Syöpäsairaalan ovi painuu kiinni

Näin keväällä olemme yleensä kirjoittaneet tänne syöpäkuulumisiamme johtuen siitä, että kontrollit ovat olleet syksyisin ja keväisin.

Tälläkin kertaa kertoilen pari viikkoa sitten saamiamme kontrolliuutisia iloisin mielin monestakin syystä ja ehkä haikeinkin mielin, koska yksi ovi sulkeutuu kuten artikkelin teksti kertookin. Tämä luku matkastamme kääntää sivua seuraavaan lukuun ja syöpäsairaalan ovi on sulkeutunut ainakin syövän osalta. Ja toivottavasti emme tarvitsi syövän puitteissa avata syöpäsairaalan ovea.

Kävimme ihanien kontrolliuutisten jälkeen perinteiseksi muodostuneilla kahvilla tutuksi tulleessa kahvilassa.

Tämä blogimmekin sai alkunsa puolisoni sairastumisen jälkeen, jonka vuoksi blogissamme onkin syöpään liittyviä artikkeleita paljon.

Tällä kertaa kontrolli oli hiukan aiemmin, koska loppu syksystä oli kuvaus, jossa oli tarkoitus saada selville pitkään vaivanneet kovat vatsakivut ja samalla kuvata keuhkot, mutta keuhkojen alue oli jäänyt kuvaamatta, joten syöpälääkäri laittoi alkuvuoteen uuden kontrollin verikokeineen ja kuvineen.

Reiluun viikkoon mahtui alku vuonna kuvauksia, verikokeita, kirurgin- ja syöpälääkärin soitto. Viikko oli yhtä jännitystä.

Syöpälääkärin ja kirurgin soittojen jälkeen olemme olleet vähintään 10 cm maanpinnan yläpuolella. Koko maailmaa voisi halia onnesta.

Tämän n. 6- vuoden taipaleen aikana on usein tuntunut, että tuleeko tätä päivää ollenkaan. Monta kertaa on epätoivo iskenyt, tänäkin syksynä useaan otteeseen puolisoni vatsan vuoksi, mutta niin vain sekin päivä koitti mitä olemme odottaneet ja hip hurraa onnellisia osaamme olla. Niinhän sitä sanotaan ettei pidä jäädä maahan makaamaan.

Olemme puhuneet syöpäläisten kanssa ja suurin osa on sitä mieltä, että näissä vaikeissa tilanteissa oppii myös lähellä olevista ihmisistä hyvässä ja pahassa. Osa tulee läheisemmäksi ja osa jää kaiken jälkeen etäisemmäksi.

Syöpälääkäri, jolla puolisoni on käynyt monen monta kertaa soitti ja kertoi kaiken olevan oikein hyvin. 5,5- vuotta on suunnilleen siitä, kun hoidot loppuivat ja nyt kontrolli taival loppuu syöpäsairaalan puolella, jossa toki olisimme käyneet mielellään kontrolleissa, mutta ymmärrettävää, että kaikki loppuu aikanaan ja akuutissa vaiheessa olevia syöpäsairaita on paljon. Jatkossa kontrollit ovat terveyskeskuksessa kerran vuodessa.

Lääkäri totesikin puhelimessa:  ” Kuten muistat syöpäsi oli ärhäkkä ja aggressiivinen. Jos se olisi uusiutunut, se olisi uusiutunut heti 1-2- vuoden päästä hoitojen päättymisestä. ”

Mahtavia uutisia, koska lähtötilanne oli muutaman kuukauden elinajan ennuste.

Yhteenvetona koko 6- vuoden taipaleesta meillä on oikein positiivisia muistoja syöpäsairaalasta varsinkin henkilökunnasta. Ihania ja ymmärtäväisiä ihmisiä.

Tietenkin aina on mahdollisuus, että jokin toinen syöpä tulee, mutta sitähän meidän kenenkään ei pitäisi ennakkoon alkaa jännittämään saatikka odottamaan.

Tämä sivu siis elämästämme kääntyi.

Hauskojakin muistoja meillä on kontrolleista minun vierellä kulkijan kustannuksella silloin, kun mielikuvitus lähtee laukkaamaan ja jopa keulimaan.

Kerran oli lääkäri kontrollikäynnillä, joka laski puolisolleni sytostaatit silloin kun hän sairastui.

