Syyskuun lopun tunnelmia

Mukavaa syysiltaa kotikaupungistamme.

Tulimme kotiin, koska puolisollani oli tänään hoitajan vastaanotto terveyskeskuksella ja jatkoa seuraa huomenna lääkärin vastaanotolla.

Vastaanoton syy on vuosikontrolli ja nyt muutaman päivän ajan on pitänyt mitata verensokeria ja verenpainetta. Puolisollani on jo useita vuosia ollut lääkitys ” elintaso” sairauksiin. Verenpainelääkitys on ollut tauolla aika kauan, koska verenpaine laski liian alas lääkityksellä. No, nyt tämän puolen vuoden univelan, väsymyksen ja stressin yhteisvaikutuksesta verenpaine on koholla ja yläpaine huitelee välillä lähes 170 ja alapainekin lähellä 100.  Korkea verenpaine on iso riski terveyden kannalta ja edesauttaa monia sairauksia, varsinkin, kun puolisoni sairastaa 2 tyypin diabetesta, joten toivottavasti paineet saataisiin nopeasti normaalitasolle.

Täytyy taas kiitellä oman alueemme terveydenhoitopalvelua, koska puolisoni sai jo huomiselle päivälle lääkärin ajan käytyään ensin mukavan sairaanhoitajan luona. Suurin toive verenpaineen alenemisen lisäksi on, että hän saisi lääkkeet neuropatiaan.

Mietimmekin ja keskustelimme miten saisi kokonaisvaltaisen mielenrauhan kaikesta myllerryksestä huolimatta, kun huomasimme verenpaineen olevan koholla. Minähän tein Uudenvuodenlupauksena sen, että järjestän mielenrauhaa ja rauhoittumista enemmän itselleni. No, mönkään on osittain mennyt ja täytynee tehdä uusi lupaus tulevalle vuodelle.

earth-2611137_1920Tuo onkin sellainen juttu, että helpommin sanottu kuin tehty ainakin omalla kohdallani. Toki välillä mielen tyhjennys onnistuu oikein hyvinkin, mutta joskus jo muutaman minuutin rauhoittumisen jälkeen pyrkii ” sata asiaa” mieleen, joita ratkon mielessäni.

Seesteisellä ololla en pyri sellaiseen teennäiseen onnellisuuden tilaan vaan ajattelen aina, että myös huonot ja vaikeat asiat on käsiteltävä ja ratkaistava. Mielen pitäminen valoisana ja positiivisena auttaa kulkemaan aina vaikeidenkin asioiden yli helpommin. Mutta enää en ota stressiä siitä, että olon pitäisi olla positiivinen vaan puolison sairastuttua opettelin, että joku päivä saattaa olla mielellisesti hyvinkin negatiivinen ja tuntuu suossa tarpomiselta, mutta tuollaisetkin päivät täytyy käydä läpi ja miettiä mistä johtuu, sekä miten pääsen tuosta suosta pois. Ja asiathan selviävät yleensä keskustelemalla. Siskoni tytär sanookin aina minulle, että sinä mietit asiat niin syvällisesti.

Keskustelusta puheen ollen keskustelemme paljon puolisoni kanssa ja se on tärkeää, mutta muuten hänellä ei ole valitettavasti tällä hetkellä muita luotettavia keskustelukavereita hänen parhaan kaverinsa nukuttua ikiuneen reilu kymmenen vuotta sitten. Siksipä olikin ihana juttu puolisonikin mielestä, kun kesällä meidän syntyselkosilta lähtöisin oleva nuori nainen, vaikkakin hän asuu jo Keski- Suomessa oli käymässä puolisoni äidin luona ja mummon mentyä nukkumaan puolisoni oli saanut jutella hänen kanssaan pitkät tovit syvällisiäkin asioita.

