Mielenrauha järkkyy

Tein uudenvuoden lupauksen henkiselle puolelle, eli mielenrauhaa tulevalle vuodelle. Ajattelen itseänikin siinä määrin kuin se on mahdollista ja olen armollisempi itselleni. Olen huomannut sen tekevän hyvää. Rytmihäiriöitä on ollut vähemmän ja voimakas migreeni vain yhden kerran tällä kuulla.

Tähän asti se on mennyt mielestäni hyvin, eli joka päivä otan aikaa rauhoittavalle mietiskelylle ja rentoutumiselle.

Mutta tällä hetkellä syövän pelko vie ” jalat alta ja mielenrauhan kauas unholaan”. Tuo artikkelikuva kertoo hyvin tuntemuksiani, kun suurennuslasin alla lukee ”CANCER”. Joskus tuntuukin, että sanat : cancer ja syöpä pomppaavat kuin suurennuslasin alta tekstistä silmään.

PolkuJokaisen syöpäläisen läheinen tietää, että mielenrauha järkkyy välittömästi jos tulee erikoisia oireita syövän sairastaneelle, vaikkakin ne johtuisivat muusta. Ja meitä syöpäläisten läheisiä, jotka kulkevat samanlaista polkua kanssani on paljon. Mieleni on mennyt jo välillä paniikin puolelle parin päivän ajan, mutta puolisoni ei ole vielä huolestunut, mutta kuulostelee oireita. Eli rinnan alue on ollut pari päivää todella kipeä niin, että käsiäkin on vaikea liikutella. Syy on toivottavasti se, että hän oli nostellut auton takakontista painavia traktorin polttoainepönttöjä, jolloin tullut siinä touhutessa revähdys.

Puolisoni, joka on itse asianomainen eli syöpäläinen ottaa yleensä asiat rauhallisemmin, mutta itse kyllä olen hänen sairastumisensa jälkeen ollut hyvin herkkä pienillekin oireille tietäen, että kyseinen syöpätyyppi uusiutuu helposti. Syövän toteamisestahan tulee tämän vuoden maaliskuussa 4-vuotta mikä on aivan ihana juttu, koska ennuste oli ettei parantavaa hoitoa ole.

Kädet ristissä täytyy toivoa, että vaiva paranee muutaman päivän sisällä.

kiven pyörittäjäSyövän sairastaneellekin stressittömyys ja riittävä lepo olisi välttämätön. Tätä sääntöä puolisoni onkin noudattanut hyvin sairastumisensa jälkeen, mutta tämän hetkinen elämäntilanne tekee sen välillä vaikeaksi ja jopa mahdottomaksi.

Rankkojen solumyrkky hoitojen seurauksena puolisolleni tuli raju neuropatia, eli kovat ja jatkuvat hermokivut jalkoihin. Syöpähoidoista olemme kiitollisia ja toki ymmärrämme, että voimakkaat solumyrkyt tappavat myös terveitä, välttämättömiä hermosoluja lopullisesti, eikä koviin hermokipuihin särkylääkkeillä ole minkäänlaista vaikutusta.

Päivällä puhuimme kivuista ja suurina Eino Leinon runouden ystävinä Elegia-runo nousi mieleemme. Yhden värssyn pituinen suora lainaus Elegiasta tähän väliin:

Häipyvät taakse tahtoni ylpeät päivät.
Henkeni hurmat ammoin jo jälkehen jäivät.
Notkosta nousin. Taasko on painua tieni?
Toivoni ainoo: tuskaton tuokio pieni.”

Mummo kiikussaYksi haaste on myös, kun puolisoni vanhemmat ovat iäkkäitä ja heillä on iän mukana tuomia sairauksia, minkä vuoksi he tarvitsevat paljon apua ja toki haluamme auttaakin heitä. Sillä tavalla turvaamme, että he voivat asua kotonaan tutussa ympäristössä.

Mutta täällä maalla mieheni mummolassa on omat haasteensa asuessa varsinkin talvella, kun on sairauden tuomia vaivoja. Silloin, kun pääsemme muutamaksi päiväksi omaan kotiimme kaupunkiin niin se on kyllä nykyään juhlaa ja ne muutamat päivät meneekin puolisollani lepäämiseen, nukkumiseen ja voimien keräämiseen ennen lähtöämme taas maalle. Minä vastaavasti nautin ulkoilusta vaihteeksi kaupunki miljöössä.

Viime kerralla, kun menimme kotiimme puolisoni sanoi, että nyt en poistu kotoani muutamaan päivään minnekään, en edes ulos. Oma kotimmehan sijaitsee muutaman sadan kilometrin päässä, joten meillä ei ole mahdollisuutta tällä hetkellä olla paljoakaan ihanassa kodissamme. Ja, kyllähän se on myönnettävä, että molemmilla on välillä melkoinen koti- ikävä omaan kotiin.

Toivotaan, että seuraavassa postauksessa voimme kertoa iloisia uutisia eli rinnan alueen kivun poistuneen.

Muistetaan pitää huolta itsestämme ja läheisitämme. Yritetään mekin, joiden perheissä syöpä on tullut arkeemme, nauttia tästä hetkestä ja toivotaan tällä hetkellä sairauden kanssa eläville parempaa huomista.Hope

 

 

2 kommenttia artikkeliin ”Mielenrauha järkkyy

  1. Mielenrauha tosiaan häviää läheiseltä ja huolissaan ollessaan saa vielä helposti aikaiseksi mielipahaakin, kyselemällä ja kyseenalaistamalla. Pitäisi ymmärtää, että sairaala, tutkimukset ja hoidot ovat aina epämiellyttävää syöpäläiselle ja vievät heiltä oman elämän määräämisen ja aikataulut. Kuitenkin toivoisi samalla ymmärrystä myös läheisen hädälle ja heidän elämän pohjan vellonnalle. Kipuja on molemmilla, lääkitys on vaan erilainen. Toivottavasti lääkkeet ei häivytä kaikkia muuttuvia tuntemuksia, että pystyy ja ennättää reagoimaan ajoissa muutoksiin, niin fyysisiin kuin henkisiinkin. Syöpää sairastaa myös läheiset ja kaikki vaikuttaa kaikkeen.

    Nautitaan talven lumisista maisemista, ulkoilusta ja läheisistämme. Kaikki voimat teidän suuntaan toivoen Taxarinna

    1. Kiitos asiantuntevasta kommentistasi Taxarinna. Sinä ymmärrät täydellisesti, mistä on kysymys. Läheisille, jotka välittävät syöpäläisestä tilanne on aina todella ahdistava. Läheiset käyvät läpi samat tuskat ja tunnetilat, kuin potilaatkin. Olen seurannut kohta neljä vuotta vaimoni kärsimystä voimattomana ja kyvyttömänä auttamaan häntä hänen epätoivossaan, vaikka kaikkeni yritänkin. Vastasin sinulle vaimoni puolesta, koska tiedän niin kuin sinäkin, että huoli on yhteinen. Kaikkea hyvää sinulle. T:syöpäpotilas.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.