Uudenvuoden lupauksia

Tänään jatkoin smoothiessa samalla flunssan karkoitus linjalla, kuin eilisessäkin smoothie postauksessa, ettei flunssa pääsisi iskemään meihin.

Olen myös miettinyt tällä viikolla mitä hyvää lupaan itselleni tulevalle vuodelle.

Valitsin tänään smoothien väriksi aurinkoisen, kun aurinkokin tänään näyttäytyi.

Porkkanalaatikoiden tekourakasta oli jäänyt luomu porkkanoita sekä joululta jouluomenoita.

Smoothieen tuli kuten eilenkin tuoreesta inkivääristä ja kurkumasta palat sekä valkosipulia.

Smoothien pohjanesteeksi laitoin tälläkin kertaa pakuriteetä niin kuin yleensäkin.

Halusin smoothiesta paksumpaa koostumukseltaan, joten nestettä tuli 0,5 l, 2 isohkoa porkkanaa, 1 iso omena, ½ avocado ( iso  avocado ),  1 rkl ekstra-neitsytoliiviöljyä ja 1 rkl kuorittuja auringonkukansiemeniä. Lisäksi tuli siis edellä mainitut kurkumaa, inkivääriä, vajaa ½  kokonaisesta valkosipulista sekä ripaus mustapippuria.

Smoothien maku oli lempeä ja mieto. Ei raikas niin kuin marjaisassa smoothiessa.meidannokia-win_20161231_171727

Näin on tämä vuosi lopuillaan ja uusi vuosi vaihtumassa.

En tee yleensä uudenvuoden lupauksia esim. ulkonäkööni- tai ruokailuun liittyviä, eli en meinaa aloittaa laihdutuskuuria, vaikka muutaman kilon pudotus ei olisi pahitteeksi. En aloita karkkilakkoa, koska silloin, jos tulee mahdoton karkkinälkä niin syön hyvällä omalla tunnolla. En lisää liikuntaa, koska nautin päivittäin liikunnasta ulkona raittiissa ilmassa. En myöskään lupaa, etten menetä malttiani, koska niin kuitenkin tapahtuu ennemmin tai myöhemmin ja painokelvotonta piip piip.. tekstiä karkaa suusta. Kielenpesu olisi silloin saippualla tarpeen niin kuin lapsuudessamme peloteltiin, kun kiroilimme, että jos kiroilee voi joutua kielen pesulle.

Mutta meinaan olla armollisempi itselleni henkisellä puolella, koska huomaan laiminlyöneeni itseäni välillä.kivet-paallekkain

* Opettelen sanomaan ” EI” ilman huonoa omaatuntoa, enkä muuttele niin usein aikataulujani toisten aikataulujen ja pyyntöjen mukaan. Rakastan kyllä lähimmäistäni niin kuin itseäni ja kohtelen häntä niin kuin toivoisin itseäni kohdeltavan sekä ojennan auttavan käteni, mutta en aja itseäni yliväsymys tilaan. Olen ollut viime aikoina välillä niin stressaantunut ja väsynyt, että olen kärsinyt rintakivuista ja rytmihäiriöistä sekä voimakkaat migreenit ovat palanneet jopa muutamaksi päiväksi.

* Otan viikossa yhden lepopäivän itselleni, jolloin teen vain asioita, jotka tuovat minulle mielihyvää.

* Olen läsnä tilanteessa. Tämä meinaa välillä unohtua, vaikka puolison sairastuttua opettelin elämään hetkessä, koska sairausdiagnoosin mukaan huomisesta ei tiennyt.

* Olen sen verran itsekäs, että vähennän yhteydenpitoa ns. energiasyöppöjen ihmisten kanssa. Yhdessäolossa vuorovaikutus on tärkeintä. Puolin ja toisin kuunnellaan toista, mutta jos yhteydenotot ja tapaamiset ovat aina yksipuolisia, eli toinen haluaa vain kertoa omat asiansa, elämän tilanteensa ja vaientaa toisen aloittaman puhumisen, päälle puhumalla omaa asiaa tai vähättelemällä niin se ei palvele ystävyyttä toivotulla tavalla.

* Muistan olla joka päivä kiitollinen puolisostani  ja hyvästä terveydestämme.

* En pelkästään haaveile, vaan pyrin elämään niin että kuljemme kohti yhteistä haavettamme määrätietoisesti.

* En stressaa jos koti ei ole aivan tip top kunnossa, koska tämä tuo minulle lisä stressiä huomattavasti. Vähempikin riittää. Ja korjaukseksi ennen kuin joku ajattelee, että kauheaa eikö se mies tee kotona mitään niin kyllä hän tekee ruokaa jopa enemmän kuin minä ja siivoaa, mutta minun mielestä kodin pitäisi olla niin siisti, ettei siellä näy asumisen jälkiä.

Näistä, kun pidän kiinni niin uskon, että mieleni on seesteisempi.

Olen kyllä huomannut, että sisäinen rauha on tärkein. Se on toki ollut koetuksella puolison sairastumisen jälkeen, kun sairauden uusiminen jännittää.

Toinen asia minkä olen oppinut on anteeksi antaminen. Toisten loukkaavia tekoja tai sanoja ei tarvitse hyväksyä eikä tekijästä pitää, mutta anteeksi antaminen tekijälle vapauttaa itsensä katkeruudelta. En halua elää elämääni katkeruudessa.

Yhteenvetona voin kuitenkin sanoa, että olen onnellinen ihminen, kun minulla on toinen puoliskoni vierellä jakamassa arkea onnellisista asioista aina taloudellisiin huoliin. Valitettavasti, kun sairaus kohtaa perhettä niin taloudellinen pohja romahtaa ja siitä tulee suuri huolenaihe arkeen. Tätä lausetta ei pidä ymmärtää väärin, raha ei ole missään nimessä tärkein asia, eikä avain onneen.

Näillä mietteillä odotan uutta vuotta ja lähdemme yökirkkoon hiljentymään sekä kiittämään kuluneesta vuodesta.

pelkat-kivet

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.