Sitten anteeksi anto, sitä olen miettinyt tässä tilanteessamme usein ja myös puolisoni sairastuttua.  Usein ihmisten  ratkaisuja tai käyttäytymistä ei voi hyväksyä, mutta anteeksi antaminen helpottaa itseämme eteenpäin menemisessä. Tuosta kyseisestä asiasta keskustelin ja keskustellaan usein  puolisoni äidin kanssa, kun hänellä on oikein vaikeaa ja valamme uskoa, että hän on dependent-441407_1920edelleen arvokas ihminen. Ja hän sanookin usein, että tuntee itsensä arvokkaaksi ja ihmisarvoiseksi, kun olemme hänen luonaan ja annamme hänelle aikaamme. Työni puolesta olen saanut jutella ja olla vanhusten kanssa yli kymmenen vuotta ja toivon, että osaisimme arvostaa vanhuksia ja käydä kuuntelemassa sekä pitämässä heitä kädestä. Vanhoissa asuu viisaus.

old-age-957492_1920

Pari viikkoa  sitten kävimme taas siskoni kanssa kehitysvammaisen enomme luona tukitalolla. Ja siellä tuli mieleeni, että voi, kun osasimme olla yhtä avoimia ja suvaitsevia toisia kohtaan, kuin tukitalon asukkaat. Heillä ei ole jännitettä koskettaa vieraampaakaan ihmistä. Heiltäkin meillä olisi opittavaa ja pidänkin hyvin tärkeänä, että enomme tietää, että hän on meille tärkeä ja rakas. Olen onnellinen, että olen saanut pienestä pitäen kasvaa nähden häntä usein.

Nyt olemme kuitenkin kotona ja meinaan totaalisesti ” laittaa aivot narikkaan” ja katsoin tänään jopa mustavalkoisen suomalaisen elokuvan sekä lenkkeilin kaksi kertaa.  Lenkkeily on miellyttävää mielenrauhaa ja minulle ei ole väliä olenko 20170922_122711_resized luonnon keskellä vai kaupungissa, koska kaupungistakin löytää paljon kauneutta. Mutta se on todettava, että kovin stressaantuneena ei mikään voita aivan hiljaista metsää, varsinkin kuivaa kangasta, jossa on puita ja jäkäliä. Mutta en yleensä lähde vastakkain asettelemaan maaseutua ja kaupunkia, koska vietämme molemmissa aikaa ja molemmissa on hyvät ja huonot puolensa.20170901_144234_resized

Ruokavalion olemme pyrkineet pitämään mahdollisimman terveellisenä ja raakaravinnon pääasiassa ruoassamme, mutta nyt, kun olemme käyneet puolisoni äidin luona sairaalassa ja vuodeoastolla niin nälän yllättäessä tulee syötyä ”mättöä” ja monessa suolapitoisuuskin on verrattain korkea, samoin rasvanlaatu ei ole paras mahdollinen. Nyt teimmekin päätöksen, että otamme omat eväät mukana.  Puolisoni triglyt oli labra- arvoissa sen verran koholla, että ruokavalion lipsuminen ei ole ollut hyvä juttu. Samoin jos neuropatiaan saisi hyvän lääkityksen niin liikkuminen olisi mahdollista mikä vaikuttasi positiivisesti sairauksien hoidossa. Minähän olen sellainen liikunnan puolestapuhuja.

Liikunnaniloa sain seurata viikonloppuna, kun olin seuraamassa tätitettävän jalkapalloturnauksia ja samalla sain viettää aikaa tätitettävien kanssa mukaan lukien heidän pieni karvainen iltatähti. Ihana seurata lasten välitöntä iloa ja joukkueen hyvää henkeä.  Täytyy sanoa, että kyllä heillä on kokoonsa nähden todella hyvä kunto, kun päivän aikana oli viisi peliä ja pelin into säilyi loppuun asti ja taisipa suurimmalle osalle pienistä pelaajista jäädä energiaa vielä jäljellekin.

SuppilotOlemme harrastaneet myös hyötyliikuntaa ja ehtineet kerätä jo puolukoita sekä suurta herkkuamme suppilovahveroa. Suppilovahverohan on mukava kerättävä ja terveellinen lisä ruokavalioon. Muutenkin hyvin monipuolinen raaka-aine ruoan laitossa, sopii hyvin keittoihin, kastikkeisiin, pataruokiin, piirakoihin, salaatteihin ym. Sieniä olisikin hyvä lisätä ruokavalioon ja sieni itsessään on kevyttä herkkua.

