Silloin kun…tai sitten kun

 

Kuinka usein sanot tai ajattelet, että teen sitten sitä, tätä ja vähän tuotakin kun jään eläkkeelle tai hankin jonkin tavaran tai talon, kun saan lottovoiton? Tai nyt en lepää vaan jään aikaisemmin eläkkeelle ja sitten ” lomailen”?

Mietitkö, että silloin ennen oli hyvin ja kaikki paremmin?

No, lottovoitto napsahtaa harvojen kohdalle ja monella meillä on yllin kyllin tavaraa suorastaan liikaa, mutta aina tekee uutta mieli.

Onhan se mukavaa tietenkin haaveilla ja luoda mielikuvia tulevasta.

Todellisuus on kuitenkin usein se, että meidän ei pitäisi kovin paljon päiviämme ennakkoon aikatauluttaa ja elää, koska tulevia hetkiä ja päiviä meille ei ole vielä valitettavasti luvattu. Huomistakaan ei ole vielä luvattu vaan juuri tämä hetki on varmaa ja toteutettavissa olevaa. Kaikki voi muuttua silmänräpäyksessä.

Ja entistä aikaa emme saa takaisin, vaikka kuinka haluaisimme ja aikaa emme saa pysäytettyä, vaikka joskus se ajatus tuntuisi kiehtovalta.

Harva meistä harmittelee viimeisinä hetkinä kuolinvuoteellaan tekemättömiä töitä, tilin saldoa, tavaroiden vähyyttä tai viikkosiivouksen tekemättä jättämistä.

Harmittelut liittyvät yleensä maallisempiin asioihin ja liian vähäiseen yhteiseen aikaan läheisten kanssa.

Se miksi olemme pohtineet näitä paljon puolisoni kanssa viime aikoina on vaikuttanut puolisoni sairastaminen viimeiset puoli vuotta sekä keskustelut vakavasti sairastuneen tuttavamme kanssa.

Hänen kanssaan juttelimme viime vierailulla juurikin tuosta miten emme ” elä ajassamme” eli siinä hetkessä vaan käytämme jo tulevia päiviä ennakkoon tietämättä millaisia ne tulevat olemaan. Aina toivoisi, että tulevat päivät olisivat onnellisia. Toki jokaisessa päivässä löytyy edes hippunen onnea, kun sen oivaltaa ja huomaa. Myös tuttavamme oli ymmärtänyt tuon, että kaikesta huolimatta on eteenpäin mentävä ja elettävä niillä rajoitteilla ja vaikeuksilla mitä hänen kohdalleen on annettu. Hänellä ja puolisollani on samanlainen elämänasenne asioihin vaikean sairauden keskellä. Positiivisia asioita löytyy kuitenkin paljon, vaikka ne eivät välttämättä ole kovin suuria.

Juttelimme myös siitä tovin miten lähellä -sekä ympärillä olevien ihmisten asenne voi muuttua sairasta kohtaan, varsinkin jos sairaus on sellainen, joka näkyy päälle päin tai tiedetään vakavaksi.

Tuttavamme kohdalla on onni, että hänellä on ympärillä ihmisiä, jotka soittelevat hänelle ja käyvät vierailulla sekä auttavat. Puolisoni sanoikin hänelle kuinka positiivinen tilanne se on hänen kohdallaan ja vaikeatkin hetket ja notkahdukset jaksaa paremmin.

Kuten aiemminkin olen kirjoittanut ja edelleenkin, kun ajattelen puolisoni tilannetta hänen sairastuessaan syöpään niin puhelin hiljeni kyllä nopeasti ja puhekaverit olivat vähissä, vaikka silloin puolisoni usein kaipasi juttelukaveria, kun minä olin töissä, vaikka vähensin paljon työntekoa ja tein lyhempää päivää. Kaiken turhan ostaminen minimoitiin.

Tuon diagnoosin jälkeen unohtui sitku- elämä kerta istumalta, kun lääkäri ilmoitti, että syöpää ei voi parantaa ja elinajan ennuste muutama kuukausi. Ihmismieli on jännä sekä mielenkiintoinen, että tuollaisessa tilanteessa ei mieti enää päiviä vaan tunteja eteenpäin.

