Villivihannes-salaatti

Tänään jatkettiin villivihanneksilla. Tein iltapalalle smoothien asemasta salaattia.

Kehuskelin eilen villivihanneksia postauksessa voikukan nuppujen herkullisuudesta paistinpannulla paistaessa ja tänään niitä taas valmistinkin salaatin sekaan. Voikukan nuppujen lisäksi laitoin pannulle horsmia ja paistoin kaikki öljyssä ja lisäsin mausteeksi suolaa ja mustapippuria.

Salaattiin päätyi tällä kertaa varhaiskaalia, ( varhaiskaali on niin hyvää raakana ettei sitä raaski juuri kypsentää ), tomaattia, paistettuja voikukan nuppuja ja horsmia, silputtuina kuusenkerkkiä sekä voikukan- ja mustaherukan lehtiä. Salaatin päälle loraus oliiviöljyä ja sitruunapippuria sekä koristeeksi aurinkoista värikkyyttä antamaan silppusin voikukan terälehtiä.MEIDÄNNOKIA - W8_20160531165014

Herukat ovat monelle tuttuja marjoina syötynä sekä kuuma mustaherukkamehu flunssa juomana.

Kuitenkin runsaasti C- vitamiinia sisältävät herukoiden lehdetkin omaavat pitkän listan terveyttä edistäviä ominaisuuksia. Herukoiden lehtiä voi käyttää monipuolisesti ruoan valmistuksessa sekä erilaisissa juomissa.MEIDÄNNOKIA - W8_20160531222521

Tällä kertaa salaattiin siis päätyi mustaherukan lehtiä ja niiden herkullinen maku sopii hyvin esim. salaatteihin, leivän päälle, maustekurkkuihin, dippi kastikkeisiin sekä itsetehtyihin levitteisiin.

Puhdistamon tuotteet -25% koodilla PUHDISTAMOVKO22

Lopuksi kirjoitan vielä kuvien kera meitä ilostuttavista kesäasukkaista. Tänään aamusta saimme nauttia pikkuisten eläinystävien touhuja seuratessa.

macaw-508246_1280Kuten varmasti lukijamme ovat kirjoituksistamme huomanneet olemme eläinrakkaita ja eläimet ovat lähellä sydäntämme. Usein meiltä kysytäänkin miksi meillä ei ole sitten eläimiä. Siihen käy sama vastaus, että osoitamme suurinta eläinrakkautta, kun emme ota eläintä ellei meillä ole päivittäin antaa aikaa ja mahdollistaa lajinmukaista elämää. On väärin ja ajattelematonta eläintä kohtaan ottaa se sellaiseen kotiin missä sille ei olekaan, sitten vuosien mittaan, aikaa päivittäin. Joskus onkin välillä hyvä pysähtyä miettimään omankin eläimen elämää, eläimen näkökulmasta. Mahtaako se olla sellaista, jossa on tarpeeksi virikkeitä, liikuntaa ja eläimen elämänlaadun kannalta paras mahdollinen elämä eikä ihmisen kannalta helpoin ratkaisu?aras-365113_1920

Nämä pienet kesäasukkaamme ovat siis pääskysiä ja haimme muutama päivä Pääskysetsitten tähän pihamaalle parin kilometrin päästä lammenrannasta pesänrakennukseen sopivaa maa-ainesta, jolloin saamme seurata pääskysten touhuamista ja pääskystenkin kannalta pesäntekomateriaali on lähellä ja helposti saatavilla. Välillä lisäämme siihen sangollisen vettä ja voi sitä vilskettä, kun lintuset huomaavat että tuomme vettä. Ei mene aikaakaan, kun vesi on kaadettu niin useampi pääskynen pyrähtää maahan aivan vierellemme.

KahvikuppiAamukahvihetki venähtää aina koko pannullisen pituiseksi, rappusilla istuessa ja tuota iloista vilskettä seuratessa.

