Mukavaa syysiltaa kotikaupungistamme.

Tulimme kotiin, koska puolisollani oli tänään hoitajan vastaanotto terveyskeskuksella ja jatkoa seuraa huomenna lääkärin vastaanotolla.

Vastaanoton syy on vuosikontrolli ja nyt muutaman päivän ajan on pitänyt mitata verensokeria ja verenpainetta. Puolisollani on jo useita vuosia ollut lääkitys ” elintaso” sairauksiin. Verenpainelääkitys on ollut tauolla aika kauan, koska verenpaine laski liian alas lääkityksellä. No, nyt tämän puolen vuoden univelan, väsymyksen ja stressin yhteisvaikutuksesta verenpaine on koholla ja yläpaine huitelee välillä lähes 170 ja alapainekin lähellä 100.  Korkea verenpaine on iso riski terveyden kannalta ja edesauttaa monia sairauksia, varsinkin, kun puolisoni sairastaa 2 tyypin diabetesta, joten toivottavasti paineet saataisiin nopeasti normaalitasolle.

Täytyy taas kiitellä oman alueemme terveydenhoitopalvelua, koska puolisoni sai jo huomiselle päivälle lääkärin ajan käytyään ensin mukavan sairaanhoitajan luona. Suurin toive verenpaineen alenemisen lisäksi on, että hän saisi lääkkeet neuropatiaan.

Mietimmekin ja keskustelimme miten saisi kokonaisvaltaisen mielenrauhan kaikesta myllerryksestä huolimatta, kun huomasimme verenpaineen olevan koholla. Minähän tein Uudenvuodenlupauksena sen, että järjestän mielenrauhaa ja rauhoittumista enemmän itselleni. No, mönkään on osittain mennyt ja täytynee tehdä uusi lupaus tulevalle vuodelle.

Tuo onkin sellainen juttu, että helpommin sanottu kuin tehty ainakin omalla kohdallani. Toki välillä mielen tyhjennys onnistuu oikein hyvinkin, mutta joskus jo muutaman minuutin rauhoittumisen jälkeen pyrkii ” sata asiaa” mieleen, joita ratkon mielessäni.

Seesteisellä ololla en pyri sellaiseen teennäiseen onnellisuuden tilaan vaan ajattelen aina, että myös huonot ja vaikeat asiat on käsiteltävä ja ratkaistava. Mielen pitäminen valoisana ja positiivisena auttaa kulkemaan aina vaikeidenkin asioiden yli helpommin. Mutta enää en ota stressiä siitä, että olon pitäisi olla positiivinen vaan puolison sairastuttua opettelin, että joku päivä saattaa olla mielellisesti hyvinkin negatiivinen ja tuntuu suossa tarpomiselta, mutta tuollaisetkin päivät täytyy käydä läpi ja miettiä mistä johtuu, sekä miten pääsen tuosta suosta pois. Ja asiathan selviävät yleensä keskustelemalla. Siskoni tytär sanookin aina minulle, että sinä mietit asiat niin syvällisesti.

Keskustelusta puheen ollen keskustelemme paljon puolisoni kanssa ja se on tärkeää, mutta muuten hänellä ei ole valitettavasti tällä hetkellä muita luotettavia keskustelukavereita hänen parhaan kaverinsa nukuttua ikiuneen reilu kymmenen vuotta sitten. Siksipä olikin ihana juttu puolisonikin mielestä, kun kesällä meidän syntyselkosilta lähtöisin oleva nuori nainen, vaikkakin hän asuu jo Keski- Suomessa oli käymässä puolisoni äidin luona ja mummon mentyä nukkumaan puolisoni oli saanut jutella hänen kanssaan pitkät tovit syvällisiäkin asioita.