Tänä aamuna puolukka pääsi aamusmoothieen.

Smoothieen tuli: 2 dl puolukoita, 2 dl aroniaa, 6 kpl taateleita, ½ avocado, 1 iso lehtikaalin lehti sekä   ½ dl herneproteiinia. Nesteen määrää en mitannut 20170927_212948_resizedtarkkaan, koska tein tällä kertaa paksumpaa ja lisäsin hitaasti nestettä blenderin käydessä. Herneproteiinirouhella saan hyvin nostettua proteiinin osuutta smoothiessa.

Herneproteiinirouhetta voi käyttää sellaisenaan, mutta taipuu vallan hyvin Herneproteiinilämpimiin ruokiin esim. kasvispihveihin, leivontaan, pataruokiin, kastikkeisiin ym.  Sekaruokavalion käyttäjätkin voisivat kokeilla tätä kasvisproteiinin lähdettä. Muutaman kerran viikossa pidetty kasvispäivä olisi jo ekologinen teko ja eettinen eläimiä ajatellen.

Lisäksi ripottelin smoothien päälle kuivattua nokkosensiemen rouhetta. Villiyrteistä nokkonen on kyllä todellinen tehopakkaus. Nokkosta onkin käytetty rohdoksena kautta aikojen moniin erilaisiin vaivoihin. Siemenethän ovat kasveissa ravinteikkain osa. Siemeniä en raaski käyttää muuten kuin sellaisenaan raakana smoothiessa. Lämpimiin ruokiin en ole lisännyt, vaikka ne sopisivat hyvin myös niihin.Nokkosen siemenet

Nokkoset kuivasin saunassa hyvin miedolla lämmöllä ja sitten irrottelin siemenet astiaan. Lopuksi painelin siemenet sihdin läpi hyvin varovasti hankaamalla morttelin nuijalla. Yrttien ja sienien kuivatuksessa onkin tärkeää, että niistä tulee todella kuivia muuten ne alkavat homehtumaan aika nopeasti.

20170927_093412_resized_1Lisäksi paistoin luomu kananmunia sekä lehtikaalia lisukkeeksi. Lehtikaali on kyllä tosi hyvää, kun pyöräyttää pannussa öljyssä ja lisää hieman mustapippuria ja halutessa suolaa. Lehtikaalia käytämme wokeissa, smoothiessa, sellaisenaan paistettuna ym. Lisäksi ripottelin päälle herneproteiinirouhetta.

Tällä hetkellä saunanlauteilla miedolla lämmöllä kuivuu voikukan juuria. Voikukan juuria voi kerätä aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä, mutta ravinnon määrä on parhaimmillaan syksyllä, kun lehdet ovat lakastuneet. Voikukan juuria on helppo kerätä, kun kaivaa lapiolla vain tarpeeksi syvältä20170927_215715_resized_1 juuren ympäriltä, että saa koko juuren. Sen jälkeen pesin hyvin juuret ja kuivasin pyyhkeellä. Kuivatuista juurista jauhan osan tehosekoittimessa ja osan jätän isommiksi paloiksi ja säilön kaikki talveksi tummaan lasipurkkiin.

Voikukan juuria on pula-aikana käytetty kuivattuna jopa kahvinkorvikkeena. Siitä voi mm. keittää terveellistä teetä, käyttää ruokien lisukkeena, leipomisessa ja tietenkin paahtaa juuria ja tehdä kuten pula-aikana ilmaista kahvia eli kahvin korviketta.

Kuten olen aiemmissa postauksissa kertonut niin aloimme käyttämään voikukan juuria, kun löysimme netistä erittäin mielenkiintoisia ja positiivisia artikkeleita voikukan juurien käytöstä syövän hoidossa.