Eläinsuojelua, halal-teurastusta ja lehmänmulkkuja

Lisäsimme Blogiperheeseemme uuden kategorian: Eläimet. Tässä osastossa kommentoimme niin eläimiin kohdistuvia laiminlyöntejä ja epäkohtia, kuin myös iloisempia tapahtumia. Eläimet nuo luomakunnan hiljaiset, jotka rikastuttavat elämäämme, eivät voi itse puhua tai kirjoittaa omasta puolestaan. Kaikkien meidän, jotka voimme niin tehdä täytyy tuoda epäkohtia keskusteluun.calf-645334_1920 Jos käytän kerrankin, tavoistani poiketen, muutamaa kulunutta kliseetä: ” Täytyy nostaa kissa pöydälle.” Olemme molemmat altruistisesti ajattelevia ihmisiä ja myös eläimet ovat lähellä sydämiämme, joten tuomme omat näkemyksemme esille blogimme kautta, eli ” kannamme kortemme kekoon” tai vielä huonommin tähän eläinsuojelujuttuun sopiva fraasi ” tuomme rikkamme rokkaan.” Rokka tarkoittaa nimittäin monella murrealueella suomessa samaa, kuin savon murteessa tuttu ” Tappaiskeitto”. Tämä keitto eli rokka keitetään yleensä heti eläimen tappamisen jälkeen, käyttäen juuri tyhjää potkaisseen lehmän tai sian lihaa ja vielä lämpimiä sisuskaluja eli sisäelimiä ja tuoreesta verestä ja ohrajauhoista taputeltuja mykyjä. Nämä ontuvat vertaukset loppuvat tähän johdantokappaleeseen seuraavissa tiukkaa asiaa.

Päällimmäisenä mielessäni on muutaman päivän takainen uutinen, jossa kerrottiin Kankaanpäähän suunnitteilla olevasta halal-teurastamosta. Kun luin kyseistä uutista tukkani olisi noussut pystyyn, elleivät syöpähoidot olisi jo vieneet viimeisiä hiuksiani. Olin pöyristynyt. Nyt eletään vuotta 2016 ja tapahtumapaikkana on armas kotimaamme sivistysvaltio nimeltä Suomi. Laman syventyessä ja pakolaisvirtojen kasvaessa olemme joutuneet taipumaan monella tapaa, mutta johonkin raja on aina pystyttävä vetämään. Emme saa lähteä mukaan kaikkiin muslimimaista tuleviin riitteihin ja rituaaleihin, jotka ovat selvästi paitsi lakiemme vastaisia myös, mikä on mielestäni vielä tärkeämpää täysin länsimaisen eettisen käsityksen vastaisia. Emme saa myydä terveitä periaatteitamme minkäänlaisen painostuksen edessä. Eläinrääkkäystä ei saa hyväksyä minkään uskonnon perusteella yhtään sen enempää, kuin tyttäriemme raiskauksiakaan. Itse olemme aina boikotoineet kaikkia kauppoja, joiden valikoimiin kuuluu halal-, kosher tai muutoin eläimiä rääkkäämällä teurastettu liha. Vaikka se on tähän saakka teurastettu ulkomailla se ei tee halal-lihaa myyvän kaupan toiminnasta yhtään hyväksyttävämpää.animals-317094_1920

Teurastamon puuhamies on yrittänyt uskotella, että ainoa ero normaaliin teurastukseen on se, että teurastuksen suorittaja on islaminuskoinen henkilö, joka lausuu rituaalisen lauseen ennen kuin suuntaa eläimen mekkaan päin ja avaa eläimen kaulan. Kuitenkin kaikki tiedämme, että islam vaatii eläimen kaulan leikkaamista tainnuttamatta, muutoin islaminuskoinen ei voi lihaa syödä. Islamistit ovat tunnetusti fanaattisimpia uskontonsa sääntöjen noudattajia. Kun lisäämme tähän yhtälöön sen kaikkien tunteman tosiasian, että islamisti on valmis silmää räpäyttämättä räjäyttämään itsensä ja suuren joukon viattomia ihmisiä taivaan tuuliin pelkästään sen vuoksi että allah on luvannut hänen pääsevän temppunsa jälkeen taivaaseen irstailemaan seksuaalisesti seitsemänkymmenenkahden neitsyen kanssa. Säästäisikö tällainen ihminen lampaan kärsimyksiä ja toimisi koraanin opetuksia vastaan….? Uskokoon ken tahtoo, minä en usko hetkeäkään!