Sitten anteeksi anto, sitä olen miettinyt tässä tilanteessamme usein ja myös puolisoni sairastuttua.  Usein ihmisten  ratkaisuja tai käyttäytymistä ei voi hyväksyä, mutta anteeksi antaminen helpottaa itseämme eteenpäin menemisessä. Tuosta kyseisestä asiasta keskustelin ja keskustellaan usein  puolisoni äidin kanssa, kun hänellä on oikein vaikeaa ja valamme uskoa, että hän on edelleen arvokas ihminen. Ja hän sanookin usein, että tuntee itsensä arvokkaaksi ja ihmisarvoiseksi, kun olemme hänen luonaan ja annamme hänelle aikaamme. Työni puolesta olen saanut jutella ja olla vanhusten kanssa yli kymmenen vuotta ja toivon, että osaisimme arvostaa vanhuksia ja käydä kuuntelemassa sekä pitämässä heitä kädestä. Vanhoissa asuu viisaus.

Pari viikkoa  sitten kävimme taas siskoni kanssa kehitysvammaisen enomme luona tukitalolla. Ja siellä tuli mieleeni, että voi, kun osasimme olla yhtä avoimia ja suvaitsevia toisia kohtaan, kuin tukitalon asukkaat. Heillä ei ole jännitettä koskettaa vieraampaakaan ihmistä. Heiltäkin meillä olisi opittavaa ja pidänkin hyvin tärkeänä, että enomme tietää, että hän on meille tärkeä ja rakas. Olen onnellinen, että olen saanut pienestä pitäen kasvaa nähden häntä usein.

Nyt olemme kuitenkin kotona ja meinaan totaalisesti ” laittaa aivot narikkaan” ja katsoin tänään jopa mustavalkoisen suomalaisen elokuvan sekä lenkkeilin kaksi kertaa.  Lenkkeily on miellyttävää mielenrauhaa ja minulle ei ole väliä olenko luonnon keskellä vai kaupungissa, koska kaupungistakin löytää paljon kauneutta. Mutta se on todettava, että kovin stressaantuneena ei mikään voita aivan hiljaista metsää, varsinkin kuivaa kangasta, jossa on puita ja jäkäliä. Mutta en yleensä lähde vastakkain asettelemaan maaseutua ja kaupunkia, koska vietämme molemmissa aikaa ja molemmissa on hyvät ja huonot puolensa.

Ruokavalion olemme pyrkineet pitämään mahdollisimman terveellisenä ja raakaravinnon pääasiassa ruoassamme, mutta nyt, kun olemme käyneet puolisoni äidin luona sairaalassa ja vuodeoastolla niin nälän yllättäessä tulee syötyä ”mättöä” ja monessa suolapitoisuuskin on verrattain korkea, samoin rasvanlaatu ei ole paras mahdollinen. Nyt teimmekin päätöksen, että otamme omat eväät mukana.  Puolisoni triglyt oli labra- arvoissa sen verran koholla, että ruokavalion lipsuminen ei ole ollut hyvä juttu. Samoin jos neuropatiaan saisi hyvän lääkityksen niin liikkuminen olisi mahdollista mikä vaikuttasi positiivisesti sairauksien hoidossa. Minähän olen sellainen liikunnan puolestapuhuja.

Liikunnaniloa sain seurata viikonloppuna, kun olin seuraamassa tätitettävän jalkapalloturnauksia ja samalla sain viettää aikaa tätitettävien kanssa mukaan lukien heidän pieni karvainen iltatähti. Ihana seurata lasten välitöntä iloa ja joukkueen hyvää henkeä.  Täytyy sanoa, että kyllä heillä on kokoonsa nähden todella hyvä kunto, kun päivän aikana oli viisi peliä ja pelin into säilyi loppuun asti ja taisipa suurimmalle osalle pienistä pelaajista jäädä energiaa vielä jäljellekin.

Olemme harrastaneet myös hyötyliikuntaa ja ehtineet kerätä jo puolukoita sekä suurta herkkuamme suppilovahveroa. Suppilovahverohan on mukava kerättävä ja terveellinen lisä ruokavalioon. Muutenkin hyvin monipuolinen raaka-aine ruoan laitossa, sopii hyvin keittoihin, kastikkeisiin, pataruokiin, piirakoihin, salaatteihin ym. Sieniä olisikin hyvä lisätä ruokavalioon ja sieni itsessään on kevyttä herkkua.

