Onnen pisaroita elämääsi


Olemme saaneet runsaasti hienoja, mutta koskettavia viestejä sähköpostiimme pääasiassa syöpään sairastuneilta, syöpään sairastuneiden omaisilta ja syövälle läheisensä menettäneiltä sekä omaishoitajilta. Kiitos jokaiselle viestistänne. Olemme itsekin saaneet niistä uskoa ja lohtua.

Monella tilanne on kovin epävarma, pelon täyttämä tai suru on päällimmäisenä läheisen menettämisen vuoksi.

Monen omaishoitajan arkea painaa väsymys, taloudelliset huolet, vapaa-ajan vähyys, mutta myös epävarmuus tulevasta ym.

Muistan toki itsekin oman tilanteemme, kun puolisoni syöpä oli pahimmillaan ja toivo oli lähes tulkoon olematon selvitä syövästä. Se huoli ja hätä oli valtava.

Muistan myös, kun olimme reilun vuoden omaishoitajana läheisellemme, kuinka rankkaa se oli välillä. Välillä väsymys oli niin valtava, että olisin voinut nukkua istualleni. Kaikki tunteet laidasta laitaan kävi pinnalla moniakin ihmisiä kohtaan meillä molemmilla.

Olen lukenut näiden reilun 5- vuoden aikana paljon mielenrauhaan ja onnellisuuteen liittyvää kirjallisuuttaa sekä mietelauseita. Varsinkin aamuisin ja iltaisin. Niistä olen saanut eväitä ajatuksiini, ymmärrystä tunteisiini sekä olen saanut tsempattua itseäni vaikeimpina aikoina,  että jospa kuitenkin tästä selviämme.

Aamut on olleet kaikista vaikeimpia, koska aina ajattelin, että kuinkahan tästäkin päivästä selviämme ja todellisuus lävähti taas herätessäni. Silloin yleensä kaivoin jonkin kirjan, jossa oli mietelauseita tai jokin rauhoittava artikkeli. Niistä sain itselleni onnen pisaroita, joilla menimme eteenpäin.

Positiivista tässä kaikessa kuitenkin on, että olemme oppineet paljon ihmisistä ja tilanteista.

Osa ihmisistä tuli läheisemmäksi elämässämme ja osan olen jättänyt etäisemmäksi kaiken tämän jälkeen.

Näistä kauniista ja koskettavista sähköposteistanne tulikin mieleeni, että jatkossa laitamme lähes päivittäin blogimme facebook- sivulle Meidänvalintamme-Hämyni jonkin kauniin ja voimaannuttavan mietelauseen kuvan kera, josta saisit pieniä onnenpisaroita päivääsi vaikka hetkeksi, vaikka tilannettasi se ei tietenkään poista. Facebook- linkki löytyy myös sivupalkista, jota klikkaamalla pääset suoraan sivulle.

Toivon edes pientä valon pilkahdusta päivääsi.

 

Intohimon iloja


Silmät loistaen, leveä hymy kasvoilla, kaikki muu katoaa ympäriltä, vartalossa kiva hytinä, energiaa virtaa kehoon. Sitä tunnetta me kaikki kaipaamme.

Sitä voisi kutsua intohimoksi.

Tuota intohimon paloa näin viikonloppuna lasten kasvoilla. Tämä artikkelin aihe pamahtikin mieleeni juuri tuosta lasten intohimosta jalkapalloa kohtaan sekä viime viikolla käymäni keskustelu puolisoni kanssa ensitapaamisestamme.

Pieniä jalkapalloilijoita juoksee innoissaan kentällä ja kaikilla on fokus pelaamisessa sekä pallossa. Ilo ja into pelaamiseen näkyy jokaisen pienillä kasvoilla. Maalin tullessa porukkahenki on ylimmillään. Taputellaan toisia, hihkutaan ja juostaan kädet ylhäällä sekä pompitaan ilosta. Tsempataan kaveria. Ollaan onnellisia. Ei mietitä menneitä eikä tulevaa.

Täytyy kyllä nostaa hattua myös pienten pelaajien kunnolle ja energialle, kun he juoksevat kentällä. Ja vieläpä tauollakin oli energiaa käydä ulko kuntosalilaitteilla ja hyppiä kavereiden kanssa.

Tätä iloa pääsin tädin ominaisuudessa seuraamaan viikonloppuna kotikaupungissa, kun tätitettävälläni oli jalkapallo turnauksia.

Täytyy myötää, että se intohimo peliin tarttui kyllä tätiinkin kannustuksen muodossa. Taisin huutaa välillä jeetä ja hurraata lähes täysillä kädet ylhäällä. Ja sama into oli päällä myös siskoni perheellä että puolisollani.

Pienellä herralla intohimo pelaamiseen on ollut pienestä pitäen. Muistan, kun hän pienenä jo pyysi kuljettamaan kainaloiden alta, kun hän potki sisällä palloa, että pysyy varmasti pystyssä. Välillä sitten seurattiin palloa kontaten. Tädin polvet mustelmilla.

Tällainen intohimo pitäisi jokaisen löytää elämäänsä. Sellainen joka vie ajatukset pois muusta, tuoden iloa, energiaa ja hytinää elämään.

Tuoden elämääsi valonpaistetta.

Usein sanotaan, että tunnen intohimoa työhöni. Se on hieno juttu ja niin tunnen minäkin, mutta työ kuuluu lähes meidän jokaisen elämään sekä arkeen ja siksi en puhu siitä nyt enkä muutenkaan tykkää puhua omista enkä muiden työasioista vapaa-ajallani. Enkä toki oikein ymmärrä, että moni kuluttaa omaa että muiden vapaa-aikaa kertoillen omia työjuttuja- ja kiireitään ( tämä on siis minun ajatukseni ).

Minusta on paljon mielenkiintoisempaa kuunnella ihmisten kuulumisia ja kertomuksia mitä he tekevät vapaa-ajallaan ja varsinkin mikä on heidän intohimonsa. Silloin silmiin syttyy loiste ja kasvot hehkuu. Puhekin muuttuu innostuneeksi aivan kuten pienenä lapsena, kun olimme innoissamme.