Nykyisilläkin teurastamoilla valvonta on olematonta. Eläinrääkkäystä tapahtuu todistettavasti useilla teurastamoilla jatkuvasti, vaikka tainnuttamatta tappaminen eli halal-teurastus onkin vielä lakiemme mukaan kiellettyä. Koko kansa saimme muutama kuukausi sitten nähdä eri televisioohjelmissa videokuvaa siitä, kuinka ala-arvoisesti teuraseläimiämme kohdellaan. Tämän esimerkillisen, neuvokkaan ja rohkean kansalaisen, joka tämän epäkohdan toi julkisuuteen olisi pitänyt saada tunnustusta hienosta teostaan. Mutta mitä tekikään oikeuslaitoksemme? Asetti tämän hyväntekijän syytteeseen!

Edellä kerrottujen faktojen perusteella rohkenen epäillä, että mikäli suunniteltu halal-teurastamo toteutuu ja joku saa kuvattua sieltä videoita. Tulemme näkemään materiaalia, jonka rinnalla aiemmin nähdyt perinteisten suomalaisten teurastamoiden valvontavideot ovat lähinnä lasten iltasatu kamaa.

Ihmettelen valtiovaltamme saamattomuutta ja taipuisuutta. Ryhdittömyydessään eduskunta ja hallitus antavat aina periksi kaikille muualta tuleville sairaille vaikutteille, ettei heitä vain tuomittaisi rasisteiksi. Niille ihmisille, jotka ovat maamme hyvinvoinnin pohjan rakentaneet ja taistelleet meille itsenäisen kotimaan ei vastaavasti ole tarjota edes lämmintä kättä.

street-dog-1057216_1920Voimassa oleva eläinsuojelulakimme, joka on säädetty jo vuonna 1996 on jäänyt auttamattomasti jälkeen ajastaan. Kahdenkymmenen vuoden aikana tietämys eläinten tarpeista ja tuntemuksista, sekä etiikasta on lisääntynyt niin valtavasti, että eläinsuojelulaki täytyisi hyvin pikaisesti saattaa ajan tasalle ottaen huomioon tämän päivän sivistystaso.cage-380935_1280 Edellisen hallituksen piti tämä asia hoitaa. Niin oli sovittu. Ei tullut hoidettua, tuotantoeläimet  navetoissaan, turkistarhoissaan, sikaloissaan, kanaloissaan, ym. ja lemmikkieläimet häkeissään, tarhoissaan ja pennuttamoissaan, ym. kärsivätrabbit-960649_1920 ja odottavat. Nykyisen hallituksenkin kausi on kohta puolessavälissä, eikä sovittu eläinsuojelulain uudistus etene ollenkaan. Todella noloa näin sivistysvaltiossa.

Mikäli hallitus ja eduskunta taipuvat lainmuutokseen, mikä sallii rääkkäämällä tappamisen eli halal-teurastuksen voin ottaa käyttöön valtiovallasta nimityksen, joka on tullut mieleeni jo monta kertaa, seuratessani hallituksen taipuisaa vetkuilua ja vatulointia. Opin nimityksen jo poikasena savossa lapsuuttani viettäessä. Lempinimeä käytettiin miehestä, joka hyväksyi kaikki esitykset ja taipui kaikkien tahtoon. udder-562980_1920Tuo kuvaava lempinimi oli ”Lehmänmulukku” se on kuulemma oikein taipuisa värkki.

ps. Ymmärtänette, että en sisällyttänyt artikkeliin halal – teurastusta käsitteleviä kuvia, koska lukijoissamme on hyvin paljon herkkiä, hyväntahtoisia ihmisiä. He olisivat vain turhaan ahdistuneet ja pahoittaneet mielensä. Jos joku haluaa välttämättä pahoittaa mielensä ja tuntea ahdistusta, tai jos haluaa nähdä kuinka halal – teurastus todellisuudessa muslimimaissa suoritetaan voi katsoa itse YouTube.com: ista videoita esim hakusanoilla: halal slaughter.

 

 

 

 

 

 

Luonnollista ja luonnotonta

Koska syöpäni on nyt remissiovaiheessa ja suurempia vaivoja ei ole, jätän sen tässä postauksessa huomiotta. Seuraava tapahtuma sillä saralla on tulossa ensiviikolla kontrolliverikokeiden muodossa 24.4.2015 klo 7:00.

