Verikokeita ja luonnon ihmeitä.

Lupasin syöpäosioon päivitystä, kun sillä sektorilla tapahtuu jotain. Tänään 24.4.2015 kävin verikokeissa, mutta tuloksista en tiedä ennen kuin 7.5.2015 syöpälääkärin vastaanotolla. Sitä ennen on vielä käytävä CT-kuvauksissa 28.4.2015. Verikokeiden ja CT-kuvauksen tulokset kuulen sitten lääkärin kertomana. Lähinnä verikokeissa kiinnostaa se, ovatko syöpämarkkerit koholla. Edellisessä kontrollissa, puoli vuotta sitten, syöpämarkkerit olivat normaalit ja CT-kuvaus ei kertonut mitään hälyttävää. Kuinka äijän käy tällä kertaa, se selviää vasta 7.5.2015.

Siihen saakka päivitän omalta osaltani blogejamme kevyemmillä aiheilla. Kevät on niin  hienoa aikaa, kun luonto herää ja uutta elämää pursuaa joka puolella. Kasvit kasvavat ja eläimet luovat omalla tahollaan myös uutta elämää. Liitän tähän teemaan sopivan kuvan. Kuvan olen ottanut mummolastani. Samasta paikasta, josta kerroin edellisessä postauksessani artikkelissa: Luonnollista ja luonnotonta.

Luonnollista ja luonnotonta

Koska syöpäni on nyt remissiovaiheessa ja suurempia vaivoja ei ole, jätän sen tässä postauksessa huomiotta. Seuraava tapahtuma sillä saralla on tulossa ensiviikolla kontrolliverikokeiden muodossa 24.4.2015 klo 7:00.

Kerron sen sijaan tarinan vajaan neljän vuoden takaa. Tarina on tosi ja kertoja elää vielä. Tarinan alku ajoittuu tarkalleen elokuun kymmenennen päivän varhaiseen aamuun vuonna 2011. Istuin keittiön pöydän ääressä aamukahvilla ja ihastelin ikkunasta sarastavaa loppukesän kaunista aamua. Yökaste oli ollut runsas ja pisarat kimmelsivät ruohikossa. Linnut lauloivat vielä kauniisti. Hetki oli lumoava tällaiselle suurelle luonnonystävälle. Mutta lumoavammaksi se aina vain muuttui. Ikkunan editse juoksi nuori ketunpoika, joka suunnisti suoraan rakennuksen pohjoispäähän. Ajattelin sen menevän talon päädyssä olevan halkopinon taakse, jonne veimme aina ruoantähteitä siilien, supien ja muidenkin villieläinten iloksi. Ruoat olivat aina hävinneet, mutta en ollut aiemmin nähnyt kettua pihassa niin lähellä taloa. Lähdin heti hiipimään takaovelle, joka sijaitsee juuri siellä pohjoispäädyssä. Työnsin oven varovasti auki ja kurkistin oliko kettu mennyt pinon taakse. Ei ollut vielä mennyt, se kurkisti minua uteliaasti viiden metrin päässä olevan sadevesitynnyrin takaa. Otin nopeasti kännykällä kuvan repolaisesta ja vedin oven äkkiä kiinni, samalla sadatellen mielessäni omaa tyhmyyttäni, kun säikytin ketun. Se ei varmasti uskaltaisi jatkaa matkaansa pinon takana olevalle ruokapaikalle, vaan juoksisi suin päin karkuun, arka eläin kun on. Onneksi olin taas kerran väärässä.

10082011042 (2)

Kun parin pitkältä tuntuvan minuutin jälkeen työnsin oven uudelleen auki, tällä kertaa vain varovasti raolleen, yllätykseni oli suuri, kun ketunpoika oli siirtynyt aivan oven eteen ja katseli minua kysyvästi, samalla päätään kallistellen. Otin jälleen nopean kännykkäkuvan ja laitoin oven uudelleen kiinni. Oven takana jäin itsekseni ihmettelemään ketun käyttäytymistä, koska kyseessä ei ollut mikään ihmisiin tottunut citykettu. Tämä tapahtuma sattui nimittäin maalla mummolassani, joka on ollut asumattomana kauan. Minä ja vaimoni olemme viettäneet siellä kesäisin aikaa silloin kun haluamme olla kaikessa rauhassa luonnon keskellä. Naapureita ei ole, on vain luonnonrauha ja lintujen laulu, sekä muut eläimet. Olen toki nähnyt siellä kettuja vuosikymmenien saatossa ennenkin, mutta ne ovat käyttäytyneet luonteelleen tyypillisesti ja arkoina eläiminä paenneet ihmisen kohdatessaan. En ehtinyt ihmetellä kauan, sillä olin vielä silloin työelämässä ja oli lähdettävä kaupunkiin. Velvollisuus kutsui.10082011043 (2)

Palasimme kuitenkin parin viikon kuluttua. Olimme keväällä, vaimon kanssa, hakanneet halkoja pitkän pinon talon eteläpäädyssä olevalle pellolle tien varteen. Nyt oli aika ajaa kuivuneet halot liiteriin. Ajoin pari kuormaa ja rupesin laittamaan kolmatta kuormaa auton peräkärryyn. Huomasin silmäkulmassani liikettä ja kun käännyin katsomaan tielle päin, näin tutun olennon parin metrin päässä. Suloinen ketun poika juoksi kiireettömästi tietä pitkin talolta pois päin. Oli käynyt katsomassa oliko syöttöpaikalla ruokaa. Samalla hetkellä tajusin, että en ollut vielä ehtinyt viedä syömistä lemmikeilleni. Päätin yrittää korjata tilannetta. Kettu oli ehtinyt noin kolmenkymmenen metrin päähän minusta, mutta pysähtyi kun vihelsin sille. Se kääntyi katsomaan minua kiinnostuneena ja se mitä seuraavaksi tapahtui hämmästytti minut totaalisesti. Huusin ketulle -tule syömään, etsitään sinulle ruokaa. Samalla otin ne muutamat askeleet, jotka erottivat minut tiestä. Tiellä seisoessani taputin kämmenelläni reiteeni ja huusin uudelleen -tule syömään. Ja voitteko kuvitella, kettu lähti juoksemaan luokseni ja päästyään viereeni, pysähtyi siihen. Kun lähdin kävelemään talolle päin samalla puhellen rauhoittavasti nuorelle ystävälleni, tämä käveli rauhallisesti vierelläni, kuin hyvin koulutettu koira, ulkorappusten viereen saakka.

