Tapahtumarikas kesä takana päin

Hei vaan kaikille lukijoillemme ja kaunista syksyn alkua!
Runsaasti on taas tapahtunut parin kuukauden aikana meille ja puolisoni äidille. Paljon hyvää ja positiivista, mutta paljon myös negatiivista.
HaaparouskutTämä kesä oli antoisa meille innokkaille marjastajille ja sienestäjille, koska ainakin täällä syntyselkosillani metsien marja-, sekä sienisato on runsas ja kangasrouskujakin olemme saaneet jo monta sankollista.Sienten lähikuva Ja sienikausihan jatkuu vielä, joten ehdimme vielä säilöä talveksi ja herkutella heti kerättyä.
Herukoita tuli pihapensaisiin paljon samoin sain kerättyä mustikkaa, vadelmaa ja lakkaa.

Mustikat pienoiskuva

Varsinkin lakkasato oli tänä vuonna todella runsas ja moneen vuoteen kävin ensimmäistä kertaa lakkasuolla.Lakka

Marjoista kerään vielä aroniaa, puolukoita ja variksenmarjoja. Pihlajanmarjojakin keräsin tänä vuonna hieman pakkaseen. Meillä ei itsellämme ole aroniaa, mutta saimme jo tädin perheeltä pakastimesta edellisvuoden marjoja sekä mehua ja ystäväni lupasi, että voin heidän pihastaan käydä poimimassa.
marja-aroniaAroniahan on tosi terveellinen marja, jota kannattaisi käyttää terveyttä edistävänä raaka-aineena. Aroniaa on käytetty ” muualla maailmassa” jo vuosikymmeniä lääkemarjana. Kaiken lisäksi se on runsassatoinen ja nopea kerättävä. Aronian maku ei mielestäni ole kovinkaan miellyttävä, mutta, kun menen usein ruoka-asioissa terveys edellä niin aronia uppoaa hyvin smoothien sekaan. Aroniasta löytyykin netistä paljon tietoa, joissa on lueteltu terveysvaikutuksista.

Samoin kaunis syksyisen värinen pihlajanmarja on nopea, sekä helppo kerättävä. Pirteän makuinen marja on ilmaista terveysruokaa. Pihlajanmarja sisältää runsaasti mm. C-vitamiinia. Jos marjan kirpeys irvistyttää niin maku miedontuu ensimmäisten yöpakkasten jälkeen.Pihlajanmarja
Itse tykkään käyttää marjat sellaisenaan smoothiessa ja tuorepuuroissa, mutta pihlajanmarjakin sopii hyvin esim. hyytelöihin ja mehuihin. Ja saat ihania makuja yhdistelemällä pihlajanmarjaa toisten marjojen tai omenien kanssa. Samoin aroniasta saa muihinkin marjoihin yhdistämällä maukasta hilloa, hyytelöä ja mehua.

 
Mehusta puheenollen tein tänä vuonna horsman kukista juomaa. Pihaniityillä kasvaa valtavasti horsmaa, joten kukkia oli helppo kerätä. Juomasta tuli upean väristä ja juomassa maistuu syksy. Makua ei voi edes tarkemmin eritellä, koska mausta tulee niin voimakkaasti mieleen syksy. Vaihtelin kukkien ja veden suhdetta, että toisista satseista tuli voimakkaamman makuisia ja osasta miedompia. Miellyttävin maku tuli suhteella, jossa kukkia oli 1 litra ja vettä 2 litraa. Sitruunahappoa tuli 1 tl.Horsman mehu

Kokeilin myös niin, että kukkia oli 1 litra ja vettä 1 litra. Maku oli sen verran voimakas, että laimensin ennen käyttöä vedellä tai herukkamehulla, mutta väri oli upean pinkkiä. Miedon ja lempeän makuista sain sellaisella suhteella, että kukkia 1 litra ja vettä 3 litraa.

