Perkele!

Näitä tärkeitä elämän perusasioita tulee harvemmin käsiteltyä blogeissa. Nyt on kuitenkin niiden aika. Tänään kirjoittelen niistä hiukan, koska aikani kuluu hitaasti, kun odottelen tärkeää puhelua. Olen odotellut jo puoli päivää, enkä voi soittaa vastaan paikkaan, josta puhelua odotan. Näissä tilanteissa nuo tietyt sanat tuntuvat pyörivän lähes kielenpäällä aivan hakematta.

Vaimoni lähti aamulla työkeikalle Mikkeliin ja minä jäin kotiin hoitamaan asioita, mutta tuo asioiden hoitaminen edellyttää odottamani puhelun saapumista. Veljeni on hoitamassa äitiäni ja äidille oli tullut eilen kutsukirje suoraan neurokirurgian poliklinikalle, jossa liian aivopaineen tasaaminen aloitetaan. Eli asiat ovat sillä suunnalla mallillaan, kerron niistä asioista aikanaan lisää. Vesirokkoon sairastunut tyttäreni poika on ilostuttanut isoisänsä päivää soittelemalla välillä mukavia puheluita ja toivottavasti soittelee edelleen sairauslomaviikollaan.

Tämän postauksen pontimena on kuitenkin toinen lähes saman ikäinen seitsemänvuotias vesseli. Vaimoni sisaren poika oli viikonloppuna jalkapalloturnauksessa täällä kotikaupungissamme. Koko heidän perheensä oli samalla vierailulla luonamme ja kun he olivat lähdössä kotimatkalle minä tapani mukaan touhotin eteisessä jotakin ja jotain tippui. Aivan vaistomaisesti suustani lipsahti ”perkele”. Tuo V silmät (2)hyvin kasvatettu kiltti poika katsoi minua pistävästi ruskeilla silmillään ja lausui: ”Sinä kirosit.” Pyysin häneltä anteeksi lipsahdustani, mutta kerroin hänelle samalla, että minulta lipsahtaa usein kirosanoja. Kerroin vielä, että runsaasti kiroilevat ihmiset ovat tutkitusti rehellisempiä, kuin sellaiset, jotka eivät kiroile. Pojan melkein kymmenen vuotta vanhempi sisko sanoi minulle nauraen, että: ”Ei kai.”E silmät

Koska tuo keskustelu palasi mieleeni jostain syystä nyt ajattelin tarkistaa joutessani kyseisestä tutkimuksesta olinko muistanut oikein. Kyllä olin muistanut, lisäksi paljon muitakin positiivisia juttuja kiroilusta oli paljastunut. En viitsi kirjoittaa kaikkia itse, vaan lainaan tämän artikkelin oheen valmiita tekstejä tutkimusten referoinneista.

___________________________________________________________

”5 tieteellisesti todistettua syytä miksi kiroilu on terveellistä

Voiko ärräpäiden viljely oikeasti tehdä hyvää elimistölle? Meille opetetaan pienestä pitäen, että kiroilu on rumaa, epäviehättävää ja epäkohteliasta. Ja jos suusta pääsee sammakkoja, on edessä leipäläven peseminen saippualla.
Viimeisimmät tutkimukset kuitenkin todistavat, että kiroilu vaarallisissa tai stressaavissa tai muuten vaan säännöllisesti voi edistää terveyttä monella tapaa. Seuraavat 5 syytä antavat sinulle luvan kiroilla useammin.