Ja kyllä, silloin välillä itsekin syyllistyin siihen harmitteluun, että miten peevelissä en ymmärtänyt miten hyvin asiat oli ennen tätä tilannetta.

Mutta positiivisesta elämänasenteesta oli myös jäälleen kerran hyötyä, koska emme arjessa ajatelleet ennustetta emmekä antaneet paniikille ylimääräistä valtaa vaan kävimme sairaalassa hoidoissa emmekä puhuneet ennusteesta vaan elimme hetkessä ja mietimme mitä kaikkea hyvää meillä on aina kulloisenakin päivänä. Tietenkin, kuten aiemmassa lauseessa kirjoitin niin notkahduksia tuli ja mieli oli sellainen, että hampaat naulaan, hanskat tiskiin ja tässä ei hyvää lopputulosta olekaan.

Tällä hetkellä tuntuu valtavan mukavalta, että ennuste ei pitänytkään paikkaansa ja uskalsimme silloin tehdä myös omiakin päätöksiä hoidon suhteen kielloista huolimatta ja nyt puolisoni köllöttelee kissojemme kanssa sohvalla onnellisena.

Ehkäpä et tänään ajattelisi tulevaa vaan katsot ympärillesi ja mietit mitä hyvää ja kaunista sinun elämässäsi on, joka tuo valoa tähän hetkeen.

Negatiivisiakin asioita löytyy liuta jokaisen elämästä, mutta ne kuuluu tähän hetkeen ja senkin kanssa on elettävä. Mutta kun elät kulloisetkin hetkesi siinä hetkessä niin et tarvitse harmitella jälkeenpäin ettet ymmärtänyt elää siinä hetkessä tai et ymmärtänyt nauttia jos elämäntilanteesi oli aiemmin helpompi kuin nyt.

Huomenna on taas uudet mukavat jutut ja myös ne negatiiviset jutut, jotka voivat tuoda muutaman harmaan hiuksen. Niin kauan, kuin meillä on päiviä niin molempia tulee elämään eli hyvää, mutta myös huonompaakin.

Ei kuitenkaan uhrata tätä päivää huomiselle, koska kuka meille on huomista vielä luvannut?

Raakaa ja kypsää ravintoa ihmisille ja lemmikeille

Kirjoitin jokunen aika sitten facebook- sivuillemme Meidänvalintamme-Hämyni, että jatkossa täällä blogissakin seikkailevat kissamme ja kerromme kissojemme elämästä.

Farah
Lucasin mieli puuhaa. Kauppakassin sisällön tarkistaminen.

Meidän perhettä ovat siis ilostuttaneet syksystä asti uudet perheenjäsenet eli kaksi kissaa Farah- neiti ja Lucas- poika. Farah tuli itse mieheni kotipaikalle kuten olen aiemminkin kertonut vietettyään kulkurina useamman kuukauden ja jolle ei löytynyt omistajaa etsinnöistä huolimatta. Olimme luulleet, että kissa on jostakin lähialueelta, joka vierailee mieheni kotipaikalla. Lucas tuli ihanasta perheestä emon hoivista 12- viikkoisena ollen emon ainokainen pentu.

Olen aiemminkin kertonut, että tykkäämme valmistaa itsellemme kasvispainotteisia, lihattomia, terveellisiä ja ravitsevia ruokia. Yritämme pitää ruokavalion niin, että syömme n. 70% raakaa ja loput kypsennettyä. Kyseistä ruokavaliota aloimme noudattamaan puolisoni sairastuttua syöpään.

Tosin nyt, kun puolisoni on sairastellut ja vatsa kipuillut paljon niin olemme valmistaneet kypsennettyjä, lämpimiä ruokia enemmän. Kasvikset sopivat nyt paremmin höyrytettynä kuin raakana.

Toiveessa toki on, että puolisoni vointi alkaisi puolen vuoden sairastelun jälkeen paranemaan, kun viime viikolla oli operaatio, jossa vuodon ja pullistuman vuoksi pernavaltimon yksi periferinen haara on koilattu. Toki olo on vielä kovin kivulias, mutta olemme toiveikkaita ja yritämme ajatella positiivisesti. Onneksi on saatavana hyviä ja tarpeeksi vahvoja kipulääkkeitä.

Välillä tietenkin herkuttelemme, mutta viime kesänä puolisoni löpsäytti oman ruokavalionsa täysin ” helteen huumassa” ja mättöruoat maistui pari kuukautta paremmin kuin minun valmistamat terveelliset ruoat.

