Maailman syöpäpäivä 4.2

Tänään 4.2 vietämme Maailman syöpäpäivää.

” Maailman syöpäpäivää on vietetty vuodesta 2005, jolloin Kansainvälinen syöpäunioni UICC otti sen käyttöönsä oman ja lukuisten jäsenjärjestöjensä tiedotuksen välineeksi. ” ( teksti kopioitu Suomen YK- liiton sivuilta )

Tämän vuoden teemana on syövän varhaiseen havaitsemiseen kehitetyt menetelmät, kuten seulonnat. Tällä teemalla yritetään edistää tietoisuutta, kuinka tärkeää olisi syövän todentaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja siten pelastaa ihmishenkiä sekä vähentää raskaiden syöpähoitojen käyttöä.

Tällä hetkellähän on kunnissa maksutta rintasyövän sekä kohdunkaulan syövän seulontaa, mitkä ovat monen kohdalla auttaneet havaitsemaan syöpä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Yksi tärkeistä seulonnoista on suolistosyövälle ja mikä positiivisinta Suomessa käynnistetään suolistosyövän seulonta tänä vuonna aluksi vapaaehtoisissa kunnissa, mutta laajenee vähitellen valtakunnalliseksi. Kutsun saavat 60-66- vuotiaat naiset sekä miehet ja jatkossa seulonnan ollessa täydessä toiminnassa kutsun saavat kaikki 60- 74- vuotiaat. Hieno juttu.

Syöpäpäivänä mm. syöpäjärjestöt keskittyvät tuomaan tietoa syövästä ja myös korjaamaan vääriä oletuksia syövästä helpottaen syövän kanssa työtä tekevien toimintaa sekä auttamaan myös syöpään sairastuneita ja heidän läheisiään arjessa. Monen kohdalla se saapuu kuin ” salama kirkkaalta taivaalta” niin kuin moni muukin sairaus.

Kaikki nuo edellä mainitut ovat erittäin tärkeitä silloin, kun syöpä saapuu elämään ja perheeseen sekä sairaalasta tulee kuin toinen koti.

Juuri tämä päivä on hyvä syy tehdä terveyspäätös, jolla voit pienentää riskiäsi sairastua syöpään tai voit tehdä hyvän ja arvokkaan työn syöpätutkimuksen tukemiseksi. Voit olla apuna turvaamassa syöpätyötä niin että jatkossakin säilyy laadukas syöpätutkimus ja sairastuneet saavat apua sairauteensa.

Aamulla oli televisiossa juttua teemaan liittyen ja siellä oli positiivisia ja monelle uutta toivoa antavia uutisia uusien hoitojen suhteen moniin huono ennusteisiinkin syöpiin. Tuollaiset ovat aina hienoaja uutisia jos yhä useampi syöpään sairastunut jää eloon. Sekä voi elää syövän jälkeen normaalia elämää.

Viimeisten vuosikymmenien aikana syöpätutkimus ja syöpähoidot ovat kehittyneet paljon mikä tuo toivoa monelle syöpään sairastuneelle.

Valitettava totuushan on se, että joka vuosi sairastuu yli 30 000 henkilöä ja joka kolmas joutuu elämänsä aikana kuulemaan sairastuneensa syöpään. Valitettavasti myös uusien syöpätapausten määrä on jatkuvasti kasvusuunnassa.

Se, että syöpää esiintyy paljon ja usein sanotaan, että huomattavasti enemmän kuin ennen niin siihen toki vaikuttavat elintavat sekä eliniän pidentyminen, mutta syöpään sairastunutta ei voi osoitella sormella vaan syöpään sairastuu myös terveellistä elämää eläviä aikuisia, mutta myös valitettavan usein pienen pieniä lapsia. Kenellekään ei toivoisi syöpää ja aina se tuntuu pahalta kenen kohdalle se tuleekin olipa syy mikä tahansa, mutta lasten kohdalla se tuntuu vielä surullisemmalta.

Toivotaan, että jatkossakin yhä useampi saa elää diagnoosin jälkeen normaalia elämää vielä monen monta vuotta.

 

Vaaleankeltainen smoothiekulho

Lauantai- illan jälkiruoaksi tein terveellisen ja ” suussa sulavan” smoothiekulhon.

Jälkiruoat ovat mitä mainioimpia herkkunälkää poistamaan, mutta pyrin tekemään ne itse terveellisistä raaka-aineista.

Tässä smoothiekulhossa on hedelmiä, vaikka ne eivät ole enemmälti käytettynä suositeltavia puolisolleni 2 tyypin diabeteksen vuoksi ja nostavatkin jonkin verran verensokeria.

Smoothiekulhon aineosat olivat:

  • 3 dl kookosmaitoa, jääkaappi kylmää ( käytetään paksu kiinteämpi osa kookosmaidosta )
  • 2 rkl talkkunaa
  • 1½ tl sokerijuurikaskuitu hiutaleita
  • 1 tl rouhittuja pellavansiemeniä
  • 1 banaani
  • 5 dl jäisiä mangopaloja ( tarkista, että esim. blenderisi jaksaa jauhaa jäiset mangopalat eikä menne rikki. Meillä toinen blenderi jauhaa jäiset palat hirmu hyvin ja toinen sen verran huonosti, että vaarana rikki meneminen. )
  • loraus sitruunamehua
  • hieman vaniljasokeria
  • 1 tl kurkumajauhetta tai palanen tuoretta kurkumaa

Kaikki raaka-aineet blenderiin ja sekoitetaan niin kauan, että lopputulos on paksu ja kuohkea.

Sen jälkeen kulhoihin ja halutessa voi koristella oman maun ja mielikuvituksen mukaan. Varsinkin jälkiruoissa kaunis koristelu ja asettelu tuo herkkuhetkeen ja arkeen ” juhlavuutta”.

Laitoin päälle kiiviä, banaania, avocadoa, mustikoita, kookoshiutaleita sekä suurta herkkuani kuusenkerkkiä. Kuusenkerkät ovat maultaan ihanan pirteitä ja aromaattisia.

Sokerijuurikaskuitu hiutaleet ovat mitä mainioin raaka-aine tuomaan ruokiin, leivonnaisiin, jälkiruokiin, smoothieen ym. lisää kuitupitoisuutta ja vatsa kiittää lämpimästi. Sokerijuurikaskuitu hiutaleita ei pidä käyttää sellaisenaan ” kuiviltaan”, koska sitoo runsaasti nestettä vaan nesteeseen tai ruokaan sekoitettuna. Sekoitan yleensä veteen ja annan imeytyä n. 15 minuuttia.

Samoin pellavansiemen rouheella saa lisää vatsan hyvinvointia edistävää kuitua.

Kurkuma on terveellistä, mutta sillä saa ruokiin lisäksi kauniin keltaista väriä. Kurkuman terveysvaikutuksethan saa parhaiten hyödynnettyä, kun käyttää samanaikaisesti mustapippuria ja hieman rasvaa. Kuitenkin parhaimmat terveyshyödyt saa kurkumasta jos käyttää sitä lisäravinteena.

Olen sitä mieltä, että lemmikit saa olla mukana kaikessa touhussa mukana ja taas olivat kuvauksia tehdessä. Haluavat olla myös WC:ssä mukana. WC:n oven taakse tulevat naukumaan jos ovi on kiinni ja kumpi tahansa meistä menee vessaan tai pesulle. Nauratti makeasti, kun kuvasin smoothiekulhoja niin molemmat kissat kävi nuuskuttelemassa annoksia ja Lucas nosteli kuusenkerkkiä lattialle. Kuvauksesta ei meinannut tulla mitään, kun molemmat halusi olla kuvaus sessiossa mukana niin innokkaasti.

Kissamme käyttävät itsekin innokkaasti vihreää ruokavaliossaan, koska saavat vapaasti ruukusta syödä vehnän- tai ohranorasta ja oraat ovatkin tärkeitä kissojen hyvinvoinnin kannalta.

