Älä murehdi


Olen kuullut elämässäni enemmän kuin olisin halunnutkaan sanat . ” Älä nyt taas itke,” ” Älä mieti ja murehdi sitä asiaa”, ” Et sinä voi kaikkien eläinten oloja parantaa”, ” Se on vain elokuva” tai ” Miten sinä noin paljon säikähdit. ”

Erityisherkkänä ihmisenä koen ja tunnen asiat paljon voimakkaammin ja herkemmin kuin ei- erityisherkät. Ilot ja surut tulevat voimakkaana. Pienikin asia, joka sattuu tunteisiin hallitsee mieltäni ja mietin ratkaisua asiaan tai suren paljon tilannetta usean päivän ajan mikä kuormittaa ajatuksia ja mieltäni. Usein jos työn puitteissakin tapaan vanhuksen, joka kertoo esim. yksinäisyydestä niin suren kovasti hänen kohtaloa, mielenrauhani järkkyy ja itkukin tulee tilanteen jälkeen. Samoin käy, kun uutisissa näkyy sodan keskellä olevia lapsia. Sodan keskellä olevat lapset satuttaa niin, että en voi oikein kenenkään kanssa puhua heistä itkemättä.

Jälkeenpäin olen joskus nauranut myös niitä tilanteita, joissa olen ensin nauranut paljon ja sitten purskahtanut itkuun voimakkaasti ilosta ja siten aiheuttanut hämmennystä ympärillä olevissa. Mutta nauru ja itkuhan on lähellä toisiaan.

Yksi esimerkki on Kauneimmat joululaulut kirkossa, joissa joka kerta tursaan itkeä jos laulamme kappaletta Taivas sylissäin. Enkä voi ikinä kuunnella sitä itkemättä.

Muutenkin hätäilen ja huolehdin muiden huolista enemmän kuin tarpeen.  Pohdin useimmat tilanteet ja asiat vielä jälkeen päin syvällisesti läpi jokaisen osapuolen kannalta. Siksi mahdutan päivääni aina hiljaisia hetkiä varsinkin luonnossa, että saan rauhoittua tai pohtia päivän tapahtumia monelta suunnalta.

Samoin rakkauteni kaikkiin eläimiin on niin suuri, että eläinten kohtalot aina järkyttävät. Jos huomaan, että eläin ei saa arvoistansa elämää tai eläin näyttää surulliselta sekä tylsistyneeltä niin mietin monta päivää.  Olenkin tehnyt sen, koska valitettavasti tilanteita ei voi aina muuttaa kokonaan niin vältän jopa vierailuja sellaisissa paikoissa, jossa suren eläinten elämää ja hoitoa. Joskus olen mielessäni ihmetellyt, kun omistaja sanoo, että hänen eläimensä on väsynyt ja nukkuu tyytyväisenä, kun taas minä näen, että eläin nukkuu passiivisena, kun ei ole toimintaa ja virikkeitä.

Olen aina nauttinut suunnattomasti viettää aikaa eläinten kanssa.  Eläimet ovat aina hyvin aitoja, rakastettavia ja vilpittömiä.

Sellaiset asiat mitä toiset eivät edes huomaa, kuule tai haista me erityisherkät reagoimme niihin. Samoin moni erityisherkkä on äärimmäisen tunnollinen. Erityisherkät havainnoivat omassa elämässä ja ympärillä tapahtuvia tilanteita erityisen syvällisesti. Siksi monet asiat, jotka menevät tunteisiin kuormittavat ja väsyttävät erityisherkkiä paljon.

Meillä erityisherkilläkin on jokaisella omat persoonamme eli emme koe samoja asioita voimakkaana. Emmekä ole lasisen hauraita vaan persoonasta riippuen voimme olla hyvinkin räväköitä ja määrätietoisia.

Erityisherkkyyttä ei ole kovin kauan vielä tutkittu/ tunnettu. Vasta 1990- luvulta alkaen .

Erityisherkkyys ei ole kuitenkaan sairaus vaan ” synnynnäinen ominaisuus.” Ja n. 15-20% ihmisistä on erityisherkkiä.