Huomatessani, että hän kutsui puolisoni vastaanotolle sihahdin kauhuissani hänelle, että nyt ei hyvältä näytä ollenkaan tämä tilanne. Ehkä ei järkevin kommentti tuossa tilanteessa minulta asianomaiselle.

Olin varma, että syöpä on uusiutunut ja lääkäri laskeskelee siellä sytostaatteja. Itkeä tursasin käytävällä silmät punaisena saaden myötätuntoisia katseita ohikulkijoilta ja ajattelin, että nyt se on menoa tällä kertaa. Kohta puolisoni tuli kuitenkin leveästi hymyillen käytävää pitkin. Syöpäsairaalalla tuli itkettyä monet kerrat niin antaumuksella ilostakin, että harvoin muussa tilanteessa sitä itkeekään niin ryöpsähtäen.

Eräällä kertaa ajat olivat myöhässä reilusti 1.5 h tuntia ja minä laukkasin jännityksen takia vessassa ihan jatkuvasti. Puolisoani stressasi enemmän minun vessassa laukkaaminen kuin myöhässä oleva aika.

Kerran oli lääkäri, jonka vastaanotolla meni tavallista pidempään. No, minä taas tapani mukaan istuin käytävällä sormet korvissa itkien ja silmissäni vilisti kaikki mahdollinen. Ja taas naurettiin jälkeenpäin minun mielikuvitustani ja päätelmiä ennen kuin kuulen edes oikeita tuloksia.

Mutta ehkä tuo mahdoton jännittäminen johtui siitä, koska tiesimme ja meille oli kerrottu miten aggressiivinen ja helposti uusiutuvaa laatua tuo kyseinen syöpä on.

Toinen onnenkantamoinen saapui, kun kirurgi soitti kuvien tuloksia pernan koilaukseen liittyen.

Kuten olen aiemmin kirjoittanut puolisoni sairasti kovaa mahakipua puoli vuotta ja sitä hoidettiin määrittämättömänä haimatulehduksena. Eräs mukava ja humoristininen lääkäri totesikin, kuinka paljon helpompaa olisi diagnoosin tekeminen jos puolisoni käyttäisi alkoholia.

Tuohon puoleen vuoteen mahtui sairaalareissuja, amppari hälytyksiä, anafylaktinen sokki pari kertaa, kuvauksia ja verikokeita, pleuranesteen poistoa, leikkauksen peruuntuminen viime hetkellä, mahtava arsenaali Oxynorm- lääkkeitä vatsaan ( oli ainut lääke, joka auttoi kipuun ), n.- 20 kg jäi matkan varrelle sekä viimeinkin oikea diagnoosi eli pernassa vuoto ja perna valtimon iso pullistuma. Verenvuoto oli tulkittu alkujaan nesteeksi.

Toivottavasti nämä tyhjennetyt laatikot jää muistoihin eikä tarvitsisi tämän jälkeen enää syödä.

Syyn löydyttyä pernan periferinen valtimohaara koilattiin nivusen kautta. Lääkäreillä oli 4 tunnin urakka, mutta se onnistui hyvin ja avoleikkausta ei tarvinnut tehdä. Viimeisissä kuvissa näkyi, että koilaus näyttää hyvältä ja osa pernasta on infarktoitunut. Kirurgi kertoi, ettei siitä ole haittaa, kunhan osa pernasta toimii ja oli tyytyväinen ettei pernaa tarvinnut poistaa niin kuin välillä oli tarkoitus tehdä. Koska jos sattuisi niin surullinen juttu, että syöpä tulisi puolisolleni niin perna on tarpeellinen hoitojen aikana.

Eli tämäkin puolen vuoden taival näyttää päättyvän onnistuneesti ja hyvin. Ainoa mikä vielä pitää saada pois ovat kovien kipulääkkeiden vieroitusoireet. Kirurgi antoi onneksi oireisiin ” loiventavaa” kevyempää lääkettä, joilla puolisoni on pärjännyt aika hyvin.

Oikein positiivisella mielellä odotamme kevättä ja olemme jo saaneetkin ensi maistiasia viime päivinä aurinko energiasta.

Toivomme sinullekin oikein ihanaa kevättä ja kaikille vaikeassa tilanteessa oleville parempaa huomista ja tulevaisuutta.

Toivon myös, että mieheni tarina toisi vaikeassa tilanteessa oleville edes hippusen uskoa ja toivoa tilanteeseen.