Loppu muistuksena, että voikukan juurien keräys ei kuulu jokamiehenoikeuksiin vaan vaatii maanomistajan luvan.20170918_104650_resized

 

 

 

 

Tapahtumarikas kesä takana päin

Hei vaan kaikille lukijoillemme ja kaunista syksyn alkua!
Runsaasti on taas tapahtunut parin kuukauden aikana meille ja puolisoni äidille. Paljon hyvää ja positiivista, mutta paljon myös negatiivista.
HaaparouskutTämä kesä oli antoisa meille innokkaille marjastajille ja sienestäjille, koska ainakin täällä syntyselkosillani metsien marja-, sekä sienisato on runsas ja kangasrouskujakin olemme saaneet jo monta sankollista.Sienten lähikuva Ja sienikausihan jatkuu vielä, joten ehdimme vielä säilöä talveksi ja herkutella heti kerättyä.
Herukoita tuli pihapensaisiin paljon samoin sain kerättyä mustikkaa, vadelmaa ja lakkaa.

Mustikat pienoiskuva

Varsinkin lakkasato oli tänä vuonna todella runsas ja moneen vuoteen kävin ensimmäistä kertaa lakkasuolla.Lakka

Marjoista kerään vielä aroniaa, puolukoita ja variksenmarjoja. Pihlajanmarjojakin keräsin tänä vuonna hieman pakkaseen. Meillä ei itsellämme ole aroniaa, mutta saimme jo tädin perheeltä pakastimesta edellisvuoden marjoja sekä mehua ja ystäväni lupasi, että voin heidän pihastaan käydä poimimassa.
marja-aroniaAroniahan on tosi terveellinen marja, jota kannattaisi käyttää terveyttä edistävänä raaka-aineena. Aroniaa on käytetty ” muualla maailmassa” jo vuosikymmeniä lääkemarjana. Kaiken lisäksi se on runsassatoinen ja nopea kerättävä. Aronian maku ei mielestäni ole kovinkaan miellyttävä, mutta, kun menen usein ruoka-asioissa terveys edellä niin aronia uppoaa hyvin smoothien sekaan. Aroniasta löytyykin netistä paljon tietoa, joissa on lueteltu terveysvaikutuksista.

Samoin kaunis syksyisen värinen pihlajanmarja on nopea, sekä helppo kerättävä. Pirteän makuinen marja on ilmaista terveysruokaa. Pihlajanmarja sisältää runsaasti mm. C-vitamiinia. Jos marjan kirpeys irvistyttää niin maku miedontuu ensimmäisten yöpakkasten jälkeen.Pihlajanmarja
Itse tykkään käyttää marjat sellaisenaan smoothiessa ja tuorepuuroissa, mutta pihlajanmarjakin sopii hyvin esim. hyytelöihin ja mehuihin. Ja saat ihania makuja yhdistelemällä pihlajanmarjaa toisten marjojen tai omenien kanssa. Samoin aroniasta saa muihinkin marjoihin yhdistämällä maukasta hilloa, hyytelöä ja mehua.

 
Mehusta puheenollen tein tänä vuonna horsman kukista juomaa. Pihaniityillä kasvaa valtavasti horsmaa, joten kukkia oli helppo kerätä. Juomasta tuli upean väristä ja juomassa maistuu syksy. Makua ei voi edes tarkemmin eritellä, koska mausta tulee niin voimakkaasti mieleen syksy. Vaihtelin kukkien ja veden suhdetta, että toisista satseista tuli voimakkaamman makuisia ja osasta miedompia. Miellyttävin maku tuli suhteella, jossa kukkia oli 1 litra ja vettä 2 litraa. Sitruunahappoa tuli 1 tl.Horsman mehu

Kokeilin myös niin, että kukkia oli 1 litra ja vettä 1 litra. Maku oli sen verran voimakas, että laimensin ennen käyttöä vedellä tai herukkamehulla, mutta väri oli upean pinkkiä. Miedon ja lempeän makuista sain sellaisella suhteella, että kukkia 1 litra ja vettä 3 litraa.