Aivan kuin se olisi ymmärtänyt minua, kun sanoin sille – odota tässä, haen sinulle ruokaa. Onneksi jääkaapissa oli suuri kennollinen luomu-kananmunia ja tiesin, että ne ovat aina olleet kettujen herkkua. Kenno mukaan ja takaisin ulos. Siellä ketunpoika odotti luottavaisena, enkä minä pettänyt sen luottamusta. Rikoin sille raakoja kananmunia lautaselle ja täytyy sanoa, että en ole nähnyt kenenkään nauttivan ruuasta niin paljon ja sehän on ruoan laittajalle kaikkein paras kiitos, kun tarjottava maistuu.

Siitä alkoi koko loppukesän kestänyt symbioosi. Kettu antoi minulle ja vaimolleni monia ihania stressiä alentavia hetkiä ja me puolestaan hemmottelimme sitä herkuilla. Kuitenkaan unohtamatta sitä, että sille täytyi kehittyä kunnollinen saalistustaito jo seuraavan talven varalle ja siitä eteenpäin. Emme olisi talvella sitä ruokkimassa. Kun seurasin päivittäin sen touhuja niin olin vakuuttunut siitä, että ystävämme varmasti pärjää omillaankin, sitten kun me häivymme takaisin kaupunkiin. Se pyydysti myyriä ja hiiriä pelloilta aivan ilman minun opastusta. Se taito oli koodattu hänen geeneihinsä. Se oli hänelle lajityypillistä ja vaistonvaraista toimintaa. En onneksi tyhmänä kaupunkilaisena sotkenut viattoman luontokappaleen elämää helpottamalla sen ruokahuoltoa pentuna.

Se kävi päivittäin rappusillamme syömässä ja söi jopa kädestä. Kävi joskus eteisessä saakka hakemassa herkkupalan. Hankimme sille pentukoiralle tarkoitettua purkkiruokaa, joka olikin sen suurta herkkua niin kuin kananmunakin. Se kasvoi nopeasti aikuiseksi ja turkki oli syksyllä tosi kiiltävä. Eromme syksyllä oli luonteva emme tunteneet suurta haikeutta, kun se eräänä iltana ei enää tullutkaan syömään, vaikka kutsuimme. Siihen saakka se oli tullut aina syömään kun vihelsimme tai huusimme sitä syömään. Monena iltana se tuli rappusille istumaan aivan kutsumatta.

Kettu
Kettunen

Täytyy heti korjata edelliseen kappaleeseen lipsahtanut pieni epätosi, rehellisiä kun ollaan. Totta helvetissä tunsimme suurta haikeutta, kun eromme hetki tuli. Se oli ristiriitainen hetki meille, syvästi eläinrakkaille ihmisille. Kuitenkin olimme kumpikin sisimmässämme ymmärtäneet, että ero on oleva väistämätön muuten luonnon kiertokulku häiriintyisi, olihan symbioosimme kaikesta huolimatta luonnoton. Tunsimme samalla ikävää, helpotusta, haikeutta ja riemua siitä, että kettunen, jonka lempinimen olimme ”lemmikillemme” antaneet, otti seuraavan askeleen elämässään ja lähti ennakkoluulottomasti kohti uusia haasteita. Se jäi minulle epäselväksi miksi vaimoni silmänurkassa kimalteli kyynel sinä iltana. Huomasin sen samalla kun pyyhin omasta silmänurkastani surun tai ilon kyyneltä. Luulen, että molempien kyyneleet johtuivat, sekä ilosta että ikävästä. Hienoa on se, että suomen luonto antaa meille suuria tunne-elämyksiä, kun sen vain kiireiltämme tajuamme.

Luonnonkosmetiikkaa

Olen ollut pienestä lähtien valtavan eläinrakas, olipa sitten kyseessä luonnoneläin tai elämääni ilostuttanut kotonani asunut eläin. Pihallamme on vietetty, kun olimme lapsia, monet hautajaiset linnuille ja hiirille. Ja aikuisenakin itketty monet itkut lemmikkien nukuttua pois. Tällä hetkellä meillä ei ole eläintä. Moni ihmetteleekin miksi meillä ei ole, tietäen meidän molempien eläinrakkauden. Vastaan, että siksi juuri. Osoitan suurinta eläinrakkautta, kun en ota sellaiseen elämäntilanteeseen eläintä etten voi tarjota sille hyvää ja lajityypillistä elämää.

Artikkelikuvassa oleva pieni kääpiöluppa on yksi kolmesta edesmenneestä kanistani. Tämä pieni nappisilmä toi elämääni naurua ja iloa, mutta myös äksöniä iskiessään talttahampaansa listoihin, säkkituoleihin sekä tuhoten muutaman päiväpeiton ym.. Siksipä olisinkin hyvä miettiä ennen kuin hankkii eläimen että, onko sinulla aikaa ja ymmärrystä kodin ”pienille” tuhoille.

Ja voinhan ihailla vapaana luonnossa eläviä eläimiä, viimeksi maalla näin pellolla neljä hirveä kävelevän ja ikkunan takana puussa ilostuttaa oravien juoksentelu.

Juuri siksi, että eläimet ovat lähellä sydäntä, olen lukenut tietoa kosmetiikassa käytetyistä eläinkokeista. Teini-iässä, jolloin meikkaus alkoi innostamaan, käytin toki alkuun ihan normaaleja meikkejä, mutta iän tuoman viisauden mukana, aloin käyttämään kosmetiikkaa, joita ei ollut testattu eläimillä.

Käytettyäni pitkään eläinystävällistä normaalia kosmetiikkaa, kiinnostuin samalla kun rupesimme käyttämään luomuruokaa myös luonnonkosmetiikasta. Halusin käyttämäni kosmetiikankin olevan mahdollisimman luonnollista ja vielä jos luomua niin siitä tuli lisä plussaa. Mitä enemmän luin tietoa sen enemmän se vei mukanaan. Täytyy myöntää että minä superinnokas ihonhoitaja olin hieman epäileväinen aluksi ennen kokeilua. Moni ystäväni nauroikin aina runsaalle rasvavarastolleni. Mutta tuo epäileväisyys huvittaa näin jälkeen päin. Olen ollut luomu- ja luonnonkosmetiikkaan tyytyväinen käyttäjä jo 10-vuotta ja ihoni voi oikein hyvin. Olen käyttänyt useita merkkejä ja toiset ovat sopineet ihotyypille paremmin tai miellyttäneet enemmän tuoksujen vuoksi. Luonnonkosmetiikasta löytyy myös laadukkaita tuoksuttomia tuotteita.Talvisin käytän puhtaita öljyjä kuten argan- ja porkkanaöljyä.