1) Kiroilu lievittää kipua ja stressiä
Lopeta kalliiden kipulääkkeiden napsiminen ja aloita kiroilu sen sijaan. Keelen yliopiston taannoisessa tutkimuksessa havaittiin, että kiroilu voi lyhyellä aikavälillä vähentää stressiä ja kipua.
Asiaa tutkittiin seisottamalla testihenkilöitä kylmässä vedessä. Jatkuvasti kiroilevat testattavat kestivät kylmyyttä paremmin kuin neutraaleja sanoja käyttäneet. Efekti muistuttaa pitkälti ihmisen “taistele tai pakene”-ominaisuutta, jonka avulla kipua voi kestää paremmin vuodattamalla tunteitaan.
Henkilöt, jotka kiroilivat muutaman kerran päivässä, saavuttivat parhaat tulokset. Jos kiroilumäärät kuitenkin vielä kasvoivat tästä, hyödyt eivät enää kasvaneet samassa suhteessa.

2) Kiroilu saa sinut ilmaisemaan tunteitasi paremmin
Joillekin meistä omien tarkoitusperien esilletuominen suullisesti voi olla vaikeaa, jopa mahdotonta. Kiroilusta voi kuitenkin löytyä ratkaisu tähänkin ongelmaan. Brittiläisen Psykologisen Yhdistyksen tutkimus todistaa, että kiroilulla on läheinen suhde tunteisiin.
Tutkimuksessa testihenkilöt kykenivät tuottamaan sujuvammin erilaisia kirosanoja ja ilmaisuja minuutissa, jos heidän tunteensa olivat pinnassa. Tämä voi selittää sen, miksi sinkkunaiset usein pitävät Bridget Jonesia hengenheimolaisenaan – olihan kiroilu iso osa hänen charmiaan.

3) Kiroilu tekee sinut älykkäämmäksi
Tai ainakin saa sinut käyttämään laajempaa sanastoa. Voimme heittää hyvästit väitteelle, että kiroilijat ovat laiskoja tai vähemmän viisaita. Languages Sciences Journalin taannoinen tutkimus havaitsi, että kiroilijoilla on parempi itseluottamus ja he tuntevat enemmän sanastoa.
Testattavia pyydettiin ensin lausumaan minuutissa niin monta kirosanaa kuin he keksivät. Seuraavaksi pyydettiin toistamaan sama tehtävä, mutta eläinten nimillä. Ja kuten arvata saattaa, ne jotka tiesivät enemmän kirosanoja, tiesivät myös enemmän eläimiä.

4) Kiroilu rakentaa sosiaalisia suhteita
Päinvastoin kuin usein oletetaan, kiroilu ei ehkäise sosiaalisten suhteiden syntymistä. Sen sijaan sen avulla voi löytää uusia ystäviä.
East Anglian yliopiston tutkimuksessa todettiin, että kiroilu voi vahvistaa ryhmien solidaarisuutta esimerkiksi työpaikoilla. Tätä vaikutusta ei ole kuitenkaan kiroilulla, jota käytetään työkavereiden kiusaamisessa. ”Kiroilulla on selviä psykologisia vaikutuksia, mutta emme voi unohtaa myöskään sen sosiaalisia vaikutuksia”, kertoo Monika Bednarek, Sydneyn yliopiston vanhempi luennoitsija.
“Kiroilun avulla voi luoda parisuhteita, ystävyyssuhteita ja intiimiyttä muiden kanssa, sillä se yhdistää ihmisiä.”

5) Kiroilu saa meidät tuntemaan itsemme voimakkaammiksi
Joskus meillä kaikilla on huonoja päiviä. Töissä on saattanut mennä huonosti tai joku kavereistamme saattaa saada veremme kiehumaan. Näissä tilanteissa muutama v*** tai s****** voi parantaa olotilaa kummasti.
Psykiatri Neil Burtonin mukaan kiroilulla voi saavuttaa kontrollin tunteen heikoissa hetkissä. ”Kiroilulla todistamme olevamme valmiita reagoimaan ja taistelemaan, emmekä vain passiivisia uhreja”, Burton sanoo.
”Kiroilu voi vahvistaa itseluottamusta ja -tuntoa sekä herättää sysäyksen tehdä tilanteen korjaavia toimenpiteitä.”

