Maailman Eläinten päivä ja Eläinten viikko

4.10 vietimme kansainvälistä Eläinten päivää ( Maailman eläintenpäivä ).

Päivä on alun perin valittu eläinten suojelupyhimyksen Fransiskus Assisilaisen muistopäivän mukaan.

Eläinten päivästä alkaa Eläinten viikko, jota vietämme parhailleen. ( 4-10.10. )
Ensimmäisen kerran Eläinten viikkoa on vietetty SEY:n aloitteesta 1959.

Eläinten viikon teema vaihtuu vuosittain ja tämän vuoden teema on :

-Lemmikkieläimen vastuullinen hankinta. – Auta lopettamaan pentutehtailu.

* ” SEY tuottaa ajankohtaisesta teemasta materiaalia lapsille, suurelle yleisölle sekä päättäjille. ”
* ” SEY on tuottanut kouluille Eläinten viikon maksutonta opetusmateriaalia jo vuodesta 1990 saakka. ”

Niin kuin aikaisempinakin vuosina tämän vuoden teema on erittäin tärkeä ja hyvin ajankohtainenkin.

Pentutehtailun pieniä uhreja tulee tuon tuostakin julkisuuteen.

Löytöeläinsuojissa, sijaiskodeissa ym. on tähän aikaan runsaasti löytökissoja, jotka etsivät omistajaa. Valitettavasti kuitenkin aika harva kissa löytää alkuperäisen omistajansa. Kissojen perään ei runsaasti edes kysellä omistajien puolelta. Yleistää ei voi, koska osa omistajista etsii kadonnutta lemmikkiään mallikelpoisesti.

* ” Suomen Eläinsuojeluyhdistysten mukaan maassamme hylätään vähintään 20 000 kissaa vuodessa. ”
* ” Noin 10 000 kissaa päätyy löytöeläintaloihin, mutta vain joka kymmenes löytökissa haetaan takaisin omaan kotiinsa. ”
* Tähdellä merkityt lainaukset ovat SEYn tiedotteista ja artikkeleista.

Surullisia lukuja.

Siksi olisikin tärkeää, että mahdollisimman moni omistaja olisi vastuullinen ja leikkuuttaisi kissansa, jolloin kissapopulaatioiden syntymisiä saataisiin estettyä. Vapaana liikkuvat leikkaamattomat kissat lisääntyvät nopeasti ja joka vuosi löytyy villiintyneitä kissaryhmiä.

Ennen lemmikin hankintaa onkin monia asioita mitä pitäisi huomioida.

Ensimmäiseksi täytyy miettiä rehellisesti, kun olet päättänyt millainen lemmikki perheeseen saapuu: Onko sinulla ja perheelläsi päivittäin tarpeeksi aikaa ja jaksamista antaa eläimelle virikkeitä, leikkiä, seuraa ja liikuntaa? Mielestäni on kovin itsekästä ja ajattelematonta, että eläin/ eläimiä hankitaan eikä sille viitsitä antaa aikaa vaan eläin lähinnä on tarhassa, häkissä, narussa tai sisällä toimettomana.

Usein ” eläinkuumeessa” ajattelee, että kyllä aikaa ja energiaa löytyy, mutta arjen koittaessa laiskuus iskee. Mielestäni jos eläimen hankkii ja sanoo sitten ettei ole aikaa niin se on lähinnä laiskuutta ja julmuutta lemmikkiä kohtaan.

Varsinkin koirien kohdalla kesälomalla pentu tuntuu mukavalta, mutta syksyn ja pimeyden saapuessa lenkkipolut ei enää innostakaan omistajaa ja valitettavasti moni koira elää suurimman osan ajastaa toimettomana joko ulkona tai sisällä. Vaikka kaikki koirat nauttivat päivittäin liikunnasta.

Yleistää ei voi, mutta esim. moni metsästyskoira elää metsästyskauden ulkopuolella kovin surullista ja toimetonta elämää. Osa metsästyskoirien omistajista taas hoitaa esimerkillisesti koiransa myös metsästyskauden ulkopuolella tarjoten liikuntaa, seuraa ja virikkeitä.

Jokainen eläimen omistaja, jolla on eläimiä voisikin rehellisesti katsoa itseään peilistä ja kysyä: ” Annanko tarpeeksi aikaa ja virikkeitä päivittäin eläimelleni? ”
Eläimet tuovat valtavasti iloa, kun ne ovat oikeanlaisessa kodissa.

Mutta joskus on kaikkein eläinrakkain teko jättää lemmikki hankkimatta jos se ei sovi elämäntilanteeseen ja aikatauluihin. Eläinten kanssa voi olla tekemisissä ja auttaa eläimiä, vaikka itsesi elämäntilanteeseen se ei sopisikaan.

Tietenkin tärkeä seikka on, että sinulla on tarpeeksi tietoa eläinlajista, joka sinulle tulee. Mm. nykypäivänäkin moni mieltää jyrsijät ja kanit pelkästään häkkieläimeksi, vaikka marsujen ja kanien ex-omistajana tiedän, että molemmat ovat aktiivisia ja seurallisia eläimiä, jotka tarvitsevat paljon touhua ja virikkeitä.

Kanit osaavat myös olla melkoisia tuholaisia, kun hampaita kokeillaan moneen paikkaan. Lattialistatkin saa äkkiä uuden muodon. Kaikesta huolimatta kanit ja marsut ovat mahtavia lemmikkejä ja kiintyvät omistajaansa. Varsinkin marsut juttelevat ja kuikuttelevat mielellään omistajansa kanssa.

Vastuullinen eläimen hankkija varmistaa, että tuleva lemmikki on rakenteeltaan sellainen, että voi elää lajityypillistä elämää.

Onneksi kuitenkin näkee eläimiä joiden kanssa touhutaan aktiivisesti päivittäin ja eläimet ovat iloisia sekä hyvinvoivia myös henkisesti.

Toinen ongelma on, että pienille lapsille hankitaan eläin, josta pieni ihminen ei välttämättä jaksakaan kauan pitää huolta. Pieni lapsi voi innostuneena käsitellä liian kovakouraisesti eläintä tai ei malta antaa lemmikin levätä rauhassa.

Omasta mielestäni väärin on myös, että lapselle ostetaan esim. syntymäpäivä, joululahjaksi ym. eläin. No, tästä olen usean ihmisen kanssa varmasti erimieltä, mutta mielestäni elävä olento hankitaan perheenjäseneksi eikä sitä tuoda ” lahjaksi” kuin tavaraa.

Seuraava tärkeä seikka on se, että paikka mistä eläin hankitaan on vastuullinen ja hoitanut eläimet hyvin. Liian monta surullista kertomusta olemme viime aikoinakin saaneet lukea mm. pentutehtailun uhreista, joissa pieni eläin on sairastunut uuteen kotiin päästyään ja pahimmissa tapauksessa menehtynyt. Pentujen epäasiallisen hoidon lisäksi aikuiset naaraat ja- urokset ovat siivottomissa ja epäasiallisissa oloissa ilman ruokaa sekä vettä kasvattajan luona toimien vain pentujen tuottajana.

Olisikin tärkeää, että tuleva omistaja näkisi paikan ja lemmikin taustat mistä uusi perheenjäsen ostetaan.

Myös ilmaiseksi annettavat eläimet voivat valitettavasti innostaa ottamaan lemmikin tarkkaan harkitsematta. Kyllähän eläinpienokaiset ovat niin suloisia.

Meidän kohdallamme leikkaamattoman tai kulkurikissan kohtalo tuli kovin tutuksi, koska neiti joka meillä nyt asuu on kulkuri kissa.
Tällä hetkellä meillä siis on hurmaava kissa- neiti, jolle tarjosimme kodin. Tämä kyseinen kissa oli kierrellyt kesällä naapureissa, mutta minä näin loppukesästä ensimmäisen kerran mieheni äidin mökillä, mutta ei päästänyt lähelleen.