Intohimo voi siis kohdistua johonkin mitä teet täydellä sydämellä unohtaen kaiken muun. Oli se sitten vauhdikasta urheilua, patikoimista kauniissa luonnossa, joogaa, mietiskelyä, tanssia ym. lista on loputon. Minun intohimoni vapaa-ajallani on liikunta luonnossa. Kaipaan sitä joka päivä. Onneksi myös tässä kotikaupungissa on metsää lähellä. Siinä saan nauttia liikunnasta hiljaisuudessa. Mutta maalla kaukana autojen äänistä se on parasta.

Kaikki toki tiedämme, että se intohimo mikä kohdistuu toiseen ihmiseen on myös upeaa. Silloin myös unohtuu ympäriltä kaikki muu. Sydän tykyttää, posket hehkuu, vatsassa kihelmöi ja silmiin syttyy palo. Varsinkin vastarakastuneena se intohimo on sitä luokkaa, että kaikki arkiset asiat tuntuu unohtuvan tai kaikki asiat tuntuvat positiivisilta. ”Kävelemme 10 cm maapinnan yläpuolella ja pää pilvissä ”.

Varmasti jokainen muistaa sen tunteen, kun olet tavannut elämäsi varrella ihmisiä ja katseiden kohdatessa syntyy intohimon palo ja vetovoima kahden ihmisen välille. Silloin et näe ympärillä muita ihmisiä ja kaikki muu unohtuu. Tuntuu, että silmät palaa ja intohimon kohdetta silmiin katsoessa kuvataan jälkeenpäin tunteella ” tuntui, että pyörryn kohta ”.

Muistelimme siis puolisoni kanssa perjantaina kotikaupunkiimme ajellessamme ja kuunnellessamme Novan Retro- perjantaita ensi tapaamistamme. Retro- perjantain musiikki toi sen mieleen ja YouTube toimi lisäapuna. Jännää, miten tarkkaan jopa musiikki jää mieleen tuollaisissa tapahtumissa.

Muistan hyvin ensimmäisen tapaamisemme ja kaikki nuo edellä mainitut tunteet olivat varmasti havaittavissa sisäisesti että ulkoisesti. Toki sama tunne on edelleen.

Kysyin sitten puolisoltani matkustaessa omaan leikittelevään tyyliini, että mitäs hän ajatteli ensimmäistä kertaa tavatessamme. Hän vastasi ajatelleensa kuten Kaikki tytöt- laulussa, että ” Sinä olet jotain, minkä otan jos mä saan”. Ei ollenkaan huono vastaus mielestäni.

Toivon, että meillä jokaisella on joku intohimon kohde, joka tuo sinulle valoa ja energiaa elämään sekä tekee arjesta juhlan tuntua.

Toivon myös, että elämässäni on tai löydät ihmisen, jota kohtaan tunnet sellaista intohimoa, että välillä tuntuu pää olevan pilvissä, vatsassa kihelmöi ja kaikki muu unohtuu.

Ei piilotella liikaa intohimoamme vaan nautitaan intohimoisesta tekemisen ilosta harrastustamme kohtaan ja näytetään parisuhteessakin intohimomme puolisolle.

 

 

 

 

Kehopositiivisuudesta. Minä kelpaan, Sinä kelpaat.


Sohaisempa kepillä tätä muurahaispesää, joka herättää monenlaisia tunteita.

Liian lihava, liian laiha, paksut reidet, pienet tissit, isot tissit, selluliittia, maha pullottaa, iso takamus, pieni takamus ym. lista on loputon, joilla arvostelemme muiden ulkonäköä, mutta myös itseämme.

Paine on kova miltä pitäisi näyttää tai teemme paineen ja vaatimustason miltä itsemme pitäisi näyttää ja huolehdimme myös miltä muiden pitäisi näyttää.

Luomme myös mielikuvan mitä sairauksia plus- kokoisella ihmisellä on jo varmasti tai tulossa ainakin. Ja kauhistus jos hän on SYÖMÄSSÄ vielä hampurilaista tai pizzaa.

Sama kohtalo kovin hoikalla eli arvostellaan hän laihuuttaan, kun ei ole laaksoa ei kukkulaa ei näytä naiselliselta. Ei näytä miehekkäältä, kun ei ole harteikas.

Kyllä, se on totta, että riski sairauksiin nousee, mutta usein ihminen itse tietää sen ja terveydenhoitopuolikin on sen hänelle sanonut. Se on kuitenkin hänen oma kehonsa, jota meidän muiden ei tulisi arvostella ja tuomita. Tilanne ei ole välttämättä hänen itse aiheuttamansa vaan voi olla myös mm. sairaudesta tai muusta johtuvaa.

Tai hän kertakaikkisesti viihtyy siinä koossa missä on ja rakastaa kokoaan.

Oli miten vain niin se on hänen valintansa.

Kehopositiivisuus on mielestäni välillä ymmärretty väärin, kun usein sanotaan, että ihannoidaan esim. ylipainoa, kun plus- kokoisia ihmisiä on kuvattu tai he itse kuvaavat itseään vähissä vaatteissa tai tyköistuvissa vaatteissa. Jestas, siinä tulee juuri se eriarvoisuus, kun ajattelemme, että jos joku ei sovi meidän normistoon niin kuviakaan ei saisi olla.

Minun mielestäni kehopositiivisuus on sitä, että ajattelee itse omasta kehostaan positiivisesti ja viihtyy siinä eikä muokkaa vartaloaan ympäristön paineen tai muiden vuoksi. Ja jos muokkaa kehoaan niin tekee sen itsensä vuoksi.

Minusta on ihana nähdä ihminen, joka rakastaa itseään juuri sellaisena kuin on ja viihtyy kehossaan.

Puhuimme juuri pari viikkoa sitten siskoni luona hänen ja hänen lapsiensa kanssa ” kahvipöytä ” keskusteluna siitä, että pitäisi hyväksyä itsensä ja muut sellaisena kuin he ovat. Ihmisen koko tai selluliitti reisissä tai takamuksessa ei vähennä hänen arvoaan tai anna lupaa meidän muiden arvostella häntä.

