Miten syöpä muuttaa ihmistä?

Syöpä muuttaa ihmisen arvomaailmaa, luonnetta ja suhtautumista. Syöpä järkyttää kehon lisäksi mieltä. Siinä vastaus lyhykäisyydessään otsikon esittämään kysymykseen, avaan kuitenkin vastaustani hiukan seuraavissa kappaleissa.

Omasta puolestani voin kertoa muutoksesta kohta neljän vuoden ajalta, sekä lisäksi kahden vuoden ajalta on kertynyt kokemusta blogimme toimittamisesta. Satojen kommenttien lukeminen ja satoihin kysymyksiin vastaaminen on antanut perspektiiviä syöpään sairastuneiden ja heidän läheistensä mielenmaisemasta.

Suurin osa kommentti- ja kysymysketjuista jää luonnollisesti meidän blogitoimittajien ja kysyjien väliseksi. Emme petä koskaan sairastuneiden ja heidän läheistensä luottamusta. Blogimme kommenttikenttään pääsevät vain ne kysymykset ja kommentit, jotka kommentoijat lähettävät yleiseen kommenttikenttään. Jokainen kommentti käsitellään luottamuksellisesti, ennen kuin julkaistaan. Kyse on erittäin henkilökohtaisista raskaista asioista.

Kirjoitankin pelkästään omasta empiirisestä kokemuksestani, mutta en voi väittää, etteikö ajatuksiini ja mielipiteisiini taustalla vaikuttaisi myös se kokemus, että olen saanut elää muiden syövän vaikutuspiirissä kamppailevien ja kamppailleiden kanssa…- niin joidenkin kohdalla on kirjoitettava jo imperfektissä, koska heidän kamppailunsa on jo jäänyt menneeseen aikaan.

Läheisiksi tulleiden ihmisten kamppailut ja kohtalot ovat jättäneet pysyvät jäljet  minuun ja kasvattaneet ja jalostaneet myös minun luonnettani. Voin rehellisesti sanoa, että neljä viimeisintä elinvuottani ovat kasvattaneet ja muuttaneet minua enemmän, kuin aiemmin elämäni yli viisikymmentä vuotta.

Jokainen, joka on ajanut moottoripyörällä tai vaikkapa autolla todella kovaa joskus, tietää sen, että mitä kovempaa mennään sitä kapeammaksi näkökenttä muuttuu. Kahdensadanviidenkympin nopeudessa näkee enää ajoradan, ei ollenkaan selkeästi sivuilleen. Pelkkää vilinää.Moottoripyörän kypärä

Edellä kerrottu pätee myös muuhun elämään. Minunkin elämäni oli ennen suorittamista ja vauhtia oli liikaa. Juoksin rahan perässä päivästä toiseen ja usein yötkin. Vauhtisokeus aiheutti sen, että elämä vilisi ohi vasemmalla ja oikealla. Suorittamisen sumussa ei näe horisonttia ja siellä vaanivia odottamattomia vaaroja, ne pääsevät yllättämään. Syöpä yllätti minut.

Syöpä oli se, joka pakotti minut pysähtymään ja miettimään asennettani elämään. Jouduimme vaimoni kanssa keskittämään kaiken energiamme pahanlaatuisen sairauden kanssa taisteluun. Tuskia ja kyyneleitä oli, epätoivoakin ja järkytystä, toivoa eivät lääkärit antaneet.

Tänään lähes neljä vuotta sairastumisen jälkeen olen aivan toinen mies. En juokse rahan perässä, vaan nautin jokaisesta päivästä enemmän, kuin koskaan. Olemme vaimoni kanssa todella aidosti onnellisia. Olemme ymmärtäneet elämän ihanuuden. Olemme jättäneet rahan perässä juoksemisen ja omistamisen taakan niille, jotka haluavat stressata. Asumme vuokralla ihanassa kaupunkikodissamme ilman stressiä. Mitä enemmän omaisuutta haalii sitä enemmän tulee paineita siitä, että omaisuuden arvo laskee. Kuten aloituskappaleessa mainitsin. Syöpä muuttaa ihmisen arvomaailmaa, luonnetta ja suhtautumista.

Nyt, kun kerron, että teemme koko ajan suunnitelmia tulevaisuuteen useiden kymmenien vuosien päähän ulottuen, lisään seuraavaan kappaleeseen kontrastiksi tilastofaktaa Keuhkosyövästä, sekä ei pienisoluisesta, että pienisoluisesta keuhkosyövästä.

Vuosittain Suomessa sairastuu keuhkosyöpään n.2500 henkilöä. Valtaosa ei pienisoluiseen. Vain n. 20% keuhkosyövistä on pienisoluista tyyppiä. Eli n. 2000 henkilöä sairastuu ei pienisoluiseen ja n. 500 henkilöä sairastuu pienisoluiseen keuhkosyöpään. Viiden vuoden kuluttua diagnoosista  2000:sta ei pienisoluiseen keuhkosyöpään sairastuneesta on elossa 10-15% eli 200-300 henkilöä. Kun taas 500:sta pienisoluiseen keuhkosyöpään sairastuneista on viiden vuoden kuluttua elossa alle 2% eli alle kymmenen henkilöä.

Asenteestani kertokoon jotain se, että en hetkeäkään epäile, ettenkö noin vuoden kuluttua olisi yksi niistä vajaasta kymmenestä elossa olevasta syöpäpotilaasta, jotka sairastuimme pienisoluiseen keuhkosyöpään vuoden 2013 kevättalvella, silloin meitä oli viisisataa kohtalotoveria.

Toisaalta, kun näkee kirkkaasti horisonttiin ja osaa odottaa, odottamattomia asioita ei tapahdu, asiat jotka tapahtuvat eivät tule odottamatta.

Tie horisontti

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.