Nyt ilmojen viiletessä se ilmestyi edelleenkin naapuristoon sekä rupesi viettämään aikaa mieheni äidin mökillä. Hätä oli jo suuri kissasta, kun ilmat viileni ja kisu kierteli pihoissa naukuen, mutta ei antautunut kiinni eikä omistajaa löytynyt, vaikka kyselimme lähialueetkin. Luulimme ensin loppukesästä, että se on lähialueelta oleva kissa, joka kiertelee naapurustossa katselemassa.
Tulimme maalle mieheni hieman kuntouduttua, kun hän jaksoi matkustaa kotikaupungistamme ja vein ruokaa siinä toivossa, että saisimme kissan kiinni. Onneksi ihanilla naapureillamme on kissoja ja he toimittivat pikaisesti kissanruokaa, jolla saimme houkuteltua kisun syömään, kun pidimme ruoka- ja juomakippoja rappusilla. Yllätys olikin suuri ja iloinen, kun olimme  puolenyön aikaa tarkastamassa onko ruokaa tarpeeksi niin kisu tulikin luokseni puskemaan ja siliteltäväksi, eikä kisua tarvittu loukuttaa. Tuotakin vaihtoehtoa suunnittelimme naapurimme kanssa ja hän kysyikin jo varmuudeksi taholta, joka loukuttaa ja huolehtii kodittomista kissoista.

Kyselimme lähialueilta ja laitoimme kuvallisia ilmoituksia useampaan paikkaan, mutta kukaan ei tunnistanut omakseen.
Kissa- neiti siis asettui meille, kun omistajia ei löytynyt etsinnästä huolimatta. Olemme jo vuosia haaveilleet ja suunnitelleet lemminkin hankintaa ja nyt mietimme sopisiko meille lemmikki. Koiraakin olemme miettineet paljon, mutta puolisoni ei sairauksien vuoksi jaksa lenkkeillä koiran kanssa jos minä en olisi kotona eikä hän muutenkaan ole innokas lenkkeilijä. Tulimme siihen tulokseen, että kyllä kissa meille sopii, koska mieheni on jo eläkkeellä, joten kisu ei tarvitse juurikaan olla yksin. Pieni- neiti pääsi meidän lemmikiksi ja on vallan ihana persoona. Yötkin nukkuu vieressämme. Ensimmäiset päivät kissa nukkuikin lähes koko ajan, kun oli niin väsynyt. Nyt alkaa jo löytyä leikkisä ja iloinen kissa.

Ulkoilemme päivittäin sään salliessa valjaissa ulkona. Eräänäkin päivänä ulkoilimme 1, 5 h päivässä. Kylläpä kisua nukutti makeasti sen jälkeen. Neiti saa lähiaikoina seurakseen lajitoverin.

Ollaan kaikin puolin vastuullisia ja hyviä eläimiä kohtaan. Ja ymmärretään niiden tarpeita ja vaatimuksia hoidon suhteen.

Tuorepuristettuja mehuja

Olemme valmistaneet tuorepuristettuja mehuja nyt useamman päivän ajan päivittäin, toki olemme käyttäneet aiemminkin tuorepuristettuja mehuja, mutta suurimmaksi osaksi käytämme erilaisia smoothieita. Esim. vihermehuja olemme käyttäneet ohran- ja vehnänoraista.

Syy miksi olemme mehustelleet ovat puolisoni vatsavaivat ja hänen tutkimukset ovat vielä kesken. Kaikki tuhdimmat ruoka-aineet tuo vatsaan särkyä ja mehut ovat sopineet hyvin. Tietenkin hän syö tuhdimpiakin ruokia, mutta vähän jos haluaa estää kivun. Näin mehustuksella varmistan, että hän saisi monipuolisesti ravintoaineita ja riittävästi kasviksia päivässä.Varsinkin, kun labra- arvot eivät ole vielä kohdillaan. Mehuun menee varsin suuri määrä kasviksia.

Olen säästänyt mehustuksessa jäävän kuituosan ja käyttänyt sen smoothieiden sekaan sekä kasvispihveihin- ja pyöryköihin, koska riittävä kuidun saanti on tarpeellista ja terveellistä. Lisäksi periaatteeni on, että ruokaa ei heitetä roskiin ja siksi käytän kuituosan. Eli mehustuksessahan jää kuituosa pois mehusta.

Puolisollani on 2 tyypin diabetes, joten hedelmiä käytän varovaisesti. Vihreät mehut esim. kaaleista ovat varmimpia, eivätkä ole nostaneet verensokeria.

Tuorepuristetut mehut ovat ihanan raikkaita, virkistäviä sekä terveellisiä ja mielikuvitus vain rajana raaka-aineissa. Tuorepuristettua mehua riittää pienehkö määrä eli ei ole tarkoituskaan juoda sitä lasitolkulla. Pienellä määrällä saat jo tuhdisti ravintoaineita elimistöösi. Minä käytän vajaan pienehkön lasillisen kerrallaan päivässä tällä hetkellä nyt, kun mehustan päivittäin ja puolisoni tällä hetkellä pari pienehköä lasillista sairauden ollessa päällä. Normaali tilassa emme käytä päivittäin tuorepuristettuja vaan muutaman kerran viikossa.

Laitan 3 erilaisen mehun ohjeen. Pese hyvin raaka-aineet. Mehustan kuorineen. ( Valitettavasti huomasin jälkeen päin etten katsonut raaka-aineiden määriä ) Inkivääriä käytän yleensä aina mehuissa. Se on jo kauan tunnettu lääkekasvi kansanlääkinnässä :

  • Punajuuri- punakaali- omena- pala inkivääriä.

Tähän mehuun tuli punajuuria, punakaalia, omena sekä pala inkivääriä. Omena antaa makeutta mehulle ja tietenkin terveellisyyttä. Raikas ja kauniin värinen mehu. Punajuuri mehu on nyt parasta puolisolleni, koska hänen hemoglobiini arvonsa ovat tippuneet sairauden aikana.

  • Porkkanaa- omena- pala inkivääriä- hieman sitruunamehua.

Tämä upean oranssin värinen juoma on suosikki makunsa ja värinsä vuoksi. Ihanan pirtsakka ja raikas aamujuomana, josta saa mm. A- vitamiinia ja silmät kiittää.

  • Parsakaali- keräkaali- inkivääri- hieman sitruunamehua.

Usein, kun puhutaan esim. syöpää torjuvista ruoka-aineista niin niissä tulee esille kaalit. Kaalit sopii oikein hyvin myös mehustamiseen. Tämän juoman maku ei ole minun makuuni kovinkaan herkullinen, mutta kun on terveellinen niin juon tätä. Toki esim. omenan tai muun hedelmän lisäämällä tähän saisi makeutta.

Herkutellaan myös tuoreilla ja ravitsevilla mehuilla.

 

 

Puolukoista ja vadelmista chia- vanukas

Tein tänään jälkiruoaksi ja iltapalalle chia vanukasta.

Chia vanukkaat on ihanan kuohkeita ja terveellisiä herkkuja.

Tällä kertaa tein kerrosvanukkaan ja marjoiksi tuli puolukkaa ja vadelmaa.

Olen kerännyt jo puolukoita ja kesällä keräsin vadelmia.

Runsaskuituiset puolukat ovat pirteän hapokkaan makuisia ja taipuvat moneen käyttöön.

Moni tietääkin, että puolukkaa ja karpaloa on käytetty virtsatietulehduksen torjunnassa sekä ehkäisemään sen  uusiutumista. Puolukka on myös vatsalle terveellistä vaikuttaen positiivisesti suoliston bakteerikantaan. Tutkimuksissa on löydetty myös monia muita mahtavia terveyshyötyjä. Puolukka sisältää mm. resveratrolia, jota esiintyy myös tummissa rypäleissä.

Puolukka tulee yleensä joka vuosi varsin runsaasti. Puolukka on myös kiitollinen poimittava huonomminkin liikkuville poimijoille, koska se kasvaa esim. kuivahkoilla kankailla. Mikäs sen mukavampaa kuin viettää kauniina syyspäivänä aikaa kuivahkossa kangasmetsässä, jossa kasvaa myös jäkälää.

Makunsa puolesta suosikkimarjoihin kuuluva vadelma tuo pieninäkin määrinä smoothiehin  ja vanukkaisiin makeutta.

Vadelmatkin käytän yleensä tuoreena eli pakastan, jolla yritän minimoida vitamiini hävikin. Vadelmat ovat myös kuitupitoisia ja sisältävät antosyaaneja sekä mm. C- vitamiinia. Eli mahtavan terveellinen marja.

Granaattiomenasta löytyy pitkä lista netistä sen huikeista terveysvaikutuksista, joten siemeniä kannattaa ripotella salaatteihin, smoothien sekaan, puurojen päälle ym.