Nyt on kissoilla on totuttelussa raakaruokapuolella broilerinsydän ja poron liha. Farahille käy molemmat, mutta Lucas vasta maistelee ja totuttelee muiden mieleisten ruoka-annostensa rinnalla ja ei ole vielä ihastunut täydellisesti. Ja en tiedä tuleeko koskaan pitämäänkään noiden mausta, mutta onneksi on vaihtoehtoja, joten molemmille löytyy mieleisiä.  Molemmat tykkää mahdottomasti raakapuolella broileripullista, johon on jauhettu lihan lisäksi mm. luuta, kivipiiraa, maksaa. Lucas on muutenkin hieman nirsompi kuin Farah. Neiti on hyvin ennakkoluuloton maistelemaan uusia makuja.

Palataan taas asiaan.

 

 

 

 

Silloin kun…tai sitten kun

 

Kuinka usein sanot tai ajattelet, että teen sitten sitä, tätä ja vähän tuotakin kun jään eläkkeelle tai hankin jonkin tavaran tai talon, kun saan lottovoiton? Tai nyt en lepää vaan jään aikaisemmin eläkkeelle ja sitten ” lomailen”?

Mietitkö, että silloin ennen oli hyvin ja kaikki paremmin?

No, lottovoitto napsahtaa harvojen kohdalle ja monella meillä on yllin kyllin tavaraa suorastaan liikaa, mutta aina tekee uutta mieli.

Onhan se mukavaa tietenkin haaveilla ja luoda mielikuvia tulevasta.

Todellisuus on kuitenkin usein se, että meidän ei pitäisi kovin paljon päiviämme ennakkoon aikatauluttaa ja elää, koska tulevia hetkiä ja päiviä meille ei ole vielä valitettavasti luvattu. Huomistakaan ei ole vielä luvattu vaan juuri tämä hetki on varmaa ja toteutettavissa olevaa. Kaikki voi muuttua silmänräpäyksessä.

Ja entistä aikaa emme saa takaisin, vaikka kuinka haluaisimme ja aikaa emme saa pysäytettyä, vaikka joskus se ajatus tuntuisi kiehtovalta.

Harva meistä harmittelee viimeisinä hetkinä kuolinvuoteellaan tekemättömiä töitä, tilin saldoa, tavaroiden vähyyttä tai viikkosiivouksen tekemättä jättämistä.

Harmittelut liittyvät yleensä maallisempiin asioihin ja liian vähäiseen yhteiseen aikaan läheisten kanssa.

Se miksi olemme pohtineet näitä paljon puolisoni kanssa viime aikoina on vaikuttanut puolisoni sairastaminen viimeiset puoli vuotta sekä keskustelut vakavasti sairastuneen tuttavamme kanssa.

Hänen kanssaan juttelimme viime vierailulla juurikin tuosta miten emme ” elä ajassamme” eli siinä hetkessä vaan käytämme jo tulevia päiviä ennakkoon tietämättä millaisia ne tulevat olemaan. Aina toivoisi, että tulevat päivät olisivat onnellisia. Toki jokaisessa päivässä löytyy edes hippunen onnea, kun sen oivaltaa ja huomaa. Myös tuttavamme oli ymmärtänyt tuon, että kaikesta huolimatta on eteenpäin mentävä ja elettävä niillä rajoitteilla ja vaikeuksilla mitä hänen kohdalleen on annettu. Hänellä ja puolisollani on samanlainen elämänasenne asioihin vaikean sairauden keskellä. Positiivisia asioita löytyy kuitenkin paljon, vaikka ne eivät välttämättä ole kovin suuria.

Juttelimme myös siitä tovin miten lähellä -sekä ympärillä olevien ihmisten asenne voi muuttua sairasta kohtaan, varsinkin jos sairaus on sellainen, joka näkyy päälle päin tai tiedetään vakavaksi.

Tuttavamme kohdalla on onni, että hänellä on ympärillä ihmisiä, jotka soittelevat hänelle ja käyvät vierailulla sekä auttavat. Puolisoni sanoikin hänelle kuinka positiivinen tilanne se on hänen kohdallaan ja vaikeatkin hetket ja notkahdukset jaksaa paremmin.

Kuten aiemminkin olen kirjoittanut ja edelleenkin, kun ajattelen puolisoni tilannetta hänen sairastuessaan syöpään niin puhelin hiljeni kyllä nopeasti ja puhekaverit olivat vähissä, vaikka silloin puolisoni usein kaipasi juttelukaveria, kun minä olin töissä, vaikka vähensin paljon työntekoa ja tein lyhempää päivää. Kaiken turhan ostaminen minimoitiin.

Tuon diagnoosin jälkeen unohtui sitku- elämä kerta istumalta, kun lääkäri ilmoitti, että syöpää ei voi parantaa ja elinajan ennuste muutama kuukausi. Ihmismieli on jännä sekä mielenkiintoinen, että tuollaisessa tilanteessa ei mieti enää päiviä vaan tunteja eteenpäin.

Ja kyllä, silloin välillä itsekin syyllistyin siihen harmitteluun, että miten peevelissä en ymmärtänyt miten hyvin asiat oli ennen tätä tilannetta.

Mutta positiivisesta elämänasenteesta oli myös jäälleen kerran hyötyä, koska emme arjessa ajatelleet ennustetta emmekä antaneet paniikille ylimääräistä valtaa vaan kävimme sairaalassa hoidoissa emmekä puhuneet ennusteesta vaan elimme hetkessä ja mietimme mitä kaikkea hyvää meillä on aina kulloisenakin päivänä. Tietenkin, kuten aiemmassa lauseessa kirjoitin niin notkahduksia tuli ja mieli oli sellainen, että hampaat naulaan, hanskat tiskiin ja tässä ei hyvää lopputulosta olekaan.

Tällä hetkellä tuntuu valtavan mukavalta, että ennuste ei pitänytkään paikkaansa ja uskalsimme silloin tehdä myös omiakin päätöksiä hoidon suhteen kielloista huolimatta ja nyt puolisoni köllöttelee kissojemme kanssa sohvalla onnellisena.

Ehkäpä et tänään ajattelisi tulevaa vaan katsot ympärillesi ja mietit mitä hyvää ja kaunista sinun elämässäsi on, joka tuo valoa tähän hetkeen.

Negatiivisiakin asioita löytyy liuta jokaisen elämästä, mutta ne kuuluu tähän hetkeen ja senkin kanssa on elettävä. Mutta kun elät kulloisetkin hetkesi siinä hetkessä niin et tarvitse harmitella jälkeenpäin ettet ymmärtänyt elää siinä hetkessä tai et ymmärtänyt nauttia jos elämäntilanteesi oli aiemmin helpompi kuin nyt.

Huomenna on taas uudet mukavat jutut ja myös ne negatiiviset jutut, jotka voivat tuoda muutaman harmaan hiuksen. Niin kauan, kuin meillä on päiviä niin molempia tulee elämään eli hyvää, mutta myös huonompaakin.

Ei kuitenkaan uhrata tätä päivää huomiselle, koska kuka meille on huomista vielä luvannut?

Raakaa ja kypsää ravintoa ihmisille ja lemmikeille

Kirjoitin jokunen aika sitten facebook- sivuillemme Meidänvalintamme-Hämyni, että jatkossa täällä blogissakin seikkailevat kissamme ja kerromme kissojemme elämästä.

Farah
Lucasin mieli puuhaa. Kauppakassin sisällön tarkistaminen.

Meidän perhettä ovat siis ilostuttaneet syksystä asti uudet perheenjäsenet eli kaksi kissaa Farah- neiti ja Lucas- poika. Farah tuli itse mieheni kotipaikalle kuten olen aiemminkin kertonut vietettyään kulkurina useamman kuukauden ja jolle ei löytynyt omistajaa etsinnöistä huolimatta. Olimme luulleet, että kissa on jostakin lähialueelta, joka vierailee mieheni kotipaikalla. Lucas tuli ihanasta perheestä emon hoivista 12- viikkoisena ollen emon ainokainen pentu.

Olen aiemminkin kertonut, että tykkäämme valmistaa itsellemme kasvispainotteisia, lihattomia, terveellisiä ja ravitsevia ruokia. Yritämme pitää ruokavalion niin, että syömme n. 70% raakaa ja loput kypsennettyä. Kyseistä ruokavaliota aloimme noudattamaan puolisoni sairastuttua syöpään.

Tosin nyt, kun puolisoni on sairastellut ja vatsa kipuillut paljon niin olemme valmistaneet kypsennettyjä, lämpimiä ruokia enemmän. Kasvikset sopivat nyt paremmin höyrytettynä kuin raakana.

