Mikään ei ole ennallaan.

Tänään pilvisenä kevättalvisena sunnuntaina ei ole mitään iloista kerrottavaa. Haluan kuitenkin jakaa synkätkin tunnelmani seuraajieni kanssa rehellisesti, kuten aina ennenkin.

Kotikylääni, jossa olen syntynyt ja elänyt nuoruuteni on kohdannut suuri suru. Lapsuudesta saakka tuntemani naapuri on nukkunut ikiuneen. Hän oli kylällämme, jossa minunkin juureni ovat syvällä, keskeinen asukas ja hyväntekijä. Me kaikki kyläläiset olemme saaneet nauttia hänen hyväntahtoisuudestaan vuosikymmeniä. Kukin vuorollamme.

Hän oli syntymäkotini lähin naapuri ja auttoi aina pyyteettömästi, sekä vanhempiani, että minua. Sukuani hän on auttanut jo kahdessa sukupolvessa. Ruuhkavuosinanikin sain olla varma, että vanhempani pärjäävät kotimökillään vaikka en ehtinyt pitää itse heistä tarpeeksi huolta. Naapurini ja hänen vaimonsa pitivät huolta vanhemmistani.

Viisi vuotta sitten jouduin työkyvyttömyyseläkkeelle ja siitä saakka olemme viettäneet vaimoni kanssa täällä kotikylälläni noin puolet ajastamme entisessä mummolassani. Vietämme edelleen, mutta kylä ei ole enää koskaan entisensä. Merkittävä osa puuttuu. Kerroin edellisen kerran auttavasta naapuristani vähän yli vuosi sitten artikkelissani: Hyvää syöpäpäivää kaikille! (julkaistu 04.02.2017) . Artikkeli löytyy edelleen blogisivustoltamme.

Saimme vaimoni kanssa eilen olla saattamassa edesmennyttä naapuriamme viimeiselle matkalleen. Täytyy sanoa, että hänen vaimonsa ja tyttärensä olivat järjestäneet suuren surunsa keskellä todella kauniin ja koskettavan muistotilaisuuden. Kun hänen sukulaistyttönsä esitti kauniilla lauluäänellään, pianolla säestäen Juha ”wat” Vainion sanoittaman vanhan kauniin kappaleen Mun sydämeni tänne jää ajattelin kyyneleitäni nieleskellen, että nimenomaan tähän tilanteeseen kappale sopii. Tunnen naapurini läsnäolon kylällämme tänäänkin ja tulen tuntemaan sen aina. Hän jätti lähtemättömän muistijäljen meihin kaikkiin kyläläisiin

Nyt kun kirjoitan tätä juttua ja välillä katseeni hakeutuu ikkunasta avautuvaan räntäsateiseen maisemaan tuntuu, kuin taivaskin yhtyisi meidän kyläläisten yhteiseen suruun ja ikävään vuodattamalla kylmiä kyyneleitään.

Kiitos kaikesta ystäväni, hyvää iäisyysmatkaa.

Iloisen jälleennäkemisen toivossa kiitollinen ystäväsi ja naapurisi.

 

 

 

2 kommenttia artikkeliin ”Mikään ei ole ennallaan.

  1. Hei
    Minulla todettiin pienisoluinen keuhkosyöpä helmikuun alussa..nyt olen kuin halvauksen saanut peura niissä hiton ajovaloissa..kasvain on todella iso ja ylävatsan imusolmukkeista löytyy myös poikkeamaa mutta luusto on terve 🙂 päästä ei ole tietoa koska ei ole kuvattu..
    Kysyin lääkäriltä luoantais lääkityksestä..vastaus oli huvittunut rykäisy että eihän niillä ole lääkinnällistä näyttöä..stytohoitaja kielsi ehdottomasti kaikki luontaistuotteet mutta ei osannut sanoa miksi..haluan sinulta kysyä että oletko käyttänyt luontais hoitoa samaan aikaan muiden hoitojen kanssa..kun sisko on minua pelotellut että jos luontais hoito heikentää..poistaa styton vaikutuksen..
    Mitä mieltä olet siankärsämöstä..
    Lopuksi vielä..älä missään nimessä lakkaa pitämästä tätä blogia!!!
    Mulla kesti viikon ennenkuin uskalsin googlettaa omasta tilanteesta..pelkäsin kaikkea paskaa mitä aiheesta tulee esim kaikki tietävää vauvva .fi sivua..luojan kiitos tuli sinun sivut..
    Terveisin Heidi

    1. Hei Heidi
      Tunnen tykönäni tuntemuksesi. Vertauksesi halvaantuneesta peurasta ajovaloissa on hyvin osuva. Tärkeintä on että et menetä toivoasi ja taistelutahtoasi. Olen varma, että hieno asenteesi, joka kuvastuu kysymyksestäsi kantaa sinut yli tämänkin kohtuuttoman vastoinkäymisen. Kun sinulle tulee rankkojen hoitojen aikana vaikeita hetkiä muista uskoa tulevaan. Tämä mitä nyt yritän sanoa sinulle kuulosti minusta vittuilulta, kun minulle tenhotti siitä joku, joka itse ei ollut kokenut vastaavaa. Muistathan kuitenkin, että minä olen kokenut saman kuin sinä enkä todellakaan halua sinulle vielä pahempaa kuin mitä nyt koet. Itselläni oli rankkojen syto-hoitojen aikana pelkkiä itkupäiviäkin ja silloin pitää vain itkeä. Pienisoluinen keuhkosyöpä on rankka tauti ja se vaatii rankat hoidotkin ja selviät niistä hengissä vaikka joskus tuntuukin että kunto vain huononee nopeasti.
      Olet saanut lääkäriltä ja onkologilta samat vastaukset kuin minäkin aikanaan. Tein kuitenkin oman ratkaisuni ja olen käyttänyt luontaislääkitystä diagnoosistani lähtien ja käytän edelleen. En ole katunut päätöstäni hetkeäkään. Sytostaatit eli solumyrkyt ovat niin rankkaa kamaa, ettei ainakaan minun kohdallani luomulääkitys vähentänyt sytojen vaikutusta. Luomulääkitykseni olen avannut kokonaan artikkeleissani: lääkitys kohdallaan osa1 ja lääkitys kohdallaan osa2 löydät artikkelini tältä sivustolta. Siankärsämöstä minulla ei ole kokemusta.
      Ja lopuksi. En todellakaan lopeta blogini pitämistä niin kauan kuin pystyn kirjoittamaan. Blogini syntyi aikanaan tarpeeseen koska viisi vuotta sitten ei löytynyt mistään kokemusperäistä faktatietoa syövästä ja sen luomulääkinnästä. Halusin tuolloin jakaa kohtalotovereilleni vääristelemätöntä tietoa asioiden oikeilla nimillä. Ja olen todella onnellinen aina jos voin tällä blogillani helpottaa yhdenkään Syöpään sairastuneen elämää. Tämä on blogini ainoa tarkoitus.
      Kirjoita minulle aina kun sinua askarruttaa jokin asia tai silloin kun tuntuu siltä, että ”terveet” eivät ymmärrä sinua tai haluavat pysyä mukavuusalueellaan ja karttelevat sinua mitä en toivo kohdallesi. Olen kuitenkin itse joutunut kokemaan myös tämän. Vastaan sinulle aina mielelläni. Kaikkea hyvää sinulle ja kiitos hyvästä kysymyksestäsi Heidi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.