_____________________________________________________________

Toisen lainaamani artikkelin ykköskohtaa: 1. Kiroilu lievittää kipua ja stressiä. Siteeraan muutaman lauseen koskien kylmää, koska muistoissani on valaiseva esimerkki kyseisestä tapahtumasta, jota olin itse todistamassa. Aikaa tuosta tapahtumasta on kulunut lähes neljäkymmentä vuotta, mutta muistan sen kuin eilisen päivän. ”Asiaa tutkittiin seisottamalla testihenkilöitä kylmässä vedessä, jatkuvasti kiroilevat testattavat kestivät kylmyyttä paremmin kuin neutraaleja sanoja käyttäneet.”

____________________________________________________________

” Kiroilu on älykkyyden merkki
Uuden tutkimuksen mukaan paljon kiroilevilla ihmisillä on laaja sanavarasto ja suurempi älykkyys kuin ihmisillä, jotka eivät kiroile.

Oletko kuin kapteeni Haddock, jonka suusta lentelee kirosana toisensa jälkeen? Jos olet, niin voit hykerrellä itseesi tyytyväisenä.
Uuden yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan nimittäin värikäs kirosana-arsenaali viittaa siihen, että henkilö on älykäs ja hänellä on hyvä kielitaju ja hyvin kehittynyt sanavarasto. Hän on toisin sanoen kaikkea muuta kuin mitä äitisi luultavasti väitti kiroilevan ihmisen edustavan.
Älykkyys näkyy kiroiluna
Tutkimuksessa psykologit Kristin L. Jay, Marist Collegessta ja Timothy B. Jay Massachusetts College of Liberal Artsista perehtyivät 60 koehenkilöön, joilla oli erilaiset taustat. Heidän päätelmänsä oli selvä:
Henkilöillä, joka käyttävät puheessaan runsaasti kirosanoja, on normaalia parempi sanavarasto, ja älykkyys ja sanavarasto taas liittyvät yhteen.
Poikkeuksen muodostavat kuitenkin seksuaalisesti toisia ihmisiä – erityisesti naisia – halventava kielenkäyttö. Tutkijoiden mukaan se ei viitannut älykkyyteen vaan pikemminkin älykkyyden vastakohtaan.

Kiroilu

Värikäs kieli vaatii kielitajua
Paljon kiroilevilla koehenkilöillä oli todistettavasti kehittynyt kieli. Sen lisäksi he olivat myös normaalia taitavampia sopeuttamaan kielenkäyttönsä keskustelukumppanin mukaan, ja muutenkin he osasivat käyttää taitavasti kieltä viestinnässään.
Toisin sanoin: mitä enemmän kiroilet, sitä paremmin osaat puhua kaikkien ihmisen kanssa.
Seuraavan kerran, kun joku pyytää sinua käyttämään kauniimpaa kieltä, voit vain kohauttaa olkapäitäsi ja nauttia ylivoimaisesta älykkyydestäsi.”

_________________________________________________________________

Johdantoa sen verran, että yritin aikoinaan päästä varusmiespalvelukseen ”siviilikarkurina”, eli vapaaehtoisena. Hakemukseni hylättiin, koska ikäluokat olivat seitsemänkymmentäluvun loppupuolella niin suuria, että vapaaehtoisia ei sopinut palvelemaan. Ajattelin silloin, että saatte kutsua itse ennen kuin seuraavan kerran tarjoudun. Sen sijaan tarjouduin paikalliseen metsäfirmaan metsuriksi ja sinne kelpasin, koska minulla oli jo entistä työkokemusta kyseisestä ammatista. Aloitin aikoinaan kuusitoista vuotiaana metsurin työt erikoisluvalla, joka minulle myönnettiin ehdolla, että isäni valvoo minua ja että olen hänen vastuullaan tekemässä vaarallisia töitä.