Toiveessa toki on, että puolisoni vointi alkaisi puolen vuoden sairastelun jälkeen paranemaan, kun viime viikolla oli operaatio, jossa vuodon ja pullistuman vuoksi pernavaltimon yksi periferinen haara on koilattu. Toki olo on vielä kovin kivulias, mutta olemme toiveikkaita ja yritämme ajatella positiivisesti. Onneksi on saatavana hyviä ja tarpeeksi vahvoja kipulääkkeitä.

Välillä tietenkin herkuttelemme, mutta viime kesänä puolisoni löpsäytti oman ruokavalionsa täysin ” helteen huumassa” ja mättöruoat maistui pari kuukautta paremmin kuin minun valmistamat terveelliset ruoat.

Toki minäkin hairahduin välillä, kun tarjolla oli rasvaa tiriseviä makkaroita ym..

Tämä kuva kertonee puolison mättökuurin epäterveellisyydestä, mutta eipä se maailma tuohon kaatunut. Useat makeat naurutkin on saatu tuon löpsähdyksen tiimoilta. Tietenkään tämä ruokavalio ei ole kenellekään terveellinen saatikka ihmiselle kenellä metabolinen oireyhtymä.

Mutta aikansa herkuteltuaan hän palautui takaisin terveelliseen ruokaan mielellään, koska mättö ei tehnyt oloa virkeäksi vaan väsyneeksi ja tukkoiseksi. No, sekin on kokeiltu hänen puoleltaan ja ei aikonut uusia ensi kesänä kyseistä kuuria. Ja varsinkin sairastuessa terveelliset ja hyvin sulavat ruoat ovat olleet parhaimpia.

Saman linjan otimme kissoillemme eli ravitsevaa, herkullista ja terveellistä ruokaa, joka vastaa mahdollisimman paljon kissojen luonnollista ruokailua eli lihapitoista ei kasvisruokaa niin kuin meillä omistajilla. Periaatteella 50/50.

Farah muistuttelee, että kissat ovat lihansyöjä, vaikka omistajat sattuisivat olemaan kasvissyöjiä.

Puolet raakaravintoa ja toinen puoli laadukasta täysravintoa, kuten märkäruokaa ja pieni määrä kuivanappuloita esim. huoneeseen leviteltynä tai aktivointileluun, jolloin samalla tulee aktivointia, kun etsivät esim. matoilta. Lisäksi lohiöljyä, joka tekee hyvää iholle ja turkille sekä tietenkin nivelet pysyvät myös kunnossa, sekä psylliumia, josta saa kuitua.

Syy miksi menemme ainakin tällä hetkellä 50/ 50 systeemillä on omasta mielestäni paras meidän perheessä, että kissamme saavat kaikki tarpeelliset ravintoaineet täysravinnoista, mutta saavat myös kissoille luonnollista ruokaa eli lihaa raakana.

Oman ajatukseni on aina ollut eläinten kanssa, että en voisi syöttää esim. samoja kuivanappuloita aina vaan omat eläimeni ovat saaneet myös nauttia ruossa erilaisista makuelämyksistä. Toki jokainen tekee niin kuin haluaa, mutta itsestäni on ihana seurata ja huomata miten eläimetkin tykkäävät nautiskella erilaisista terveellisistä ruoista.

Raakaruoasta ja märkäruoasta kissat saavat myös hyvin kosteutta mikä estää niitä kuivumasta. Kissathan eivät oikein tunne janoa. Meillä Farah varsinkin on huono juomaan, vaikka isoja juomakippoja on useammassa paikassa ja osa kaukana ruoka-astioista. Lucas taas kuppien ohi kulkiessaan lipsuttelee juoda aika hyvin.

Maalle lähtiessämme yritämme aina hamstrata valmisruokia mukaan, koska siellä ei ole lemmikkiruokakauppaa ihan lähettyvillä.

Valmiissa täysravinnoissa yritän aina katsoa tarkkaan, että ne ovat viljattomia eikä olisi muitakaan turhia ” täyteaineita ”.

Tällä ruokinnalla toivomme, että kissamme saisivat elää pitkän, onnellisen ja terveen elämän ilman kipuja tai sairastelua.

Tietenkin annan myös kissojen varsinkin Lucasin herkkua eli kissoille tarkoitettua tonnikalaa ja samoin n. kerran viikossa seitä tai lohta, koska molemmat kalalajit ovat niiden herkkua. Ihmisille tarkoitettua tonnikalaa ei pitäisi antaa kissoille.

Farah odotti näin sinnikkäästi kattilaa tuijottaen, kun höyrytin lohta kissoille.

Eläinkaupoista saa hyvin valmiita raakaruokia jopa täysravintona.

Valikoimista löytyy sellaisia joihin on jauhettu eläimestä useampia osia, toisiin pelkästään lihaa- tai sisäelimiä mikä onkin hyvä, koska kissahan syö luonnossakin saaliinsa sisälmyksineen.

Lucas tutustuu uuten ruokaan.

Syötämme myös  ” ihmisille” tarkoitettuja lihoja, kuten sian- tai naudan sydäntä, kanaa sekä naudan- ja sianlihaa. Käytämme kaikki raaka elintarvikkeet pakastimen kautta.

Lihapalat annamme isohkoina paloina, jolloin hampaille tulee työtä ja on hampaiden terveydelle eduksi.

Lucasin kasvaessa alamme kokeilemaan molemmille raakoja, luisia lihoja, kuten kanan siipiä- ja kauloja. Niistä saa hampaat työtä luonnollisesti sekä elimistö tärkeää kalkkia.

Kovin rasvapitoisia emme anna, koska molemmat ovat leikattuja ja se painuu helposti ylimääräiseksi lihaksi kissoille. Toki Lucasille valmisruoat ovat vielä pennuille tarkoitettuja, kun on keskenkasvuinen, mutta Farah saa kevyempiä leikatuille kisuille tarkoitettuja. Maksa olisi terveellistä kerran viikossa, mutta kumpikaan ei ole suostunut sitä vielä maistamaan raakana eikä kypsänä. Nyt kokeilen raakaruoka jauhetta, jossa on mm. maksaa.

Minäkin olen nyt pikku hiljaa tottunut käsittelemään raakoja lihoja ilman, että meinaa puklauttaa ” pitkää sylkeä”. Tosin ei se vieläkään miellyttävää ole näin eläinrakkaalle kasvissyöjälle.

Silloin, kun Farah saapui elämäämme niin kulkurilla oli huono, hilseinen ja nuhjuinen turkki sekä maha pallomainen loisten vuoksi. Nuo loiset ovat vaan olleet kovin sitkeässä poistumaan. Loishäätöjä on pitänyt antaa useampi tabletteina sekä niskaan laitettavana liuoksena. Tuo niskaan laitettava on kyllä mahdottoman kätevä ja olemmekin käyttäneet sitä pari viime kertaa molemmilla.

Nyt  onneksi turkki on kiiltävä ja hyvä kuntoinen sekä luonne mahdottoman leikkisä ja kesy. Pienestä Lucasista on myös kasvamassa jäntevä herra, jolla on pehmeä kiiltävä turkki ja luonne erittäin aktiivinen sekä ihmisläheinen.

Leikkisyydestä ja aktiivisuudesta puheen ollen saalistusleikit lelujen ja toistensa kanssa ovat kaikista mieluisimpia kissoillemme sekä painileikit.

Erilaisia leluja on hyvä pitää näkyvillä niin ne  innostavat leikkimään.

Siten kissat leikkivät paljon eivätkä nuku  passivisena tylsyyden vuoksi vaan tulee touhua ja liikuntaa. Sitten, kun nukutaan niin uni tulisi väsymyksen vuoksi.

Muutama viikko sitten kissamme saivat Jackson Galaxy pallot ja täytyy kyllä antaa näille leluille 10 pistettä. Ovat oikein ” liukas liikkeisiä” .


Pallojen muoto on epäsäännöllinen, joten pallot liikkuvat ennalta- arvaamattomasti, nopeasti, pyörivät ja pomppivat, jotka aktivoivat leikkimään. Lucas varsinkin villiintyy mahdottomasti juoksemaan noiden pallojen perässä. Suosittelemme muitakin kisujen omistajia kokeilemaan noita palloja.