Suosikit aurinkovoiteissa
Suosikit aurinkovoiteissa

Nyt kevään tullen toivottavasti muistatte käyttää aurinkosuojaa. Olen punapigmenttinen, punertavat hiukset ja pisamia, joten pelkkä aurinko-sanan kuuleminen saa melkein ihoni palamaan. Käytämme aurinkovoiteissakin luonnonkosmetiikkaa, joissa suojakerroin 50 ja yleensä vielä vältän oleilemasta suorassa auringonpaisteessa. Suosikki on ollut jo usean vuoden ajan Lovea Bio- aurinkovoide. Iho ei jää vaaleaksi eikä tahmaisen tuntuiseksi. Kasvoilla käytän kasvoille tarkoitettua aurinkosuojaa, jossa tuoksuu lempeä monoiöljyn tuoksu ja muualle vartaloon laitan lapsille tarkoitettua aurinkovoidetta, joka on lähes tuoksuton.Luonnonlliset aurinkosuojat kesään

Sain muutama vuosi sitten uuden innostuksen, halusin kokeilla, aitoja mineraalimeikkejä ja sitten se oli taas menoa.  Alun perin se lähti siitä, että iho tuntuisi meikattunakin meikittömältä. Meikkivoiteissa iholla meikki tuntui meikatulta. Muutamia kertoja kokeilin mineraalimeikkipohjia ja ihastuin oitis. Iho ei näyttänyt eikä tuntunut meikatulta, vaikka pohjat peittävätkin hyvin ja pysyvät siistinä koko päivän. Olen myös huomannut, että ihossa on vähemmän epäpuhtauksia ja onpa pari kertaa kosmetologilla mennyt ettei ole tarvinnut mustapäitä poistaa, kun niitä ei ole ollut.

Naamioissa olen löytänyt tehokkaita ja hoitavia tuotteita luonnollisista tuotteista, joissa ei ole pitkää inci-listaa: savi, turve, Kuolleenmeren muta ja hunaja. Alla olevassa kuvassa onkin kotimaista turvetta, jossa mieto rosmariinin tuoksu sekä yrttistä hunajaa.

MEIDÄNNOKIA - WIN_20150419_185532 (4)

Varsinkin vihreä savi ja muta ovat suosikkeja, ihosta tulee kirkas ja heleä.  Talvisin, kun iho on kuivempi valitsen naamioksi hellävaraisemman valkoisen saven.

Hemmotteluhetkeen teen välillä ihanan suklaanaamion. Laitan siihen raakakaakaojauhetta, vettä ja kookosöljyä tai kaakaovoita. Tuoksu on herkullinen ja sitä voi tarvittaessa vaikka syödä. Kaakaovoi on ihanan kermaisan makuista myös smoothien seassa.

Värianalyysi

Oletko kevät, kesä, syksy vai talvi? Mitkä värit sinua pukevat parhaiten?

Meille jokaiselle tulee mielleyhtymiä väreistä, joten päällä olevat vaatevärit kertovat myös viestejä meistä Voit pysähtyä miettimään eri värejä ja huomaat, että jokaisesta väristä tulee erilainen mielikuva. Joku väri tuo mieleen iloa ja aurinkoa, toinen intohimoa ja rakkautta, mystisyyttä ja surua, turvallisuutta ja rauhallisuutta, herkkyyttä ja avuttomuutta. Värillä on väliä. Ei siis ole sama minkä värisiin vaatteisiin pukeudut. Leiki väreillä ja käytä värejä!

Värianalyysin tarkoitus on laajentaa värien käyttöä, ei niin että pitäydyt vain tietyissä väreissä. Olenkin sanonut asiakkailleni heidän saadessaan väripaletin, jossa löytyy heidän parhaimmat värinsä, että väripalettia ei tarvitse noudattaa orjallisesti vaan muitakin sävyjä voi käyttää, jotka sopivat hänen omiin sävyihinsä, sekä ovat väripaletin värien kanssa samaa sävyä. Väripaletista löytyy neutraaleja perusvärejä, sekä kirkkaampia tehoste- ja piristevärejä sekä joissakin paleteissa lisänä metallivärit.

Meillä jokaisella on toki lempiväri, mutta se väri ei ole aina sellainen joka sopii sinulle vaateväriksi. Olet varmasti huomannut, että jossakin värissä ihosi näyttää hehkeältä ja toinen väri tekee olemuksestasi väsyneen näköisen.

Värien sisällä sävyt vaihtelevat. On kirkkaita sävyjä, murrettuja, kylmiä ja lämpimiä. Kun puhumme värivuodenajoista, ne ovat kevät, kesä, syksy ja talvi.

Näistä vuodenajoista lämpimiä ovat syksy ja kevät sekä kylmiä kesä ja talvi. Värivuodenaikaasi vaikuttaa sinun luonnollinen värisi, tummuusasteesi ja värikylläisyytesi.

Keväälle käyvät kirkkaat, lämpimät värit. Syksylle murretut ja lämpimät. Näille vuodeanajoille sopii keltapohjaiset sävyt.

Kesälle kylmät, murretut jopa puuteriset värit. Talvelle kirkkaat ja kylmät värit. Näille vuodenajoille sopii sinipohjaiset sävyt.

Jokaisen värivuodenajan alta löytyy vaaleita, keskivahvoja ja vahvoja värejä, jotka vaikuttavat väriyhdistelmien voimakkuuteen.

Vaaleilla ihon, hiusten- ja silmien yleissävy on vaalea. Parhaimmat väriyhdistelmät ovat vaaleat ja keskivahvat värit yhdessä.  Myös parhaat yksittäiset värit ovat vaaleasta keskivahvaan.

Keskivahvan ihon, hiusten ja silmien yleissävy on keskivahva. Parhaimmat väriyhdistelmät ovat keskivahvat ja vahvat/ tummat värit yhdessä. Parhaat yksittäiset värit ovat keskivahvoja.

Vastakohtaisen ihon, hiusten ja silmien yleissävy on vastakohtainen eli yhdistettynä tumma ja vaalea väri. Parhaimmat väriyhdistelmät ovat vaaleat ja tummat/ vahvat värit yhdessä. Jos käytät vaaleaa ja tummaa, piristä asua kirkkaalla värillä. Parhaat yksittäiset värit ovat kirkkaita ja voimakkaita.

Nyt, kun nautimme keväästä ja kaupat pursuavat herkullisen värisiä vaatteita niin käydään ensin läpi värivuodenajoista kevät.

