Antoisa keskusteluilta

Ihana kevät päivä tekee tuloaan ja mukava päivä tiedossa, kun kummi- poikani tuli meille eilen yökylään opintojensa vuoksi.

PääskysetMuutenkin kesä jo lähestyy mikäli pitää paikkansa sanonta ” pääskysestä ei päivääkään”, koska maalla näimme jo ensimmäiset pääskyset, jotka tulivat ilostuttamaan meitä pesinnällään. Eli kesän saamme taas seurata pikku ystäviemme touhuja.

Viime päivät olivat aika vaihtelevia maalla, koska puolisoni äiti on ollut huonommassa kunnossa ja puolisollenikin jouduttiin kahtena iltana peräkkäin kutsumaan ambulanssi kovan vatsa- ja selkäkivun vuoksi. Toivotaan ettei uusia kipukohtauksia tule. Ja, että kipujen  syynä olisivat olleet epäillyt munuaiskivet.

Hätä oli suuri kipujen vuoksi, kun ne äityivät niin kovaksi, että puolisoni pyöri tuskissaan lattialla hikisenä ja toinen hätä tuli seuraavana iltana, kun puolisoni veli ehti lähteä kotiinsa, että mihin puolisoni äiti saadaan hoitoon, koska häntä ei voi jättää yksin ja  minulla oli seuraavana päivänä terveyskeskuksella oman isäni käyttö ja oli epävarmaa joutuuko puolisoni lähtemään sairaalaan. Kipu helpotti kuitenkin ja hän sai jäädä kotiin.

Tästä tapauksesta ja hädästä viisastuneena päätimme, että puolisoni äidille täytyy miettiä hoitaja, joka voi tuollaisessa tilanteessa tulla nopeasti apuun. Yksin häntä ei voi tosiaan hetkeksikään jättää, koska tilanne on valitettavasti huonontunut ja välillä hän etsii edesmennyttään äitiään ja puolisoaan sekä luonteenmuutos poikiaankin kohtaan on muuttunut suvaitsemattomaksi, koska he ovat nyt eniten hänen kanssaan. Puolisoni ja hänen veljensä sanovatkin äitinsä luonteen muuttuneen vastakohtaiseksi hänen aikaisempaan luonteenseensa nähden.

Puolisoni on soitellut kahdelle Suomen suurimmista yksityislääkäri ketjuista, että saisimme mummon aiemmin hoitoon, mutta he eivät suostuneet hoitamaan kyseistä vaivaa eli nyt odottelemme vielä muutaman viikon. Ja toivomme, että operaatio ehtii ajoissa ja auttaa hänen vointiaan.

Itse kävin muutama viikko sitten mukavassa ja voimaannuttavassa keskustelu tilaisuudessa, koska minusta on pidemmän aikaa tuntunut, että tulisi tarpeeseen keskustella muiden syöpään sairastuneiden läheisten kanssa, kuinka he on jaksaneet raskaissa tilanteissa. Tuo keskustelu- ilta oli oikein antoisa ja tapasin siellä mukavia sekä ihania ihmisiä, joilla jokaisella oli erilaisia tilanteita läheisen sairauden kanssa.

Siellä huomasi, että muidenkin kohdalla oli käynyt niin kuin itselläänkin, että läheisen sairastuessa unohtaa itsensä ja yrittää mahdollisimman paljon jaksaa touhuta sairaan läheisen puolesta, tuntuu, että täytyy jaksaa. Mietin jo siellä keskustelussa, että mistä se johtuu. Tulin siihen tulokseen ainakin itseni kohdalla, että se tulee eniten siitä, kun ajattelee silloin kriittisessä vaiheessa, että haluaa tehdä kaikkensa, kun ei tiedä onko hän enää kauan vierelläni ja toinen saa rauhassa keskittyä hoitoihin, paranemiseen ym.. Se avunpyytäminen ja uupumuksen myöntäminen on vaikeaa eikä sitä oikein huomaakaan. Ehkä jos joku tarjoaisi apua suoraan niin silloin sitä olisi helpompi ottaa vastaan ja levähtää. Ja myös keskusteluapu on tarpeen, että saisi purkaa omia tuntemuksiaan.