Pikkuruisia chian- siemeniä käytämme paljon juuri vanukkaissa, smoothieissä, smoothie kulhoissa sekä tuorepuuroissa.

Chian- siemenet sisältävät mm. proteiinia, kalsiumia, omega- 3 rasvahappoja sekä kuitua.

Huomioitavaa kuitenkin chian- siementen käytössä on se, että ne pitää liottaa tarpeeksi kauan, koska siemenet turpoaa moninkertaisesti päästessään kosketuksiin nesteen kanssa. 

Chiavanukkaan ohje:

  • 6 rkl chian- siemeniä, 2 dl kaurajuomaa, 2 dl kookosmaitoa. Liotin n. 2 h.
  • 1 dl puolukoita sekä 1 dl jäisiä vadelmia.
  • 2 tl Opti-MSM- rikkiä.
  • 2 rkl maapähkinä proteiinijauhetta.
  • 1 rkl granaattiomenan siemeniä.

Opti-MSM- rikkiä aloimme käyttämään alkujaan puolisoni olkapäiden kipuiluun, mutta itse käytän sitä myös, koska molemmissa polvissani on kulumia.

Proteiinijauheissa on tällä hetkellä käytössä myös maapähkinä proteiinijauhe ensimmäistä kertaa. Käyttämämme proteiinijauhe on gluteeniton, laktoositon, makeuttamaton, lisäaineeton, runsaskuituinen sekä vegaaninen.

Tämä vanukas sopii myös vegaaneille.

Terveellinen ja makeanhimon vievä herkku.

 

Smoothie ” sinisistä marjoista” sekä vihersmoothie.

Pitkästä aikaa kirjoitan kahden smoothien ohjeen.

Toinen on ” sinisistä marjoista” ja toinen vihersmoothie.

Olemme edelleen smoothien suurkuluttajia eli aamupalaamme kuuluu smoothie aamuisin. Tosin puolisollani kesällä lipsui ” hieman” ruokavalio puoli, mutta nyt hän taas sanoi, että palaa ruotuun, kun kaikki mättöruoat puistattaa. Minä join välillä tuplamäärät smoothieta, kun join hänenkin osuuden.

Smoothieta teen usein myös iltapäivällä.

Kesän aikana olen lisäillyt runsaasti tuoreita villiyrttejä smoothien sekaan lisäämään terveellisyyttä.

Samoin herukoiden lehtiä käytän paljon jopa salaateissa.

Kaikki tiedämme myös, että marjat sisältävät runsaasti terveyttä edistäviä ainesosia.

” Sinisistä marjoista” tehty paksu smoothie on terveellinen ja lempeän makuinen. Vielä löytyi yksi pussi viime syksynä kerättyjä variksenmarjoja pakastimesta, joten laitoin smoothieen variksenmarjoja sekä mustikoita.

Nyt aloitan taas tuoreiden variksenmarjojen keräyksen. Variksenmarja on valittu vuoden 2017 luonnonmarjaksi. Variksenmarjaa on nopea kerätä varsinkin, kun hyvillä alueilla niitä kasvaa niin runsaasti, ettei sankollinen kauaa aikaa keruuta. Variksenmarjaa ei monikaan kerää niin runsaasti kuin mustikkaa tai puolukkaa, vaikka variksenmarjalla on todella terveellinen. Kaiken lisäksi hyvin herkullisen makuinen.

Mustikka tunnetaan paremmin kotimaisten metsiemme terveyspommina.

Variksenmarjaa kutsutaan mm. karhunmarjaksi, sianmustikaksi, harakanmarjaksi, tunturimustikaksi ym.

Ohje ” siniselle smoothielle”:

Pohjanesteeksi tuli 250 ml voikukanjuuriteetä, 2 dl mustikoita, 2dl  variksenmarjoja, 1 avocado, 2 rkl liotettuja tattarinsiemeniä, 2 rkl liotettuja seesaminsiemeniä sekä 2 rkl hamppuproteiinijauhetta. Halutessasi makeutta smoothieen voit lisätä hieman esim. hunajaa. Vegaani voi käyttää makeutusaineena esim. agavesiirappia.

Hamppuproteiinijauhetta käytämme lisäämään smoothien proteiinipitoisuutta kasviproteiinin muodossa.

Seesaminsiemeniä käytämme, koska seesaminsiemenet sisältävät kalsiumia.

Voikukanjuuriteetä aloimme käyttämään luettuani mielenkiintoisia ja positiivisia artikkeleita voikukanjuuri teestä syövän luonnonmukaisena tukihoitona.

Ohje vihreälle smoothielle sekä viherjuomalle:

Pohjanesteeksi 750 ml vettä, 1 iso banaani ( jos haluat paksumman koostumuksen, laita 2 banaania ), baby- pinaattia kourallinen, 2 rkl kuusenkerkkiä, 2 tl nokkosensiemeniä sekä 2 rkl liotettua hernerouhetta sekä loraus maun mukaan hunajaa ( vegaaneille esim. agavesiirappi ).

Myös kuoritulla hernerouheella saa lisättyä smoothien proteiinipitoisuutta.

Kuorittu hernerouhe on muutenkin monipuolinen raaka-aine, koska siitä saa valmistettua ruokaa nopeammin kuin kuivatusta herneestä. Sopii hyvin mm. keittoihin, murekkeisiin, salaatteihin ym. Noin puolen tunnin liotus riittää.

Vasemmalla kuivattua hernerouhetta ja oikealla hamppuproteiinijauhetta.

Kuusenkerkät antavat smoothielle ihanan pirteän ja raikkaan maun.

” Kuusenkerkkää on käytetty keripukkiin ja  kevätväsymyksen karkottamiseen ja yleiskunnon vahvistamiseen. ”

Maku on niin miellyttävä, että napsin niitä keväällä sellaisenaan suuhuni suoraan puusta.

Keräys ei kuulu jokamiehen oikeuksiin.

Viherjuoman tein valmiista viherjauheesta eri lasiin.

Pakko myöntää, mutta en voi sekoittaa sellaista viherjauhetta smoothieen, joka sisältää chlorellaa tai koko smoothie jää juomatta. Chlorellan maku on minun makunystyröille niin luotaantyöntävä, että en voi edes kirjoittaa mille se mielestäni maistuu, yökki!! Mutta viherjauheet ovat niin mahtavan terveellisiä, että juon juomani sekoittaen siihen sitruunamehua samoin tekee puolisoni. Sitruunamehu peittää chlorellaan maun eikä ” suolet käänny vatsassa nurin.” Tällä hetkellä käyttämämme viherjauhe sisältää: ohran- ja vehnänorasjauhetta sekä spirulina- ja chlorellajauhetta.

Oikein mukavaa syysmieltä.

Nautitaan syksyisistä luonnon antimista. Minä odotan Innolla, kun suunnitelmissa aloittaa ensiviikolla sienien etsintä.

Älä murehdi


Olen kuullut elämässäni enemmän kuin olisin halunnutkaan sanat . ” Älä nyt taas itke,” ” Älä mieti ja murehdi sitä asiaa”, ” Et sinä voi kaikkien eläinten oloja parantaa”, ” Se on vain elokuva” tai ” Miten sinä noin paljon säikähdit. ”

Erityisherkkänä ihmisenä koen ja tunnen asiat paljon voimakkaammin ja herkemmin kuin ei- erityisherkät. Ilot ja surut tulevat voimakkaana. Pienikin asia, joka sattuu tunteisiin hallitsee mieltäni ja mietin ratkaisua asiaan tai suren paljon tilannetta usean päivän ajan mikä kuormittaa ajatuksia ja mieltäni. Usein jos työn puitteissakin tapaan vanhuksen, joka kertoo esim. yksinäisyydestä niin suren kovasti hänen kohtaloa, mielenrauhani järkkyy ja itkukin tulee tilanteen jälkeen. Samoin käy, kun uutisissa näkyy sodan keskellä olevia lapsia. Sodan keskellä olevat lapset satuttaa niin, että en voi oikein kenenkään kanssa puhua heistä itkemättä.

Jälkeenpäin olen joskus nauranut myös niitä tilanteita, joissa olen ensin nauranut paljon ja sitten purskahtanut itkuun voimakkaasti ilosta ja siten aiheuttanut hämmennystä ympärillä olevissa. Mutta nauru ja itkuhan on lähellä toisiaan.