KEVÄT: Kevään väritys on värikylläinen, heleä, valoisa ja lämmin. Hiuksesi voivat olla vaaleat, punertavat, ruskeat, jopa hyvin tummat, mutta niissä on lämpöinen pohjasävy. Jos raidoitat hiuksia, raidoista tulee kullansävyisiä. Ihon sävy on lämmin, posliininen, kuulakas ja kultainen. Iho voi punastua helposti. Lisänä voi olla pirtsakoita pisamia, pisamat ovat sävyiltään lämpimiä. Silmien värejä löytyy vihreän, sinisen ja ruskean sävyissä. Silmien sävy on kirkas.

Kevään värejä löytyy keväisestä luonnosta ( krookus, auringonkeltainen, ruohon- ja lehmuksenvihreä ym..). Ihania, heleitä värejä. Keväälle sopii kaikista sävyistä lämmin ja kirkas. Valkoisista sopii lämmin kerma ja voi. Musta on yleensä liian voimakas ja synkkä väri herkän sävyiselle keväälle.  Valitse harmaan,- tummansinisen- ja ruskeansävyjä. Lisäksi tummanvihreä sopii isoihinkin pintoihin. Ruskea sopii parhaiten arkiväriksi. Ruskeansävyistä kameli sopii hyvin. Saat esimerkiksi korostettua pisamia sekä ihon hehkua esille korallinsävyillä sekä kirkkaalla lämpimällä punaisella ( vesimeloni ). Metalliväreistä parhaimmat kulta ja punakulta.

Kevään värejä
Kevään värejä

Seuraavaksi muututaan keväästä kesään.

KESÄ: Kesä on väritykseltään matalakylläinen, pehmeä ja viileä. Hiusten väri vaaleasta ruskeaan, jopa tummanruskeaan. Ns. maantieväri löytyy kesän hiusväri maailmasta. Hiuksissa on tuhkansävy, niissä ei ole lämmintä sävyä. Ihon sävy on viileä, sinipohjainen, vaalea jopa hieman vaaleanpunertava. Ihoon voi tulla pisamia, ne ovat sävyltään harmaanruskeita. Silmien sävyjä on sinisen, siniharmaan, sinivihreän, vihreän, harmaan ja ruskean sävyissä. Silmien sävy on pehmeä ja utuinen.

Kesälle sopivia värejä ovat pehmeät, puuteriset sekä utuiset värit. Sävyt ovat viileitä ja murrettuja. Valkoisista sopii pehmeä ja viileä valkoinen. Musta on  kesälle liian synkkä väri. Mustan korvaavia, pehmeämpiä sävyjä ovat hiilenharmaa, laivastonsininen ja harmaanruskea. Vältä tummanruskeassa lämpimiä sävyjä. Voimakkaissakin sävyissä on pehmeä, kylmä, murrettu sävy, kuten pehmeä fuksia, ametisti, ruusu ja liekinpunainen. Puuteriset pinkin; laventelin;- ja taivaansinisen sävyt sopivat upeasti. Metalliväreistä parhaita hopea, valkokulta ja platina. Joskus kesällä voi olla silmissä lämpimämpää keltaisen tai vihreän sävyä silmissä, jolloin kasvojen lähelle sopii kauniisti korut, jossa on yhdessä esim. valko- ja keltakultaa.

Kesän värit
Kesän värit

Seuraavaksi siirrytään syksyyn.

SYKSY: Syksy on väritykseltään lämmin, murrettu ja värikylläinen, mutta tummuusaste aika matala. Hiusten väri voi olla vaaleasta tummanruskeaan, jopa hyvin tummanruskea sekä lämmin kullanpunainen. Hiuksissa on lämmin ja kultainen punertava sävy. Jos hiuksia raidoitetaan vaalealla, raidoista tulee yleensä lämpimiä kullansävyisiä. Ihon sävy on lämminpohjainen persikkainen, beigensävyinen, pehmeä säämiskä tai norsunluu. Ihossa yleensä lämpimän sävyisiä pisamia. Silmien sävy lämmin ruskea, sininen, siniharmaa, harmaanvihreä ja vihreä. Silmien vihreä väri voi olla jopa lämmin oliivi tai umbra.

Syksylle sopivia värejä ovat lämpöiset, täyteläiset, kylläiset ja murretut värit. Värejä löytyy syksyisestä luonnosta, täyteläisiä ruskan värejä, kuten terra ja sadonkorjuun värejä kuten kaura sekä voimakkaammat sävyt okra ja keltaokra. Valkoisista sopii pehmeä kerma ja vanilja. Musta ei sovi kullansävyiselle syksylle vaan mustan korvaavia värejä ovat hiilenharmaa, tummanruskea ( kahvin ruskea ), laivastonsininen ja tumma oliivi. Ruskea sopii parhaiten arkiväriksi. Lämpimän värisiä pisamia saat korostettua kauniisti  esim. mandariinin, pihlajanmarjan ja kurpitsan sävyillä. Punapigmenttiin sopii upeasti myös petrooli. Metalliväreistä parhaimmat kulta, kupari ja pronssi.

Syksyn värejä
Syksyn värejä

Syksyn jälkeenhän tulee kylmä talvi.

TALVI: Talvi on väritykseltään kylmä, kirkas, puhdas ja matalakylläinen. Hiusten sävy on platinanvaaleasta mustaan, musta jopa syvä sinisenmusta. Ruskean sävyissä erivivahteita harmaanruskeasta mustanruskeaan. Jos hiuksissa on harmaata, harmaa on yleensä kirkas, hopean sävyinen. Hiukset yleensä tummat ja niissä ei ole lämpöistä, kullan sävyä. Ihon sävyjä on kirkas, sinipohjainen, vaaleanpunertava, hyvin vaalea posliininen, oliivinsävyinen sekä sinertävän musta. Silmien sävy ruskea, tummanruskeasta mustanruskeaan, vihreät, siniset ja kirkkaat hiilen harmaat. Silmien yleisväri on kirkas ja loistava, niissä ei ole utuisuutta niin kuin kesän silmissä. Helpoimmin tunnistettavissa talvista on Lummikki-tyyppi. Tummat hiukset, vaalea posliini- iho ja kirkkat, voimakkaan väriset silmät.

Talvelle sopii puhtaat, tummat, kylmät ja kirkkaat värit. Valkoisista sopii puhdas valkoinen, musta sopii upeasti, samoin hiilenharmaa, tumma laivastonsininen ja mustanruskea. Vaaleista jäiset sävyt, kuten jäänsininen. Voimakkaan väriselle talvelle sopii myös hyvinkin vahvat värit, shokkipinkki, sähkönsininen sekä sinisestä myös kuninkaansininen ja kirkas violetinsininen. Varsinkin Lumikki-tyyppiä pukee hyvinkin vastakohtaisten värien yhdistäminen. Metalliväreistä parhaimmat hopea, valkokulta ja platina. Joskus talvilla saattaa olla silmissä lämpimämpää keltaisen tai vihreän sävyä, jolloin kasvojen lähelle sopii kauniisti korut, jossa on yhdessä esim. valko- ja keltakultaa.