Pidän tärkeänä terveellisen ruokavalion lisäksi, että kissojen kanssa seurustellaan ja leikitään paljon sekä on tarpeeksi aktivoivia leluja, jotka innostavat leikkimään sekä tietenkin kiipeilypuu.

Farah ja Lucas tykkäävät ulkoilla valjaissa sään salliessa. Mutta tykkäävät seurailla  kaupungissa lasitetulla parvekkeella kaupunkielämää.

Pidetään eläimistämme huoli olipa ne mitä lajia tahansa ja annetaan niille päivittäin tarpeeksi aikaa, seuraamme ja touhua, koska olemme ne itse elämäämme hankkineet, joten se pitäisi olla mieluinen velvollisuutemme. Eläin ei ole onnellinen jos se joutuu olemaan toimettomana ilman virikkeitä.

 

Levollista joulumieltä jokaiseen kotiin.

Oikein rauhaisaa Joulua sekä Onnellista ja Siunattua Uutta Vuotta meidän perheeltä.❤

Lämmin kiitos kaikille blogimme seuraajille kuluneesta vuodesta ja kiitos myös ihanista ja koskettavista viesteistänne.❤

Olemme saaneet teiltä mahtavan iloisia uutisia esim. syöpäläisiltä, mutta myös surullisia viestejä syöpään sairastuneiden läheisiltä ja omaishoitajilta.

Mutta kiitämme jokaisesta viestistänne.

Toivomme kaikille vaikeassa tilanteessa oleville parempaa huomista.

Kontrolli ja meidän perheen potilaat

Nyt on taas se aika vuodesta, kun puolisollani oli puolivuotis syöpäkontrolli viime viikolla ja saimme käydä kahvittelemassa perinteemme mukaan. Reilut 5,5- vuotta on mennyt syövän toteamisesta ja 5- vuotta hoitojen päättymisestä.

Jännitys ei edelleenkään ole laantunut vuosien myötä vaan lisääntynyt ja nyt jännitti vielä enemmän puolisoni yli 3 kk sairastelun vuoksi.

Tällä kertaa sattui vielä sellainen, että vastaanotolle kutsui lääkäri, joka otti hänet vastaan silloin, kun hän sairastui ja tämä kyseinen lääkäri laski sytostaatit. Ajatukseni lähti siinä hetkessä laukkaamaan ja olin aivan varma, että syöpä uusiutunut ja itkeä tuhrasin käytävällä. Se n. 30 min. tuntui päivältä käytävällä.

Syöpämarkkerit otettiin n. 1,5 kk sitten varmuudeksi puolisoni pyynnöstä juurikin tuon 3 kk kestäneen sairastelun vuoksi. Kuvattukin on välillä muutamaan kertaan. Tällä kertaa puolivuotis kontrolliin tuli keuhkosyöpä markkerin lisäksi vatsa- ja haimasyöpämarkkerit. Ilo oli ylimmillään, kun kaikki oli hyvin eikä mistään syövästä ollut merkkejä.

Toinen ilon aihe on myös, että jatkossakin puolisoni saa käydä kerran vuodessa kontrolleissa, mutta kontrollit siirtyy keuhkopolille. Ja ymmärrettävää, koska on ihmisiä paljon, joilla on syöpä juuri todettu tai hoidot päällä.

Ainoa asia mikä onneamme varjostaa on puolisollani oleva määrittämätön haimatulehdus, joka on ollut jo yli 3 kk.  Haimatulehdushan on valtavan kivulias, joten nämä 3 kk ovat olleet todella vaikeita ja hän on ollut sairaalassakin välillä, koska kipulääkkeet eivät ole aina auttaneet. Raskasta on ollut odottaa tutkimuksia ja aika tuntunut kohtuuttoman pitkältä. Eräs mukava lääkäri sanoikin leikillään, että olisi helpompi löytää syy haimatulehdukselle jos puolisoni käyttäisi alkoholia.

Tällä hetkellä asiat ovat positiivisemmalla joskin tosi jännittävällä puolella, koska nyt on tutkimukset käynnissä ja jatkot selvillä. Toissapäivänä oli kuvauksia, verikokeita sekä pleurapunktio samoin eilen verikokeita sekä kuvaus.  Kuvista siis selvisi, että puolisollani on kertynyt elimistöön paljon nestettä. ( samalla selvisi miksi hän ei voinut syödä kuin muutaman ruokalusikallisen kerralla, jonka seurauksena paino pudonnut n. 10 kg ) Onneksi hengitys on nyt helpompaa tuon toissapäiväisen pleurapunktion jälkeen. Kuvien jälkeen lääkärit ilmoittivat, että ensiviikolla poistetaan perna kokonaan ja haimasta puolet. Tänään pistävät tarvittavat rokotukset pernan poiston vuoksi.

Eli toivotaan suuresti, että kaikki menisi hyvin ja kivut poistuisivat sekä nesteen kertyminen loppuisi.

Meidän perheessä on ollut nyt kaksi potilasta, kun kissa-neitimme kävi viime perjantaina sterilisaatiossa sekä samalla lääkäri laittoi rokotteen sekä sirun.

Neiti on toipunut ihan hyvin, vaikka tyttökissalle se on isompi operaatio kuin poikakisulla. Väsynyt on ollut aina kipulääkkeen antamisen jälkeen, mutta olen tehnyt useita pehmeitä nukkumapaikkoja myös lattialle, joihin voi hautautua lepäämään.  Kaulurista ei tykännyt niin kuin lääkäri epäilikin ja hän neuvoi, että potilaspaidan voi tehdä esim. lasten puuvillasukkahousuista, joka suojaa ettei voi itse nuolla eikä myöskään pieni herra. Tein potilaspaitoja puuvilla putkisukista sekä sukkahousuista, johon ompelin resorin pääntielle, kun ilman resoria rupesi valumaan hartioille. Nyt kaksi viimeistä paitaa tein apteekista saatavasta joustavasta putkisidoksesta ja siihen resorin pääntielle sekä tietenkin jalkojen reiät tulee paitoihin. Putkisukka sekä putkisidos ovat mukavan joustavia eikä neiti kovin paljon ole vierastanut niitä. Onneksi neiti on jo virkistymään päin. Maha toimi hitaanlaisesti syöntiin nähden, joten annoin yhtenä päivänä parafiiniöljyä, joka auttoi ja nyt olen lisännyt kissanmaitoon psylliumia, että tulee kuituja sekä lisäksi antanut useammin makupaloja, jotka edesauttavat karvojen poistumista suolistosta.  Vatsa onkin toiminut nyt hyvin.

Pieni Lucas-herra on tarvinnut paljon leikittämistä ja aktivointia, kun neiti ei nyt jaksa leikkiä. Ainoastaan Farah- neiti nuolee lähes kokonaan aina pikkuisen. Leikkihiiret ovat olleet saaneet kyytiä sekä vaatehyllytkin on osittain järjestetty uuteen järjestykseen hänen aloitteestaan ja makupaloja on piiloteltu peiton mutkaan sekä ulkoiltu.

Olen sitä mieltä, että olisi hienoa, että mahdollisimman moni omistaja leikkuuttaisi kissansa. Liian moni kissa katoaa juoksujen aikaan sekä tälläkin hetkellä on monen monta villikissa populaatiota jäämässä talveksi luontoon palelemaan. Jos on aidosti eläinrakas niin pitäisi ajatella ettei aiheuta kärsimystä eikä edesauttaisi villiintyneiden kissalaumojen syntymisiä. Samoin sirutus auttaisi monen löytöeläintaloon päätyneen kisun takaisin kotiin. Meille oli selvää, että sirutamme molemmat kissamme, vaikka ulkoilevat valvotusti valjaissa. Aina on se riski, että pääsee karkaamaan. Samoin olimme molemmat samaa mieltä, että emme ulkoiluta valvomatta kissojamme. Yksi syy on se, että vapaana ulkoilevat kissat saalistavat luonnossa eläimiä, kesällä varsinkin poikasia sekä häiritsevät pesimärauhaa. Iso riski on myös auton alle jääminen tai muu tapaturma.  Kisumme ovat vallan tyytyväisiä ja iloisia valvottuun ulkoiluun, kun pääsevät aina sään salliessa seurassamme ulkoilemaan.