Yksi esimerkki on Kauneimmat joululaulut kirkossa, joissa joka kerta tursaan itkeä jos laulamme kappaletta Taivas sylissäin. Enkä voi ikinä kuunnella sitä itkemättä.

Muutenkin hätäilen ja huolehdin muiden huolista enemmän kuin tarpeen.  Pohdin useimmat tilanteet ja asiat vielä jälkeen päin syvällisesti läpi jokaisen osapuolen kannalta. Siksi mahdutan päivääni aina hiljaisia hetkiä varsinkin luonnossa, että saan rauhoittua tai pohtia päivän tapahtumia monelta suunnalta.

Samoin rakkauteni kaikkiin eläimiin on niin suuri, että eläinten kohtalot aina järkyttävät. Jos huomaan, että eläin ei saa arvoistansa elämää tai eläin näyttää surulliselta sekä tylsistyneeltä niin mietin monta päivää.  Olenkin tehnyt sen, koska valitettavasti tilanteita ei voi aina muuttaa kokonaan niin vältän jopa vierailuja sellaisissa paikoissa, jossa suren eläinten elämää ja hoitoa. Joskus olen mielessäni ihmetellyt, kun omistaja sanoo, että hänen eläimensä on väsynyt ja nukkuu tyytyväisenä, kun taas minä näen, että eläin nukkuu passiivisena, kun ei ole toimintaa ja virikkeitä.

Olen aina nauttinut suunnattomasti viettää aikaa eläinten kanssa.  Eläimet ovat aina hyvin aitoja, rakastettavia ja vilpittömiä.

Sellaiset asiat mitä toiset eivät edes huomaa, kuule tai haista me erityisherkät reagoimme niihin. Samoin moni erityisherkkä on äärimmäisen tunnollinen. Erityisherkät havainnoivat omassa elämässä ja ympärillä tapahtuvia tilanteita erityisen syvällisesti. Siksi monet asiat, jotka menevät tunteisiin kuormittavat ja väsyttävät erityisherkkiä paljon.

Meillä erityisherkilläkin on jokaisella omat persoonamme eli emme koe samoja asioita voimakkaana. Emmekä ole lasisen hauraita vaan persoonasta riippuen voimme olla hyvinkin räväköitä ja määrätietoisia.

Erityisherkkyyttä ei ole kovin kauan vielä tutkittu/ tunnettu. Vasta 1990- luvulta alkaen .

Erityisherkkyys ei ole kuitenkaan sairaus vaan ” synnynnäinen ominaisuus.” Ja n. 15-20% ihmisistä on erityisherkkiä.

” Erityisherkkä ihminen reagoi tavallista herkemmin ulkoisiin ja sisäisiin ärsykkeisiin, sillä hermosto käsittelee aistien välittämää tietoa laajemmin ja syvällisemmin. ”

Suomessa asiasta on alettu puhumaan vasta 2013- 2014 aikana. Toki edelleenkin, vaikka tästä asiasta puhutaan paljon niin siitä huolimattaa osa ihmisistä pitää erityisherkkyyttä höpö- höpönä ja vouhotuksena. Mutta se kenellä erityisherkkyys on niin tietää ettei se ole höpö- höpöä vaan ominaisuus, joka usein vaikuttaa arkeemme hyvinkin paljon. Mutta, kun oppii tunnistamaan tilanteet mitkä väsyttää, herkistää tai kuormittaa liikaa niin erityisherkkyys on myös hyvä asia, koska osaamme asennoitua hyvin toisten asemaan ja koemme monet tunteet voimakkaampana. Polisoni sanoo minulle aina, että murehdin muiden pieniä murheitakin niin paljon, että olen itse sitten yliväsynyt.

Erityisherkillä ovat usein aistit herkkiä ja itse reagoin herkästi esim. ääniin, hajuihin, musiikkiin, valoihin, väreihin, yksityiskohtiin ym.  Samoin jos ihmisten välillä on kireyttä niin sellaisessa paikassa on tukalaa olla. Itse inhoan ristiriitoja ihmisten kanssa ja on jopa muutamia tuttuja, joiden kanssa on tullut tilanteita, joissa jokin tilanne on ollut niin painostava, että olen tarkoituksella vähentänyt yhteydenpitoa, koska heidän kanssa oleminen ei ole enää tuntunut ollenkaan luontevalta.

Asiat ja tilanteet, jotka vaikuttavat tunteisiin erityisherkkä kokee erityisen voimakkaana hyvässä ja pahassa. Ilo, suru, viha ja rakkaus…kaikki vyöryvät voimakkaana.

Seuraavava esimerkki on yksi siitä miten tietyt äänet koen lähes raivostuttavana. Tätä ääniyliherkkyyttä kutsutaan misofoniaksi.

Hiljainen ruokapaikka, jossa kuuluu ihmiset syömisten äänet.
Painan huomaamatta käden toiselle korvalle ja toivon, että jokin ääni olisi sellainen, että peittäisi nuo karmeat syömisten äänet. Se ääni on niin raivostuttavan epämiellyttävä.
Puolisoni on jo oppinut, että jos hän syö ja minä teen samassa pöydän ääressä muuta niin painan käden sen puolen korvalle, jossa hän istuu ja syö. Näin ei kuulu syömisen äänet.
Joskus se muita seurassani olevia huvittaa, mutta itseäni ei, koska se tunne on niin epämiellyttävä. Yleensäkin kaikki äänet, jotka liittyvät syömiseen ja suusta kuuluvaan maiskutteluun  tai hampaiden ääniin esim. tekohampaiden kolahdus saavat tuon epämiellyttävän raivon tunteen ja iho karvat ” nousee pystyyn”.

Muistan edelleen sen tunteen, kun olimme reilun vuoden omaishoitajana ja läheisellämme tuli sairauden mukana oire, että hän lonksutteli tekohampaita eli hän liikutteli niitä aina niin, että kuului se kolina. Muutaman kerran sanoin miehelleni, että nyt on pakko lähteä pihalle vähäksi aikaa etten tuota kolinaa kuule tai ” heitä seinää noita hampaan kolikoita”. Mitä en tietenkään olisi tehnyt.

Nyt vanhempana ja aikuisena olen miettinyt ja huomioinut mitkä tilanteet kuormittavat oloani paljon. Yleensä paikat, jossa on monenlaisia erilaisia ääniä, vaikka hiljaisiakin ääniä rasittavat paljon. Samoin jos ihmisiä on paljon ja ympärillä häslinkiä niin vähän ajan kuluttua on pakko päästä levähtämään ja sivummalle rauhalliseen paikkaan.

Erityisherkkyys ei kuitenkaan tarkoita sitä, että me kaikki olisimme syrjäänvetäytyviä vaan itsekin olen räväkkä, nautin paljon ihmisten seurasta ja ihmisten kanssa juttelemisesta. Varsinkin syvälliset keskustelut ihmisten kanssa ovat ihania. Näytän myös lämpimät tunteet ihmisiä kohtaan ja halailenkin paljon mieluummin ihmisiä kuin kättelen jäykästi.

Nuorempana koin usein erityisherkkyyteni rasitteena, mutta nyt aikuisena ja itseni syvällisemmin tuntevana koen erityisherkkyyden positiivisena asiana. Osaan ennakoida jo aika hyvin tilanteet minkä tiedän tuovan yliväsymys tilan tai migreenin. Positiivista tässä on, että, kun kiinnitän paljon huomiota esim. yksityiskohtiin niin näen joka päivä myös paljon kauneutta pienissäkin asioissa.

 

Onnen pisaroita elämääsi


Olemme saaneet runsaasti hienoja, mutta koskettavia viestejä sähköpostiimme pääasiassa syöpään sairastuneilta, syöpään sairastuneiden omaisilta ja syövälle läheisensä menettäneiltä sekä omaishoitajilta. Kiitos jokaiselle viestistänne. Olemme itsekin saaneet niistä uskoa ja lohtua.

Monella tilanne on kovin epävarma, pelon täyttämä tai suru on päällimmäisenä läheisen menettämisen vuoksi.

Monen omaishoitajan arkea painaa väsymys, taloudelliset huolet, vapaa-ajan vähyys, mutta myös epävarmuus tulevasta ym.

Muistan toki itsekin oman tilanteemme, kun puolisoni syöpä oli pahimmillaan ja toivo oli lähes tulkoon olematon selvitä syövästä. Se huoli ja hätä oli valtava.