Toki minäkin hairahduin välillä, kun tarjolla oli rasvaa tiriseviä makkaroita ym..

Tämä kuva kertonee puolison mättökuurin epäterveellisyydestä, mutta eipä se maailma tuohon kaatunut. Useat makeat naurutkin on saatu tuon löpsähdyksen tiimoilta. Tietenkään tämä ruokavalio ei ole kenellekään terveellinen saatikka ihmiselle kenellä metabolinen oireyhtymä.

Mutta aikansa herkuteltuaan hän palautui takaisin terveelliseen ruokaan mielellään, koska mättö ei tehnyt oloa virkeäksi vaan väsyneeksi ja tukkoiseksi. No, sekin on kokeiltu hänen puoleltaan ja ei aikonut uusia ensi kesänä kyseistä kuuria. Ja varsinkin sairastuessa terveelliset ja hyvin sulavat ruoat ovat olleet parhaimpia.

Saman linjan otimme kissoillemme eli ravitsevaa, herkullista ja terveellistä ruokaa, joka vastaa mahdollisimman paljon kissojen luonnollista ruokailua eli lihapitoista ei kasvisruokaa niin kuin meillä omistajilla. Periaatteella 50/50.

Farah muistuttelee, että kissat ovat lihansyöjä, vaikka omistajat sattuisivat olemaan kasvissyöjiä.

Puolet raakaravintoa ja toinen puoli laadukasta täysravintoa, kuten märkäruokaa ja pieni määrä kuivanappuloita esim. huoneeseen leviteltynä tai aktivointileluun, jolloin samalla tulee aktivointia, kun etsivät esim. matoilta. Lisäksi lohiöljyä, joka tekee hyvää iholle ja turkille sekä tietenkin nivelet pysyvät myös kunnossa, sekä psylliumia, josta saa kuitua.

Syy miksi menemme ainakin tällä hetkellä 50/ 50 systeemillä on omasta mielestäni paras meidän perheessä, että kissamme saavat kaikki tarpeelliset ravintoaineet täysravinnoista, mutta saavat myös kissoille luonnollista ruokaa eli lihaa raakana.

Oman ajatukseni on aina ollut eläinten kanssa, että en voisi syöttää esim. samoja kuivanappuloita aina vaan omat eläimeni ovat saaneet myös nauttia ruossa erilaisista makuelämyksistä. Toki jokainen tekee niin kuin haluaa, mutta itsestäni on ihana seurata ja huomata miten eläimetkin tykkäävät nautiskella erilaisista terveellisistä ruoista.

Raakaruoasta ja märkäruoasta kissat saavat myös hyvin kosteutta mikä estää niitä kuivumasta. Kissathan eivät oikein tunne janoa. Meillä Farah varsinkin on huono juomaan, vaikka isoja juomakippoja on useammassa paikassa ja osa kaukana ruoka-astioista. Lucas taas kuppien ohi kulkiessaan lipsuttelee juoda aika hyvin.

Maalle lähtiessämme yritämme aina hamstrata valmisruokia mukaan, koska siellä ei ole lemmikkiruokakauppaa ihan lähettyvillä.

Valmiissa täysravinnoissa yritän aina katsoa tarkkaan, että ne ovat viljattomia eikä olisi muitakaan turhia ” täyteaineita ”.

Tällä ruokinnalla toivomme, että kissamme saisivat elää pitkän, onnellisen ja terveen elämän ilman kipuja tai sairastelua.

Tietenkin annan myös kissojen varsinkin Lucasin herkkua eli kissoille tarkoitettua tonnikalaa ja samoin n. kerran viikossa seitä tai lohta, koska molemmat kalalajit ovat niiden herkkua. Ihmisille tarkoitettua tonnikalaa ei pitäisi antaa kissoille.

Farah odotti näin sinnikkäästi kattilaa tuijottaen, kun höyrytin lohta kissoille.

Eläinkaupoista saa hyvin valmiita raakaruokia jopa täysravintona.

Valikoimista löytyy sellaisia joihin on jauhettu eläimestä useampia osia, toisiin pelkästään lihaa- tai sisäelimiä mikä onkin hyvä, koska kissahan syö luonnossakin saaliinsa sisälmyksineen.