Vaikka kissa- neitimme kierteli kulkurina kuukausia ennen meille muuttamista niin se ei laisinkaan ole levoton sisällä. Toki kissoillamme on runsaasti leluja ja yleensä ne temmeltävät leikkiä useamman tunnin päivässä.

Pieni herra säästyi vielä kastraatiolta, koska oli liian kevyt, kun painoi 2 kg. Lääkärin suositus oli, että olisi hyvä jos painoa olisi vähintään 2,5 kg, jolloin nukutus on turvallinen.

Näillä miettillä ja toiveilla paremmasta huomisesta jatkamme viikkoa. Sinulle myös mukavaa viikon jatkoa.

Maailman Eläinten päivä ja Eläinten viikko

4.10 vietimme kansainvälistä Eläinten päivää ( Maailman eläintenpäivä ).

Päivä on alun perin valittu eläinten suojelupyhimyksen Fransiskus Assisilaisen muistopäivän mukaan.

Eläinten päivästä alkaa Eläinten viikko, jota vietämme parhailleen. ( 4-10.10. )
Ensimmäisen kerran Eläinten viikkoa on vietetty SEY:n aloitteesta 1959.

Eläinten viikon teema vaihtuu vuosittain ja tämän vuoden teema on :

-Lemmikkieläimen vastuullinen hankinta. – Auta lopettamaan pentutehtailu.

* ” SEY tuottaa ajankohtaisesta teemasta materiaalia lapsille, suurelle yleisölle sekä päättäjille. ”
* ” SEY on tuottanut kouluille Eläinten viikon maksutonta opetusmateriaalia jo vuodesta 1990 saakka. ”

Niin kuin aikaisempinakin vuosina tämän vuoden teema on erittäin tärkeä ja hyvin ajankohtainenkin.

Pentutehtailun pieniä uhreja tulee tuon tuostakin julkisuuteen.

Löytöeläinsuojissa, sijaiskodeissa ym. on tähän aikaan runsaasti löytökissoja, jotka etsivät omistajaa. Valitettavasti kuitenkin aika harva kissa löytää alkuperäisen omistajansa. Kissojen perään ei runsaasti edes kysellä omistajien puolelta. Yleistää ei voi, koska osa omistajista etsii kadonnutta lemmikkiään mallikelpoisesti.

* ” Suomen Eläinsuojeluyhdistysten mukaan maassamme hylätään vähintään 20 000 kissaa vuodessa. ”
* ” Noin 10 000 kissaa päätyy löytöeläintaloihin, mutta vain joka kymmenes löytökissa haetaan takaisin omaan kotiinsa. ”
* Tähdellä merkityt lainaukset ovat SEYn tiedotteista ja artikkeleista.

Surullisia lukuja.

Siksi olisikin tärkeää, että mahdollisimman moni omistaja olisi vastuullinen ja leikkuuttaisi kissansa, jolloin kissapopulaatioiden syntymisiä saataisiin estettyä. Vapaana liikkuvat leikkaamattomat kissat lisääntyvät nopeasti ja joka vuosi löytyy villiintyneitä kissaryhmiä.

Ennen lemmikin hankintaa onkin monia asioita mitä pitäisi huomioida.

Ensimmäiseksi täytyy miettiä rehellisesti, kun olet päättänyt millainen lemmikki perheeseen saapuu: Onko sinulla ja perheelläsi päivittäin tarpeeksi aikaa ja jaksamista antaa eläimelle virikkeitä, leikkiä, seuraa ja liikuntaa? Mielestäni on kovin itsekästä ja ajattelematonta, että eläin/ eläimiä hankitaan eikä sille viitsitä antaa aikaa vaan eläin lähinnä on tarhassa, häkissä, narussa tai sisällä toimettomana.

Usein ” eläinkuumeessa” ajattelee, että kyllä aikaa ja energiaa löytyy, mutta arjen koittaessa laiskuus iskee. Mielestäni jos eläimen hankkii ja sanoo sitten ettei ole aikaa niin se on lähinnä laiskuutta ja julmuutta lemmikkiä kohtaan.

Varsinkin koirien kohdalla kesälomalla pentu tuntuu mukavalta, mutta syksyn ja pimeyden saapuessa lenkkipolut ei enää innostakaan omistajaa ja valitettavasti moni koira elää suurimman osan ajastaa toimettomana joko ulkona tai sisällä. Vaikka kaikki koirat nauttivat päivittäin liikunnasta.

Yleistää ei voi, mutta esim. moni metsästyskoira elää metsästyskauden ulkopuolella kovin surullista ja toimetonta elämää. Osa metsästyskoirien omistajista taas hoitaa esimerkillisesti koiransa myös metsästyskauden ulkopuolella tarjoten liikuntaa, seuraa ja virikkeitä.

Jokainen eläimen omistaja, jolla on eläimiä voisikin rehellisesti katsoa itseään peilistä ja kysyä: ” Annanko tarpeeksi aikaa ja virikkeitä päivittäin eläimelleni? ”
Eläimet tuovat valtavasti iloa, kun ne ovat oikeanlaisessa kodissa.

Mutta joskus on kaikkein eläinrakkain teko jättää lemmikki hankkimatta jos se ei sovi elämäntilanteeseen ja aikatauluihin. Eläinten kanssa voi olla tekemisissä ja auttaa eläimiä, vaikka itsesi elämäntilanteeseen se ei sopisikaan.

Tietenkin tärkeä seikka on, että sinulla on tarpeeksi tietoa eläinlajista, joka sinulle tulee. Mm. nykypäivänäkin moni mieltää jyrsijät ja kanit pelkästään häkkieläimeksi, vaikka marsujen ja kanien ex-omistajana tiedän, että molemmat ovat aktiivisia ja seurallisia eläimiä, jotka tarvitsevat paljon touhua ja virikkeitä.

Kanit osaavat myös olla melkoisia tuholaisia, kun hampaita kokeillaan moneen paikkaan. Lattialistatkin saa äkkiä uuden muodon. Kaikesta huolimatta kanit ja marsut ovat mahtavia lemmikkejä ja kiintyvät omistajaansa. Varsinkin marsut juttelevat ja kuikuttelevat mielellään omistajansa kanssa.

Vastuullinen eläimen hankkija varmistaa, että tuleva lemmikki on rakenteeltaan sellainen, että voi elää lajityypillistä elämää.

Onneksi kuitenkin näkee eläimiä joiden kanssa touhutaan aktiivisesti päivittäin ja eläimet ovat iloisia sekä hyvinvoivia myös henkisesti.

Toinen ongelma on, että pienille lapsille hankitaan eläin, josta pieni ihminen ei välttämättä jaksakaan kauan pitää huolta. Pieni lapsi voi innostuneena käsitellä liian kovakouraisesti eläintä tai ei malta antaa lemmikin levätä rauhassa.

Omasta mielestäni väärin on myös, että lapselle ostetaan esim. syntymäpäivä, joululahjaksi ym. eläin. No, tästä olen usean ihmisen kanssa varmasti erimieltä, mutta mielestäni elävä olento hankitaan perheenjäseneksi eikä sitä tuoda ” lahjaksi” kuin tavaraa.

Seuraava tärkeä seikka on se, että paikka mistä eläin hankitaan on vastuullinen ja hoitanut eläimet hyvin. Liian monta surullista kertomusta olemme viime aikoinakin saaneet lukea mm. pentutehtailun uhreista, joissa pieni eläin on sairastunut uuteen kotiin päästyään ja pahimmissa tapauksessa menehtynyt. Pentujen epäasiallisen hoidon lisäksi aikuiset naaraat ja- urokset ovat siivottomissa ja epäasiallisissa oloissa ilman ruokaa sekä vettä kasvattajan luona toimien vain pentujen tuottajana.

Olisikin tärkeää, että tuleva omistaja näkisi paikan ja lemmikin taustat mistä uusi perheenjäsen ostetaan.

Myös ilmaiseksi annettavat eläimet voivat valitettavasti innostaa ottamaan lemmikin tarkkaan harkitsematta. Kyllähän eläinpienokaiset ovat niin suloisia.

Meidän kohdallamme leikkaamattoman tai kulkurikissan kohtalo tuli kovin tutuksi, koska neiti joka meillä nyt asuu on kulkuri kissa.
Tällä hetkellä meillä siis on hurmaava kissa- neiti, jolle tarjosimme kodin. Tämä kyseinen kissa oli kierrellyt kesällä naapureissa, mutta minä näin loppukesästä ensimmäisen kerran mieheni äidin mökillä, mutta ei päästänyt lähelleen.