Muistan myös, kun olimme reilun vuoden omaishoitajana läheisellemme, kuinka rankkaa se oli välillä. Välillä väsymys oli niin valtava, että olisin voinut nukkua istualleni. Kaikki tunteet laidasta laitaan kävi pinnalla moniakin ihmisiä kohtaan meillä molemmilla.

Olen lukenut näiden reilun 5- vuoden aikana paljon mielenrauhaan ja onnellisuuteen liittyvää kirjallisuuttaa sekä mietelauseita. Varsinkin aamuisin ja iltaisin. Niistä olen saanut eväitä ajatuksiini, ymmärrystä tunteisiini sekä olen saanut tsempattua itseäni vaikeimpina aikoina,  että jospa kuitenkin tästä selviämme.

Aamut on olleet kaikista vaikeimpia, koska aina ajattelin, että kuinkahan tästäkin päivästä selviämme ja todellisuus lävähti taas herätessäni. Silloin yleensä kaivoin jonkin kirjan, jossa oli mietelauseita tai jokin rauhoittava artikkeli. Niistä sain itselleni onnen pisaroita, joilla menimme eteenpäin.

Positiivista tässä kaikessa kuitenkin on, että olemme oppineet paljon ihmisistä ja tilanteista.

Osa ihmisistä tuli läheisemmäksi elämässämme ja osan olen jättänyt etäisemmäksi kaiken tämän jälkeen.

Näistä kauniista ja koskettavista sähköposteistanne tulikin mieleeni, että jatkossa laitamme lähes päivittäin blogimme facebook- sivulle Meidänvalintamme-Hämyni jonkin kauniin ja voimaannuttavan mietelauseen kuvan kera, josta saisit pieniä onnenpisaroita päivääsi vaikka hetkeksi, vaikka tilannettasi se ei tietenkään poista. Facebook- linkki löytyy myös sivupalkista, jota klikkaamalla pääset suoraan sivulle.

Toivon edes pientä valon pilkahdusta päivääsi.

 

Intohimon iloja


Silmät loistaen, leveä hymy kasvoilla, kaikki muu katoaa ympäriltä, vartalossa kiva hytinä, energiaa virtaa kehoon. Sitä tunnetta me kaikki kaipaamme.

Sitä voisi kutsua intohimoksi.

Tuota intohimon paloa näin viikonloppuna lasten kasvoilla. Tämä artikkelin aihe pamahtikin mieleeni juuri tuosta lasten intohimosta jalkapalloa kohtaan sekä viime viikolla käymäni keskustelu puolisoni kanssa ensitapaamisestamme.

Pieniä jalkapalloilijoita juoksee innoissaan kentällä ja kaikilla on fokus pelaamisessa sekä pallossa. Ilo ja into pelaamiseen näkyy jokaisen pienillä kasvoilla. Maalin tullessa porukkahenki on ylimmillään. Taputellaan toisia, hihkutaan ja juostaan kädet ylhäällä sekä pompitaan ilosta. Tsempataan kaveria. Ollaan onnellisia. Ei mietitä menneitä eikä tulevaa.

Täytyy kyllä nostaa hattua myös pienten pelaajien kunnolle ja energialle, kun he juoksevat kentällä. Ja vieläpä tauollakin oli energiaa käydä ulko kuntosalilaitteilla ja hyppiä kavereiden kanssa.

Tätä iloa pääsin tädin ominaisuudessa seuraamaan viikonloppuna kotikaupungissa, kun tätitettävälläni oli jalkapallo turnauksia.

Täytyy myötää, että se intohimo peliin tarttui kyllä tätiinkin kannustuksen muodossa. Taisin huutaa välillä jeetä ja hurraata lähes täysillä kädet ylhäällä. Ja sama into oli päällä myös siskoni perheellä että puolisollani.

Pienellä herralla intohimo pelaamiseen on ollut pienestä pitäen. Muistan, kun hän pienenä jo pyysi kuljettamaan kainaloiden alta, kun hän potki sisällä palloa, että pysyy varmasti pystyssä. Välillä sitten seurattiin palloa kontaten. Tädin polvet mustelmilla.

Tällainen intohimo pitäisi jokaisen löytää elämäänsä. Sellainen joka vie ajatukset pois muusta, tuoden iloa, energiaa ja hytinää elämään.

Tuoden elämääsi valonpaistetta.

Usein sanotaan, että tunnen intohimoa työhöni. Se on hieno juttu ja niin tunnen minäkin, mutta työ kuuluu lähes meidän jokaisen elämään sekä arkeen ja siksi en puhu siitä nyt enkä muutenkaan tykkää puhua omista enkä muiden työasioista vapaa-ajallani. Enkä toki oikein ymmärrä, että moni kuluttaa omaa että muiden vapaa-aikaa kertoillen omia työjuttuja- ja kiireitään ( tämä on siis minun ajatukseni ).

Minusta on paljon mielenkiintoisempaa kuunnella ihmisten kuulumisia ja kertomuksia mitä he tekevät vapaa-ajallaan ja varsinkin mikä on heidän intohimonsa. Silloin silmiin syttyy loiste ja kasvot hehkuu. Puhekin muuttuu innostuneeksi aivan kuten pienenä lapsena, kun olimme innoissamme.

Intohimo voi siis kohdistua johonkin mitä teet täydellä sydämellä unohtaen kaiken muun. Oli se sitten vauhdikasta urheilua, patikoimista kauniissa luonnossa, joogaa, mietiskelyä, tanssia ym. lista on loputon. Minun intohimoni vapaa-ajallani on liikunta luonnossa. Kaipaan sitä joka päivä. Onneksi myös tässä kotikaupungissa on metsää lähellä. Siinä saan nauttia liikunnasta hiljaisuudessa. Mutta maalla kaukana autojen äänistä se on parasta.

Kaikki toki tiedämme, että se intohimo mikä kohdistuu toiseen ihmiseen on myös upeaa. Silloin myös unohtuu ympäriltä kaikki muu. Sydän tykyttää, posket hehkuu, vatsassa kihelmöi ja silmiin syttyy palo. Varsinkin vastarakastuneena se intohimo on sitä luokkaa, että kaikki arkiset asiat tuntuu unohtuvan tai kaikki asiat tuntuvat positiivisilta. ”Kävelemme 10 cm maapinnan yläpuolella ja pää pilvissä ”.

Varmasti jokainen muistaa sen tunteen, kun olet tavannut elämäsi varrella ihmisiä ja katseiden kohdatessa syntyy intohimon palo ja vetovoima kahden ihmisen välille. Silloin et näe ympärillä muita ihmisiä ja kaikki muu unohtuu. Tuntuu, että silmät palaa ja intohimon kohdetta silmiin katsoessa kuvataan jälkeenpäin tunteella ” tuntui, että pyörryn kohta ”.

Muistelimme siis puolisoni kanssa perjantaina kotikaupunkiimme ajellessamme ja kuunnellessamme Novan Retro- perjantaita ensi tapaamistamme. Retro- perjantain musiikki toi sen mieleen ja YouTube toimi lisäapuna. Jännää, miten tarkkaan jopa musiikki jää mieleen tuollaisissa tapahtumissa.

Muistan hyvin ensimmäisen tapaamisemme ja kaikki nuo edellä mainitut tunteet olivat varmasti havaittavissa sisäisesti että ulkoisesti. Toki sama tunne on edelleen.

Kysyin sitten puolisoltani matkustaessa omaan leikittelevään tyyliini, että mitäs hän ajatteli ensimmäistä kertaa tavatessamme. Hän vastasi ajatelleensa kuten Kaikki tytöt- laulussa, että ” Sinä olet jotain, minkä otan jos mä saan”. Ei ollenkaan huono vastaus mielestäni.

Toivon, että meillä jokaisella on joku intohimon kohde, joka tuo sinulle valoa ja energiaa elämään sekä tekee arjesta juhlan tuntua.

Toivon myös, että elämässäni on tai löydät ihmisen, jota kohtaan tunnet sellaista intohimoa, että välillä tuntuu pää olevan pilvissä, vatsassa kihelmöi ja kaikki muu unohtuu.

Ei piilotella liikaa intohimoamme vaan nautitaan intohimoisesta tekemisen ilosta harrastustamme kohtaan ja näytetään parisuhteessakin intohimomme puolisolle.