Lucas tutustuu uuten ruokaan.

Syötämme myös  ” ihmisille” tarkoitettuja lihoja, kuten sian- tai naudan sydäntä, kanaa sekä naudan- ja sianlihaa. Käytämme kaikki raaka elintarvikkeet pakastimen kautta.

Lihapalat annamme isohkoina paloina, jolloin hampaille tulee työtä ja on hampaiden terveydelle eduksi.

Lucasin kasvaessa alamme kokeilemaan molemmille raakoja, luisia lihoja, kuten kanan siipiä- ja kauloja. Niistä saa hampaat työtä luonnollisesti sekä elimistö tärkeää kalkkia.

Kovin rasvapitoisia emme anna, koska molemmat ovat leikattuja ja se painuu helposti ylimääräiseksi lihaksi kissoille. Toki Lucasille valmisruoat ovat vielä pennuille tarkoitettuja, kun on keskenkasvuinen, mutta Farah saa kevyempiä leikatuille kisuille tarkoitettuja. Maksa olisi terveellistä kerran viikossa, mutta kumpikaan ei ole suostunut sitä vielä maistamaan raakana eikä kypsänä. Nyt kokeilen raakaruoka jauhetta, jossa on mm. maksaa.

Minäkin olen nyt pikku hiljaa tottunut käsittelemään raakoja lihoja ilman, että meinaa puklauttaa ” pitkää sylkeä”. Tosin ei se vieläkään miellyttävää ole näin eläinrakkaalle kasvissyöjälle.

Silloin, kun Farah saapui elämäämme niin kulkurilla oli huono, hilseinen ja nuhjuinen turkki sekä maha pallomainen loisten vuoksi. Nuo loiset ovat vaan olleet kovin sitkeässä poistumaan. Loishäätöjä on pitänyt antaa useampi tabletteina sekä niskaan laitettavana liuoksena. Tuo niskaan laitettava on kyllä mahdottoman kätevä ja olemmekin käyttäneet sitä pari viime kertaa molemmilla.

Nyt  onneksi turkki on kiiltävä ja hyvä kuntoinen sekä luonne mahdottoman leikkisä ja kesy. Pienestä Lucasista on myös kasvamassa jäntevä herra, jolla on pehmeä kiiltävä turkki ja luonne erittäin aktiivinen sekä ihmisläheinen.

Leikkisyydestä ja aktiivisuudesta puheen ollen saalistusleikit lelujen ja toistensa kanssa ovat kaikista mieluisimpia kissoillemme sekä painileikit.

Erilaisia leluja on hyvä pitää näkyvillä niin ne  innostavat leikkimään.

Siten kissat leikkivät paljon eivätkä nuku  passivisena tylsyyden vuoksi vaan tulee touhua ja liikuntaa. Sitten, kun nukutaan niin uni tulisi väsymyksen vuoksi.

Muutama viikko sitten kissamme saivat Jackson Galaxy pallot ja täytyy kyllä antaa näille leluille 10 pistettä. Ovat oikein ” liukas liikkeisiä” .


Pallojen muoto on epäsäännöllinen, joten pallot liikkuvat ennalta- arvaamattomasti, nopeasti, pyörivät ja pomppivat, jotka aktivoivat leikkimään. Lucas varsinkin villiintyy mahdottomasti juoksemaan noiden pallojen perässä. Suosittelemme muitakin kisujen omistajia kokeilemaan noita palloja.

Pidän tärkeänä terveellisen ruokavalion lisäksi, että kissojen kanssa seurustellaan ja leikitään paljon sekä on tarpeeksi aktivoivia leluja, jotka innostavat leikkimään sekä tietenkin kiipeilypuu.

Farah ja Lucas tykkäävät ulkoilla valjaissa sään salliessa. Mutta tykkäävät seurailla  kaupungissa lasitetulla parvekkeella kaupunkielämää.

Pidetään eläimistämme huoli olipa ne mitä lajia tahansa ja annetaan niille päivittäin tarpeeksi aikaa, seuraamme ja touhua, koska olemme ne itse elämäämme hankkineet, joten se pitäisi olla mieluinen velvollisuutemme. Eläin ei ole onnellinen jos se joutuu olemaan toimettomana ilman virikkeitä.