Nyt ilmojen viiletessä se ilmestyi edelleenkin naapuristoon sekä rupesi viettämään aikaa mieheni äidin mökillä. Hätä oli jo suuri kissasta, kun ilmat viileni ja kisu kierteli pihoissa naukuen, mutta ei antautunut kiinni eikä omistajaa löytynyt, vaikka kyselimme lähialueetkin. Luulimme ensin loppukesästä, että se on lähialueelta oleva kissa, joka kiertelee naapurustossa katselemassa.
Tulimme maalle mieheni hieman kuntouduttua, kun hän jaksoi matkustaa kotikaupungistamme ja vein ruokaa siinä toivossa, että saisimme kissan kiinni. Onneksi ihanilla naapureillamme on kissoja ja he toimittivat pikaisesti kissanruokaa, jolla saimme houkuteltua kisun syömään, kun pidimme ruoka- ja juomakippoja rappusilla. Yllätys olikin suuri ja iloinen, kun olimme  puolenyön aikaa tarkastamassa onko ruokaa tarpeeksi niin kisu tulikin luokseni puskemaan ja siliteltäväksi, eikä kisua tarvittu loukuttaa. Tuotakin vaihtoehtoa suunnittelimme naapurimme kanssa ja hän kysyikin jo varmuudeksi taholta, joka loukuttaa ja huolehtii kodittomista kissoista.

Kyselimme lähialueilta ja laitoimme kuvallisia ilmoituksia useampaan paikkaan, mutta kukaan ei tunnistanut omakseen.
Kissa- neiti siis asettui meille, kun omistajia ei löytynyt etsinnästä huolimatta. Olemme jo vuosia haaveilleet ja suunnitelleet lemminkin hankintaa ja nyt mietimme sopisiko meille lemmikki. Koiraakin olemme miettineet paljon, mutta puolisoni ei sairauksien vuoksi jaksa lenkkeillä koiran kanssa jos minä en olisi kotona eikä hän muutenkaan ole innokas lenkkeilijä. Tulimme siihen tulokseen, että kyllä kissa meille sopii, koska mieheni on jo eläkkeellä, joten kisu ei tarvitse juurikaan olla yksin. Pieni- neiti pääsi meidän lemmikiksi ja on vallan ihana persoona. Yötkin nukkuu vieressämme. Ensimmäiset päivät kissa nukkuikin lähes koko ajan, kun oli niin väsynyt. Nyt alkaa jo löytyä leikkisä ja iloinen kissa.

Ulkoilemme päivittäin sään salliessa valjaissa ulkona. Eräänäkin päivänä ulkoilimme 1, 5 h päivässä. Kylläpä kisua nukutti makeasti sen jälkeen. Neiti saa lähiaikoina seurakseen lajitoverin.

Ollaan kaikin puolin vastuullisia ja hyviä eläimiä kohtaan. Ja ymmärretään niiden tarpeita ja vaatimuksia hoidon suhteen.

Tuorepuristettuja mehuja

Olemme valmistaneet tuorepuristettuja mehuja nyt useamman päivän ajan päivittäin, toki olemme käyttäneet aiemminkin tuorepuristettuja mehuja, mutta suurimmaksi osaksi käytämme erilaisia smoothieita. Esim. vihermehuja olemme käyttäneet ohran- ja vehnänoraista.

Syy miksi olemme mehustelleet ovat puolisoni vatsavaivat ja hänen tutkimukset ovat vielä kesken. Kaikki tuhdimmat ruoka-aineet tuo vatsaan särkyä ja mehut ovat sopineet hyvin. Tietenkin hän syö tuhdimpiakin ruokia, mutta vähän jos haluaa estää kivun. Näin mehustuksella varmistan, että hän saisi monipuolisesti ravintoaineita ja riittävästi kasviksia päivässä.Varsinkin, kun labra- arvot eivät ole vielä kohdillaan. Mehuun menee varsin suuri määrä kasviksia.

Olen säästänyt mehustuksessa jäävän kuituosan ja käyttänyt sen smoothieiden sekaan sekä kasvispihveihin- ja pyöryköihin, koska riittävä kuidun saanti on tarpeellista ja terveellistä. Lisäksi periaatteeni on, että ruokaa ei heitetä roskiin ja siksi käytän kuituosan. Eli mehustuksessahan jää kuituosa pois mehusta.

Puolisollani on 2 tyypin diabetes, joten hedelmiä käytän varovaisesti. Vihreät mehut esim. kaaleista ovat varmimpia, eivätkä ole nostaneet verensokeria.

Tuorepuristetut mehut ovat ihanan raikkaita, virkistäviä sekä terveellisiä ja mielikuvitus vain rajana raaka-aineissa. Tuorepuristettua mehua riittää pienehkö määrä eli ei ole tarkoituskaan juoda sitä lasitolkulla. Pienellä määrällä saat jo tuhdisti ravintoaineita elimistöösi. Minä käytän vajaan pienehkön lasillisen kerrallaan päivässä tällä hetkellä nyt, kun mehustan päivittäin ja puolisoni tällä hetkellä pari pienehköä lasillista sairauden ollessa päällä. Normaali tilassa emme käytä päivittäin tuorepuristettuja vaan muutaman kerran viikossa.

Laitan 3 erilaisen mehun ohjeen. Pese hyvin raaka-aineet. Mehustan kuorineen. ( Valitettavasti huomasin jälkeen päin etten katsonut raaka-aineiden määriä ) Inkivääriä käytän yleensä aina mehuissa. Se on jo kauan tunnettu lääkekasvi kansanlääkinnässä :

  • Punajuuri- punakaali- omena- pala inkivääriä.

Tähän mehuun tuli punajuuria, punakaalia, omena sekä pala inkivääriä. Omena antaa makeutta mehulle ja tietenkin terveellisyyttä. Raikas ja kauniin värinen mehu. Punajuuri mehu on nyt parasta puolisolleni, koska hänen hemoglobiini arvonsa ovat tippuneet sairauden aikana.

  • Porkkanaa- omena- pala inkivääriä- hieman sitruunamehua.

Tämä upean oranssin värinen juoma on suosikki makunsa ja värinsä vuoksi. Ihanan pirtsakka ja raikas aamujuomana, josta saa mm. A- vitamiinia ja silmät kiittää.

  • Parsakaali- keräkaali- inkivääri- hieman sitruunamehua.

Usein, kun puhutaan esim. syöpää torjuvista ruoka-aineista niin niissä tulee esille kaalit. Kaalit sopii oikein hyvin myös mehustamiseen. Tämän juoman maku ei ole minun makuuni kovinkaan herkullinen, mutta kun on terveellinen niin juon tätä. Toki esim. omenan tai muun hedelmän lisäämällä tähän saisi makeutta.

Herkutellaan myös tuoreilla ja ravitsevilla mehuilla.

 

 

Puolukoista ja vadelmista chia- vanukas

Tein tänään jälkiruoaksi ja iltapalalle chia vanukasta.

Chia vanukkaat on ihanan kuohkeita ja terveellisiä herkkuja.

Tällä kertaa tein kerrosvanukkaan ja marjoiksi tuli puolukkaa ja vadelmaa.

Olen kerännyt jo puolukoita ja kesällä keräsin vadelmia.

Runsaskuituiset puolukat ovat pirteän hapokkaan makuisia ja taipuvat moneen käyttöön.

Moni tietääkin, että puolukkaa ja karpaloa on käytetty virtsatietulehduksen torjunnassa sekä ehkäisemään sen  uusiutumista. Puolukka on myös vatsalle terveellistä vaikuttaen positiivisesti suoliston bakteerikantaan. Tutkimuksissa on löydetty myös monia muita mahtavia terveyshyötyjä. Puolukka sisältää mm. resveratrolia, jota esiintyy myös tummissa rypäleissä.

Puolukka tulee yleensä joka vuosi varsin runsaasti. Puolukka on myös kiitollinen poimittava huonomminkin liikkuville poimijoille, koska se kasvaa esim. kuivahkoilla kankailla. Mikäs sen mukavampaa kuin viettää kauniina syyspäivänä aikaa kuivahkossa kangasmetsässä, jossa kasvaa myös jäkälää.