 

 

 

 

Kehopositiivisuudesta. Minä kelpaan, Sinä kelpaat.


Sohaisempa kepillä tätä muurahaispesää, joka herättää monenlaisia tunteita.

Liian lihava, liian laiha, paksut reidet, pienet tissit, isot tissit, selluliittia, maha pullottaa, iso takamus, pieni takamus ym. lista on loputon, joilla arvostelemme muiden ulkonäköä, mutta myös itseämme.

Paine on kova miltä pitäisi näyttää tai teemme paineen ja vaatimustason miltä itsemme pitäisi näyttää ja huolehdimme myös miltä muiden pitäisi näyttää.

Luomme myös mielikuvan mitä sairauksia plus- kokoisella ihmisellä on jo varmasti tai tulossa ainakin. Ja kauhistus jos hän on SYÖMÄSSÄ vielä hampurilaista tai pizzaa.

Sama kohtalo kovin hoikalla eli arvostellaan hän laihuuttaan, kun ei ole laaksoa ei kukkulaa ei näytä naiselliselta. Ei näytä miehekkäältä, kun ei ole harteikas.

Kyllä, se on totta, että riski sairauksiin nousee, mutta usein ihminen itse tietää sen ja terveydenhoitopuolikin on sen hänelle sanonut. Se on kuitenkin hänen oma kehonsa, jota meidän muiden ei tulisi arvostella ja tuomita. Tilanne ei ole välttämättä hänen itse aiheuttamansa vaan voi olla myös mm. sairaudesta tai muusta johtuvaa.

Tai hän kertakaikkisesti viihtyy siinä koossa missä on ja rakastaa kokoaan.

Oli miten vain niin se on hänen valintansa.

Kehopositiivisuus on mielestäni välillä ymmärretty väärin, kun usein sanotaan, että ihannoidaan esim. ylipainoa, kun plus- kokoisia ihmisiä on kuvattu tai he itse kuvaavat itseään vähissä vaatteissa tai tyköistuvissa vaatteissa. Jestas, siinä tulee juuri se eriarvoisuus, kun ajattelemme, että jos joku ei sovi meidän normistoon niin kuviakaan ei saisi olla.

Minun mielestäni kehopositiivisuus on sitä, että ajattelee itse omasta kehostaan positiivisesti ja viihtyy siinä eikä muokkaa vartaloaan ympäristön paineen tai muiden vuoksi. Ja jos muokkaa kehoaan niin tekee sen itsensä vuoksi.

Minusta on ihana nähdä ihminen, joka rakastaa itseään juuri sellaisena kuin on ja viihtyy kehossaan.

Puhuimme juuri pari viikkoa sitten siskoni luona hänen ja hänen lapsiensa kanssa ” kahvipöytä ” keskusteluna siitä, että pitäisi hyväksyä itsensä ja muut sellaisena kuin he ovat. Ihmisen koko tai selluliitti reisissä tai takamuksessa ei vähennä hänen arvoaan tai anna lupaa meidän muiden arvostella häntä.

Valitettavasti olen huomannut pukeutumisneuvojan työssäni kysyessäni ihmisiltä heidän parhaimmat puolensa vartalosta niin moni ei oikein osaa sanoa, mutta huonoja puolia tulee iso liuta.

Itse olen nyt aikuisena ja ehkäpä henkisesti kasvaneena ymmärtänyt, että maailma ei kaadu siihen tai kenenkään juhlat ei mene pilalle jos minulla maha pullottaa juhlaleningin alla tai allit roikkuu hieman käsivarsista. Iloinen asenne ja hymyä huulille.

Olen itsekin ehtinyt olla isompana ja pienempänä. Mutta ulkoliikunta on pysynyt rakkaimpana harrastuksena kaiken kokoisena. Yritän puhua liikunnan positiivisista vaikutuksista sekä itsensä hyväksymisestä. Yhtä tärkeää on myös hyväksyä toiset ja kannustaa heitä olemaan tyytyväisiä itseensä. Puolihuolimattomasti lausuttu arvostelu lähimmäiselle painoindeksistä voi olla hänelle elämässä suurempi taakka kuin osaamme ajatellakaan.

N. 20- vuotta sitten olin hoikka ja se ei tuonut onnea ja autuutta sen kummemmin elämääni.  Silloin yleensä harmittelin pieniä tissejäni, litteää takamusta, ohuita käsivarsia ym. Nyt joskus sanon, että noista kohdista saisin nykyisin päinvastaisen ongelman paitapuseron napit ei ylety tissien kohdalta kiinni, käsivarsissa on jo hieman alleja ja takamus on leveä.

Olen nyt yhtä onnellinen ja ehkäpä vielä onnellisempi ” muodokkaampana” enkä stressaa joka muhkuraa. Ja toivon, että ne jotka pitivät minusta hoikkana pitävät myös nyt muodokkaampana.  Enkä kahvilassakaan tarvitse aina kieltäytyä kahvileivästä.

Syön paljon terveellisemmin nyt kuin silloin jokaista suupalaa laskiessani. Ja stressi on vähentynyt ruoan suhteen, kun ruokailun nautinto ei mene kalorien miettimiseen vaan mieluummin mietin terveellisyyden ja hyvän maun kautta.  Hoikimmillani ollessani laskin pullasiivun syödessäni mitä jätän seuraavasta ruoka- annoksesta pois.

Enkä halua tuomita tai vähätellä jos joku haluaa tehdä noin ja laskea kaloreita, mutta minun mielenrauhalleni se ei sopinut.

Koko jutun pointtini tähän kehopositiivisuus aiheeseen on se, että ei arvostella muita olipa heidän kokonsa mikä vain eikä katsota itseämme peilistä liian ankaralla silmällä.

Halataan itseämme ja vedetään kauniit vaatteet päälle.

 

 

 

 

Joutilaisuudesta

Mietin muutama päivä sitten, kun yli väsyneenä ” arjen hössötyksestä” päätin pitää pari päivää vapaata ja olla suorastaan aivan joutilas tekemättä mitään järkevää siis kotihommatkin unohduksiin. Päiväunetkin kuului päivään puolison kupsottaessa vieressä. Ja täytyy myöntää, että oli aivan ihanaa ja voimaannuttavaa. Joutilaisuus- päiviä pidän välillä silloin, kun siltä tuntuu, että kaipaan täydellistä rentoutumista.

Tein vain mikä teki onnelliseksi, toi positiivista energiaa ja sattui huvittamaan.

Minä mietiskelijänä mietin sitten jälkeenpäin, että miksihän meille monelle joutilaana olo on vaikeaa jopa hävettävää?

Ja tarkoitan joutilaisuudella arjesta palautumista ja mielen sekä kehon lepoa. Joka päivä ei voi olla vain joutilas.

Varsinkin usein on vaikeaa sanoa muille jos joku kysyy tekemisiä, että en ole tehnyt kertakaikkisesti mitään en yhtikäs mitään järkevää. Tein tänään vain sellaista mikä teki minut onnelliseksi.

Ajattelemmeko alitajuisesti, että jos emme luettele mitä olemme tehneet muut ajattelee meidät laiskaksi lorvailijaksi, työtä pelkääväksi vetelehtijäksi, sängyssä lotkottajaksi, päiväkausia makaavaksi vötkyläksi ym. muita ” ylistäviä” ja kuvaavia mielikuvia.

Ehkäpä jos kuuntelemme muita kanssa kulkijoitamme ja asennettamme niin useampi tuo julki kiireensä, suorittamisensa ja tekemisensä ehkäpä vielä kehuskelee kuinka kiirettä hänen elämänsä on töissä ja vapaa-ajalla. Siis se kulunut muotisana juoksen oravanpyörässä.

Vaikka yli väsymys tila tuntuu hirveältä ja univaje kauhealta. Kokemuksesta yli vuoden muistisairaan omaishoitajana olleena tiedän. Hermotkin on kireällä ja olo ärtyisä. Mieliala painuu helpommin matalaksi. Ei siinä ole mitään hienoa.

Harva meistä kehuskelee, että oli ihanaa arjen velvollisuuksien jälkeen pitää joutilas päivä, jolloin mieleni ja kehoni sai palautua kiireestä ja velvollisuuksista.