Maailman syöpäpäivä 4.2

Tänään 4.2 vietämme Maailman syöpäpäivää.

” Maailman syöpäpäivää on vietetty vuodesta 2005, jolloin Kansainvälinen syöpäunioni UICC otti sen käyttöönsä oman ja lukuisten jäsenjärjestöjensä tiedotuksen välineeksi. ” ( teksti kopioitu Suomen YK- liiton sivuilta )

Tämän vuoden teemana on syövän varhaiseen havaitsemiseen kehitetyt menetelmät, kuten seulonnat. Tällä teemalla yritetään edistää tietoisuutta, kuinka tärkeää olisi syövän todentaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja siten pelastaa ihmishenkiä sekä vähentää raskaiden syöpähoitojen käyttöä.

Tällä hetkellähän on kunnissa maksutta rintasyövän sekä kohdunkaulan syövän seulontaa, mitkä ovat monen kohdalla auttaneet havaitsemaan syöpä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Yksi tärkeistä seulonnoista on suolistosyövälle ja mikä positiivisinta Suomessa käynnistetään suolistosyövän seulonta tänä vuonna aluksi vapaaehtoisissa kunnissa, mutta laajenee vähitellen valtakunnalliseksi. Kutsun saavat 60-66- vuotiaat naiset sekä miehet ja jatkossa seulonnan ollessa täydessä toiminnassa kutsun saavat kaikki 60- 74- vuotiaat. Hieno juttu.

Syöpäpäivänä mm. syöpäjärjestöt keskittyvät tuomaan tietoa syövästä ja myös korjaamaan vääriä oletuksia syövästä helpottaen syövän kanssa työtä tekevien toimintaa sekä auttamaan myös syöpään sairastuneita ja heidän läheisiään arjessa. Monen kohdalla se saapuu kuin ” salama kirkkaalta taivaalta” niin kuin moni muukin sairaus.

Kaikki nuo edellä mainitut ovat erittäin tärkeitä silloin, kun syöpä saapuu elämään ja perheeseen sekä sairaalasta tulee kuin toinen koti.

Juuri tämä päivä on hyvä syy tehdä terveyspäätös, jolla voit pienentää riskiäsi sairastua syöpään tai voit tehdä hyvän ja arvokkaan työn syöpätutkimuksen tukemiseksi. Voit olla apuna turvaamassa syöpätyötä niin että jatkossakin säilyy laadukas syöpätutkimus ja sairastuneet saavat apua sairauteensa.

Aamulla oli televisiossa juttua teemaan liittyen ja siellä oli positiivisia ja monelle uutta toivoa antavia uutisia uusien hoitojen suhteen moniin huono ennusteisiinkin syöpiin. Tuollaiset ovat aina hienoaja uutisia jos yhä useampi syöpään sairastunut jää eloon. Sekä voi elää syövän jälkeen normaalia elämää.

Viimeisten vuosikymmenien aikana syöpätutkimus ja syöpähoidot ovat kehittyneet paljon mikä tuo toivoa monelle syöpään sairastuneelle.

Valitettava totuushan on se, että joka vuosi sairastuu yli 30 000 henkilöä ja joka kolmas joutuu elämänsä aikana kuulemaan sairastuneensa syöpään. Valitettavasti myös uusien syöpätapausten määrä on jatkuvasti kasvusuunnassa.

Se, että syöpää esiintyy paljon ja usein sanotaan, että huomattavasti enemmän kuin ennen niin siihen toki vaikuttavat elintavat sekä eliniän pidentyminen, mutta syöpään sairastunutta ei voi osoitella sormella vaan syöpään sairastuu myös terveellistä elämää eläviä aikuisia, mutta myös valitettavan usein pienen pieniä lapsia. Kenellekään ei toivoisi syöpää ja aina se tuntuu pahalta kenen kohdalle se tuleekin olipa syy mikä tahansa, mutta lasten kohdalla se tuntuu vielä surullisemmalta.

Toivotaan, että jatkossakin yhä useampi saa elää diagnoosin jälkeen normaalia elämää vielä monen monta vuotta.

 

Vaaleankeltainen smoothiekulho

Lauantai- illan jälkiruoaksi tein terveellisen ja ” suussa sulavan” smoothiekulhon.

Jälkiruoat ovat mitä mainioimpia herkkunälkää poistamaan, mutta pyrin tekemään ne itse terveellisistä raaka-aineista.

