Syöpäsairaalan ovi painuu kiinni

Näin keväällä olemme yleensä kirjoittaneet tänne syöpäkuulumisiamme johtuen siitä, että kontrollit ovat olleet syksyisin ja keväisin.

Tälläkin kertaa kertoilen pari viikkoa sitten saamiamme kontrolliuutisia iloisin mielin monestakin syystä ja ehkä haikeinkin mielin, koska yksi ovi sulkeutuu kuten artikkelin teksti kertookin. Tämä luku matkastamme kääntää sivua seuraavaan lukuun ja syöpäsairaalan ovi on sulkeutunut ainakin syövän osalta. Ja toivottavasti emme tarvitsi syövän puitteissa avata syöpäsairaalan ovea.

Kävimme ihanien kontrolliuutisten jälkeen perinteiseksi muodostuneilla kahvilla tutuksi tulleessa kahvilassa.

Tämä blogimmekin sai alkunsa puolisoni sairastumisen jälkeen, jonka vuoksi blogissamme onkin syöpään liittyviä artikkeleita paljon.

Tällä kertaa kontrolli oli hiukan aiemmin, koska loppu syksystä oli kuvaus, jossa oli tarkoitus saada selville pitkään vaivanneet kovat vatsakivut ja samalla kuvata keuhkot, mutta keuhkojen alue oli jäänyt kuvaamatta, joten syöpälääkäri laittoi alkuvuoteen uuden kontrollin verikokeineen ja kuvineen.

Reiluun viikkoon mahtui alku vuonna kuvauksia, verikokeita, kirurgin- ja syöpälääkärin soitto. Viikko oli yhtä jännitystä.

Syöpälääkärin ja kirurgin soittojen jälkeen olemme olleet vähintään 10 cm maanpinnan yläpuolella. Koko maailmaa voisi halia onnesta.

Tämän n. 6- vuoden taipaleen aikana on usein tuntunut, että tuleeko tätä päivää ollenkaan. Monta kertaa on epätoivo iskenyt, tänäkin syksynä useaan otteeseen puolisoni vatsan vuoksi, mutta niin vain sekin päivä koitti mitä olemme odottaneet ja hip hurraa onnellisia osaamme olla. Niinhän sitä sanotaan ettei pidä jäädä maahan makaamaan.

Olemme puhuneet syöpäläisten kanssa ja suurin osa on sitä mieltä, että näissä vaikeissa tilanteissa oppii myös lähellä olevista ihmisistä hyvässä ja pahassa. Osa tulee läheisemmäksi ja osa jää kaiken jälkeen etäisemmäksi.

Syöpälääkäri, jolla puolisoni on käynyt monen monta kertaa soitti ja kertoi kaiken olevan oikein hyvin. 5,5- vuotta on suunnilleen siitä, kun hoidot loppuivat ja nyt kontrolli taival loppuu syöpäsairaalan puolella, jossa toki olisimme käyneet mielellään kontrolleissa, mutta ymmärrettävää, että kaikki loppuu aikanaan ja akuutissa vaiheessa olevia syöpäsairaita on paljon. Jatkossa kontrollit ovat terveyskeskuksessa kerran vuodessa.

Lääkäri totesikin puhelimessa:  ” Kuten muistat syöpäsi oli ärhäkkä ja aggressiivinen. Jos se olisi uusiutunut, se olisi uusiutunut heti 1-2- vuoden päästä hoitojen päättymisestä. ”

Mahtavia uutisia, koska lähtötilanne oli muutaman kuukauden elinajan ennuste.

Yhteenvetona koko 6- vuoden taipaleesta meillä on oikein positiivisia muistoja syöpäsairaalasta varsinkin henkilökunnasta. Ihania ja ymmärtäväisiä ihmisiä.

Tietenkin aina on mahdollisuus, että jokin toinen syöpä tulee, mutta sitähän meidän kenenkään ei pitäisi ennakkoon alkaa jännittämään saatikka odottamaan.

Tämä sivu siis elämästämme kääntyi.

Hauskojakin muistoja meillä on kontrolleista minun vierellä kulkijan kustannuksella silloin, kun mielikuvitus lähtee laukkaamaan ja jopa keulimaan.

Kerran oli lääkäri kontrollikäynnillä, joka laski puolisolleni sytostaatit silloin kun hän sairastui.

Huomatessani, että hän kutsui puolisoni vastaanotolle sihahdin kauhuissani hänelle, että nyt ei hyvältä näytä ollenkaan tämä tilanne. Ehkä ei järkevin kommentti tuossa tilanteessa minulta asianomaiselle.