Valitettavasti olen huomannut pukeutumisneuvojan työssäni kysyessäni ihmisiltä heidän parhaimmat puolensa vartalosta niin moni ei oikein osaa sanoa, mutta huonoja puolia tulee iso liuta.

Itse olen nyt aikuisena ja ehkäpä henkisesti kasvaneena ymmärtänyt, että maailma ei kaadu siihen tai kenenkään juhlat ei mene pilalle jos minulla maha pullottaa juhlaleningin alla tai allit roikkuu hieman käsivarsista. Iloinen asenne ja hymyä huulille.

Olen itsekin ehtinyt olla isompana ja pienempänä. Mutta ulkoliikunta on pysynyt rakkaimpana harrastuksena kaiken kokoisena. Yritän puhua liikunnan positiivisista vaikutuksista sekä itsensä hyväksymisestä. Yhtä tärkeää on myös hyväksyä toiset ja kannustaa heitä olemaan tyytyväisiä itseensä. Puolihuolimattomasti lausuttu arvostelu lähimmäiselle painoindeksistä voi olla hänelle elämässä suurempi taakka kuin osaamme ajatellakaan.

N. 20- vuotta sitten olin hoikka ja se ei tuonut onnea ja autuutta sen kummemmin elämääni.  Silloin yleensä harmittelin pieniä tissejäni, litteää takamusta, ohuita käsivarsia ym. Nyt joskus sanon, että noista kohdista saisin nykyisin päinvastaisen ongelman paitapuseron napit ei ylety tissien kohdalta kiinni, käsivarsissa on jo hieman alleja ja takamus on leveä.

Olen nyt yhtä onnellinen ja ehkäpä vielä onnellisempi ” muodokkaampana” enkä stressaa joka muhkuraa. Ja toivon, että ne jotka pitivät minusta hoikkana pitävät myös nyt muodokkaampana.  Enkä kahvilassakaan tarvitse aina kieltäytyä kahvileivästä.

Syön paljon terveellisemmin nyt kuin silloin jokaista suupalaa laskiessani. Ja stressi on vähentynyt ruoan suhteen, kun ruokailun nautinto ei mene kalorien miettimiseen vaan mieluummin mietin terveellisyyden ja hyvän maun kautta.  Hoikimmillani ollessani laskin pullasiivun syödessäni mitä jätän seuraavasta ruoka- annoksesta pois.

Enkä halua tuomita tai vähätellä jos joku haluaa tehdä noin ja laskea kaloreita, mutta minun mielenrauhalleni se ei sopinut.

Koko jutun pointtini tähän kehopositiivisuus aiheeseen on se, että ei arvostella muita olipa heidän kokonsa mikä vain eikä katsota itseämme peilistä liian ankaralla silmällä.

Halataan itseämme ja vedetään kauniit vaatteet päälle.

 

 

 

 

Joutilaisuudesta

Mietin muutama päivä sitten, kun yli väsyneenä ” arjen hössötyksestä” päätin pitää pari päivää vapaata ja olla suorastaan aivan joutilas tekemättä mitään järkevää siis kotihommatkin unohduksiin. Päiväunetkin kuului päivään puolison kupsottaessa vieressä. Ja täytyy myöntää, että oli aivan ihanaa ja voimaannuttavaa. Joutilaisuus- päiviä pidän välillä silloin, kun siltä tuntuu, että kaipaan täydellistä rentoutumista.

Tein vain mikä teki onnelliseksi, toi positiivista energiaa ja sattui huvittamaan.

Minä mietiskelijänä mietin sitten jälkeenpäin, että miksihän meille monelle joutilaana olo on vaikeaa jopa hävettävää?

Ja tarkoitan joutilaisuudella arjesta palautumista ja mielen sekä kehon lepoa. Joka päivä ei voi olla vain joutilas.

Varsinkin usein on vaikeaa sanoa muille jos joku kysyy tekemisiä, että en ole tehnyt kertakaikkisesti mitään en yhtikäs mitään järkevää. Tein tänään vain sellaista mikä teki minut onnelliseksi.

Ajattelemmeko alitajuisesti, että jos emme luettele mitä olemme tehneet muut ajattelee meidät laiskaksi lorvailijaksi, työtä pelkääväksi vetelehtijäksi, sängyssä lotkottajaksi, päiväkausia makaavaksi vötkyläksi ym. muita ” ylistäviä” ja kuvaavia mielikuvia.

Ehkäpä jos kuuntelemme muita kanssa kulkijoitamme ja asennettamme niin useampi tuo julki kiireensä, suorittamisensa ja tekemisensä ehkäpä vielä kehuskelee kuinka kiirettä hänen elämänsä on töissä ja vapaa-ajalla. Siis se kulunut muotisana juoksen oravanpyörässä.

Vaikka yli väsymys tila tuntuu hirveältä ja univaje kauhealta. Kokemuksesta yli vuoden muistisairaan omaishoitajana olleena tiedän. Hermotkin on kireällä ja olo ärtyisä. Mieliala painuu helpommin matalaksi. Ei siinä ole mitään hienoa.

Harva meistä kehuskelee, että oli ihanaa arjen velvollisuuksien jälkeen pitää joutilas päivä, jolloin mieleni ja kehoni sai palautua kiireestä ja velvollisuuksista.

Usein myös jos kuuntelemme iäkkäiden ihmisten puheita ihmisistä, varsinkin vanhempien miesten niin heidän puheessaan tulee ensimmäisenä julki millainen työihminen on kukin ollut. Ja ymmärrän toki, että  silloinkin heidän nuoruudessaan työ on ollut tärkeää ja pakollista. Täällä minun syntyselkosilla iäkkäämmät miehet puhuu usein kuvaannollisesti, että ” se ihminen  tunsi työnmaun oli niin kova työihminen”.