Talven värejä
Talven värejä

Tässä pintaraapaisu värianalyysin maailmaan, seuraavassa pukeutumis postauksessa käsittelen mitä mielleyhtymiä värit tuovat mieleen.

Optinen harha

Täytyi palata hetkeksi teemaan, jota käsittelin eilen artikkelissani: ”Ei kiirettä kuolemaan.” Tänään on nimittäin kuopukseni eli pahnanpohjimmaisen syntymäpäivä. Nuorin lapseni täyttää vuosia. Onnittelin poikaani aamulla ja sen jälkeen olen ihmetellyt peilin ohi kulkiessani, kuinka voi olla mahdollista, että peilistä minua tapittava kaljupää näyttää aivan kolmekymppiseltä, ei päivääkään vanhemmalta.

Aikani ihmeteltyäni olen tullut siihen tulokseen, että joko minä katselen peiliä ruusunpunaisten lasien läpi tai sitten katseeni on kehittynyt niin selektiiviseksi, että se siloittaa naamassani olevat rypyt. Tai onkohan niin että vuodet ovat kohdelleet minua niin hellästi, että ikääntymisen jälkiä ei ole tullut. Toiveajattelua. Todennäköisintä on se, että yltiöoptimistisuudessani en vain suostu näkemään todellisuutta selvänä. Se kuitenkin on poikani, joka tänään täyttää kolmekymmentä vuotta. Paljon onnea hänelle!

Ei kiirettä kuolemaan

Minulla oli ilo viettää 55 synttäreitäni muutama päivä sitten. Tunnen suurta tyytyväisyyttä ja onnentunnetta siitä, että olen saanut elää näin pitkän ihanan elämän. Vaikka moni lääkärikin on kehottanut minua tekemään testamenttini, jo vuosia sitten. En ole antanut periksi, elämänhalu on aina voittanut. Olen toki joutunut muuttamaan elämäntapojani moneen kertaan terveempään suuntaan.

Ihmettelen usein, kuinka vähän nuorena osaa arvostaa elämän suurta lahjaa. Keskustelen mielelläni ihmisten kanssa päivittäin ja olen pannut merkille, että useimpien ihmisten puheissa nousevat esiin termit kiire, oravanpyörä, ajanpuute, ruuhkavuodet, sekä muut trendikkäät sanat. Olen antanut monelle tutulleni hyväntahtoisen neuvon: – Aloita downshiftaus ajoissa, ajattele itseäsi ja läheisiäsi, laita elämäsi prioriteetit oikeaan järjestykseen. Vastaukseksi kuulen liian usein saman fraasin: – Jonkun nämäkin työt on tehtävä.

Aivan oikein. Allekirjoitan edellisen lauseen, mutta pääpaino lauseessa on mielestäni ehdottomasti sanalla jonkun. Jonkun hommat on hoidettava, mutta tuletko koskaan ajatelleeksi, että sen jonkun ei tarvitse olla juuri sinä. Moni pitää itseään korvaamattomana nimenomaan työelämässä, mutta minä joudun valitettavasti toteamaan siihen, että vaikka kyseinen ajattelutapa kieltämättä hiveleekin itsekkäitä mieliämme, se on pelkkää kaunista harhaa.

Jokainen meistä on korvattavissa työelämässä, vieläpä hyvin helposti. Tämä virke on karua luettavaa meille itsekeskeisille paskiaisille, jotka juoksemme oravanpyörässämme kuvitellen olevamme tärkeämpiä, kuin kukaan muu. Tämäkin ajattelutapa on ymmärrettävä. Onhan jokainen meistä oman elämänsä tärkein ihminen.  Voit testata väittämäni ottamalla pöydälle lasillisen vettä, jonka jälkeen työnnä sormesi vesilasiin. Kun hetken kuluttua otat sormesi vesilasista, tarkkaile veden pintaa. Jos veteen jäi sormesi kokoinen kuoppa olet töissäsi korvaamaton mutta, jos veden pinta tasaantuu olet täysin korvattavissa. Mutta rakas ystäväni ja lukijani, jos tässä kappaleessa esittämäni tylytys sai suupielesi kääntymään alaspäin ja alahuulesi venyi, kuin pajatson kuppi. Äläpä hätäile tyyli muuttuu heti seuraavassa kappaleessa.hand-619733_1280

Sinä olet täysin ainutlaatuinen ja korvaamaton läheisillesi. Kukaan ei voi korvata läsnäoloasi läheistesi elämässä, olet heille todella tärkeä. Älkää pitäkö toisianne itsestäänselvyytenä, vaan panostakaa yhdessäoloon ja tarttukaa elämänne jokaiseen hetkeen niin kuin se olisi viimeisenne. Pysähtykää miettimään elämäänne ja ihmissuhteitanne. Hoitakaa suhteitanne läheisiinne, koska vaikka työsi hoitaakin se kuuluisa joku, sinua ihmisenä ei kukaan voi korvata. Jos jäät odottamaan, että oravanpyörän vauhti hidastuu, odotat turhaan, vauhti vain kiihtyy mitä kovemmin siinä juokset. Sinun on itse pysäytettävä oma oravanpyöräsi.

Moni ehti jo varmasti ajatella, että mikä tämä tyyppi luulee olevansa, kun kuvittelee voivansa antaa elämänohjeita viisaammilleen? En todellakaan yritä nostaa itseäni millekään jalustalle, enkä halua esittää elämäntaitovalmentajaa tai minkäänlaista muutakaan gurua. On vain niin, että itse olen ollut lähes neljäkymmentä vuotta kuvaamanilainen oravanpyörässä juoksija.  Minä omassa erinomaisuudessani kuvittelin olevani korvaamaton ja kuolematon, kun juoksin rahan tai muun epäolennaisen syyn, kuten kunnian perässä yötä päivää vuodesta 1976 vuoteen 2013. Ja juoksisin varmaankin edelleen, ellen olisi saanut apua yllättävältä taholta. Luojan lempilapsi ja onnetarten ottopoika kun olen sain muistutuksen kuolevaisuudesta pienisoluisen keuhkosyövän muodossa maaliskuussa 2013. Vasta vakava sairastuminen sai minut pysähtymään, ajattelemaan ja jopa tajuamaan, mikä tässä elämässä on olennaista ja tärkeää.