Juomahan on hyvin helppo tehdä. Vesi keitetään kiehuvaksi. Kukat kannattaa puhdistaa tarkkaan niin, että mehuun menee vain kukka osa. Lisäksi huuhtelin kukat hyvin ettei ötököitä mene mukaan. Yhden erän tein huolettomammin ja juomaan meni myös horsman vihreitä osia, jolloin juoma oli melkoista ” katkeroa”. Eli maku muuttuu kitkeräksi.

Kun vesi on kiehuvaa, kukat laitetaan esim. kattilaan sekä sitruunahappo ja kiehuva vesi kaadetaan päälle. Juoman annoin tekeytyä yleensä muutaman tunnin ja olipa yksi satsi yön ylikin. Lopuksi siivilöin juoman ja pullotin. Sokeria en lisännyt ollenkaan.

Villiyrttejäkin saimme kerättyä runsaasti.
Nokkosen siemeniäTalven varalle on nokkosta ja nokkosensiemeniä, horsmaa, horsman- ja puna-apilankukkaa, poimulehtiä sekä koivun;- voikukan- ja viinimarjojen lehtiä sekä kuusenkerkkiä.

Tämän kuun keräyksessä vielä voikukan juuret.
Voikukan juurta aloimme käyttämään, kun löysin netistä useamman artikkelin voikukanjuuresta syövän hoidossa. Olen ottanut miehen syövän laadun ja uusiutumisriskin tietäen käyttöön periaatteen, että kaikki keinot käyttöön. Pelataan upporikasta ja rutiköyhää niin kauan kuin se on mahdollista.

Puolisoni äidin tilanne on elänyt aikalailla ja välillä tuntuu, että voiko tämä olla tottakaan.

Tätä tilannetta seuranneena ja tätä tilannetta eläneenä olen miettinyt usein tätä kysymystä:

Mikä meitä ihmisiä vaivaa? Ja mitä me ajattelemme? Miten me näemme läheisemme?

Hän on taas sairaalassa. Suntti leikkaus onnistui hyvin, mutta sairaalassa ollessa hänen lonkkansa murtui. Lonkan paraneminen on tehnyt aaltoliikettä ja liikkuminen on ollut vaivalloista. Nyt viikonloppuna hän kaatui, mutta kaatuminen johtui siitä, että proteesi luiskahti paikaltaan. Sairaalassa laittoivat sen paikoilleen nukutuksessa 2 kertaa, mutta proteesi luiskahti aina yön aikana petissä ollessa pois. Ja on sanomattakin selvää kuinka kivulias se lonkka oli.

Tänään aamulla on tehty uusi operaatio lonkkaan ja mummo on jo päässyt osastolle. Toivomme, että tällä kertaa kaikki menisi hyvin.

TunneliOlemme itsekin niin kauhean väsyneitä, tuntuu ettei hirveästi näy valoa tunnelin päässä. Viimeksi, kun hän oli sairaalakierroksella 3 viikkoa tuli auton mittariin kilometrejä lähes 4300 km, koska joka päivä piti käydä katsomassa, koska hän ei muista tilannetta ja on aivan hädissään. Ja juuri tuon hätäilyn takia rauhoittavien lääkkeiden määrä on melkoinen ja siitäkin huolimatta, kun hän ei yöllä ymmärrä missä on hän on tippunut sairaalassa/ vuodeosastolla sängystä useita kertoja. Ja muutaman kerran, kun pääsimme vasta iltapäivällä niin hän soitti jo, että hän ei ymmärrä ollenkaan missä hän on ja mitä hänelle tehdään.