Mutta muistan mummoni, joka oli vanhankansan topakka ihminen niin arvosti uskovaisena ihmisenä sunnuntaita lepopäivänä. Mutta toki työvuorojen vuoksi sunnuntai ei sovi aina lepopäiväksi.

Ja tarkennukseksi ettei kukaan ymmärrä väärin niin ihmisten topakkuus on hyve ja työtä täytyy tehdä, mutta mielestäni se on saanut puheissamme vallan ja puhumme vapaa-ajallakin töistämme toisille. Ihmisiä arvostellaan sen mukaan.

No, mietiskelin siis tätä sanaa ja joutilaana olemista.

Vaikeutta lisää ehkä se, että rästissä olevat hommat meinaa hiipiä mieleen, vaikka ei ne karkaa. Pysähtyessä vain olemaan. Negatiiviset- ja ahdistavat asiat tulevat mieleen. Touhutessa ja hössöttäessä ne on helpompi työntää taka-alalle.

Olen sitä mieltä, että negatiivisetkin asiat ja murheet kuuluu elämään ja silloin ne positiiviset asiat tuo valoa, iloa ja energiaa elämään.

Joutilaspäivänä iltapäivällä selälläni pötkötellessä annoin myös negatiivisten asioiden ja murheiden tulla mieleeni ja käsittelin niitä rauhassa. Useisiin murheisiin löytyi vastaus ja ratkaisu. Itkuakaan ei kannata pidätellä vaan itku kuuluu elämään ilossa ja surussa. Kyynel pisaroiden jälkeen on usein helpottuneempi olo ja mieli kevyempi.

Toivon, että sinäkin varaat kalenteriisi joutilauus- päivän ja heittäydyt täysillä nauttimaan. Lepo ei ole arjen pyörteessä häpeää vaan viisautta.

 

 

 

 

Kohtaamisia

Joka päivä kohtaamme erilaisia ihmisiä ja ihmiskohtaloita.

Artikkelin nimi kohtaamisia tuli siitä, että tapasin työn puitteissa vanhuksen, joka jäi mieleeni.

Suurin osa kohtaamisista jää mieleeni positiivisessa mielessä, mutta tämä kohtaaminen teki surulliseksi ja mietteliääksi.

Jokainen meistä haluaisi tulla arvostetuksi, huomatuksi ja kuulluksi. Vanhuus tai sairaus ei muuta sitä tilannetta ja usein vielä ” ympyrän” pienentyessä kaipaamme kuuntelijaa ja vaihtelua päivään.

Sairaana tai vanhana voi tulla rajoitteita, jonka vuoksi ne arkiympyrät pienenevät, arki muuttuu seinien tuijottamiseksi ja kellon tikityksen kuuntelemiseksi.

Usein nuori, hyväkuntoinen ja elämän touhuissa oleva unohtaa asettautua vaikeassa tilanteessa olevan asemaan. Ajattelemme, että se oma kiireemme on niin tärkeä, että se pieni hetki toiselle sotkee elämämme ja touhumme.

Mutta, yksi silmänräpäys ja itse saatamme olla siinä samassa tilanteessa. Sairaana. Kaipaamassa kuuntelijaa ja tulla kuulluksi.

Kohtaamisessa on tärkeää, että pysähdyt ja keskityt mitä toinen kertoo. Samoin pieni kosketus voi kertoa enemmän kuin liuta lohduttavia sanoja.

Palaan tähän työn puitteissa tapaamaani vanhukseen, kun kävin hänen luonaan.

Tunnen hänet jo useamman vuoden takaa ja hän on yleensä aina iloinen, vitsikäs ja silmissä loistaa huumorin pilke sekä nauru raikaa.

Halittiin lämpimästi niin kuin joka kerta tavatessamme ja höpöteltiin juttujamme.

Sitten, kun saimme työkuviot tehtyä niin jäimme vaihtamaan kuulumisia ja kyselin häneltä miten hän voi.

Hän vastasi, että nyt minun arkeni muuttuu taas muutamaksi viikoksi, kun päivätoiminta jää lomalle.

Hän ymmärsi oikein hyvin, että työntekijät tarvitsee lomaa, jotka koko pitkän vuoden keksivät heille mukavaa touhua ja päivätoiminta on hänen kohokohtansa arjessa.

Mutta nyt siihen arkeen tulee tyhjyys muutamaksi viikoksi ja se mietitytti.

Kysyin häneltä, että sinullahan on lapsia ja lapsenlapsia. Jospa kutsuisit heitä vierailulle. Hän vastasi, että on toki ja lapsilla on lomat, mutta kun oli epävarmaa onko heillä aikaa vierailla.

Voi ei, ajattelin siinä vaiheessa ja taisipa lipsahtaa tuo sana suustakin. Jos on useamman viikon loma niin eikö tosiaan ole aikaa vanhukselle, jolle ne lapset ja lapsenlapset ovat maailman tärkeimpiä ja joille hän on antanut aikoinaan aikaa? Sen kuulee hänen puheestaankin.

Olen sitä mieltä, että tämä maailma jää keskeneräiseksi minun ja sinun jälkeesi, vaikka kuinka yrittäisimme liehua. Mutta sitten, kun se läheinen on poissa niin menneisyyttä ei saa enää muutettua ajattelemalla, että olisinpa käynyt.

Lohdutin vanhusta ja sanoin, että jospa sinun lapsesi ja lapsenlapsesi kuitenkin tulee kyläilemään. Vanhus vastasi minulle sellaista, jota en välttämättä olisi halunnut kuulla.

Hän sanoi, että silloin kun sairastui vierailut väheni eikä yövieraitakaan enää ole käynyt lomilla, koska hän uskoo ja sukulaiset on vihjanneet, että heille tekee vaikeaa nähdä hänet hauraana ja sairaana. Lopuksi hän sanoi huumorilla, että jospa hän tästä toipuu niin sukulaisetkin uskaltaa käydä.

No, nyt ilmeeni kertoi varmaan enemmän kuin tuhat sanaa ja mielessäni päiväilin, että EI VOI OLLA TOTTA!

Voiko tosiaan joku hylätä toisen vaikealla hetkellä, kun tekee pahaa?

