Silloin kun…tai sitten kun

 

Kuinka usein sanot tai ajattelet, että teen sitten sitä, tätä ja vähän tuotakin kun jään eläkkeelle tai hankin jonkin tavaran tai talon, kun saan lottovoiton? Tai nyt en lepää vaan jään aikaisemmin eläkkeelle ja sitten ” lomailen”?

Mietitkö, että silloin ennen oli hyvin ja kaikki paremmin?

No, lottovoitto napsahtaa harvojen kohdalle ja monella meillä on yllin kyllin tavaraa suorastaan liikaa, mutta aina tekee uutta mieli.

Onhan se mukavaa tietenkin haaveilla ja luoda mielikuvia tulevasta.

Todellisuus on kuitenkin usein se, että meidän ei pitäisi kovin paljon päiviämme ennakkoon aikatauluttaa ja elää, koska tulevia hetkiä ja päiviä meille ei ole vielä valitettavasti luvattu. Huomistakaan ei ole vielä luvattu vaan juuri tämä hetki on varmaa ja toteutettavissa olevaa. Kaikki voi muuttua silmänräpäyksessä.

Ja entistä aikaa emme saa takaisin, vaikka kuinka haluaisimme ja aikaa emme saa pysäytettyä, vaikka joskus se ajatus tuntuisi kiehtovalta.

Harva meistä harmittelee viimeisinä hetkinä kuolinvuoteellaan tekemättömiä töitä, tilin saldoa, tavaroiden vähyyttä tai viikkosiivouksen tekemättä jättämistä.

Harmittelut liittyvät yleensä maallisempiin asioihin ja liian vähäiseen yhteiseen aikaan läheisten kanssa.

Se miksi olemme pohtineet näitä paljon puolisoni kanssa viime aikoina on vaikuttanut puolisoni sairastaminen viimeiset puoli vuotta sekä keskustelut vakavasti sairastuneen tuttavamme kanssa.

Hänen kanssaan juttelimme viime vierailulla juurikin tuosta miten emme ” elä ajassamme” eli siinä hetkessä vaan käytämme jo tulevia päiviä ennakkoon tietämättä millaisia ne tulevat olemaan. Aina toivoisi, että tulevat päivät olisivat onnellisia. Toki jokaisessa päivässä löytyy edes hippunen onnea, kun sen oivaltaa ja huomaa. Myös tuttavamme oli ymmärtänyt tuon, että kaikesta huolimatta on eteenpäin mentävä ja elettävä niillä rajoitteilla ja vaikeuksilla mitä hänen kohdalleen on annettu. Hänellä ja puolisollani on samanlainen elämänasenne asioihin vaikean sairauden keskellä. Positiivisia asioita löytyy kuitenkin paljon, vaikka ne eivät välttämättä ole kovin suuria.

Juttelimme myös siitä tovin miten lähellä -sekä ympärillä olevien ihmisten asenne voi muuttua sairasta kohtaan, varsinkin jos sairaus on sellainen, joka näkyy päälle päin tai tiedetään vakavaksi.

Tuttavamme kohdalla on onni, että hänellä on ympärillä ihmisiä, jotka soittelevat hänelle ja käyvät vierailulla sekä auttavat. Puolisoni sanoikin hänelle kuinka positiivinen tilanne se on hänen kohdallaan ja vaikeatkin hetket ja notkahdukset jaksaa paremmin.

Kuten aiemminkin olen kirjoittanut ja edelleenkin, kun ajattelen puolisoni tilannetta hänen sairastuessaan syöpään niin puhelin hiljeni kyllä nopeasti ja puhekaverit olivat vähissä, vaikka silloin puolisoni usein kaipasi juttelukaveria, kun minä olin töissä, vaikka vähensin paljon työntekoa ja tein lyhempää päivää. Kaiken turhan ostaminen minimoitiin.

Tuon diagnoosin jälkeen unohtui sitku- elämä kerta istumalta, kun lääkäri ilmoitti, että syöpää ei voi parantaa ja elinajan ennuste muutama kuukausi. Ihmismieli on jännä sekä mielenkiintoinen, että tuollaisessa tilanteessa ei mieti enää päiviä vaan tunteja eteenpäin.

Ja kyllä, silloin välillä itsekin syyllistyin siihen harmitteluun, että miten peevelissä en ymmärtänyt miten hyvin asiat oli ennen tätä tilannetta.

Mutta positiivisesta elämänasenteesta oli myös jäälleen kerran hyötyä, koska emme arjessa ajatelleet ennustetta emmekä antaneet paniikille ylimääräistä valtaa vaan kävimme sairaalassa hoidoissa emmekä puhuneet ennusteesta vaan elimme hetkessä ja mietimme mitä kaikkea hyvää meillä on aina kulloisenakin päivänä. Tietenkin, kuten aiemmassa lauseessa kirjoitin niin notkahduksia tuli ja mieli oli sellainen, että hampaat naulaan, hanskat tiskiin ja tässä ei hyvää lopputulosta olekaan.

Tällä hetkellä tuntuu valtavan mukavalta, että ennuste ei pitänytkään paikkaansa ja uskalsimme silloin tehdä myös omiakin päätöksiä hoidon suhteen kielloista huolimatta ja nyt puolisoni köllöttelee kissojemme kanssa sohvalla onnellisena.

Ehkäpä et tänään ajattelisi tulevaa vaan katsot ympärillesi ja mietit mitä hyvää ja kaunista sinun elämässäsi on, joka tuo valoa tähän hetkeen.

Negatiivisiakin asioita löytyy liuta jokaisen elämästä, mutta ne kuuluu tähän hetkeen ja senkin kanssa on elettävä. Mutta kun elät kulloisetkin hetkesi siinä hetkessä niin et tarvitse harmitella jälkeenpäin ettet ymmärtänyt elää siinä hetkessä tai et ymmärtänyt nauttia jos elämäntilanteesi oli aiemmin helpompi kuin nyt.

Huomenna on taas uudet mukavat jutut ja myös ne negatiiviset jutut, jotka voivat tuoda muutaman harmaan hiuksen. Niin kauan, kuin meillä on päiviä niin molempia tulee elämään eli hyvää, mutta myös huonompaakin.

Ei kuitenkaan uhrata tätä päivää huomiselle, koska kuka meille on huomista vielä luvannut?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.