Mekkoprojekti

Mainitsin jo aiemmin, että valmistin pikkusiskoni tyttärelle eli tätitettävälleni konfirmaatioon juhlamekon, toki ompeluhommassa oli isona apuna isosiskoni, joka on myös vaatetusalan ihminen mitä suurimmassa määrin, koska hän on ollut vaatetehtaalla töissä jo vuodesta -90.

Aiemmin tein enemmänkin juhlavaatteita ja jakkupukuja, mutta nykyisin teen pääasiassa perusvaatteita vanhuksille.

Suunnittelu alkoi niin kuin tavallisestikin mallista ja siihen piti löytää lähes sopivat kaavat, joita muokkaamalla saadaan mieluinen lopputulos. Eli neiti mietti millaisen mallin haluaa ja siitä lähdettiin etenemään.

Seuraavaksi oli vuorossa värin ja kangasmateriaalin mietintä sekä tarkkojen mittojen ottaminen vartalosta.

Materiaalin valinnassa kannattaa aina huomioida myös vartalonmalli, että vaate laskeutuu hyvin päällä.

Kolme kangastilkkua lähti mukaan, joissa oli toivevärejä mekkoon. Vaaleanpunainen, mintunvihreä hieman turkoosin taittuva ja violetti.

Kaikki toivevärit sopivat neidille hyvin, koska hän on värivuodenajaltaan vastakohtainen talvi eli ihon; hiusten- ja silmien värissä on kontrastia. Kauniit tummanruskeat hiukset, ruskeat silmät ja oliivinsävyinen iho, joka on vaaleahko verrattuna tummiin hiuksiin ja voimakkaan värisiin ruskeisiin silmiin.

Vastakohtainen talvi värivuodenajalle käyvät kauniisti kirkkaat ja voimakkaat värit, mutta myös hempeät puhtaat sävyt kuten vaaleanpunainen korostaen talven sävyjä. Juuri vastakohtaiselle värivuodenajalle käy voimakkaat kontrastiset väriyhdistelmät ja vastakohtaiselle talvelle mm. musta- valkoinen yhdistelmä. Talvi värivuodenajan tunnistaakin yleensä siitä, että hänen henkilökohtaiset sävynsä ovat kirkkaita, kylmiä, puhtaita ja matalakylläisiä.

Sen olen huomannut, että siskon tyttärelläni on kuitenkin sen verran lämpöä varsinkin silmien värissä, joten kultaiset korut kasvojen lähellä sopivat kauniisti korostaen silmien sävyä samoin tietynlaisessa valaistuksessa hiuksissa erottuu vivahde lämpöisyyttä, mutta yleissävy on kuitenkin kirkas ja matalakylläinen.

Eurokankaasta oli löytynyt mieleiset Burdan- kaavat, joita sitten hieman muuntelin toiveeseen sopivaksi. Eurokankaassa oli tosi kivoja malleja.

Eli yläosaa hieman pidennettiin, muotolaskoksia muokattiin eli osa poistettiin lopuksi , jolloin istuvuus saatiin parhaimmaksi, vyötärön kohdalla oleva kaitale jätettiin pois sekä takakappale piti olla leveämpi suhteessa etukappaleen kokoon. Itseasiassa paras istuvuus yläosaan saatiin, kun takaosa oli numeroa suurempi kuin etuosa. Onneksi kädentie- ja hihanpyöriö olivat sellaisia kaavassa, että tuo muutos ei tuonut ongelmaa.

Yläosan sovituskappaleet tein vanhasta pussilakanasta ja tein useamman sovituskappaleen ja niistä valitsimme parhaimman. Osassa oli muotolaskosia ja osassa ei ollut, sekä yhdessä mallissa oli poimutus pääntiellä ja toisissa ei. Tulimme siihen tulokseen, että materiaalit ja vartalonmalli huomioden pääntie ilman poimutusta oli kauniimpi.

Mekon malli oli sellainen, että yläosa oli vartalonmyötäinen, lyhythihainen, olkapäällä hihan pyöriöllä hieman poimutusta ja alaosa leveähelmainen. Vyötärön kohdalle tuli sauma ja helman yläosaan tuli runsas poimutus.

Asiakkaan vartalonmalli on suora eli leveä helma mekossa ja poimutukset olkapäällä hihan pyöriöllä tuo muotoja vartalolle ( tuo pehmeyttä sekä pyöreyttä olkapäille ja lantiolle jolloin vyötärö tulee kauniisti esille ).

 

 

Yläosaan tuli satiinikankaan päälle pitsi ja helmaan tuli vuorikangas, satiinikangas ja tylli. Mielestäni tylli sopii hyvin myös päällimäiseksi, koska se tuo ilmavuutta ja kepeyttä helmaan.

Tuumailujen, kankaiden etsinnän ( piti löytyä yhteen sopivat sävyt pitsikankaasta, tyllista ja satiinista ) ja miettimisen jälkeen väriksi tuli voimakkaan värinen lila. Väri sopi todella kauniisti, koska lila korosti tummanruskeiden hiusten ja silmien sävyä. Lisäksi vastakohtaisuutta asuun toi valkoinen jakku ja valkoiset kengät.

Sitten vain tuumasta toimeen. Saumuri ja ompelukone kyytiin ja menimme viikonlopuksi siskoni perheen luo. Perustimme isosikoni kanssa ” ompelupiirin”, jolloin asiakas oli paikalla ja saimme koko ajan sovitella työvaiheiden välissä. Näin saimme tehtyä hyvin vielä viime hetken muutoksia mekkoon ja välillä hieman jouduimme purkamaankin, kun huomasimme, että joku kohta olisi parempi muutoksen myötä.

Täytyy sanoa, että koko projektista jäi mukava mieli ja mukavaa oli porukalla touhuta ja mikä parasta asiakas sai toiveiden mukaisen mekon. Lopputulokseen olimme tyytyväisiä

Konfirmaatio- päivänä ihastelin kaunista tädin neitiä sekä komeaa tädin pikku-herraa. Pieni herrakin puki juhlapäivänä päällensä kauniin vaalean puvun. Täytyy kyllä kehuskella, miten kauniita pikkumiesten pukuja on saatavina kaupoissa.

Muutenkin on positiivista käsityö rintamalla, koska löysin ompelijan suhteellisen mukavan matkan päästä maapaikaltamme ja hän alkaa myös ommella mallistooni vanhustenvaatteita. Ompelijaa etsiessä ajattelin, että haluaisin antaa lisätyötä ” yksin yrittäjälle” ja löysin sellaisen ihanan rouvan siskoni vinkkaamana.