Taas mennään

Tänään klo. 9:50 koittaa taas totuudenhetki. Mietiskelin tuossa aamusaunan löylyssä istuskellessani, kuinkahan monta tällaista jännittävää aamua saan vielä nähdä? Kristallipallon puuttuessa, en keksinyt kysymykseeni varmaa vastausta, mutta toivoisin, että mahdollisimman monta. En toivo siksi, että nauttisin jännityksen aiheuttamasta kortisoli ja adrenaliini boluksesta. Toivon pelkästään sen vuoksi, että nautin suunnattomasti jokaisesta aamusta. Pienisoluisen keuhkosyövän ennusteista välittämättä, kerroin itselleni, että aion jännittää lääkärille menoa ainakin viisikymmentä kertaa. Se tekee laskutaitojeni mukaan kaksikymmentäviisi vuotta jäljellä olevaa elinaikaa, koska kontrollikäynnit tulevat aina puolen vuoden välein. Jos erehdyn ennustuksessani. Lupaan ilmoittaa neljännesvuosisadan kuluttua uuden ennusteeni. En tosin malta pitää niin pitkää kirjoitustaukoa, vaan palaankin kertomaan tuntemuksistani jo tänään illalla, kun selviän sairaalareissulta takaisin sorvin ääreen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.