Sanoinkin miehelleni, että en koskaan unohda tilannetta, kun hänet oli siirretty vuodeosastolta sairaalaan emmekä heti joutuneet hänelle selvittämään tilannetta. Häneltä oli yritetty ottaa useita kertoja huonolla menestyksellä selkäydinnäytettä ja hänellä oli lonkka jo silloin murtuneena, jota kukaan ei huomannut. Tuska oli ollut valtava, kun häntä oli väännelty. Mennessäni hänen sänkynsä luon hän oli itkemässä yksin sängyllä, kuin pieni lapsi ja nähdessäni minut hän tarttui kaulaan ja vaatteisiin itkien ettei hän ymmärrä mitä tapahtuu ja älkää jättäkö minua. Tätä kirjoittaessanikin minua alkaa itkettämään. Voin sanoa, että kuka tahansa joka olisi joutunut siihen tilanteeseen ja nähnyt tilanteen ymmärtäisi miten ahdistavaa ja pelottavaa muistisairaan ihmisen on olla vieraassa ympäristössä. Vaikka he eivät muista sitä jälkeenpäin niin silloin se tilanne on mahdottoman pelottava. Hoitajia en syytä, koska he tekevät parhaansa mitä kiireessään ehtivät, mutta mielestäni sukulaisten tehtävä on olla läheisen henkisenä tukena.Kädet

Näitä tilanteita oli useita ja nyt taas katsellaan mitä tulemaan pitää.

Kotona mummo ehti olla tosiaan noin reilun viikon ennen tuota proteesin pois luiskahtamista. Viikko oli todella raskas, koska hän odotti koko viikon vieraita käymään niin kuin sairaalassakin ja varsinkin hän ajatteli, että kun hän kotiutuu niin vieraita käy.  Muutama päivä oli niin vaikea, että rauhoittavia lääkkeitä piti antaa ylimääräisiäkin.  Siitäkin huolimatta mummon mieli oli masentunut ja katkeruus voimakasta. Lääkkeet sekoittivat hänen mieltään ja toimintaansa, että petivaatteiden pesun kanssa oli sellaista show:ta, että otin ne kaupunkikotiin mukaan ja pesin niitä siellä. Juteltuani useaan otteeseen hänen kanssaan niin katkeruuden ja mielipahan syytkin selvisivät ja ymmärrän täysin hänen ajatuksiaan. Viikon raskautta lisäsi se, että polveni särkyi ja on edelleen todella kipeä.  Autossa matkustaminenkin on aika haastavaa ja sitähän tässä taas tulee.

Teimmekin niin, että, kun hän viimeksi kotiutui hänen luonaan käy hoitaja kaksi kertaa viikossa, jolloin se katkaisee hänen viikkoaan ja hän tuntee itsensä ihmisarvoiseksi. Lisäksi meille oli aivan ihana tervetullut ehdotus, kun eräs suvun ulkopuolinen rouva tarjoutui meille avuksi. Voi miten ihanalta kuulostikaan väsyneenä ja hermostuneena ystävällisen rouvan avun tarjous. Hän ymmärsi kokonaistilanteen ja vaikka hänellä on itselläänkin kiireitä niin hän halusi auttaa. Arvostan todella paljon tämän mukavan rouvan arvomaailmaa.

” Hyväntahtoisuuden tunnistaa siitä, että toiselle menevä hyvä ei ole enää itseltä pois. Ympärillä ei ole enää kilpailijoita vaan kanssaihmisiä.”

Tommy Hellstenin kirjasta: Löydät, kun lakkaat etsimästä.

Sovimme niin, että jos meillä on menoa ym. niin voimme mummon viedä hänelle muutamaksi tunniksi.

Toinen positiivinen asia, jonka huomasimme oli, että tähän kylälle, jossa puolison äiti asuu on pirtsakka ja mukava nuori nainen perustanut yrityksen, joka tarjoaa monenlaisia palveluja ( ryhmäliikuntaa ym. ) ja yksi niistä oli ikäihmisten palvelut heidän kotonaan. Puolisoni aikoikin  mummon kotiuduttua kysyä millaisia palveluja hänellä olisi tarjota.

Näillä ajatuksilla porskutellaan eteenpäin. Haluan taas lopuksi kiittää teitä kaikkia, joilta olemme saaneet runsaasti yhteydenottoja. Mukavaa ja voimaannuttavaa on ollut kanssanne jakaa ajatuksia.Vesipisara 2