Kerron sen sijaan tarinan vajaan neljän vuoden takaa. Tarina on tosi ja kertoja elää vielä. Tarinan alku ajoittuu tarkalleen elokuun kymmenennen päivän varhaiseen aamuun vuonna 2011. Istuin keittiön pöydän ääressä aamukahvilla ja ihastelin ikkunasta sarastavaa loppukesän kaunista aamua. Yökaste oli ollut runsas ja pisarat kimmelsivät ruohikossa. Linnut lauloivat vielä kauniisti. Hetki oli lumoava tällaiselle suurelle luonnonystävälle. Mutta lumoavammaksi se aina vain muuttui. Ikkunan editse juoksi nuori ketunpoika, joka suunnisti suoraan rakennuksen pohjoispäähän. Ajattelin sen menevän talon päädyssä olevan halkopinon taakse, jonne veimme aina ruoantähteitä siilien, supien ja muidenkin villieläinten iloksi. Ruoat olivat aina hävinneet, mutta en ollut aiemmin nähnyt kettua pihassa niin lähellä taloa. Lähdin heti hiipimään takaovelle, joka sijaitsee juuri siellä pohjoispäädyssä. Työnsin oven varovasti auki ja kurkistin oliko kettu mennyt pinon taakse. Ei ollut vielä mennyt, se kurkisti minua uteliaasti viiden metrin päässä olevan sadevesitynnyrin takaa. Otin nopeasti kännykällä kuvan repolaisesta ja vedin oven äkkiä kiinni, samalla sadatellen mielessäni omaa tyhmyyttäni, kun säikytin ketun. Se ei varmasti uskaltaisi jatkaa matkaansa pinon takana olevalle ruokapaikalle, vaan juoksisi suin päin karkuun, arka eläin kun on. Onneksi olin taas kerran väärässä.

10082011042 (2)

Kun parin pitkältä tuntuvan minuutin jälkeen työnsin oven uudelleen auki, tällä kertaa vain varovasti raolleen, yllätykseni oli suuri, kun ketunpoika oli siirtynyt aivan oven eteen ja katseli minua kysyvästi, samalla päätään kallistellen. Otin jälleen nopean kännykkäkuvan ja laitoin oven uudelleen kiinni. Oven takana jäin itsekseni ihmettelemään ketun käyttäytymistä, koska kyseessä ei ollut mikään ihmisiin tottunut citykettu. Tämä tapahtuma sattui nimittäin maalla mummolassani, joka on ollut asumattomana kauan. Minä ja vaimoni olemme viettäneet siellä kesäisin aikaa silloin kun haluamme olla kaikessa rauhassa luonnon keskellä. Naapureita ei ole, on vain luonnonrauha ja lintujen laulu, sekä muut eläimet. Olen toki nähnyt siellä kettuja vuosikymmenien saatossa ennenkin, mutta ne ovat käyttäytyneet luonteelleen tyypillisesti ja arkoina eläiminä paenneet ihmisen kohdatessaan. En ehtinyt ihmetellä kauan, sillä olin vielä silloin työelämässä ja oli lähdettävä kaupunkiin. Velvollisuus kutsui.10082011043 (2)

Palasimme kuitenkin parin viikon kuluttua. Olimme keväällä, vaimon kanssa, hakanneet halkoja pitkän pinon talon eteläpäädyssä olevalle pellolle tien varteen. Nyt oli aika ajaa kuivuneet halot liiteriin. Ajoin pari kuormaa ja rupesin laittamaan kolmatta kuormaa auton peräkärryyn. Huomasin silmäkulmassani liikettä ja kun käännyin katsomaan tielle päin, näin tutun olennon parin metrin päässä. Suloinen ketun poika juoksi kiireettömästi tietä pitkin talolta pois päin. Oli käynyt katsomassa oliko syöttöpaikalla ruokaa. Samalla hetkellä tajusin, että en ollut vielä ehtinyt viedä syömistä lemmikeilleni. Päätin yrittää korjata tilannetta. Kettu oli ehtinyt noin kolmenkymmenen metrin päähän minusta, mutta pysähtyi kun vihelsin sille. Se kääntyi katsomaan minua kiinnostuneena ja se mitä seuraavaksi tapahtui hämmästytti minut totaalisesti. Huusin ketulle -tule syömään, etsitään sinulle ruokaa. Samalla otin ne muutamat askeleet, jotka erottivat minut tiestä. Tiellä seisoessani taputin kämmenelläni reiteeni ja huusin uudelleen -tule syömään. Ja voitteko kuvitella, kettu lähti juoksemaan luokseni ja päästyään viereeni, pysähtyi siihen. Kun lähdin kävelemään talolle päin samalla puhellen rauhoittavasti nuorelle ystävälleni, tämä käveli rauhallisesti vierelläni, kuin hyvin koulutettu koira, ulkorappusten viereen saakka.