Tuohon asepalvelustani edeltäneeseen parin vuoden metsurina olo jaksoon liittyy tämä kertomani tapaus. Siihen aikaan miehet tekivät kaato-, karsinta-, katkonta- ja kasaustyöt. Koneet olivat pelkästään puiden ajoa varten. Yksin ei metsään saanut töihin mennä. Tekopalstat olivat vierekkäin ja jokaisen velvollisuus oli seurata palstanaapurinsa tilannetta, ettei kukaan jäänyt loukkaannuttuaan virumaan ilman, että apua olisi hälytetty. Viereisellä palstalla työskenteli minua yli kolmekymmentä vuotta vanhempi kokenut metsuri.

Eräänä pakkaspäivänä, kun sammutin sahani ja olin aloittamassa välillä kasaushommat ihmettelin, kun palstanaapurini suunnasta ei kuulunut sahausta, eikä myöskään puiden kasaamisesta syntyvää kolinaa. Kauan en ihmetellyt vaan lähdin kahlaamaan lähes metrisessä hangessa naapurini luo oma saha olallani, että saisin pelastettua kaverini, jos tämä olisi jäänyt vaikka jalastaan kiinni kaatamansa puun alle. Pakkasta oli reilusti yli kaksikymmentä astetta, eikä siinä pakkasessa kauan tarkene paikallaan, kun paidat ovat läpimärkiä hiestä raskaan työn vuoksi.

Kun pääsin näköyhteyden päähän työtoveristani saatoin havaita, että kysymys ei ollut vakavammasta asiasta, vaan kaverini rassasi lumihangessa istuen moottorisahaansa avokäsin naama punaisena. Ajattelin, että varmaankin teräketju oli vain pudonnut päältä hänen sahassaan, tämä olisi nopea korjattava. Päätin kuitenkin käydä perillä asti kysymässä mikä oli ongelmana. Kun pääsin lähemmäs huomasin, että kaverillani olivat sormet punaisina ja osa jo valkeinakin. Päättelin sahan rassauksen kestäneen jo hyvän tovin.

Kun esitin varovasti kysymyksen mikä mahtoi olla vialla. Sain häneltä vastaukseksi hyvin tyhjentävän kaksi lausetta sisältävän vastauksen, joka sisälsi informaatiota paljon. En ollut vielä tuolloin opiskellut korkeakoulussa viestintää tai itsensä ilmaisua voice tonesta tai body languagesta puhumattakaan. Semantiikka oli minulle tuolloin vielä hepreaa. Nyt tämänhetkisen elämänkokemukseni ja opiskeluideni perusteella olen edelleen sitä mieltä, että juuri näin hänen piti minulle vastata. Hän nimittäin vastasi minulle täsmälleen näin: ”Voi tulinen vittu ja tulenpalava perse.”

Tajusin tuosta nasevasta vastauksesta, että kysymys oli suuremmasta viasta, kuin ketjujen putoaminen, sekä sen että kiroilu auttaa kestämään kylmää. Tuo metafora, jonka hän eteeni avasi lämmitti minuakin ja kun sitä oikein mietin tuo silmieni edessä näkemäni kuva suorastaan kuumotti tuolloin alle kaksikymppistä poikaa. Ajattelin olevan suurinta viisautta tässä tilanteessa, että en kysele enempää.

Sen sijaan kaadoin omalla sahallani vieressä sattumoisin jököttäneen kaksilatvaisen männyn, josta lumi oli taittanut toisen latvan niin, että se roikkui latvasta alaspäin pihkaa tihkuvana korona. Pätkin tuon kuivuneen pihkaisen latvan ja hetken kuluttua roihusi suuri tuli kaverini edessä. Siinä tarkenisi tehdä sahaan pidempäänkin kestävän korjauksen näppien paleltumatta. Ja paitakin ehtisi kuivahtaa.

Kun kävelin takaisin omalle palstalleni jatkamaan töitäni poskiani kuumotti edelleen. Liekö syynä ollut äskeinen nuotion loimotus vai ystäväni tunteiden vuodatus.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.