Makunsa puolesta suosikkimarjoihin kuuluva vadelma tuo pieninäkin määrinä smoothiehin  ja vanukkaisiin makeutta.

Vadelmatkin käytän yleensä tuoreena eli pakastan, jolla yritän minimoida vitamiini hävikin. Vadelmat ovat myös kuitupitoisia ja sisältävät antosyaaneja sekä mm. C- vitamiinia. Eli mahtavan terveellinen marja.

Granaattiomenasta löytyy pitkä lista netistä sen huikeista terveysvaikutuksista, joten siemeniä kannattaa ripotella salaatteihin, smoothien sekaan, puurojen päälle ym.

Pikkuruisia chian- siemeniä käytämme paljon juuri vanukkaissa, smoothieissä, smoothie kulhoissa sekä tuorepuuroissa.

Chian- siemenet sisältävät mm. proteiinia, kalsiumia, omega- 3 rasvahappoja sekä kuitua.

Huomioitavaa kuitenkin chian- siementen käytössä on se, että ne pitää liottaa tarpeeksi kauan, koska siemenet turpoaa moninkertaisesti päästessään kosketuksiin nesteen kanssa. 

Chiavanukkaan ohje:

  • 6 rkl chian- siemeniä, 2 dl kaurajuomaa, 2 dl kookosmaitoa. Liotin n. 2 h.
  • 1 dl puolukoita sekä 1 dl jäisiä vadelmia.
  • 2 tl Opti-MSM- rikkiä.
  • 2 rkl maapähkinä proteiinijauhetta.
  • 1 rkl granaattiomenan siemeniä.

Opti-MSM- rikkiä aloimme käyttämään alkujaan puolisoni olkapäiden kipuiluun, mutta itse käytän sitä myös, koska molemmissa polvissani on kulumia.

Proteiinijauheissa on tällä hetkellä käytössä myös maapähkinä proteiinijauhe ensimmäistä kertaa. Käyttämämme proteiinijauhe on gluteeniton, laktoositon, makeuttamaton, lisäaineeton, runsaskuituinen sekä vegaaninen.

Tämä vanukas sopii myös vegaaneille.

Terveellinen ja makeanhimon vievä herkku.

 

Smoothie ” sinisistä marjoista” sekä vihersmoothie.

Pitkästä aikaa kirjoitan kahden smoothien ohjeen.

Toinen on ” sinisistä marjoista” ja toinen vihersmoothie.

Olemme edelleen smoothien suurkuluttajia eli aamupalaamme kuuluu smoothie aamuisin. Tosin puolisollani kesällä lipsui ” hieman” ruokavalio puoli, mutta nyt hän taas sanoi, että palaa ruotuun, kun kaikki mättöruoat puistattaa. Minä join välillä tuplamäärät smoothieta, kun join hänenkin osuuden.

Smoothieta teen usein myös iltapäivällä.

Kesän aikana olen lisäillyt runsaasti tuoreita villiyrttejä smoothien sekaan lisäämään terveellisyyttä.

Samoin herukoiden lehtiä käytän paljon jopa salaateissa.

Kaikki tiedämme myös, että marjat sisältävät runsaasti terveyttä edistäviä ainesosia.

” Sinisistä marjoista” tehty paksu smoothie on terveellinen ja lempeän makuinen. Vielä löytyi yksi pussi viime syksynä kerättyjä variksenmarjoja pakastimesta, joten laitoin smoothieen variksenmarjoja sekä mustikoita.

Nyt aloitan taas tuoreiden variksenmarjojen keräyksen. Variksenmarja on valittu vuoden 2017 luonnonmarjaksi. Variksenmarjaa on nopea kerätä varsinkin, kun hyvillä alueilla niitä kasvaa niin runsaasti, ettei sankollinen kauaa aikaa keruuta. Variksenmarjaa ei monikaan kerää niin runsaasti kuin mustikkaa tai puolukkaa, vaikka variksenmarjalla on todella terveellinen. Kaiken lisäksi hyvin herkullisen makuinen.

Mustikka tunnetaan paremmin kotimaisten metsiemme terveyspommina.

Variksenmarjaa kutsutaan mm. karhunmarjaksi, sianmustikaksi, harakanmarjaksi, tunturimustikaksi ym.

Ohje ” siniselle smoothielle”:

Pohjanesteeksi tuli 250 ml voikukanjuuriteetä, 2 dl mustikoita, 2dl  variksenmarjoja, 1 avocado, 2 rkl liotettuja tattarinsiemeniä, 2 rkl liotettuja seesaminsiemeniä sekä 2 rkl hamppuproteiinijauhetta. Halutessasi makeutta smoothieen voit lisätä hieman esim. hunajaa. Vegaani voi käyttää makeutusaineena esim. agavesiirappia.

Hamppuproteiinijauhetta käytämme lisäämään smoothien proteiinipitoisuutta kasviproteiinin muodossa.

Seesaminsiemeniä käytämme, koska seesaminsiemenet sisältävät kalsiumia.

Voikukanjuuriteetä aloimme käyttämään luettuani mielenkiintoisia ja positiivisia artikkeleita voikukanjuuri teestä syövän luonnonmukaisena tukihoitona.

Ohje vihreälle smoothielle sekä viherjuomalle:

Pohjanesteeksi 750 ml vettä, 1 iso banaani ( jos haluat paksumman koostumuksen, laita 2 banaania ), baby- pinaattia kourallinen, 2 rkl kuusenkerkkiä, 2 tl nokkosensiemeniä sekä 2 rkl liotettua hernerouhetta sekä loraus maun mukaan hunajaa ( vegaaneille esim. agavesiirappi ).

Myös kuoritulla hernerouheella saa lisättyä smoothien proteiinipitoisuutta.

Kuorittu hernerouhe on muutenkin monipuolinen raaka-aine, koska siitä saa valmistettua ruokaa nopeammin kuin kuivatusta herneestä. Sopii hyvin mm. keittoihin, murekkeisiin, salaatteihin ym. Noin puolen tunnin liotus riittää.

Vasemmalla kuivattua hernerouhetta ja oikealla hamppuproteiinijauhetta.

Kuusenkerkät antavat smoothielle ihanan pirteän ja raikkaan maun.

” Kuusenkerkkää on käytetty keripukkiin ja  kevätväsymyksen karkottamiseen ja yleiskunnon vahvistamiseen. ”

Maku on niin miellyttävä, että napsin niitä keväällä sellaisenaan suuhuni suoraan puusta.

Keräys ei kuulu jokamiehen oikeuksiin.

Viherjuoman tein valmiista viherjauheesta eri lasiin.

Pakko myöntää, mutta en voi sekoittaa sellaista viherjauhetta smoothieen, joka sisältää chlorellaa tai koko smoothie jää juomatta. Chlorellan maku on minun makunystyröille niin luotaantyöntävä, että en voi edes kirjoittaa mille se mielestäni maistuu, yökki!! Mutta viherjauheet ovat niin mahtavan terveellisiä, että juon juomani sekoittaen siihen sitruunamehua samoin tekee puolisoni. Sitruunamehu peittää chlorellaan maun eikä ” suolet käänny vatsassa nurin.” Tällä hetkellä käyttämämme viherjauhe sisältää: ohran- ja vehnänorasjauhetta sekä spirulina- ja chlorellajauhetta.

Oikein mukavaa syysmieltä.

Nautitaan syksyisistä luonnon antimista. Minä odotan Innolla, kun suunnitelmissa aloittaa ensiviikolla sienien etsintä.

Älä murehdi


Olen kuullut elämässäni enemmän kuin olisin halunnutkaan sanat . ” Älä nyt taas itke,” ” Älä mieti ja murehdi sitä asiaa”, ” Et sinä voi kaikkien eläinten oloja parantaa”, ” Se on vain elokuva” tai ” Miten sinä noin paljon säikähdit. ”

Erityisherkkänä ihmisenä koen ja tunnen asiat paljon voimakkaammin ja herkemmin kuin ei- erityisherkät. Ilot ja surut tulevat voimakkaana. Pienikin asia, joka sattuu tunteisiin hallitsee mieltäni ja mietin ratkaisua asiaan tai suren paljon tilannetta usean päivän ajan mikä kuormittaa ajatuksia ja mieltäni. Usein jos työn puitteissakin tapaan vanhuksen, joka kertoo esim. yksinäisyydestä niin suren kovasti hänen kohtaloa, mielenrauhani järkkyy ja itkukin tulee tilanteen jälkeen. Samoin käy, kun uutisissa näkyy sodan keskellä olevia lapsia. Sodan keskellä olevat lapset satuttaa niin, että en voi oikein kenenkään kanssa puhua heistä itkemättä.