Entä jos itse olisinkin tuo hauras ja sairas?

Haluaisinko minua kohdeltavan näin? Ehkäpä sinua kohdellaankin, kun läheiset ympäriltä etääntyy.

Lopuksi vielä keskustelimme ihan arkipäivän iloisista asioista ja maailman menosta sekä sovimme näkevämme taas syksymmällä työn puitteissa. Lopuksi se iso rutistus.

Tällä kertaa tämä kohtaaminen oli ohi ja mietinkin seuraavaa kohtaamistamme.

Saa nähdä millaisia kohtaamisia tämä päivä tuo vielä tullessaan.

Mutta jokainen kohtaaminen tuo ajatuksia ja opettaa meitä. Ei ole turhia kohtaamisia.

Mekkoprojekti

Mainitsin jo aiemmin, että valmistin pikkusiskoni tyttärelle eli tätitettävälleni konfirmaatioon juhlamekon, toki ompeluhommassa oli isona apuna isosiskoni, joka on myös vaatetusalan ihminen mitä suurimmassa määrin, koska hän on ollut vaatetehtaalla töissä jo vuodesta -90.

Aiemmin tein enemmänkin juhlavaatteita ja jakkupukuja, mutta nykyisin teen pääasiassa perusvaatteita vanhuksille.

Suunnittelu alkoi niin kuin tavallisestikin mallista ja siihen piti löytää lähes sopivat kaavat, joita muokkaamalla saadaan mieluinen lopputulos. Eli neiti mietti millaisen mallin haluaa ja siitä lähdettiin etenemään.

Seuraavaksi oli vuorossa värin ja kangasmateriaalin mietintä sekä tarkkojen mittojen ottaminen vartalosta.

Materiaalin valinnassa kannattaa aina huomioida myös vartalonmalli, että vaate laskeutuu hyvin päällä.

Kolme kangastilkkua lähti mukaan, joissa oli toivevärejä mekkoon. Vaaleanpunainen, mintunvihreä hieman turkoosin taittuva ja violetti.

Kaikki toivevärit sopivat neidille hyvin, koska hän on värivuodenajaltaan vastakohtainen talvi eli ihon; hiusten- ja silmien värissä on kontrastia. Kauniit tummanruskeat hiukset, ruskeat silmät ja oliivinsävyinen iho, joka on vaaleahko verrattuna tummiin hiuksiin ja voimakkaan värisiin ruskeisiin silmiin.

Vastakohtainen talvi värivuodenajalle käyvät kauniisti kirkkaat ja voimakkaat värit, mutta myös hempeät puhtaat sävyt kuten vaaleanpunainen korostaen talven sävyjä. Juuri vastakohtaiselle värivuodenajalle käy voimakkaat kontrastiset väriyhdistelmät ja vastakohtaiselle talvelle mm. musta- valkoinen yhdistelmä. Talvi värivuodenajan tunnistaakin yleensä siitä, että hänen henkilökohtaiset sävynsä ovat kirkkaita, kylmiä, puhtaita ja matalakylläisiä.

Sen olen huomannut, että siskon tyttärelläni on kuitenkin sen verran lämpöä varsinkin silmien värissä, joten kultaiset korut kasvojen lähellä sopivat kauniisti korostaen silmien sävyä samoin tietynlaisessa valaistuksessa hiuksissa erottuu vivahde lämpöisyyttä, mutta yleissävy on kuitenkin kirkas ja matalakylläinen.

Eurokankaasta oli löytynyt mieleiset Burdan- kaavat, joita sitten hieman muuntelin toiveeseen sopivaksi. Eurokankaassa oli tosi kivoja malleja.

Eli yläosaa hieman pidennettiin, muotolaskoksia muokattiin eli osa poistettiin lopuksi , jolloin istuvuus saatiin parhaimmaksi, vyötärön kohdalla oleva kaitale jätettiin pois sekä takakappale piti olla leveämpi suhteessa etukappaleen kokoon. Itseasiassa paras istuvuus yläosaan saatiin, kun takaosa oli numeroa suurempi kuin etuosa. Onneksi kädentie- ja hihanpyöriö olivat sellaisia kaavassa, että tuo muutos ei tuonut ongelmaa.

Yläosan sovituskappaleet tein vanhasta pussilakanasta ja tein useamman sovituskappaleen ja niistä valitsimme parhaimman. Osassa oli muotolaskosia ja osassa ei ollut, sekä yhdessä mallissa oli poimutus pääntiellä ja toisissa ei. Tulimme siihen tulokseen, että materiaalit ja vartalonmalli huomioden pääntie ilman poimutusta oli kauniimpi.

Mekon malli oli sellainen, että yläosa oli vartalonmyötäinen, lyhythihainen, olkapäällä hihan pyöriöllä hieman poimutusta ja alaosa leveähelmainen. Vyötärön kohdalle tuli sauma ja helman yläosaan tuli runsas poimutus.

Asiakkaan vartalonmalli on suora eli leveä helma mekossa ja poimutukset olkapäällä hihan pyöriöllä tuo muotoja vartalolle ( tuo pehmeyttä sekä pyöreyttä olkapäille ja lantiolle jolloin vyötärö tulee kauniisti esille ).

 

 

Yläosaan tuli satiinikankaan päälle pitsi ja helmaan tuli vuorikangas, satiinikangas ja tylli. Mielestäni tylli sopii hyvin myös päällimäiseksi, koska se tuo ilmavuutta ja kepeyttä helmaan.

Tuumailujen, kankaiden etsinnän ( piti löytyä yhteen sopivat sävyt pitsikankaasta, tyllista ja satiinista ) ja miettimisen jälkeen väriksi tuli voimakkaan värinen lila. Väri sopi todella kauniisti, koska lila korosti tummanruskeiden hiusten ja silmien sävyä. Lisäksi vastakohtaisuutta asuun toi valkoinen jakku ja valkoiset kengät.