Juomahan on hyvin helppo tehdä. Vesi keitetään kiehuvaksi. Kukat kannattaa puhdistaa tarkkaan niin, että mehuun menee vain kukka osa. Lisäksi huuhtelin kukat hyvin ettei ötököitä mene mukaan. Yhden erän tein huolettomammin ja juomaan meni myös horsman vihreitä osia, jolloin juoma oli melkoista ” katkeroa”. Eli maku muuttuu kitkeräksi.

Kun vesi on kiehuvaa, kukat laitetaan esim. kattilaan sekä sitruunahappo ja kiehuva vesi kaadetaan päälle. Juoman annoin tekeytyä yleensä muutaman tunnin ja olipa yksi satsi yön ylikin. Lopuksi siivilöin juoman ja pullotin. Sokeria en lisännyt ollenkaan.

Villiyrttejäkin saimme kerättyä runsaasti.
Nokkosen siemeniäTalven varalle on nokkosta ja nokkosensiemeniä, horsmaa, horsman- ja puna-apilankukkaa, poimulehtiä sekä koivun;- voikukan- ja viinimarjojen lehtiä sekä kuusenkerkkiä.

Tämän kuun keräyksessä vielä voikukan juuret.
Voikukan juurta aloimme käyttämään, kun löysin netistä useamman artikkelin voikukanjuuresta syövän hoidossa. Olen ottanut miehen syövän laadun ja uusiutumisriskin tietäen käyttöön periaatteen, että kaikki keinot käyttöön. Pelataan upporikasta ja rutiköyhää niin kauan kuin se on mahdollista.

Puolisoni äidin tilanne on elänyt aikalailla ja välillä tuntuu, että voiko tämä olla tottakaan.

Tätä tilannetta seuranneena ja tätä tilannetta eläneenä olen miettinyt usein tätä kysymystä:

Mikä meitä ihmisiä vaivaa? Ja mitä me ajattelemme? Miten me näemme läheisemme?

Hän on taas sairaalassa. Suntti leikkaus onnistui hyvin, mutta sairaalassa ollessa hänen lonkkansa murtui. Lonkan paraneminen on tehnyt aaltoliikettä ja liikkuminen on ollut vaivalloista. Nyt viikonloppuna hän kaatui, mutta kaatuminen johtui siitä, että proteesi luiskahti paikaltaan. Sairaalassa laittoivat sen paikoilleen nukutuksessa 2 kertaa, mutta proteesi luiskahti aina yön aikana petissä ollessa pois. Ja on sanomattakin selvää kuinka kivulias se lonkka oli.

Tänään aamulla on tehty uusi operaatio lonkkaan ja mummo on jo päässyt osastolle. Toivomme, että tällä kertaa kaikki menisi hyvin.

TunneliOlemme itsekin niin kauhean väsyneitä, tuntuu ettei hirveästi näy valoa tunnelin päässä. Viimeksi, kun hän oli sairaalakierroksella 3 viikkoa tuli auton mittariin kilometrejä lähes 4300 km, koska joka päivä piti käydä katsomassa, koska hän ei muista tilannetta ja on aivan hädissään. Ja juuri tuon hätäilyn takia rauhoittavien lääkkeiden määrä on melkoinen ja siitäkin huolimatta, kun hän ei yöllä ymmärrä missä on hän on tippunut sairaalassa/ vuodeosastolla sängystä useita kertoja. Ja muutaman kerran, kun pääsimme vasta iltapäivällä niin hän soitti jo, että hän ei ymmärrä ollenkaan missä hän on ja mitä hänelle tehdään.