Tässä smoothiekulhossa on hedelmiä, vaikka ne eivät ole enemmälti käytettynä suositeltavia puolisolleni 2 tyypin diabeteksen vuoksi ja nostavatkin jonkin verran verensokeria.

Smoothiekulhon aineosat olivat:

  • 3 dl kookosmaitoa, jääkaappi kylmää ( käytetään paksu kiinteämpi osa kookosmaidosta )
  • 2 rkl talkkunaa
  • 1½ tl sokerijuurikaskuitu hiutaleita
  • 1 tl rouhittuja pellavansiemeniä
  • 1 banaani
  • 5 dl jäisiä mangopaloja ( tarkista, että esim. blenderisi jaksaa jauhaa jäiset mangopalat eikä menne rikki. Meillä toinen blenderi jauhaa jäiset palat hirmu hyvin ja toinen sen verran huonosti, että vaarana rikki meneminen. )
  • loraus sitruunamehua
  • hieman vaniljasokeria
  • 1 tl kurkumajauhetta tai palanen tuoretta kurkumaa

Kaikki raaka-aineet blenderiin ja sekoitetaan niin kauan, että lopputulos on paksu ja kuohkea.

Sen jälkeen kulhoihin ja halutessa voi koristella oman maun ja mielikuvituksen mukaan. Varsinkin jälkiruoissa kaunis koristelu ja asettelu tuo herkkuhetkeen ja arkeen ” juhlavuutta”.

Laitoin päälle kiiviä, banaania, avocadoa, mustikoita, kookoshiutaleita sekä suurta herkkuani kuusenkerkkiä. Kuusenkerkät ovat maultaan ihanan pirteitä ja aromaattisia.

Sokerijuurikaskuitu hiutaleet ovat mitä mainioin raaka-aine tuomaan ruokiin, leivonnaisiin, jälkiruokiin, smoothieen ym. lisää kuitupitoisuutta ja vatsa kiittää lämpimästi. Sokerijuurikaskuitu hiutaleita ei pidä käyttää sellaisenaan ” kuiviltaan”, koska sitoo runsaasti nestettä vaan nesteeseen tai ruokaan sekoitettuna. Sekoitan yleensä veteen ja annan imeytyä n. 15 minuuttia.

Samoin pellavansiemen rouheella saa lisää vatsan hyvinvointia edistävää kuitua.

Kurkuma on terveellistä, mutta sillä saa ruokiin lisäksi kauniin keltaista väriä. Kurkuman terveysvaikutuksethan saa parhaiten hyödynnettyä, kun käyttää samanaikaisesti mustapippuria ja hieman rasvaa. Kuitenkin parhaimmat terveyshyödyt saa kurkumasta jos käyttää sitä lisäravinteena.

Olen sitä mieltä, että lemmikit saa olla mukana kaikessa touhussa mukana ja taas olivat kuvauksia tehdessä. Haluavat olla myös WC:ssä mukana. WC:n oven taakse tulevat naukumaan jos ovi on kiinni ja kumpi tahansa meistä menee vessaan tai pesulle. Nauratti makeasti, kun kuvasin smoothiekulhoja niin molemmat kissat kävi nuuskuttelemassa annoksia ja Lucas nosteli kuusenkerkkiä lattialle. Kuvauksesta ei meinannut tulla mitään, kun molemmat halusi olla kuvaus sessiossa mukana niin innokkaasti.

Kissamme käyttävät itsekin innokkaasti vihreää ruokavaliossaan, koska saavat vapaasti ruukusta syödä vehnän- tai ohranorasta ja oraat ovatkin tärkeitä kissojen hyvinvoinnin kannalta.

Nyt on kissoilla on totuttelussa raakaruokapuolella broilerinsydän ja poron liha. Farahille käy molemmat, mutta Lucas vasta maistelee ja totuttelee muiden mieleisten ruoka-annostensa rinnalla ja ei ole vielä ihastunut täydellisesti. Ja en tiedä tuleeko koskaan pitämäänkään noiden mausta, mutta onneksi on vaihtoehtoja, joten molemmille löytyy mieleisiä.  Molemmat tykkää mahdottomasti raakapuolella broileripullista, johon on jauhettu lihan lisäksi mm. luuta, kivipiiraa, maksaa. Lucas on muutenkin hieman nirsompi kuin Farah. Neiti on hyvin ennakkoluuloton maistelemaan uusia makuja.

Palataan taas asiaan.