Hetki on juuri nyt

Hei! Kaikille syöpäläisille ja terveille seuraajillemme. Toivotan kaikille oikein ihanaa ja onnellista, aurinkoista, kevättalvista sunnuntaita. Miksikö….? Siksi, että sellainen päivä meillä kaikilla on juuri käsillä.

Kaikki riippuu omasta asenteestamme. Meillä jokaisella on omat pirumme, Jollakin kolottaa päätä, toisella taas persettä. Jollakin vetää lonkasta, kun toisella vastaavasti vetää silmiä kieroon. Jollakin meistä on kaikki nuo vaivat ja paljon lisääkin.
En vähättele kenenkään subjektiivisia tuntemuksia tai vaivoja. En todellakaan. Tiedän kokemuksesta, että valittamalla ei mikään vaiva ainakaan parane, päin vastoin.

Siirtämällä fokuksemme positiivisiin asioihin ja keskittymällä pieniinkin ilon hetkiin, joita elämä meille kaikille tarjoaa parannamme oloamme ja terveyttämme parhaiten.

Kahvit ja jäätelöVietimme eilen vaimoni kanssa syöpälöydökseni vuosipäivää, joka oli jo neljäs. Hetken, mutta vain hetken, muistelimme sitä helvetillistä henkistä ja fyysistä tuskaa, jota koimme tuolloin. Epätietoisuuden vallassa, kun elämältämme putosi pohja pois. Toivon pilkahdustakaan ei näkynyt mistään. Kuntoni vain huononi. Pienisoluinen keuhkosyöpäkasvain kasvoi todella nopeasti, täyttäen vasemman keuhkon ja välikarsinan. Ympäröiden aortan, halvaannuttaen kurkunpään ja äänihuulien hermot. En pystynyt syömään, juomaan, enkä puhumaan….

Vaimoni epäitsekkään ja tinkimättömän luonteen ansiosta olen kirjoittamassa tätä juttua tänään. Hän piti positiivisuutta yllä, samalla, kun etsi sopivaa lääkitystä tappavaan tautiini. Ilman häntä olisin kasvanut koiranputkea jossakin luupuistossa, jo vuosia.

valkoinen orkidea

Keskityimme eilen nauttimaan toisistamme ja ihanasta elämästämme kahdestaan täällä ihanassa kotikaupungissamme. Syöden ja juoden hyvin. Ajattelematta tiukkaa, terveellistä ruokavaliotamme hetkeäkään. Elämänilo, joka oli käsinkosketeltavissa koko eilisen päivän ja yön on edelleen hyvin voimakkaasti läsnä tänäänkin ja pitkälle tulevaisuuteen, vaikka juuri nyt elämässämme tapahtuukin toisaalla hyvinkin raskaita asioita. Voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että tämä kotiloma reissumme on ollut erityisen voimaannuttava. Jaksamme taas tänään lähteä maalle jatkamaan omaishoitourakkaamme.

Kaikella tällä edellä kirjoittamallani haluan sanoa vain sen yksinkertaisen asian, että elämä ja sen ilot ja onnen hetket on osattava elää silloin, kun se hetki on käsillä. Tähän voisin lisätä vanhan japanilaisen sananlaskun: ”Nauti kirsikankukista nyt, sillä ensiyön myrskytuuli voi viedä ne mennessään.”

Mieleeni nousi muisto yli kolmenkymmenen vuoden takaa, kun nuorena perheenisänä jouduin kaupparatsun ammattini vuoksi viettämään paljon yksinäisiä hotelliöitä. Perhettä ikävöidessä ja huolehtiessa uni ei aina tullut, eli kuvaannollisesti sanottuna pielus ei ollut tarpeeksi pehmeä, tuntui kuin tyynyliinan sisällä olisi ollut kivi.
BibliaSilloin tuli kaivettua, jokaisen hotellihuoneen pöytälaatikosta löytyvä Gideon-veljien lahjoittama biblia luettavakseen. Tuolla kerralla en ehtinyt pidemmälle, kun avasin kansilehden, ensimmäiselle valkoiselle sivulle oli joku uneton reppuri kirjoittanut mustekynällä tekstin: ”Se joka murehtii menneitä ja tulevia, varastaa itseltään nykyhetken.” Tuon aforismin olen muistanut siitä saakka. En tiedä onko se laina joltakin, vai oliko se jonkun kokeneemman kauppamatkustajan hengen tuote. Sadat yksinäiset hotelliyöt saavat kauppamiehistäkin esiin filosofisia taitoja. Ehkä hotellihuoneen minibaarillakin on joskus oma osuutensa.

Nyt kun kirjoitusaikaa tuli yllättäen lisää. Lähdimme nimittäin jo matkaan ja vaimoni ajaessa voin kirjoittaa pidempään. Haluaisin tässä korjata hiukan aiemmassa postauksessani vajavaiseksi jäänyttä vertausta. Kyseessä oli 4.2.2017 kirjoittamani artikkeli ”Hyvää syöpäpäivää kaikille.” Siinä vertasin elämää suoraan lähetykseen, josta ei tule uusintoja, eikä sitä voi kelata takaisin. Se menee kerralla purkkiin.
Tottahan tämä oli, mutta mainitsematta jäi kokonaan se, että ei sitä voi kelata eteenpäinkään niin kuin nykyään digiaikana on tapana. Tallennetaan kaikki ohjelmat pilvipalvelimelle ja katsotaan mieluisat kohdat, kun itselle sopii. epämieluisat kohdat voi kelata helposti yli. Elämässä tätä ei voi tehdä. Kun eteen tulee vaikkapa jalan amputointi, sitä kohtaa ei voi kelata pois. Respectasta uusi jalka alle ja matka jatkuu. Sitä on elämä.

Mutta nyt palaan alkuperäiseen teemaan halusin muistuttaa teitä, rakkaat lukijamme, että älkää tuhlatko elämäänne murehtimiseen, vaan uskaltakaa elää onneanne ja nauttia siitä se on nimittäin juuri tässä ja nyt. Eikä joskus ”sitku”.

”Huoli on mielen läpi kiemurteleva kapea puronen. Jos sitä ruokitaan, se uurtaa uoman, johon kaikki muut ajatukset valuvat.”
– A.S. Roche

”Monet ihmiset jäävät onnesta osattomiksi: eivät siksi, etteivätkö he löytäisi sitä, vaan siksi, että he eivät pysähdy nauttimaan siitä.”
– William Feather

PS. Matkallamme tuli vastaan komeita ja hyvin laitettuja vanhoja museo kuorma-autoja, joista ehdimme napata pari kuvaa.PetteriMuseo auto

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.