ValkovuokkoJoskus kauneinta puhetta on toisen kuunteleminen aivan hiljaa.

Toki osa keskusteluiltaan osallistuneista läheisistä olikin ennakoinut omaa väsymistään ja pyytänyt apua arjen asioihin mikä on mielestäni hieno juttu. Toinen asia minkä huomasin myös muissa sairastuneiden läheisissä, joista olen aiemminkin kirjoittanut, on elämän arvojen muutos. Ne elämän aarteet ja tärkeät asiat ovat ihan jossakin muualla kuin materiassa ja rahassa. Ne elämän tärkeät asiat muuttavat muotoaan isoista haaveista ja asiakokonaisuuksista yksittäisiin asioihin kuten hetkeen, jolloin läheinen on vielä vierellä, kivuttomaan hetkeen, tai ajatusten pois saamiseen sairaudesta, lähellä olemiseen ym. Ne kaikki asiat haluaa taltioida sydämeen ja vaalia niitä. Eräs syöpään sairastuneen läheinen sanoi kauniisti, että se elämän aarre on juuri tämä päivä, kun aamulla herää ja se sairastunut puoliso on vielä vierellä, kun huomisesta ei tiedä. Eteenpäin ei kannata eikä uskalla ajatella. Tässä ja nyt on hyvä olla.Hetki kuva

Tuo keskusteluilta oli kovin antoisa itselleni ainakin, koska se toi myös uusia näkökulmia jaksamiseen.

Juuri tätä kirjoittaessani sain siskoltani viestin, että hän oli eilen saanut tietää, että hänen tuttavallaan syöpä ja tänään toisella tuttavalla. Eli taas kahdessa perheessä on suuri suru ja hätä. Tulin hyvin surulliseksi heidän puolestaan, vaikka en tunnekaan heitä ja toivon sydämestäni heille parempaa huomista. Toivottavasti heillä olisi uskoa ja toivoa eteenpäin.

”Kärsimys antaa kyvyn nähdä lähelle. Pienet arkipäiväiset asiat muuttuvat suuriksi. Merkitys löytyy vähäisestä, tarkoitus tavallisesta”. – Tommy Hellsten

Kävimme useita keskusteluja puolisoni kanssa tuosta illasta ja mietimmekin miten sairaus muuttaa ihmisiä. Puolisoni sanoikin, että häntä huvittaa ja jopa ihmetyttää miten erilailla hän useista asioista ja elämäntyylistä ajatteli ennen sairatumista. Ja, että sairaus avasi silmiä monella lailla ja hän näkeekin nyt monet ihmiset hyvin erilailla kuin ennen sairastumista. Vaikeina hetkinä ne jyvät erottuu akanoista. Monellehan käykin, että jopa ystäväpiiri muuttuu sairauden myötä.

”Jos et tiedä miten käyttäytyä sateessa istuvan kerjäläisen kohdalla, mene tunniksi istumaan hänen viereensä niin tiedät.” – Tommy Hellsten

KettuJa entisenä metsästäjänäkin hän arvostaa elämää niin, että ei halua riistää sitä myöskään eläimiltä. Jokaisella eläimelläkin on itseisarvo ja elämä on yhtä tärkeä ja arvokas eläimelle itselleen, kuin meille ihmisillekin oma elämämme. Kaksi kertaa vaikean sairauden sairastamana hän sanoikin, että näkee elämän arvokkuuden ja ihanuuden erilailla.

Elämä on kaikin puolin ihanaa kaikkine pienine arkisine asioineen. Kävin juuri lenkillä auringonpaisteessa ja linnut lauloivat kauniisti. Kävin noutamassa kummi- pojan pääsykokeista, jonka lakkiaisia saan mennä juhlimaan reilun viikon päästä. Ja ehdin jututtaa myös mukavaa naapuriani.Järvi penkki

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.