Sitten vain tuumasta toimeen. Saumuri ja ompelukone kyytiin ja menimme viikonlopuksi siskoni perheen luo. Perustimme isosikoni kanssa ” ompelupiirin”, jolloin asiakas oli paikalla ja saimme koko ajan sovitella työvaiheiden välissä. Näin saimme tehtyä hyvin vielä viime hetken muutoksia mekkoon ja välillä hieman jouduimme purkamaankin, kun huomasimme, että joku kohta olisi parempi muutoksen myötä.

Täytyy sanoa, että koko projektista jäi mukava mieli ja mukavaa oli porukalla touhuta ja mikä parasta asiakas sai toiveiden mukaisen mekon. Lopputulokseen olimme tyytyväisiä

Konfirmaatio- päivänä ihastelin kaunista tädin neitiä sekä komeaa tädin pikku-herraa. Pieni herrakin puki juhlapäivänä päällensä kauniin vaalean puvun. Täytyy kyllä kehuskella, miten kauniita pikkumiesten pukuja on saatavina kaupoissa.

Muutenkin on positiivista käsityö rintamalla, koska löysin ompelijan suhteellisen mukavan matkan päästä maapaikaltamme ja hän alkaa myös ommella mallistooni vanhustenvaatteita. Ompelijaa etsiessä ajattelin, että haluaisin antaa lisätyötä ” yksin yrittäjälle” ja löysin sellaisen ihanan rouvan siskoni vinkkaamana.

 

 

Villivihannes hehkutusta

Olen useimmissa artikkeleissani hehkuttanut villivihannesten monikäyttöisyyttä ja terveellisyyttä.

Ja tässäkin artikkelissa taas pakko hehkuttaa.

Meillä täällä maalla on ” vihannestiski” muutaman askeleen päässä rappusista.

Villivihanneksia voi käyttää monipuolisesti ja ovat ilmaista lähiruokaa ja vieläpä super- terveellistä.

Kuitenkin varovaisuutta sen verran, että kerää vain niitä villivihanneksia, jotka tunnistat varmaksi ja huomioit myös jos sinulla on lääkkeitä käytössä, että sopivat lääkkeidesi kanssa käytettäväksi.

Tässä ihanan ja raikkaan sekä terveellisen vihersmoothien ohje, josta saat vitamiineja sekä energiaa päivään.

Tämän tein eilen aamulla. Valitettavasti en mitannut tarkkoja mittoja, kun taas hurautin villivihanneksia sekaan maun mukaan.

Pohjanesteeksi tuli pakuriteetä, 1 avocado, n. 2 cm pala inkivääriä, n. 2 dl jäisiä lakkoja, lisäksi sekaan tuli kuusenkerkkiä, voikukan- ja nokkosenlehtiä ja poimulehtiä. Lisäksi koristeeksi voikukkia päälle.

Jos haluaa makeutta smoothieen, voi lisätä esim. hunajaa tai vegaani muuta makeuttajaa. Kuusenkerkät antavat ihanan pirteän maun. Avocadolla saa koostumuksesta kermaisen ja täyteläisen.

Päivällä tein myös villivihanneksista herkkuja.

Mm. Voikukka on hieno raaka-aine, josta voi käyttää koko paketin. Voikukan lehdistä sahalaitaiset ovat kitkerämpiä kuin sileälaitaiset.

Salaattiin tuli koivun; mustaherukan;- ja voikukanlehtiä, poimulehtiä sekä hieman kuusenkerkkiä.

Lisäksi tomaattia, jääsalaattia ja fetaa. Kastikkeeksi oliiviöljyä, mustapippuria, hunajaa, etikkaa ja hieman suolaa.

Horsmia keitin vedessä, johon lisäsin suolaa. Lopuksi horsmien päälle sitruunapippuria ja öljyä. Aivan kevään parasta herkkua ja tässä mieheni mummolan pellolla kasvaa niin paljon, etteivät syömällä lopu. Horsmista parhaimpia ovat pienet versot.

Pakastamme talveksikin aina horsmia, että voimme herkutella läpi vuoden.

Toinen herkku mitä teen paljon keväällä on voikukan nuput.

Voikukan nuppuja paistan öljyssä pannulla ja mausteeksi mustapippuria. Loppuvaiheessa lisään runsaasti valkosipulia ja annan muhia miedolla lämmöllä vielä vähän aikaa.

Mukavaa kesämieltä kaikille!

 

 

 

 

Hyviä uutisia jälleen!


Lupasin muutama viikko takaperin, että ilmoitan virallisen syöpäkontrollin tuloksen kunhan koetulokset ja kuvat on tutkittu. Se ilonpäivä on tänään. Syöpälääkärini soitti ja kertoi kaiken olevan kunnossa, nyt voi taas huokaista helpotuksesta vaikka itse uumoilinkin aiemmin hyvää tulosta. Mutta se uumoilu perustui pelkästään omiin tuntemuksiini.

Nyt pääsimme vaimoni kanssa jo perinteeksi muodostuneelle kahvihetkelle, jonka olemme saaneet viettää kuluneen viiden vuoden aikana aina puolen vuoden välein. Paikka ei kuitenkaan ollut perinteinen kotikaupunkimme kahvila, josta olen aina liittänyt kuvan postaukseni yhteyteen. Munkitkin vaihtuivat tällä kertaa sultsinoiksi, koska olemme viettämässä kesäämme alkuperäisessä kotikunnassamme ja paikallisessa leipomon kahvilassa oli tarjolla munkkien lisäksi harvinaisempia herkkujakin.

Kirjoitan tätä iltakahdeksan jälkeen pukeutuneena pelkkiin shortseihin vaikka siirsin ”konttorini” ilta-auringolta suojaan varjoisaan paikkaan. Seinät eivät ahdista ja katto on korkealla. Ympärilläni on vanhoja agraarikulttuuriin kuuluvia välineitä, joilla ukkini on aikanaan viljellyt nyt jo metsittyneitä peltojaan. Lopetan kirjoitukseni rehellisesti lauseeseen, joka parhaiten kuvaa tämänhetkistä mielentilaani. Tunnen olevani todella onnellinen mies.

 

Vappuni.