Aivan kuin se olisi ymmärtänyt minua, kun sanoin sille – odota tässä, haen sinulle ruokaa. Onneksi jääkaapissa oli suuri kennollinen luomu-kananmunia ja tiesin, että ne ovat aina olleet kettujen herkkua. Kenno mukaan ja takaisin ulos. Siellä ketunpoika odotti luottavaisena, enkä minä pettänyt sen luottamusta. Rikoin sille raakoja kananmunia lautaselle ja täytyy sanoa, että en ole nähnyt kenenkään nauttivan ruuasta niin paljon ja sehän on ruoan laittajalle kaikkein paras kiitos, kun tarjottava maistuu.

Siitä alkoi koko loppukesän kestänyt symbioosi. Kettu antoi minulle ja vaimolleni monia ihania stressiä alentavia hetkiä ja me puolestaan hemmottelimme sitä herkuilla. Kuitenkaan unohtamatta sitä, että sille täytyi kehittyä kunnollinen saalistustaito jo seuraavan talven varalle ja siitä eteenpäin. Emme olisi talvella sitä ruokkimassa. Kun seurasin päivittäin sen touhuja niin olin vakuuttunut siitä, että ystävämme varmasti pärjää omillaankin, sitten kun me häivymme takaisin kaupunkiin. Se pyydysti myyriä ja hiiriä pelloilta aivan ilman minun opastusta. Se taito oli koodattu hänen geeneihinsä. Se oli hänelle lajityypillistä ja vaistonvaraista toimintaa. En onneksi tyhmänä kaupunkilaisena sotkenut viattoman luontokappaleen elämää helpottamalla sen ruokahuoltoa pentuna.

Se kävi päivittäin rappusillamme syömässä ja söi jopa kädestä. Kävi joskus eteisessä saakka hakemassa herkkupalan. Hankimme sille pentukoiralle tarkoitettua purkkiruokaa, joka olikin sen suurta herkkua niin kuin kananmunakin. Se kasvoi nopeasti aikuiseksi ja turkki oli syksyllä tosi kiiltävä. Eromme syksyllä oli luonteva emme tunteneet suurta haikeutta, kun se eräänä iltana ei enää tullutkaan syömään, vaikka kutsuimme. Siihen saakka se oli tullut aina syömään kun vihelsimme tai huusimme sitä syömään. Monena iltana se tuli rappusille istumaan aivan kutsumatta.

Kettu
Kettunen

Täytyy heti korjata edelliseen kappaleeseen lipsahtanut pieni epätosi, rehellisiä kun ollaan. Totta helvetissä tunsimme suurta haikeutta, kun eromme hetki tuli. Se oli ristiriitainen hetki meille, syvästi eläinrakkaille ihmisille. Kuitenkin olimme kumpikin sisimmässämme ymmärtäneet, että ero on oleva väistämätön muuten luonnon kiertokulku häiriintyisi, olihan symbioosimme kaikesta huolimatta luonnoton. Tunsimme samalla ikävää, helpotusta, haikeutta ja riemua siitä, että kettunen, jonka lempinimen olimme ”lemmikillemme” antaneet, otti seuraavan askeleen elämässään ja lähti ennakkoluulottomasti kohti uusia haasteita. Se jäi minulle epäselväksi miksi vaimoni silmänurkassa kimalteli kyynel sinä iltana. Huomasin sen samalla kun pyyhin omasta silmänurkastani surun tai ilon kyyneltä. Luulen, että molempien kyyneleet johtuivat, sekä ilosta että ikävästä. Hienoa on se, että suomen luonto antaa meille suuria tunne-elämyksiä, kun sen vain kiireiltämme tajuamme.