Nyt olen työkyvyttömyyseläkkeellä, kiireet ovat jääneet taakse ja nautin elämäni jokaisesta hetkestä enemmän, kuin koskaan ennen osasin. Olen joutunut nöyränä toteamaan, että entisen työni hoitaa aina joku ja hommat pyörivät vähintään yhtä hyvin, kuin minun ollessani remmissä. Nyt kun seuraan sivusta ihmisten sinkoilemista työurillaan ja kuuntelen heidän valituksiaan kiireestä, toivon sydämestäni, että joku heistä tajuaisi hiljentää tahtia. Stressihormonin koholla pitäminen edesauttaa vain vakavien sairauksien puhkeamista.

Tässä vaiheessa mieleeni nousee DNA:n viimeisin mainoskampanja televisiossa. Siinä ihminen on juuri em. Oravanpyörässä. Mainos on nimeltään: Mitä elämä on? Ja sloganeita siinä: ”elämä on mahdollisuus” ja ”elämä on valintoja.”

Palatakseni alkuperäiseen teemaan. Ikätoverini sanoi minulle, että: ”kyllä me olemme vanhoja, kun meillä on jo 55v. mittarissa.” Vastasin hänelle, että: ” ei vanhenemista kannata pelätä, vanheneminen on ainoa tapa saada elää pitkä kokemusrikas elämä.” Jos vanheneminen loppuu, myös elämä loppuu.

 

Hyvää pääsiäistä

Kaunista ja aurinkoista pääsiäisen aikaa sinulle hyvä lukija!

Viime postauksessani tunteet kulkivat vuoristorataa, koska tulimme reissusta ja kutsu kontrolliin oli saapunut. Muutama päivä menikin siinä sitten jo alku jännityksessä, mutta nyt olen yrittänyt jättää sitä asiaa taka-alalle, että nautin keväästä. Kevään ensimmäinen töyhtöhyyppäkin on jo nähty.

Olisikin kiva kuulla teiltä toisilta läheisiltä, kuinka paljon jännitätte kontrolleja tai tottuuko niihin koskaan? Viime kerralla, eli puoli vuotta jännitin niin paljon, etten tainnut kertoa kenellekään sukulaiselleni, saati ystävälleni kontrolliaikaa, ettei vain kukaan kysy. Saa nähdä kuinka käy tällä kertaa.

Mieltä kyllä ilostuttaa keväinen lintujen laulu, sekä aurinko, josta olemme saaneet jo nauttia jonkin verran. Viimeksi kasvatetut versotkin saivat aurinkoa ikkunan luona. Nyt olen leikellyt niitä smoothien sekaan. Tällä kertaa versotin vesikrassia, sekä pinaattia. Kaapissa on itämässä linssejä, ne laitan yleensä smoothien sekaan, mutta linssin idut sopivat hyvin myös salaatin sekaan, koska ovat rapeita ja mielestäni lempeän makuisia. Eilen innostuin leipomaan gluteenitonta leipää, jonka päällä myös idut ovat varmasti maistuvia.

Seuraavaksi ajattelin versottaa vitamiinipommeja eli parsakaalia, sekä lehtikaalia. Toki käytän täysikasvuisia kaupassa myytäviä parsakaaleja sekä lehtikaaleja. Päivässä käytämme ns. lämmintä ruokaa n. 20-30%, joten tykkään parsakaalista myös höyrystettynä sekä wokissa.

Tulevalla viikolla on tulossa myös täydennystä luontaistuotteisiin. Tällä kertaa otinkin uutteena, vaihtelua kapseleihin tai jauheeseen. Paketissa on tulossa artemisiaa, graviolaa sekä kissankynttä. Kuten aiemmin olen maininnutkin artemisiaa käytämme vain kuuriluontoisesti.

Toivottavasti meistä mahdollisimman moni innostuisi kevään tullen viherpeukaloksi ja versottaisi sekä idättäisi terveysruokaa.

 

Tyylin taituri

Oletko tyylin taituri? Uskallatko laittaa pukeutumisessa persoonasi peliin?sandal-669372_1280

Olen ammatiltani mallipukineidenvalmistaja/ pukeutumisneuvoja. Olen saanut tehdä puketumisneuvontaa yli kymmenen antoisaa vuotta, sekä ollut töissä vaatepuolella vielä kauemmin, myyden vaatteita, sekä myös morsiuspukuja ja hattuja.

Pukeutumisneuvonta sisältää asiakkaiden tarpeiden mukaan pukeutumisopastusta, vaatekaapin päivitystä, väri- ja tyylianalyysin ym..

Tässä blogissa käydään läpi pukeutumista kokonaisvaltaisesti, alusvaatteista päällysvaatteisiin. Pukeutuminen lähtee alusvaatteista, siksi on tärkeää että tiedät vartalonmallisi sekä vartalosi hyvät ja myös ne epäedulliset puolet sekä osaat valita asuusi sopivat alusvaatteet.

Saat parhaiten itsesi parhaat puolet esille, kun tiedät millaiset vaatteet sopivat vartalonmalliisi- ja mittasuhteisiisi, tuot vaatteissa tyylipersoonasi esille sekä korostat oikeilla sävyillä sinun omia sävyjäsi. Mielestäni pukeutuminen on sitä, että et jää vaatteiden taakse piiloon vaan vaatteet korostavat sinua ja parhaita puoliasi. Ihminen joka viihtyy valitsemissaan vaatteissa kantaa vaatteensa ” rinta rottingilla”.

Se vaate joka sopii ystävällesi niin kadehdittavan hyvin ei välttämättä ole laisinkaan edustava sinun päälläsi. Muoti on ihanaa ja joka sesonki tulee kivoja uutuuksia ja herkullisia malleja sekä värejä. Monesti se kaunein pukeutuminen on sitä, että ottaa pukeutumiseen sesongin muotia sekä myös niitä omaan persoonaan sopivia vaatteita.

Varsinkin nuorilla on usein oma tyyli hakusessa tai epävarmuutta puketumisessa niin että koko kaveriporukalla on juuri samanlaiset vaatteet ja sulaudutaan sopivasti sekaan. Ja se pukeutumisväri on lisäksi musta.

Suurin ongelma meillä monella taitaa olla se, että kurkistus vaatekaappiin paljastaa sen heti, vaatteita on liikaa ja suurin osa lojuu käyttämättömänä tai niistä ei saa koottua asukokonaisuuksia. Vaatteita hankkiessa pitäisi miettiä, että niistä saa eri asukokonaisuuksia. Vaatekaappi pursuaa vaatteita ja kuitenkin sanomme usein, ettei ole mitään päälle pantavaa. Ja se on kauhistus, kun tulee kutsu juhliin pienellä varoajalla, eikä ole päälle pantavaa.