Sanoinkin miehelleni, että en koskaan unohda tilannetta, kun hänet oli siirretty vuodeosastolta sairaalaan emmekä heti joutuneet hänelle selvittämään tilannetta. Häneltä oli yritetty ottaa useita kertoja huonolla menestyksellä selkäydinnäytettä ja hänellä oli lonkka jo silloin murtuneena, jota kukaan ei huomannut. Tuska oli ollut valtava, kun häntä oli väännelty. Mennessäni hänen sänkynsä luon hän oli itkemässä yksin sängyllä, kuin pieni lapsi ja nähdessäni minut hän tarttui kaulaan ja vaatteisiin itkien ettei hän ymmärrä mitä tapahtuu ja älkää jättäkö minua. Tätä kirjoittaessanikin minua alkaa itkettämään. Voin sanoa, että kuka tahansa joka olisi joutunut siihen tilanteeseen ja nähnyt tilanteen ymmärtäisi miten ahdistavaa ja pelottavaa muistisairaan ihmisen on olla vieraassa ympäristössä. Vaikka he eivät muista sitä jälkeenpäin niin silloin se tilanne on mahdottoman pelottava. Hoitajia en syytä, koska he tekevät parhaansa mitä kiireessään ehtivät, mutta mielestäni sukulaisten tehtävä on olla läheisen henkisenä tukena.Kädet

Näitä tilanteita oli useita ja nyt taas katsellaan mitä tulemaan pitää.

Kotona mummo ehti olla tosiaan noin reilun viikon ennen tuota proteesin pois luiskahtamista. Viikko oli todella raskas, koska hän odotti koko viikon vieraita käymään niin kuin sairaalassakin ja varsinkin hän ajatteli, että kun hän kotiutuu niin vieraita käy.  Muutama päivä oli niin vaikea, että rauhoittavia lääkkeitä piti antaa ylimääräisiäkin.  Siitäkin huolimatta mummon mieli oli masentunut ja katkeruus voimakasta. Lääkkeet sekoittivat hänen mieltään ja toimintaansa, että petivaatteiden pesun kanssa oli sellaista show:ta, että otin ne kaupunkikotiin mukaan ja pesin niitä siellä. Juteltuani useaan otteeseen hänen kanssaan niin katkeruuden ja mielipahan syytkin selvisivät ja ymmärrän täysin hänen ajatuksiaan. Viikon raskautta lisäsi se, että polveni särkyi ja on edelleen todella kipeä.  Autossa matkustaminenkin on aika haastavaa ja sitähän tässä taas tulee.

Teimmekin niin, että, kun hän viimeksi kotiutui hänen luonaan käy hoitaja kaksi kertaa viikossa, jolloin se katkaisee hänen viikkoaan ja hän tuntee itsensä ihmisarvoiseksi. Lisäksi meille oli aivan ihana tervetullut ehdotus, kun eräs suvun ulkopuolinen rouva tarjoutui meille avuksi. Voi miten ihanalta kuulostikaan väsyneenä ja hermostuneena ystävällisen rouvan avun tarjous. Hän ymmärsi kokonaistilanteen ja vaikka hänellä on itselläänkin kiireitä niin hän halusi auttaa. Arvostan todella paljon tämän mukavan rouvan arvomaailmaa.

” Hyväntahtoisuuden tunnistaa siitä, että toiselle menevä hyvä ei ole enää itseltä pois. Ympärillä ei ole enää kilpailijoita vaan kanssaihmisiä.”

Tommy Hellstenin kirjasta: Löydät, kun lakkaat etsimästä.

Sovimme niin, että jos meillä on menoa ym. niin voimme mummon viedä hänelle muutamaksi tunniksi.

Toinen positiivinen asia, jonka huomasimme oli, että tähän kylälle, jossa puolison äiti asuu on pirtsakka ja mukava nuori nainen perustanut yrityksen, joka tarjoaa monenlaisia palveluja ( ryhmäliikuntaa ym. ) ja yksi niistä oli ikäihmisten palvelut heidän kotonaan. Puolisoni aikoikin  mummon kotiuduttua kysyä millaisia palveluja hänellä olisi tarjota.

Näillä ajatuksilla porskutellaan eteenpäin. Haluan taas lopuksi kiittää teitä kaikkia, joilta olemme saaneet runsaasti yhteydenottoja. Mukavaa ja voimaannuttavaa on ollut kanssanne jakaa ajatuksia.Vesipisara 2

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.