Jälkeenpäin olen joskus nauranut myös niitä tilanteita, joissa olen ensin nauranut paljon ja sitten purskahtanut itkuun voimakkaasti ilosta ja siten aiheuttanut hämmennystä ympärillä olevissa. Mutta nauru ja itkuhan on lähellä toisiaan.

Yksi esimerkki on Kauneimmat joululaulut kirkossa, joissa joka kerta tursaan itkeä jos laulamme kappaletta Taivas sylissäin. Enkä voi ikinä kuunnella sitä itkemättä.

Muutenkin hätäilen ja huolehdin muiden huolista enemmän kuin tarpeen.  Pohdin useimmat tilanteet ja asiat vielä jälkeen päin syvällisesti läpi jokaisen osapuolen kannalta. Siksi mahdutan päivääni aina hiljaisia hetkiä varsinkin luonnossa, että saan rauhoittua tai pohtia päivän tapahtumia monelta suunnalta.

Samoin rakkauteni kaikkiin eläimiin on niin suuri, että eläinten kohtalot aina järkyttävät. Jos huomaan, että eläin ei saa arvoistansa elämää tai eläin näyttää surulliselta sekä tylsistyneeltä niin mietin monta päivää.  Olenkin tehnyt sen, koska valitettavasti tilanteita ei voi aina muuttaa kokonaan niin vältän jopa vierailuja sellaisissa paikoissa, jossa suren eläinten elämää ja hoitoa. Joskus olen mielessäni ihmetellyt, kun omistaja sanoo, että hänen eläimensä on väsynyt ja nukkuu tyytyväisenä, kun taas minä näen, että eläin nukkuu passiivisena, kun ei ole toimintaa ja virikkeitä.

Olen aina nauttinut suunnattomasti viettää aikaa eläinten kanssa.  Eläimet ovat aina hyvin aitoja, rakastettavia ja vilpittömiä.

Sellaiset asiat mitä toiset eivät edes huomaa, kuule tai haista me erityisherkät reagoimme niihin. Samoin moni erityisherkkä on äärimmäisen tunnollinen. Erityisherkät havainnoivat omassa elämässä ja ympärillä tapahtuvia tilanteita erityisen syvällisesti. Siksi monet asiat, jotka menevät tunteisiin kuormittavat ja väsyttävät erityisherkkiä paljon.

Meillä erityisherkilläkin on jokaisella omat persoonamme eli emme koe samoja asioita voimakkaana. Emmekä ole lasisen hauraita vaan persoonasta riippuen voimme olla hyvinkin räväköitä ja määrätietoisia.

Erityisherkkyyttä ei ole kovin kauan vielä tutkittu/ tunnettu. Vasta 1990- luvulta alkaen .

Erityisherkkyys ei ole kuitenkaan sairaus vaan ” synnynnäinen ominaisuus.” Ja n. 15-20% ihmisistä on erityisherkkiä.

” Erityisherkkä ihminen reagoi tavallista herkemmin ulkoisiin ja sisäisiin ärsykkeisiin, sillä hermosto käsittelee aistien välittämää tietoa laajemmin ja syvällisemmin. ”

Suomessa asiasta on alettu puhumaan vasta 2013- 2014 aikana. Toki edelleenkin, vaikka tästä asiasta puhutaan paljon niin siitä huolimattaa osa ihmisistä pitää erityisherkkyyttä höpö- höpönä ja vouhotuksena. Mutta se kenellä erityisherkkyys on niin tietää ettei se ole höpö- höpöä vaan ominaisuus, joka usein vaikuttaa arkeemme hyvinkin paljon. Mutta, kun oppii tunnistamaan tilanteet mitkä väsyttää, herkistää tai kuormittaa liikaa niin erityisherkkyys on myös hyvä asia, koska osaamme asennoitua hyvin toisten asemaan ja koemme monet tunteet voimakkaampana. Polisoni sanoo minulle aina, että murehdin muiden pieniä murheitakin niin paljon, että olen itse sitten yliväsynyt.

Erityisherkillä ovat usein aistit herkkiä ja itse reagoin herkästi esim. ääniin, hajuihin, musiikkiin, valoihin, väreihin, yksityiskohtiin ym.  Samoin jos ihmisten välillä on kireyttä niin sellaisessa paikassa on tukalaa olla. Itse inhoan ristiriitoja ihmisten kanssa ja on jopa muutamia tuttuja, joiden kanssa on tullut tilanteita, joissa jokin tilanne on ollut niin painostava, että olen tarkoituksella vähentänyt yhteydenpitoa, koska heidän kanssa oleminen ei ole enää tuntunut ollenkaan luontevalta.

Asiat ja tilanteet, jotka vaikuttavat tunteisiin erityisherkkä kokee erityisen voimakkaana hyvässä ja pahassa. Ilo, suru, viha ja rakkaus…kaikki vyöryvät voimakkaana.

Seuraavava esimerkki on yksi siitä miten tietyt äänet koen lähes raivostuttavana. Tätä ääniyliherkkyyttä kutsutaan misofoniaksi.

Hiljainen ruokapaikka, jossa kuuluu ihmiset syömisten äänet.
Painan huomaamatta käden toiselle korvalle ja toivon, että jokin ääni olisi sellainen, että peittäisi nuo karmeat syömisten äänet. Se ääni on niin raivostuttavan epämiellyttävä.
Puolisoni on jo oppinut, että jos hän syö ja minä teen samassa pöydän ääressä muuta niin painan käden sen puolen korvalle, jossa hän istuu ja syö. Näin ei kuulu syömisen äänet.
Joskus se muita seurassani olevia huvittaa, mutta itseäni ei, koska se tunne on niin epämiellyttävä. Yleensäkin kaikki äänet, jotka liittyvät syömiseen ja suusta kuuluvaan maiskutteluun  tai hampaiden ääniin esim. tekohampaiden kolahdus saavat tuon epämiellyttävän raivon tunteen ja iho karvat ” nousee pystyyn”.

Muistan edelleen sen tunteen, kun olimme reilun vuoden omaishoitajana ja läheisellämme tuli sairauden mukana oire, että hän lonksutteli tekohampaita eli hän liikutteli niitä aina niin, että kuului se kolina. Muutaman kerran sanoin miehelleni, että nyt on pakko lähteä pihalle vähäksi aikaa etten tuota kolinaa kuule tai ” heitä seinää noita hampaan kolikoita”. Mitä en tietenkään olisi tehnyt.

Nyt vanhempana ja aikuisena olen miettinyt ja huomioinut mitkä tilanteet kuormittavat oloani paljon. Yleensä paikat, jossa on monenlaisia erilaisia ääniä, vaikka hiljaisiakin ääniä rasittavat paljon. Samoin jos ihmisiä on paljon ja ympärillä häslinkiä niin vähän ajan kuluttua on pakko päästä levähtämään ja sivummalle rauhalliseen paikkaan.

Erityisherkkyys ei kuitenkaan tarkoita sitä, että me kaikki olisimme syrjäänvetäytyviä vaan itsekin olen räväkkä, nautin paljon ihmisten seurasta ja ihmisten kanssa juttelemisesta. Varsinkin syvälliset keskustelut ihmisten kanssa ovat ihania. Näytän myös lämpimät tunteet ihmisiä kohtaan ja halailenkin paljon mieluummin ihmisiä kuin kättelen jäykästi.

Nuorempana koin usein erityisherkkyyteni rasitteena, mutta nyt aikuisena ja itseni syvällisemmin tuntevana koen erityisherkkyyden positiivisena asiana. Osaan ennakoida jo aika hyvin tilanteet minkä tiedän tuovan yliväsymys tilan tai migreenin. Positiivista tässä on, että, kun kiinnitän paljon huomiota esim. yksityiskohtiin niin näen joka päivä myös paljon kauneutta pienissäkin asioissa.