Olin varma, että syöpä on uusiutunut ja lääkäri laskeskelee siellä sytostaatteja. Itkeä tursasin käytävällä silmät punaisena saaden myötätuntoisia katseita ohikulkijoilta ja ajattelin, että nyt se on menoa tällä kertaa. Kohta puolisoni tuli kuitenkin leveästi hymyillen käytävää pitkin. Syöpäsairaalalla tuli itkettyä monet kerrat niin antaumuksella ilostakin, että harvoin muussa tilanteessa sitä itkeekään niin ryöpsähtäen.

Eräällä kertaa ajat olivat myöhässä reilusti 1.5 h tuntia ja minä laukkasin jännityksen takia vessassa ihan jatkuvasti. Puolisoani stressasi enemmän minun vessassa laukkaaminen kuin myöhässä oleva aika.

Kerran oli lääkäri, jonka vastaanotolla meni tavallista pidempään. No, minä taas tapani mukaan istuin käytävällä sormet korvissa itkien ja silmissäni vilisti kaikki mahdollinen. Ja taas naurettiin jälkeenpäin minun mielikuvitustani ja päätelmiä ennen kuin kuulen edes oikeita tuloksia.

Mutta ehkä tuo mahdoton jännittäminen johtui siitä, koska tiesimme ja meille oli kerrottu miten aggressiivinen ja helposti uusiutuvaa laatua tuo kyseinen syöpä on.

Toinen onnenkantamoinen saapui, kun kirurgi soitti kuvien tuloksia pernan koilaukseen liittyen.

Kuten olen aiemmin kirjoittanut puolisoni sairasti kovaa mahakipua puoli vuotta ja sitä hoidettiin määrittämättömänä haimatulehduksena. Eräs mukava ja humoristininen lääkäri totesikin, kuinka paljon helpompaa olisi diagnoosin tekeminen jos puolisoni käyttäisi alkoholia.

Tuohon puoleen vuoteen mahtui sairaalareissuja, amppari hälytyksiä, anafylaktinen sokki pari kertaa, kuvauksia ja verikokeita, pleuranesteen poistoa, leikkauksen peruuntuminen viime hetkellä, mahtava arsenaali Oxynorm- lääkkeitä vatsaan ( oli ainut lääke, joka auttoi kipuun ), n.- 20 kg jäi matkan varrelle sekä viimeinkin oikea diagnoosi eli pernassa vuoto ja perna valtimon iso pullistuma. Verenvuoto oli tulkittu alkujaan nesteeksi.

Toivottavasti nämä tyhjennetyt laatikot jää muistoihin eikä tarvitsisi tämän jälkeen enää syödä.

Syyn löydyttyä pernan periferinen valtimohaara koilattiin nivusen kautta. Lääkäreillä oli 4 tunnin urakka, mutta se onnistui hyvin ja avoleikkausta ei tarvinnut tehdä. Viimeisissä kuvissa näkyi, että koilaus näyttää hyvältä ja osa pernasta on infarktoitunut. Kirurgi kertoi, ettei siitä ole haittaa, kunhan osa pernasta toimii ja oli tyytyväinen ettei pernaa tarvinnut poistaa niin kuin välillä oli tarkoitus tehdä. Koska jos sattuisi niin surullinen juttu, että syöpä tulisi puolisolleni niin perna on tarpeellinen hoitojen aikana.

Eli tämäkin puolen vuoden taival näyttää päättyvän onnistuneesti ja hyvin. Ainoa mikä vielä pitää saada pois ovat kovien kipulääkkeiden vieroitusoireet. Kirurgi antoi onneksi oireisiin ” loiventavaa” kevyempää lääkettä, joilla puolisoni on pärjännyt aika hyvin.

Oikein positiivisella mielellä odotamme kevättä ja olemme jo saaneetkin ensi maistiasia viime päivinä aurinko energiasta.

Toivomme sinullekin oikein ihanaa kevättä ja kaikille vaikeassa tilanteessa oleville parempaa huomista ja tulevaisuutta.

Toivon myös, että mieheni tarina toisi vaikeassa tilanteessa oleville edes hippusen uskoa ja toivoa tilanteeseen.

2 kommenttia artikkeliin ”Syöpäsairaalan ovi painuu kiinni

  1. Kaikkea hyvää teille jatkoon. Ihana kuulla ihania uutisia ♥️. Toivottavasti jatkatte tänne blogiin kirjoittamista yhä, näitä postauksia on ollut ilo lukea ja samalla oppia uutta 😊

    1. Kaikkea hyvää myös sinulle ja kiitos ihanista sanoistasi! Jatkamme blogimme postauksia aivan samoin, kuin tähänkin asti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.