Tänä aamuna puolukka pääsi aamusmoothieen.

Smoothieen tuli: 2 dl puolukoita, 2 dl aroniaa, 6 kpl taateleita, ½ avocado, 1 iso lehtikaalin lehti sekä   ½ dl herneproteiinia. Nesteen määrää en mitannut tarkkaan, koska tein tällä kertaa paksumpaa ja lisäsin hitaasti nestettä blenderin käydessä. Herneproteiinirouhella saan hyvin nostettua proteiinin osuutta smoothiessa.

Herneproteiinirouhetta voi käyttää sellaisenaan, mutta taipuu vallan hyvin lämpimiin ruokiin esim. kasvispihveihin, leivontaan, pataruokiin, kastikkeisiin ym.  Sekaruokavalion käyttäjätkin voisivat kokeilla tätä kasvisproteiinin lähdettä. Muutaman kerran viikossa pidetty kasvispäivä olisi jo ekologinen teko ja eettinen eläimiä ajatellen.

Lisäksi ripottelin smoothien päälle kuivattua nokkosensiemen rouhetta. Villiyrteistä nokkonen on kyllä todellinen tehopakkaus. Nokkosta onkin käytetty rohdoksena kautta aikojen moniin erilaisiin vaivoihin. Siemenethän ovat kasveissa ravinteikkain osa. Siemeniä en raaski käyttää muuten kuin sellaisenaan raakana smoothiessa. Lämpimiin ruokiin en ole lisännyt, vaikka ne sopisivat hyvin myös niihin.

Nokkoset kuivasin saunassa hyvin miedolla lämmöllä ja sitten irrottelin siemenet astiaan. Lopuksi painelin siemenet sihdin läpi hyvin varovasti hankaamalla morttelin nuijalla. Yrttien ja sienien kuivatuksessa onkin tärkeää, että niistä tulee todella kuivia muuten ne alkavat homehtumaan aika nopeasti.

Lisäksi paistoin luomu kananmunia sekä lehtikaalia lisukkeeksi. Lehtikaali on kyllä tosi hyvää, kun pyöräyttää pannussa öljyssä ja lisää hieman mustapippuria ja halutessa suolaa. Lehtikaalia käytämme wokeissa, smoothiessa, sellaisenaan paistettuna ym. Lisäksi ripottelin päälle herneproteiinirouhetta.

Tällä hetkellä saunanlauteilla miedolla lämmöllä kuivuu voikukan juuria. Voikukan juuria voi kerätä aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä, mutta ravinnon määrä on parhaimmillaan syksyllä, kun lehdet ovat lakastuneet. Voikukan juuria on helppo kerätä, kun kaivaa lapiolla vain tarpeeksi syvältä juuren ympäriltä, että saa koko juuren. Sen jälkeen pesin hyvin juuret ja kuivasin pyyhkeellä. Kuivatuista juurista jauhan osan tehosekoittimessa ja osan jätän isommiksi paloiksi ja säilön kaikki talveksi tummaan lasipurkkiin.

Voikukan juuria on pula-aikana käytetty kuivattuna jopa kahvinkorvikkeena. Siitä voi mm. keittää terveellistä teetä, käyttää ruokien lisukkeena, leipomisessa ja tietenkin paahtaa juuria ja tehdä kuten pula-aikana ilmaista kahvia eli kahvin korviketta.

Kuten olen aiemmissa postauksissa kertonut niin aloimme käyttämään voikukan juuria, kun löysimme netistä erittäin mielenkiintoisia ja positiivisia artikkeleita voikukan juurien käytöstä syövän hoidossa.

Loppu muistuksena, että voikukan juurien keräys ei kuulu jokamiehenoikeuksiin vaan vaatii maanomistajan luvan.