Usein myös jos kuuntelemme iäkkäiden ihmisten puheita ihmisistä, varsinkin vanhempien miesten niin heidän puheessaan tulee ensimmäisenä julki millainen työihminen on kukin ollut. Ja ymmärrän toki, että  silloinkin heidän nuoruudessaan työ on ollut tärkeää ja pakollista. Täällä minun syntyselkosilla iäkkäämmät miehet puhuu usein kuvaannollisesti, että ” se ihminen  tunsi työnmaun oli niin kova työihminen”.

Mutta muistan mummoni, joka oli vanhankansan topakka ihminen niin arvosti uskovaisena ihmisenä sunnuntaita lepopäivänä. Mutta toki työvuorojen vuoksi sunnuntai ei sovi aina lepopäiväksi.

Ja tarkennukseksi ettei kukaan ymmärrä väärin niin ihmisten topakkuus on hyve ja työtä täytyy tehdä, mutta mielestäni se on saanut puheissamme vallan ja puhumme vapaa-ajallakin töistämme toisille. Ihmisiä arvostellaan sen mukaan.

No, mietiskelin siis tätä sanaa ja joutilaana olemista.

Vaikeutta lisää ehkä se, että rästissä olevat hommat meinaa hiipiä mieleen, vaikka ei ne karkaa. Pysähtyessä vain olemaan. Negatiiviset- ja ahdistavat asiat tulevat mieleen. Touhutessa ja hössöttäessä ne on helpompi työntää taka-alalle.

Olen sitä mieltä, että negatiivisetkin asiat ja murheet kuuluu elämään ja silloin ne positiiviset asiat tuo valoa, iloa ja energiaa elämään.

Joutilaspäivänä iltapäivällä selälläni pötkötellessä annoin myös negatiivisten asioiden ja murheiden tulla mieleeni ja käsittelin niitä rauhassa. Useisiin murheisiin löytyi vastaus ja ratkaisu. Itkuakaan ei kannata pidätellä vaan itku kuuluu elämään ilossa ja surussa. Kyynel pisaroiden jälkeen on usein helpottuneempi olo ja mieli kevyempi.

Toivon, että sinäkin varaat kalenteriisi joutilauus- päivän ja heittäydyt täysillä nauttimaan. Lepo ei ole arjen pyörteessä häpeää vaan viisautta.

 

 

 

 

Kohtaamisia

Joka päivä kohtaamme erilaisia ihmisiä ja ihmiskohtaloita.

Artikkelin nimi kohtaamisia tuli siitä, että tapasin työn puitteissa vanhuksen, joka jäi mieleeni.

Suurin osa kohtaamisista jää mieleeni positiivisessa mielessä, mutta tämä kohtaaminen teki surulliseksi ja mietteliääksi.

Jokainen meistä haluaisi tulla arvostetuksi, huomatuksi ja kuulluksi. Vanhuus tai sairaus ei muuta sitä tilannetta ja usein vielä ” ympyrän” pienentyessä kaipaamme kuuntelijaa ja vaihtelua päivään.

Sairaana tai vanhana voi tulla rajoitteita, jonka vuoksi ne arkiympyrät pienenevät, arki muuttuu seinien tuijottamiseksi ja kellon tikityksen kuuntelemiseksi.

Usein nuori, hyväkuntoinen ja elämän touhuissa oleva unohtaa asettautua vaikeassa tilanteessa olevan asemaan. Ajattelemme, että se oma kiireemme on niin tärkeä, että se pieni hetki toiselle sotkee elämämme ja touhumme.

Mutta, yksi silmänräpäys ja itse saatamme olla siinä samassa tilanteessa. Sairaana. Kaipaamassa kuuntelijaa ja tulla kuulluksi.

Kohtaamisessa on tärkeää, että pysähdyt ja keskityt mitä toinen kertoo. Samoin pieni kosketus voi kertoa enemmän kuin liuta lohduttavia sanoja.

Palaan tähän työn puitteissa tapaamaani vanhukseen, kun kävin hänen luonaan.

Tunnen hänet jo useamman vuoden takaa ja hän on yleensä aina iloinen, vitsikäs ja silmissä loistaa huumorin pilke sekä nauru raikaa.

Halittiin lämpimästi niin kuin joka kerta tavatessamme ja höpöteltiin juttujamme.

Sitten, kun saimme työkuviot tehtyä niin jäimme vaihtamaan kuulumisia ja kyselin häneltä miten hän voi.

Hän vastasi, että nyt minun arkeni muuttuu taas muutamaksi viikoksi, kun päivätoiminta jää lomalle.

Hän ymmärsi oikein hyvin, että työntekijät tarvitsee lomaa, jotka koko pitkän vuoden keksivät heille mukavaa touhua ja päivätoiminta on hänen kohokohtansa arjessa.

Mutta nyt siihen arkeen tulee tyhjyys muutamaksi viikoksi ja se mietitytti.

Kysyin häneltä, että sinullahan on lapsia ja lapsenlapsia. Jospa kutsuisit heitä vierailulle. Hän vastasi, että on toki ja lapsilla on lomat, mutta kun oli epävarmaa onko heillä aikaa vierailla.

Voi ei, ajattelin siinä vaiheessa ja taisipa lipsahtaa tuo sana suustakin. Jos on useamman viikon loma niin eikö tosiaan ole aikaa vanhukselle, jolle ne lapset ja lapsenlapset ovat maailman tärkeimpiä ja joille hän on antanut aikoinaan aikaa? Sen kuulee hänen puheestaankin.

Olen sitä mieltä, että tämä maailma jää keskeneräiseksi minun ja sinun jälkeesi, vaikka kuinka yrittäisimme liehua. Mutta sitten, kun se läheinen on poissa niin menneisyyttä ei saa enää muutettua ajattelemalla, että olisinpa käynyt.

Lohdutin vanhusta ja sanoin, että jospa sinun lapsesi ja lapsenlapsesi kuitenkin tulee kyläilemään. Vanhus vastasi minulle sellaista, jota en välttämättä olisi halunnut kuulla.

Hän sanoi, että silloin kun sairastui vierailut väheni eikä yövieraitakaan enää ole käynyt lomilla, koska hän uskoo ja sukulaiset on vihjanneet, että heille tekee vaikeaa nähdä hänet hauraana ja sairaana. Lopuksi hän sanoi huumorilla, että jospa hän tästä toipuu niin sukulaisetkin uskaltaa käydä.

No, nyt ilmeeni kertoi varmaan enemmän kuin tuhat sanaa ja mielessäni päiväilin, että EI VOI OLLA TOTTA!

Voiko tosiaan joku hylätä toisen vaikealla hetkellä, kun tekee pahaa?

Entä jos itse olisinkin tuo hauras ja sairas?

Haluaisinko minua kohdeltavan näin? Ehkäpä sinua kohdellaankin, kun läheiset ympäriltä etääntyy.

Lopuksi vielä keskustelimme ihan arkipäivän iloisista asioista ja maailman menosta sekä sovimme näkevämme taas syksymmällä työn puitteissa. Lopuksi se iso rutistus.

Tällä kertaa tämä kohtaaminen oli ohi ja mietinkin seuraavaa kohtaamistamme.

Saa nähdä millaisia kohtaamisia tämä päivä tuo vielä tullessaan.

Mutta jokainen kohtaaminen tuo ajatuksia ja opettaa meitä. Ei ole turhia kohtaamisia.

Mekkoprojekti

Mainitsin jo aiemmin, että valmistin pikkusiskoni tyttärelle eli tätitettävälleni konfirmaatioon juhlamekon, toki ompeluhommassa oli isona apuna isosiskoni, joka on myös vaatetusalan ihminen mitä suurimmassa määrin, koska hän on ollut vaatetehtaalla töissä jo vuodesta -90.

Aiemmin tein enemmänkin juhlavaatteita ja jakkupukuja, mutta nykyisin teen pääasiassa perusvaatteita vanhuksille.

Suunnittelu alkoi niin kuin tavallisestikin mallista ja siihen piti löytää lähes sopivat kaavat, joita muokkaamalla saadaan mieluinen lopputulos. Eli neiti mietti millaisen mallin haluaa ja siitä lähdettiin etenemään.

Seuraavaksi oli vuorossa värin ja kangasmateriaalin mietintä sekä tarkkojen mittojen ottaminen vartalosta.

Materiaalin valinnassa kannattaa aina huomioida myös vartalonmalli, että vaate laskeutuu hyvin päällä.