Huomattavasti helpottaa, kun päivittää vaatekaapin. Jaat vaatteet kolmeen osioon: pidän, en pidä ja enpä tiedä.

Pidän- kasaan laitat vaatteet, joita käytät ja ovat hyväkuntoisia.

En pidä- kasaan vaatteet, joita et ole käyttänyt aikoihin, eivät istu päällesi tai ovat muuten huonokuntoisia.

Enpä tiedä- kasa on sellainen, että toivottavasti se ei paisu suureksi. Voit vielä käydä sitä läpi ja miettiä tuleeko mitä pidettyä ja mitkä nähtävästi jatkaisivat kaapin koristeena olemista jos sujautat ne takaisin kaappiin.

Ja tietysti suositeltavaa olisi että kaappia ei täytettäisi tavoitevaatteilla eli ne niin ihanat farkut, jotka odottaa sitä -5 kg pudostusta. Vartalo muuttuu iän myötä ja ne ihanat farkut eivät näytäkään enää niin upeilta päälläsi kuin muistelet.

Ne vaatteet, jotka päätyvät en pidä kasaan löytävät toivottavasti uuden käyttäjän, joko ystäväpiiristäsi, kirpputorilta tai muuten kierrätyksen kautta. Ekologisinta on, kun ne vaatteet jotka ovat käyttökelpoisia eivät päätyisi roskikseen.

Vaatekaapin päivityksessä puhutaankin yleensä vaatekaapin rungosta, joka sisältää peruspuvuston ja sen ympärille kootaan muita vaatteita ja asusteita. Peruspuvustossa on yleensä tietty sävykokonaisuus, ovat väriltään melko neutraaleja ja materiaaliltaan laadukkaita. Peruspuvuston värit ovat jo käytännöllisyydenkin kannalta neutraaleja. Neutraalit värit eivät jää ihmisten mieleen ja voit käyttää niitä kauemmin. Esim. tummanharmaa jakku ei jää niin mieleen, kuin jos sinulla on kirkkaanpunainen jakku. Kirkkaanpunainen jakku kuuluisi paremminkin niihin peruspuvuston täydentäjiin.

Peruspuvustoa laajennetaan ja päivitetään sitten muilla vaatteilla, asusteilla ja väreillä. Voidaan valikoida aina kustakin sesongista jotain, jolla päivitetään puvustoa. Toivottavasti vaatekaapistasi löytyy myös värikkäämpiä vaatteita tai edes huiveja. Väreillä saat kirkastettua kasvojesi ilmettä, kun vain sävy on oikea. Edelleenkin meillä monella taitaa se lempiväri olla musta. Musta on toki tyylikäs ja kenelle se sopii niin on todella upea. Värivuodenajoista Talvi- vuodenajalle musta sopii, mutta vaatii yleensä myös väriä vierelle. Useammille sopivat pehmeämmät sävyt, kuten tummanharmaa, tummansininen, ruskean sävyt, sekä tummanvihreä. Ruskea ei ole edustava juhlavärinä vaan sopii parhaiten arkikäyttöön.

Samoin on valkoisen kanssa, puhtaanvalkoinen sopii parhaiten Talvi- vuodenajalle, mutta pehmeämmät valkoisen sävyt muille kuten vanilja ja kitti.

Jos olet kuitenkin sinnikkästi valkoisen tai mustan ystävä ja puolestapuhuja niin vältä käyttämästä niitä suoraan kasvoja vasten.

Seuraavassa postauksessa käyn läpi mielenkiintoista värimaailmaa eli värianalyysia.

Kaikille sopivat yleensä kaikki värit, kun vain sävy on oikea. Paitsi se musta, joka ei ole kaikille se edustavin väri kasvoja vasten, mutta oikein käytettynä tyylikäs ja arvokas. Ja se klassinen pikkumusta on varmaan monella meistä pelastanut tilanteen kuin tilanteen asuja muuntamalla.

 

 

 

Pimeyden töitä

Earth hour 2015 koittaa parin tunnin kuluttua. Sinulle, joka et jaksa kantaa huolta tulevien sukupolvien ilmastosta. Aiot pitää sähkövalot, läppärit, tabletit ja älypuhelimet päällä myös 20.30 – 21.30. Ajattelepa uudelleen minkä sosiaalisen tilaisuuden menetät. Kun sammutat valot ja perheenjäsenten päätelaitteet. Kaikki heräävät, kuin transsista ja voitte seurustella livenä, ilman, että kaikkien niskat jäykistyvät, sohvan nurkassa älypuhelinta raplatessa. Silloin olette kaikki läsnä, ettekä vain paikalla.

Puolison kanssa kahden ollessa tilanne voi kehittyä mielenkiintoiseksi. Pyydä puoliso istumaan vastapäätäsi pöydän ääreen ja sytytä kynttilä pöydälle. Sitten ota puolisosi kädet käsiisi tuijota häntä lähietäisyydeltä syvälle silmiin, samalla kulmakarvojasi arvoitusellisesti kohotellen. Kynttilän liekin kajastus kosteissa silmissäsi loimuten. Kun puolisosi posket alkavat romanttisesti punoittaa, luulen, että hänen mielessään ei ole älypuhelimen hiplaaminen.

Loppu onkin sitten luontoa ja tikanpoikaa.

 

Kontrolli lähestyy

Palasimme reissun päältä kotiin toissa iltana ja oven avatessa huomasin että siinä se on..kontrolliin kutsu. Tuota olen jo jännityksellä sekä kauhusta kankeana odottanut. Nyt ei tunnu enää ” tutulta ja turvalliselta”, kun puolivuotis kontrollista on mustaa valkoisella ja päivämäärä tietona.  Silloin kun päivämäärät ei ole tiedossa, on helpompi elää tavallisesti. Tämän matkan aikana olen oppinut sen, että se tavallinen elämä on sitten ihanaa.

Taidan olla melkoinen jännittäjä, mutta nyt on jo ahdistunut ja itkuinen olo. Pakko tässä on rauhoittua, kontrolliin on yli kuukausi aikaa.

Mieheni ajattelee juuri päinvastoin kuin minä, hänestä on hyvä kun kutsu tuli ja saa ajat kalenteriin.