” Erityisherkkä ihminen reagoi tavallista herkemmin ulkoisiin ja sisäisiin ärsykkeisiin, sillä hermosto käsittelee aistien välittämää tietoa laajemmin ja syvällisemmin. ”

Suomessa asiasta on alettu puhumaan vasta 2013- 2014 aikana. Toki edelleenkin, vaikka tästä asiasta puhutaan paljon niin siitä huolimattaa osa ihmisistä pitää erityisherkkyyttä höpö- höpönä ja vouhotuksena. Mutta se kenellä erityisherkkyys on niin tietää ettei se ole höpö- höpöä vaan ominaisuus, joka usein vaikuttaa arkeemme hyvinkin paljon. Mutta, kun oppii tunnistamaan tilanteet mitkä väsyttää, herkistää tai kuormittaa liikaa niin erityisherkkyys on myös hyvä asia, koska osaamme asennoitua hyvin toisten asemaan ja koemme monet tunteet voimakkaampana. Polisoni sanoo minulle aina, että murehdin muiden pieniä murheitakin niin paljon, että olen itse sitten yliväsynyt.

Erityisherkillä ovat usein aistit herkkiä ja itse reagoin herkästi esim. ääniin, hajuihin, musiikkiin, valoihin, väreihin, yksityiskohtiin ym.  Samoin jos ihmisten välillä on kireyttä niin sellaisessa paikassa on tukalaa olla. Itse inhoan ristiriitoja ihmisten kanssa ja on jopa muutamia tuttuja, joiden kanssa on tullut tilanteita, joissa jokin tilanne on ollut niin painostava, että olen tarkoituksella vähentänyt yhteydenpitoa, koska heidän kanssa oleminen ei ole enää tuntunut ollenkaan luontevalta.

Asiat ja tilanteet, jotka vaikuttavat tunteisiin erityisherkkä kokee erityisen voimakkaana hyvässä ja pahassa. Ilo, suru, viha ja rakkaus…kaikki vyöryvät voimakkaana.

Seuraavava esimerkki on yksi siitä miten tietyt äänet koen lähes raivostuttavana. Tätä ääniyliherkkyyttä kutsutaan misofoniaksi.

Hiljainen ruokapaikka, jossa kuuluu ihmiset syömisten äänet.
Painan huomaamatta käden toiselle korvalle ja toivon, että jokin ääni olisi sellainen, että peittäisi nuo karmeat syömisten äänet. Se ääni on niin raivostuttavan epämiellyttävä.
Puolisoni on jo oppinut, että jos hän syö ja minä teen samassa pöydän ääressä muuta niin painan käden sen puolen korvalle, jossa hän istuu ja syö. Näin ei kuulu syömisen äänet.
Joskus se muita seurassani olevia huvittaa, mutta itseäni ei, koska se tunne on niin epämiellyttävä. Yleensäkin kaikki äänet, jotka liittyvät syömiseen ja suusta kuuluvaan maiskutteluun  tai hampaiden ääniin esim. tekohampaiden kolahdus saavat tuon epämiellyttävän raivon tunteen ja iho karvat ” nousee pystyyn”.

Muistan edelleen sen tunteen, kun olimme reilun vuoden omaishoitajana ja läheisellämme tuli sairauden mukana oire, että hän lonksutteli tekohampaita eli hän liikutteli niitä aina niin, että kuului se kolina. Muutaman kerran sanoin miehelleni, että nyt on pakko lähteä pihalle vähäksi aikaa etten tuota kolinaa kuule tai ” heitä seinää noita hampaan kolikoita”. Mitä en tietenkään olisi tehnyt.

Nyt vanhempana ja aikuisena olen miettinyt ja huomioinut mitkä tilanteet kuormittavat oloani paljon. Yleensä paikat, jossa on monenlaisia erilaisia ääniä, vaikka hiljaisiakin ääniä rasittavat paljon. Samoin jos ihmisiä on paljon ja ympärillä häslinkiä niin vähän ajan kuluttua on pakko päästä levähtämään ja sivummalle rauhalliseen paikkaan.

Erityisherkkyys ei kuitenkaan tarkoita sitä, että me kaikki olisimme syrjäänvetäytyviä vaan itsekin olen räväkkä, nautin paljon ihmisten seurasta ja ihmisten kanssa juttelemisesta. Varsinkin syvälliset keskustelut ihmisten kanssa ovat ihania. Näytän myös lämpimät tunteet ihmisiä kohtaan ja halailenkin paljon mieluummin ihmisiä kuin kättelen jäykästi.

Nuorempana koin usein erityisherkkyyteni rasitteena, mutta nyt aikuisena ja itseni syvällisemmin tuntevana koen erityisherkkyyden positiivisena asiana. Osaan ennakoida jo aika hyvin tilanteet minkä tiedän tuovan yliväsymys tilan tai migreenin. Positiivista tässä on, että, kun kiinnitän paljon huomiota esim. yksityiskohtiin niin näen joka päivä myös paljon kauneutta pienissäkin asioissa.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.