Kolme kangastilkkua lähti mukaan, joissa oli toivevärejä mekkoon. Vaaleanpunainen, mintunvihreä hieman turkoosin taittuva ja violetti.

Kaikki toivevärit sopivat neidille hyvin, koska hän on värivuodenajaltaan vastakohtainen talvi eli ihon; hiusten- ja silmien värissä on kontrastia. Kauniit tummanruskeat hiukset, ruskeat silmät ja oliivinsävyinen iho, joka on vaaleahko verrattuna tummiin hiuksiin ja voimakkaan värisiin ruskeisiin silmiin.

Vastakohtainen talvi värivuodenajalle käyvät kauniisti kirkkaat ja voimakkaat värit, mutta myös hempeät puhtaat sävyt kuten vaaleanpunainen korostaen talven sävyjä. Juuri vastakohtaiselle värivuodenajalle käy voimakkaat kontrastiset väriyhdistelmät ja vastakohtaiselle talvelle mm. musta- valkoinen yhdistelmä. Talvi värivuodenajan tunnistaakin yleensä siitä, että hänen henkilökohtaiset sävynsä ovat kirkkaita, kylmiä, puhtaita ja matalakylläisiä.

Sen olen huomannut, että siskon tyttärelläni on kuitenkin sen verran lämpöä varsinkin silmien värissä, joten kultaiset korut kasvojen lähellä sopivat kauniisti korostaen silmien sävyä samoin tietynlaisessa valaistuksessa hiuksissa erottuu vivahde lämpöisyyttä, mutta yleissävy on kuitenkin kirkas ja matalakylläinen.

Eurokankaasta oli löytynyt mieleiset Burdan- kaavat, joita sitten hieman muuntelin toiveeseen sopivaksi. Eurokankaassa oli tosi kivoja malleja.

Eli yläosaa hieman pidennettiin, muotolaskoksia muokattiin eli osa poistettiin lopuksi , jolloin istuvuus saatiin parhaimmaksi, vyötärön kohdalla oleva kaitale jätettiin pois sekä takakappale piti olla leveämpi suhteessa etukappaleen kokoon. Itseasiassa paras istuvuus yläosaan saatiin, kun takaosa oli numeroa suurempi kuin etuosa. Onneksi kädentie- ja hihanpyöriö olivat sellaisia kaavassa, että tuo muutos ei tuonut ongelmaa.

Yläosan sovituskappaleet tein vanhasta pussilakanasta ja tein useamman sovituskappaleen ja niistä valitsimme parhaimman. Osassa oli muotolaskosia ja osassa ei ollut, sekä yhdessä mallissa oli poimutus pääntiellä ja toisissa ei. Tulimme siihen tulokseen, että materiaalit ja vartalonmalli huomioden pääntie ilman poimutusta oli kauniimpi.

Mekon malli oli sellainen, että yläosa oli vartalonmyötäinen, lyhythihainen, olkapäällä hihan pyöriöllä hieman poimutusta ja alaosa leveähelmainen. Vyötärön kohdalle tuli sauma ja helman yläosaan tuli runsas poimutus.

Asiakkaan vartalonmalli on suora eli leveä helma mekossa ja poimutukset olkapäällä hihan pyöriöllä tuo muotoja vartalolle ( tuo pehmeyttä sekä pyöreyttä olkapäille ja lantiolle jolloin vyötärö tulee kauniisti esille ).

 

 

Yläosaan tuli satiinikankaan päälle pitsi ja helmaan tuli vuorikangas, satiinikangas ja tylli. Mielestäni tylli sopii hyvin myös päällimäiseksi, koska se tuo ilmavuutta ja kepeyttä helmaan.

Tuumailujen, kankaiden etsinnän ( piti löytyä yhteen sopivat sävyt pitsikankaasta, tyllista ja satiinista ) ja miettimisen jälkeen väriksi tuli voimakkaan värinen lila. Väri sopi todella kauniisti, koska lila korosti tummanruskeiden hiusten ja silmien sävyä. Lisäksi vastakohtaisuutta asuun toi valkoinen jakku ja valkoiset kengät.

Sitten vain tuumasta toimeen. Saumuri ja ompelukone kyytiin ja menimme viikonlopuksi siskoni perheen luo. Perustimme isosikoni kanssa ” ompelupiirin”, jolloin asiakas oli paikalla ja saimme koko ajan sovitella työvaiheiden välissä. Näin saimme tehtyä hyvin vielä viime hetken muutoksia mekkoon ja välillä hieman jouduimme purkamaankin, kun huomasimme, että joku kohta olisi parempi muutoksen myötä.

Täytyy sanoa, että koko projektista jäi mukava mieli ja mukavaa oli porukalla touhuta ja mikä parasta asiakas sai toiveiden mukaisen mekon. Lopputulokseen olimme tyytyväisiä

Konfirmaatio- päivänä ihastelin kaunista tädin neitiä sekä komeaa tädin pikku-herraa. Pieni herrakin puki juhlapäivänä päällensä kauniin vaalean puvun. Täytyy kyllä kehuskella, miten kauniita pikkumiesten pukuja on saatavina kaupoissa.

Muutenkin on positiivista käsityö rintamalla, koska löysin ompelijan suhteellisen mukavan matkan päästä maapaikaltamme ja hän alkaa myös ommella mallistooni vanhustenvaatteita. Ompelijaa etsiessä ajattelin, että haluaisin antaa lisätyötä ” yksin yrittäjälle” ja löysin sellaisen ihanan rouvan siskoni vinkkaamana.

 

 

Villivihannes hehkutusta

Olen useimmissa artikkeleissani hehkuttanut villivihannesten monikäyttöisyyttä ja terveellisyyttä.

Ja tässäkin artikkelissa taas pakko hehkuttaa.

Meillä täällä maalla on ” vihannestiski” muutaman askeleen päässä rappusista.

Villivihanneksia voi käyttää monipuolisesti ja ovat ilmaista lähiruokaa ja vieläpä super- terveellistä.

Kuitenkin varovaisuutta sen verran, että kerää vain niitä villivihanneksia, jotka tunnistat varmaksi ja huomioit myös jos sinulla on lääkkeitä käytössä, että sopivat lääkkeidesi kanssa käytettäväksi.

Tässä ihanan ja raikkaan sekä terveellisen vihersmoothien ohje, josta saat vitamiineja sekä energiaa päivään.

Tämän tein eilen aamulla. Valitettavasti en mitannut tarkkoja mittoja, kun taas hurautin villivihanneksia sekaan maun mukaan.

Pohjanesteeksi tuli pakuriteetä, 1 avocado, n. 2 cm pala inkivääriä, n. 2 dl jäisiä lakkoja, lisäksi sekaan tuli kuusenkerkkiä, voikukan- ja nokkosenlehtiä ja poimulehtiä. Lisäksi koristeeksi voikukkia päälle.

Jos haluaa makeutta smoothieen, voi lisätä esim. hunajaa tai vegaani muuta makeuttajaa. Kuusenkerkät antavat ihanan pirteän maun. Avocadolla saa koostumuksesta kermaisen ja täyteläisen.

Päivällä tein myös villivihanneksista herkkuja.

Mm. Voikukka on hieno raaka-aine, josta voi käyttää koko paketin. Voikukan lehdistä sahalaitaiset ovat kitkerämpiä kuin sileälaitaiset.

Salaattiin tuli koivun; mustaherukan;- ja voikukanlehtiä, poimulehtiä sekä hieman kuusenkerkkiä.

Lisäksi tomaattia, jääsalaattia ja fetaa. Kastikkeeksi oliiviöljyä, mustapippuria, hunajaa, etikkaa ja hieman suolaa.

Horsmia keitin vedessä, johon lisäsin suolaa. Lopuksi horsmien päälle sitruunapippuria ja öljyä. Aivan kevään parasta herkkua ja tässä mieheni mummolan pellolla kasvaa niin paljon, etteivät syömällä lopu. Horsmista parhaimpia ovat pienet versot.

Pakastamme talveksikin aina horsmia, että voimme herkutella läpi vuoden.

Toinen herkku mitä teen paljon keväällä on voikukan nuput.

Voikukan nuppuja paistan öljyssä pannulla ja mausteeksi mustapippuria. Loppuvaiheessa lisään runsaasti valkosipulia ja annan muhia miedolla lämmöllä vielä vähän aikaa.

Mukavaa kesämieltä kaikille!