Kontrolli ja meidän perheen potilaat

Nyt on taas se aika vuodesta, kun puolisollani oli puolivuotis syöpäkontrolli viime viikolla ja saimme käydä kahvittelemassa perinteemme mukaan. Reilut 5,5- vuotta on mennyt syövän toteamisesta ja 5- vuotta hoitojen päättymisestä.

Jännitys ei edelleenkään ole laantunut vuosien myötä vaan lisääntynyt ja nyt jännitti vielä enemmän puolisoni yli 3 kk sairastelun vuoksi.

Tällä kertaa sattui vielä sellainen, että vastaanotolle kutsui lääkäri, joka otti hänet vastaan silloin, kun hän sairastui ja tämä kyseinen lääkäri laski sytostaatit. Ajatukseni lähti siinä hetkessä laukkaamaan ja olin aivan varma, että syöpä uusiutunut ja itkeä tuhrasin käytävällä. Se n. 30 min. tuntui päivältä käytävällä.

Syöpämarkkerit otettiin n. 1,5 kk sitten varmuudeksi puolisoni pyynnöstä juurikin tuon 3 kk kestäneen sairastelun vuoksi. Kuvattukin on välillä muutamaan kertaan. Tällä kertaa puolivuotis kontrolliin tuli keuhkosyöpä markkerin lisäksi vatsa- ja haimasyöpämarkkerit. Ilo oli ylimmillään, kun kaikki oli hyvin eikä mistään syövästä ollut merkkejä.

Toinen ilon aihe on myös, että jatkossakin puolisoni saa käydä kerran vuodessa kontrolleissa, mutta kontrollit siirtyy keuhkopolille. Ja ymmärrettävää, koska on ihmisiä paljon, joilla on syöpä juuri todettu tai hoidot päällä.

Ainoa asia mikä onneamme varjostaa on puolisollani oleva määrittämätön haimatulehdus, joka on ollut jo yli 3 kk.  Haimatulehdushan on valtavan kivulias, joten nämä 3 kk ovat olleet todella vaikeita ja hän on ollut sairaalassakin välillä, koska kipulääkkeet eivät ole aina auttaneet. Raskasta on ollut odottaa tutkimuksia ja aika tuntunut kohtuuttoman pitkältä. Eräs mukava lääkäri sanoikin leikillään, että olisi helpompi löytää syy haimatulehdukselle jos puolisoni käyttäisi alkoholia.

Tällä hetkellä asiat ovat positiivisemmalla joskin tosi jännittävällä puolella, koska nyt on tutkimukset käynnissä ja jatkot selvillä. Toissapäivänä oli kuvauksia, verikokeita sekä pleurapunktio samoin eilen verikokeita sekä kuvaus.  Kuvista siis selvisi, että puolisollani on kertynyt elimistöön paljon nestettä. ( samalla selvisi miksi hän ei voinut syödä kuin muutaman ruokalusikallisen kerralla, jonka seurauksena paino pudonnut n. 10 kg ) Onneksi hengitys on nyt helpompaa tuon toissapäiväisen pleurapunktion jälkeen. Kuvien jälkeen lääkärit ilmoittivat, että ensiviikolla poistetaan perna kokonaan ja haimasta puolet. Tänään pistävät tarvittavat rokotukset pernan poiston vuoksi.

Eli toivotaan suuresti, että kaikki menisi hyvin ja kivut poistuisivat sekä nesteen kertyminen loppuisi.

Meidän perheessä on ollut nyt kaksi potilasta, kun kissa-neitimme kävi viime perjantaina sterilisaatiossa sekä samalla lääkäri laittoi rokotteen sekä sirun.

Neiti on toipunut ihan hyvin, vaikka tyttökissalle se on isompi operaatio kuin poikakisulla. Väsynyt on ollut aina kipulääkkeen antamisen jälkeen, mutta olen tehnyt useita pehmeitä nukkumapaikkoja myös lattialle, joihin voi hautautua lepäämään.  Kaulurista ei tykännyt niin kuin lääkäri epäilikin ja hän neuvoi, että potilaspaidan voi tehdä esim. lasten puuvillasukkahousuista, joka suojaa ettei voi itse nuolla eikä myöskään pieni herra. Tein potilaspaitoja puuvilla putkisukista sekä sukkahousuista, johon ompelin resorin pääntielle, kun ilman resoria rupesi valumaan hartioille. Nyt kaksi viimeistä paitaa tein apteekista saatavasta joustavasta putkisidoksesta ja siihen resorin pääntielle sekä tietenkin jalkojen reiät tulee paitoihin. Putkisukka sekä putkisidos ovat mukavan joustavia eikä neiti kovin paljon ole vierastanut niitä. Onneksi neiti on jo virkistymään päin. Maha toimi hitaanlaisesti syöntiin nähden, joten annoin yhtenä päivänä parafiiniöljyä, joka auttoi ja nyt olen lisännyt kissanmaitoon psylliumia, että tulee kuituja sekä lisäksi antanut useammin makupaloja, jotka edesauttavat karvojen poistumista suolistosta.  Vatsa onkin toiminut nyt hyvin.

Pieni Lucas-herra on tarvinnut paljon leikittämistä ja aktivointia, kun neiti ei nyt jaksa leikkiä. Ainoastaan Farah- neiti nuolee lähes kokonaan aina pikkuisen. Leikkihiiret ovat olleet saaneet kyytiä sekä vaatehyllytkin on osittain järjestetty uuteen järjestykseen hänen aloitteestaan ja makupaloja on piiloteltu peiton mutkaan sekä ulkoiltu.

Olen sitä mieltä, että olisi hienoa, että mahdollisimman moni omistaja leikkuuttaisi kissansa. Liian moni kissa katoaa juoksujen aikaan sekä tälläkin hetkellä on monen monta villikissa populaatiota jäämässä talveksi luontoon palelemaan. Jos on aidosti eläinrakas niin pitäisi ajatella ettei aiheuta kärsimystä eikä edesauttaisi villiintyneiden kissalaumojen syntymisiä. Samoin sirutus auttaisi monen löytöeläintaloon päätyneen kisun takaisin kotiin. Meille oli selvää, että sirutamme molemmat kissamme, vaikka ulkoilevat valvotusti valjaissa. Aina on se riski, että pääsee karkaamaan. Samoin olimme molemmat samaa mieltä, että emme ulkoiluta valvomatta kissojamme. Yksi syy on se, että vapaana ulkoilevat kissat saalistavat luonnossa eläimiä, kesällä varsinkin poikasia sekä häiritsevät pesimärauhaa. Iso riski on myös auton alle jääminen tai muu tapaturma.  Kisumme ovat vallan tyytyväisiä ja iloisia valvottuun ulkoiluun, kun pääsevät aina sään salliessa seurassamme ulkoilemaan.

Vaikka kissa- neitimme kierteli kulkurina kuukausia ennen meille muuttamista niin se ei laisinkaan ole levoton sisällä. Toki kissoillamme on runsaasti leluja ja yleensä ne temmeltävät leikkiä useamman tunnin päivässä.

Pieni herra säästyi vielä kastraatiolta, koska oli liian kevyt, kun painoi 2 kg. Lääkärin suositus oli, että olisi hyvä jos painoa olisi vähintään 2,5 kg, jolloin nukutus on turvallinen.

Näillä miettillä ja toiveilla paremmasta huomisesta jatkamme viikkoa. Sinulle myös mukavaa viikon jatkoa.