Joutilaisuudesta

Mietin muutama päivä sitten, kun yli väsyneenä ” arjen hössötyksestä” päätin pitää pari päivää vapaata ja olla suorastaan aivan joutilas tekemättä mitään järkevää siis kotihommatkin unohduksiin. Päiväunetkin kuului päivään puolison kupsottaessa vieressä. Ja täytyy myöntää, että oli aivan ihanaa ja voimaannuttavaa. Joutilaisuus- päiviä pidän välillä silloin, kun siltä tuntuu, että kaipaan täydellistä rentoutumista.

Tein vain mikä teki onnelliseksi, toi positiivista energiaa ja sattui huvittamaan.

Minä mietiskelijänä mietin sitten jälkeenpäin, että miksihän meille monelle joutilaana olo on vaikeaa jopa hävettävää?

Ja tarkoitan joutilaisuudella arjesta palautumista ja mielen sekä kehon lepoa. Joka päivä ei voi olla vain joutilas.

Varsinkin usein on vaikeaa sanoa muille jos joku kysyy tekemisiä, että en ole tehnyt kertakaikkisesti mitään en yhtikäs mitään järkevää. Tein tänään vain sellaista mikä teki minut onnelliseksi.

Ajattelemmeko alitajuisesti, että jos emme luettele mitä olemme tehneet muut ajattelee meidät laiskaksi lorvailijaksi, työtä pelkääväksi vetelehtijäksi, sängyssä lotkottajaksi, päiväkausia makaavaksi vötkyläksi ym. muita ” ylistäviä” ja kuvaavia mielikuvia.

Ehkäpä jos kuuntelemme muita kanssa kulkijoitamme ja asennettamme niin useampi tuo julki kiireensä, suorittamisensa ja tekemisensä ehkäpä vielä kehuskelee kuinka kiirettä hänen elämänsä on töissä ja vapaa-ajalla. Siis se kulunut muotisana juoksen oravanpyörässä.

Vaikka yli väsymys tila tuntuu hirveältä ja univaje kauhealta. Kokemuksesta yli vuoden muistisairaan omaishoitajana olleena tiedän. Hermotkin on kireällä ja olo ärtyisä. Mieliala painuu helpommin matalaksi. Ei siinä ole mitään hienoa.

Harva meistä kehuskelee, että oli ihanaa arjen velvollisuuksien jälkeen pitää joutilas päivä, jolloin mieleni ja kehoni sai palautua kiireestä ja velvollisuuksista.

Usein myös jos kuuntelemme iäkkäiden ihmisten puheita ihmisistä, varsinkin vanhempien miesten niin heidän puheessaan tulee ensimmäisenä julki millainen työihminen on kukin ollut. Ja ymmärrän toki, että  silloinkin heidän nuoruudessaan työ on ollut tärkeää ja pakollista. Täällä minun syntyselkosilla iäkkäämmät miehet puhuu usein kuvaannollisesti, että ” se ihminen  tunsi työnmaun oli niin kova työihminen”.

Mutta muistan mummoni, joka oli vanhankansan topakka ihminen niin arvosti uskovaisena ihmisenä sunnuntaita lepopäivänä. Mutta toki työvuorojen vuoksi sunnuntai ei sovi aina lepopäiväksi.

Ja tarkennukseksi ettei kukaan ymmärrä väärin niin ihmisten topakkuus on hyve ja työtä täytyy tehdä, mutta mielestäni se on saanut puheissamme vallan ja puhumme vapaa-ajallakin töistämme toisille. Ihmisiä arvostellaan sen mukaan.

No, mietiskelin siis tätä sanaa ja joutilaana olemista.

Vaikeutta lisää ehkä se, että rästissä olevat hommat meinaa hiipiä mieleen, vaikka ei ne karkaa. Pysähtyessä vain olemaan. Negatiiviset- ja ahdistavat asiat tulevat mieleen. Touhutessa ja hössöttäessä ne on helpompi työntää taka-alalle.

Olen sitä mieltä, että negatiivisetkin asiat ja murheet kuuluu elämään ja silloin ne positiiviset asiat tuo valoa, iloa ja energiaa elämään.

Joutilaspäivänä iltapäivällä selälläni pötkötellessä annoin myös negatiivisten asioiden ja murheiden tulla mieleeni ja käsittelin niitä rauhassa. Useisiin murheisiin löytyi vastaus ja ratkaisu. Itkuakaan ei kannata pidätellä vaan itku kuuluu elämään ilossa ja surussa. Kyynel pisaroiden jälkeen on usein helpottuneempi olo ja mieli kevyempi.

Toivon, että sinäkin varaat kalenteriisi joutilauus- päivän ja heittäydyt täysillä nauttimaan. Lepo ei ole arjen pyörteessä häpeää vaan viisautta.

 

 

 

 

2 kommenttia artikkeliin ”Joutilaisuudesta

  1. Heips! Ihana ja osuva päivitys taas jälleen 😊 Haluaisin kysyä että käytättekö paljon marjoja ruokavaliossanne? Asun itse Oulussa ja mietin että missähän täällä olisi parhaat Marja apajat ,sillä ensimmäistä kertaa ajattelin poimia itse marjat talven varalle pakkaseen. Käytättekö muuten kaupan mansikoita? Joskus muistan kuulleeni juttua että niihin laitteisiin aikalailla myrkkyjä… Ja vielä: oliko puolisosi hoito jaksojen aikana kovin väsynyt ja jaksoiko liikkua? Ja kauan kesti että ”voimat” tavallaan palautuivat ennalleen?

    1. Voi kiitos ihanasta palautteesta ja kiitos viestistäsi.
      Käytämme kyllä runsaasti päivittäin marjoja ruokavaliossamme pääasiassa tuoreena smoothiessä, tuorepuurossa, puurojen päällä sekä chia-vanukkaissa ja itse valmistetuissa jäätelöissä.

      Mansikoita emme juurikaan käytä, koska poimimme niin paljon luonnon marjoja. Viime vuonna poimimme lakkaa, vadelmaa, puolukkaa, mustikkaa, variksenmarjaa, pihlajanmarjaa sekä pihastamme puna, musta- ja valkoherukkaa ja ystävämme kotoa marja-aroniaa.
      Toivottavasto löytäisit Oulun seudulta hyviä marjapaikkoja, koska marjastus on kyllä aivan ihanaa puuhaa. Kauniina aurinkoisena päivänä muutama tunti menee hujauksessa metsässä marjastaessa tai sienestäessä. Mieli lepää ja tulee raitista ilmaa sekä liikuntaa.

      Kyllä puolisoni oli välillä kovinkin väsynyt rankkojen sytostaattihoitojen aikaan ja liikkumisessakin väsyi aika nopeasti.
      Tosin enemmän hän kuitenkin jaksoi liikkua hoitojen aikaan kuin ennen hoitoja, koska iso kasvain oli pienentynyt keuhkoista ja hengitys oli helpompaa. Eikä liikuntasuorituksessa mennyt heti ” henki tiukalle”.

      Toipumisessa meni muutamaa kuukausi. Tosin olimme positiivisesti onnellisia, että kunto ja olo kohosi niinkin nopeasti entistä paremmaksi.
      Ainut muisto, joka jäi hoidoista on kivulias neuropatia.

      Oikein mukavia ja marjaisia kesä- päiviä sinne Oulun seudulle.

      Lämpimin terv. Meidänvalintamme.com

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.