Tänään 1.5.2018 Heräsin aikaisin aamulla ja katsoin ikkunasta ulos. Sää oli perinteinen vapunpäivän sää, lunta ja räntää tuli taivaan täydeltä. En masentunut siitä, vaan kömmin takaisin peiton alle. Saman peiton alla nukkui vielä oma lämpöinen Vappuni. Nukahdin uudelleen Vapun turvalliseen kainaloon.

Nyt kun olen taas tässä koneen äärellä en malta olla kehumatta kohtaloani. Minä saan nauttia ainaisesta Vapusta joka päivä, ja voin olla varma, että Vappuni on aina lämpöinen, hellä, huolehtivainen ja epäitsekkäin ihminen jonka tiedän.

Nyt lähden keittiöön keittämään aamukahvit ja herätän hellästi oman rakkaan Vappuni nimipäiväkahville.

Tämän siirappisen vuodatuksen vastapainoksi liitän realistisen kuvan, jonka otin juuri ikkunastani. Hauskaa vappua kaikille!

Mustat joutsenet taivaalla.

Ajattelin laittaa muutamia sanoja jonoon pitkästä aikaa. Olen saanut viettää pari kaunista kevätpäivää täällä maalla, joka on ehdoton suosikkipaikkani keväisin. Tähän aikaan täällä luonnon keskellä aistii parhaiten uuden elämän syntymisen ja varmuuden siitä että elämä jatkuu varmasti vaikka joku meistä aina vuorollaan poistuukin estradilta. Luonnon lainalaisuudet toteutuvat.

Syövästäni ei ole muuta kerrottavaa kuin se, että menen 9.5.2018 kotikaupunkini sairaalaan kuvauksiin ja verikokeisiin ja 15.5.2018 lääkärini ilmoittaa taas tuomionsa. Kyseessä on virallinen viisivuotistarkastus . En jännitä asiaa, koska tuntemukseni ovat hyvät. Palaan tuloksiin kunhan niiden aika on.

Tämän jutun on tarkoitus olla positiivinen ja iloinen, vaikka taikauskoisimmat mieltävät jo otsikon pahaenteiseksi onhan musta joutsen ollut monessa mytologiassa surun lintu, kun taas valkoinen joutsen on ollut päinvastoin kaiken hyvän alku ja juuri. Tämän verran uskomuksista, jatkossa mennään faktatiedoilla.

Ajanlaskumme mittapuulla ei ole kuin ”hetki” aikaa, kun oltiin aivan varmoja että joutsen on aina valkoinen, koska kukaan ei ollut nähnyt muuta. Syntyi absoluuttinen totuus asiasta. Kuitenkin tässäkin oli kyse vain siitä, että tieto ei kulkenut tuolloin niin kuin tänä päivänä. Sellaisille asioille joiden ajateltiin olevan mahdottomia tapahtua annettiin nimi musta joutsen. Pörssimaailmassa on aina tapahtunut sellaisia romahduksia, joita ei ole osattu ennakoida ne ovat saaneet nimen musta joutsen.

Tänään tiedetään että jos mennään linnuntietä n.15000 kilometriä niin mustia joutsenia on ihan haitaksi asti. Australiassa viljelijät pitävät kyseisiä lintuja haittaeläiminä, jotka satoja yksilöitä käsittävissä parvissaan laskeutuvat pelloille ja tuhoavat koko sadon. Heille musta joutsen on todellinen pahan ilman lintu, eikä tämä perustu heillä uskomuksiin vaan silkkaan realismiin.

Suomessakin on tavattu muutamia mustia joutsenia kaksituhatta-luvulla yleensä yksi musta joutsen on ollut valkoisten joutsenien parven mukana. Minä joka olen usein sanonutkin olevani luojan lempilapsi ja onnetarten ottopoika satuin tuurillani näkemään kokonaisen pariskunnan pari viikkoa sitten, kun viimeksi olin täällä maalla.

Tapani mukaan menin silloinkin katselemaan auringon nousua ja kuuntelemaan lintujen laulua ulos. Katselin itään josta ensimmäiset auringon säteet jo kultasivat puiden latvoja ja kuuntelin silloin vielä vaimeampaa lintujen konserttia kuin tänään. Kuulin takavasemmalta joutsenten ääntelyn, jota ne harrastavat lentäessään yhdessä. On taianomainen näky kun nouseva aurinko valaisee yli lentävät joutsenet, niiden valkoisuus korostuu ja ne näyttävät aivan hohtavan valkoista väriä.

Yllätykseni oli todella suuri kun nostin katseeni taivaalle, joutsenpari lensi ylitseni luritellen ja molemmat olivat täysin mustia paitsi siivenalus sulat olivat valkeita. Seurasin katseellani tuota kummallista näkyä niin kauan kun ne katosivat pihapiiriämme ympäröivän metsän taakse kaakkoon. Valkoiset joutsenet lentävät yleensä lähes päinvastaiseen suuntaan pihamme yli. Varmasti moni muukin on nähnyt tämän mustan parin, mutta onkohan niin ettei ole uskaltanut puhua kenellekään peläten että leimautuu näkörajoitteiseksi tai ainakin ajatellaan, että tuolta on viimeinenkin järjen valo alkanut himmentyä. Minä en tunnetusti pelkää tuota viimeistä vaihtoehtoa, joskus epäilen itsekin samaa omalta kohdaltani. Olen ihmetellyt, kun missään mediassa en ole huomannut mainittavan kyseistä paria onhan se kuitenkin harvinainen näillä korkeuksilla.

Loppukaneetiksi lisään tänä päivänä ottamani kuvan takapihamme narsisseista, jotka ovat myöhässä tänä keväänä. kuvassa taustalla näkyvät punainen aurausviitta ja musta rautakanki evät vielä kolme viikkoa sitten näkyneet lainkaan hangen alta. lunta oli silloin vielä yli metrin. Nyt näyttää jo paljon keväisemmältä. Oikein riemuisaa kevättä teille kaikille.

