöpäsairaalasta saamiani hoitoja. Vaikka ne rankkoja olivatkin, täytyy muistaa, että rankka on tautikin ja oli agressiivisena ehtinyt levitä laajalle. Myös hoitoja suorittaneet ja valvoneet onkolgit ansaitsevat sydämelliset kiitokset. He tekevät arvokasta työtä positiivisella asenteella ja jaksavat aina olla ihanan ystävällisiä.

Omasta elämästä taisteleminen on ihmisen sisäänrakennetuista vieteistä voimakkain, joten en tarvinnut miettiä hetkeäkään, kuinka jatkaisin. Odottaisinko tumput suorina kuukausimäärän, jonka lääkäri elinajanodotteekseni ennustaisi? En suinkaan odottaisi, vaan aloittaisin kovan taistelun kaikin mahdollisin keinoin ja ainein, joista vähänkin olisi apua. Luojan kiitos olen saanut aivan ihanan ihmisen vaimokseni ja  hänen ansiotaan on, että olen tänään näin loistavassa kunnossa. Hän on tehnyt valtavan urakan hakemalla kaiken sen tarvittavan tiedon ja tutkimukset aineista, joista on hyötyä syöpää vastaan taistellessa. Hän on hankkinut myös itse aineet, joilla yhdessä taistelemme joka päivä syöpää vastaan. Olen kestänyt myös raskaat solumyrkkyhoidot ja sädehoidot hyvin, koska aloitin luomulääkinnän ennen raskaiden hoitojen alkamista.

Sytostaatti- ja sädehoidot loppuivat reilu vuosi sitten, mutta omat luomuhoidot jatkuvat edelleen monipuolisina. Monipuolinen luonnonlääkinnällisten aineiden saanti pitää immuunipuolustuksen kunnossa, eivätkä flunssatkaan ihan helposti pääse tulemaan.

Kokemuksesta tiedän, että syöpädiagnoosin saanut ihminen jää synkkine ajatuksineen ja kipuineen valitettavan yksin. Poissaolollaan loistavat ennen niin läheiset ystävät, kuin hiukan etäisemmät kaveritkin. Puhelinkin hiljenee. Ymmärrettävää. Lähes kukaan terve ihminen ei halua puhua niin kiusallisesta ja vastenmielisestä aiheesta, kuin syöpä. Aivan kuin pelättäisiin sen tarttuvan. Ainakin se vastenmielinen asia tulee liian lähelle ja siitä puhuttaessa joutuu poistumaan omalta mukavuusalueeltaan. Osaltaan syöpään sairastuneen ihmisen kohtaamisen vastenmielisyys selittyy sillä, että ihmiset tietävät syöpäsairauksista hyvin vähän. Kun aihe on vieras ja tietämys siitä ohut, on parempi kiertää sairastunut kaukaa.  Muun muassa näillä tekosyillä olen lohduttanut itseäni, kaivatessani entisiä läheisiä ystäviäni. Onneksi aiemmin mainitsemani rakas vaimoni sen lisäksi, että on täyttänyt oman paikkansa rinnallani moninkertaisesti. On myöskin korvannut ympäriltäni kaikonneet ystävät ja läheiset paremmin kuin hyvin.