Jos huomista ei tulekaan

Kaipailin edellisessä päivityksessäni, pari päivää sitten, kutsua kontrolleihin. Nyt en enää kaipaa. Kutsut saapuivat tänään ja päivämäärät selvisivät. Menen verikokeisiin: 24.4.15, tietokonetomografiaan: 28.4.15 ja varsinainen lääkärin vastaanotto ja samalla tuomion kuuleminen on toukokuun kuudentena päivänä, kun verikokeiden tulokset ja CT-kuvauksen tulos on valmistunut.

Nyt nautin elämästäni täysillä. Tee sinäkin samoin. Jos sinulle nousi mieleen kysymys: Miksi juuri nyt pitäisi nauttia elämästä? Vastaan sinulle ystäväni. Koska elämässä on tartuttava hetkeen, koskaan ei voi tietää mikä hetki on viimeinen. Ei voi sanoa, että teen sen asian huomenna tai sanon rakkaalleni huomenna, että olet minulle tärkeä ja rakastan sinua todella paljon. Kukaan meistä ei voi tietää varmasti tuleeko meille huomista, tai edes seuraavaa hetkeä. Se seikka ei kuitenkaan ole syy alkaa pelkäämään elämää. Päin vastoin. Juuri sen vuoksi elämää on elettävä täysillä joka hetki. Minäkin vein vaimoni hetki sitten työkeikalle kaupungin toiselle laidalle noin viiden kilometrin päähän ja menen noutamaan hänet muutaman tunnin kuluttua. Kuitenkin suutelin häntä hyvästiksi aivan, kuin se olisi ollut viimeinen tapaamisemme.

Tähän loppuun haluan siteerata osan tekstistä, jonka sain tyttäreltäni 6.12.2001. Teksti on ollut kehystettynä olohuoneemme seinällä siitä asti ja saa olla siinä hamaan kuolemaani saakka.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen tapaamisemme, minulla olisi toki aikaa sanoa sinulle, että olet minulle tärkeä.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen päivä, jonka me saamme elää yhdessä… Mutta eihän tämä vielä tähän lopu. Yksi päivä sinne tai tänne.

Onhan päivä vielä huomennakin – onhan? Todennäköisesti on. Ehdin korjata laiminlyöntini. Onneksi elämä tarjoaa loputtomasti uusia mahdollisuuksia.

Mutta siltä varalta, että olen väärässä, eikä minulla olekaan kuin tämä päivä, sanon, että olet minulle hyvin rakas. Kaikki eivät näe huomista. Jollekulle tämä on viimeinen mahdollisuus puristaa toinen rintaansa vasten.

Miksi siis odottaa huomista, kun saman voi tehdä jo tänään? Jos huomista ei tulekaan, kadut katkerasti, että jätit viimeisen hymyn hymyilemättä, viimeisen halauksen halaamatta, että sinulla oli liian kiire ehtiäksesi täyttämään toiveen, joka osoittautui läheisesi viimeiseksi.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.