 

 

Iloisia tuliaisia


Saimme ilostuttavan paketin painosta, kun ensimmäinen erä kortteja saapui. Nämä kortit ovat mattapintaisia ja pyöreäkulmaisia.

Ensimmäiset kortit ovat jo blogikaupassamme.

Lisää kortteja tulossa lähiaikoina, kun valitsemme niihin kauniit kuvat ja kuviin sopivat mietelauseet.

Korttien kuvat ovat itse ottamiamme.

Kortit olivat juuri sellaisia kuin toivoimmekin.

Korteissa on ajatuksia herättäviä mietelauseita, joilla voit ilahduttaa läheistäsi tai itseäsi. Kortin toinen puoli on kokonaan puhdas ilman tekstejä tai viivoja niin että voit kirjoittaa sinne kortin saajalle tervehdyksen.

Kortilla voit tuoda myös lohtua vaikeassa elämäntilanteessa olevan arkeen, kun kirjoitat vielä kortin toiselle puolelle tervehdyksen.

Kortti on aina mukava saada ja siinä saatteena käsinkirjoitettu tervehdys lämmittää mieltä.

Toinen suuri ilostuttava kirje saapui myös, kun kirjekuoresta paljastui tuotemerkit vaatteille.

Tuotemerkin nimeksi laitoin Hämyni.  Tuotemerkin nimi tuli puolisoni mukaan, koska häntä kutsuttiin nuorempana Hämyksi.

Kuten jo aiemmin olen kirjoittanut tämän tuotemerkin alle tulee lähinnä trikoopipoja sekä lasten- ja vanhustenvaatteita. Yksi tuote mikä on ollut kysytty päiväkeskuksissa ovat vanhan kansan esiliinat ja niitä on tulossa myös. Minulla on usein ollut joulun alla esiliinoja myynnissä ja ovat todella pidettyjä. Oma mummoni piti usein lapsuudessani esiliinaa ja hänellä oli erikseen arki- ja pyhä esiliina. Samoin oma äitinikin on pitänyt esiliinaa ja pitääpä usein edelleenkin leivän teossa varsinkin ½ esiliinaa.

Vanhusten samoin kuin lasten vaatteissa pidän tärkeämpänä sitä, että vaatteet ovat helposti puettavia, materiaalit pesunkestäviä ja tietenkin kauniita.

Vanhusten housuihin ja hameisiin tulee säädettävä kuminauha vyötärö sekä osassa housumalleissa säädettävä kuminauha myös lahkeensuussa. Kuminauha lahkeensuussa tuo turvallisuutta varsinkin huonosti liikkuville, kun lahje ei tartu niin helposti mihinkään.

Vaatteisiin kiinnitetään valmiiksi nimikointilappu, jolloin vaatteeseen on helppo kirjoittaa vaatteenomistajan nimi.  Nimikointi on tärkeää varsinkin jos vaatteet menevät pesulaan esim. asumispalveluyksiköissä.

Ompelupuolen ehdin täysillä käynnistää kesän aikana, kun päiväkeskukset- ja toiminta ovat monessa paikassa suljettu kesällä muutaman viikon ajan.

 

Mikään ei ole ennallaan.

Tänään pilvisenä kevättalvisena sunnuntaina ei ole mitään iloista kerrottavaa. Haluan kuitenkin jakaa synkätkin tunnelmani seuraajieni kanssa rehellisesti, kuten aina ennenkin.

Kotikylääni, jossa olen syntynyt ja elänyt nuoruuteni on kohdannut suuri suru. Lapsuudesta saakka tuntemani naapuri on nukkunut ikiuneen. Hän oli kylällämme, jossa minunkin juureni ovat syvällä, keskeinen asukas ja hyväntekijä. Me kaikki kyläläiset olemme saaneet nauttia hänen hyväntahtoisuudestaan vuosikymmeniä. Kukin vuorollamme.

Hän oli syntymäkotini lähin naapuri ja auttoi aina pyyteettömästi, sekä vanhempiani, että minua. Sukuani hän on auttanut jo kahdessa sukupolvessa. Ruuhkavuosinanikin sain olla varma, että vanhempani pärjäävät kotimökillään vaikka en ehtinyt pitää itse heistä tarpeeksi huolta. Naapurini ja hänen vaimonsa pitivät huolta vanhemmistani.

Viisi vuotta sitten jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle ja siitä saakka olemme viettäneet vaimoni kanssa täällä kotikylälläni noin puolet ajastamme entisessä mummolassani. Vietämme edelleen, mutta kylä ei ole enää koskaan entisensä. Merkittävä osa puuttuu. Kerroin edellisen kerran auttavasta naapuristani vähän yli vuosi sitten artikkelissani: Hyvää syöpäpäivää kaikille! (julkaistu 04.02.2017) . Artikkeli löytyy edelleen blogisivustoltamme.

Saimme vaimoni kanssa eilen olla saattamassa edesmennyttä naapuriamme viimeiselle matkalleen. Täytyy sanoa, että hänen vaimonsa ja tyttärensä olivat järjestäneet suuren surunsa keskellä todella kauniin ja koskettavan muistotilaisuuden. Kun hänen sukulaistyttönsä esitti kauniilla lauluäänellään, pianolla säestäen Juha ”wat” Vainion sanoittaman vanhan kauniin kappaleen Mun sydämeni tänne jää ajattelin kyyneleitäni nieleskellen, että nimenomaan tähän tilanteeseen kappale sopii. Tunnen naapurini läsnäolon kylällämme tänäänkin ja tulen tuntemaan sen aina. Hän jätti lähtemättömän muistijäljen meihin kaikkiin kyläläisiin

Nyt kun kirjoitan tätä juttua ja välillä katseeni hakeutuu ikkunasta avautuvaan räntäsateiseen maisemaan tuntuu, kuin taivaskin yhtyisi meidän kyläläisten yhteiseen suruun ja ikävään vuodattamalla kylmiä kyyneleitään.

Kiitos kaikesta ystäväni, hyvää iäisyysmatkaa.

Iloisen jälleennäkemisen toivossa kiitollinen ystäväsi ja naapurisi.