Nykyisin teenkin elämästämme ”etappeja”. truck-455340_1280

Ajattelen ihanaa kohta on pääsiäinen ja sitten vappu sekä kevät tulee. Kesän tuloa en voi ajatella vielä tai jos ajattelen että ihanaa kun kesä tulee niin mieli ahdistuu, koska sitä ennen on tämä kontrolli. Yritän ajatella niitä aikaisempia tuntemuksia, miltä tuntuu kun mies tulee lääkärin vastaanotolta ja kertoo suu hymyssä että kaikki hyvin. Silloin tulee itku onnesta. Haluan uskoa ja uskon että tälläkin kertaa menee yhtä hienosti. Sitten rupean odottamaan sitä ihanaa kesää.

Minulle on tullut tavaksi, että joka päivälle kalenteriini kirjoitan kiitokset puolisoni terveydestä sekä lopuksi vielä illalla petillä kiitän hänen terveydestään. Toki joka päivä tapahtuu kivoja asioita ja illalla mietin mitä kaikkea kulunut päivä toi tullessaan, mutta puolison terveenä pysyminen on suurin kiitollisuuden aihe.

Näillä mietteillä rupean tekemään ilta smoothien. Siihen päätyy tällä kertaa parsakaalia, pinaattia, mustikkaa, mustaherukkaa, avocadoa sekä pellavansiemen rouhetta. Viherjauheen sekoitan joko havupuu-uute juoman sekaan tai sitruuna veteen, koska viherjauheessa olevan chlorellan makuun totun tuskin koskaan. Se ei ole hyvää, mutta terveellistä, joten ääntä kohti vain.

Toivottavasti sinunkin päivässäsi oli montaa mukavaa asiaa, joita voit petillä kiitollisena ajatella.

 

Jos huomista ei tulekaan

Kaipailin edellisessä päivityksessäni, pari päivää sitten, kutsua kontrolleihin. Nyt en enää kaipaa. Kutsut saapuivat tänään ja päivämäärät selvisivät. Menen verikokeisiin: 24.4.15, tietokonetomografiaan: 28.4.15 ja varsinainen lääkärin vastaanotto ja samalla tuomion kuuleminen on toukokuun kuudentena päivänä, kun verikokeiden tulokset ja CT-kuvauksen tulos on valmistunut.

Nyt nautin elämästäni täysillä. Tee sinäkin samoin. Jos sinulle nousi mieleen kysymys: Miksi juuri nyt pitäisi nauttia elämästä? Vastaan sinulle ystäväni. Koska elämässä on tartuttava hetkeen, koskaan ei voi tietää mikä hetki on viimeinen. Ei voi sanoa, että teen sen asian huomenna tai sanon rakkaalleni huomenna, että olet minulle tärkeä ja rakastan sinua todella paljon. Kukaan meistä ei voi tietää varmasti tuleeko meille huomista, tai edes seuraavaa hetkeä. Se seikka ei kuitenkaan ole syy alkaa pelkäämään elämää. Päin vastoin. Juuri sen vuoksi elämää on elettävä täysillä joka hetki. Minäkin vein vaimoni hetki sitten työkeikalle kaupungin toiselle laidalle noin viiden kilometrin päähän ja menen noutamaan hänet muutaman tunnin kuluttua. Kuitenkin suutelin häntä hyvästiksi aivan, kuin se olisi ollut viimeinen tapaamisemme.

Tähän loppuun haluan siteerata osan tekstistä, jonka sain tyttäreltäni 6.12.2001. Teksti on ollut kehystettynä olohuoneemme seinällä siitä asti ja saa olla siinä hamaan kuolemaani saakka.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen tapaamisemme, minulla olisi toki aikaa sanoa sinulle, että olet minulle tärkeä.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen päivä, jonka me saamme elää yhdessä… Mutta eihän tämä vielä tähän lopu. Yksi päivä sinne tai tänne.

Onhan päivä vielä huomennakin – onhan? Todennäköisesti on. Ehdin korjata laiminlyöntini. Onneksi elämä tarjoaa loputtomasti uusia mahdollisuuksia.

Mutta siltä varalta, että olen väärässä, eikä minulla olekaan kuin tämä päivä, sanon, että olet minulle hyvin rakas. Kaikki eivät näe huomista. Jollekulle tämä on viimeinen mahdollisuus puristaa toinen rintaansa vasten.

Miksi siis odottaa huomista, kun saman voi tehdä jo tänään? Jos huomista ei tulekaan, kadut katkerasti, että jätit viimeisen hymyn hymyilemättä, viimeisen halauksen halaamatta, että sinulla oli liian kiire ehtiäksesi täyttämään toiveen, joka osoittautui läheisesi viimeiseksi.

 

Syöpä ei vaivaa ja kevät etenee

Katselen ulos ikkunastani. Näen ulkona suurten lumihiutaleiden leijailevan maahan. Samalla katseella näen ikkunalaudallani keltaisen narsissin kukkivan kauniisti. Näky herättää pientä ristiriitaa mielessäni. Kuitenkin tiedän, että tähän aikaan keväällä satava lumi vain sulattaa ulkona olevaa vanhaa lunta nopeammin pois. Ja kohta narsissit kukkivat myös ulkona kauniisti.

Mieltäni kaihertaa hiukan myös toinen ristiriitainen tunne. Tiedän puolivuotiskonrollini olevan huhtikuussa ja tarkka päivämäärä verikokeisiin ja CT-kuvaukseen, sekä lääkärin vastaanotolle selviää vasta kutsukirjeestä. Odotan joka päivä postin tuovan kutsukirjeeni, jotta saisin merkitä käynnit kalenteriini. Kontrolli jännittää aina, vaikka tiedän sisimmässäni olevani terve. Tiedän sen yhtä varmasti, kuin sen, että kevät tulee ja narsissit puskevat itsensä viimeisten lumen rippeiden läpi ja kukkivat pian.

Tunnen elimistöni ja tiedän miltä syöpä tuntuu. Syövän tunnetta ei ole. Enemmän luotan kuitenkin syöpää tuhoaviin luonnon lääkkeisiin, joita olen käyttänyt kahden vuoden ajan. Tänäänkin olen nauttinut vaimoni annostelemat luonnon lääkkeet, sekä hänen valmistamansa raakaravintoa sisältävän smoothien.

Aikaisemmin kontrolleja joutui jännittämään kolmen kuukauden välein. Nykyään kontrollikäyntien välit ovat kuusi kuukautta. Jokaisen kontrolliin kuuluvan syöpälääkärin vastaanoton aikana olen kuullut, alkujaan niin suuren, pienisoluisen keuhkosyöpäkasvaimen pienentyneen entisestään. Viimeksi viisi kuukautta sitten siitä oli muistona vain muutaman millimetrin paksuinen arpijuoste.

Näillä positiivisilla ajatuksilla eteenpäin.