Raakaa ja kypsää ravintoa ihmisille ja lemmikeille

Kirjoitin jokunen aika sitten facebook- sivuillemme Meidänvalintamme-Hämyni, että jatkossa täällä blogissakin seikkailevat kissamme ja kerromme kissojemme elämästä.

Farah
Lucasin mieli puuhaa. Kauppakassin sisällön tarkistaminen.

Meidän perhettä ovat siis ilostuttaneet syksystä asti uudet perheenjäsenet eli kaksi kissaa Farah- neiti ja Lucas- poika. Farah tuli itse mieheni kotipaikalle kuten olen aiemminkin kertonut vietettyään kulkurina useamman kuukauden ja jolle ei löytynyt omistajaa etsinnöistä huolimatta. Olimme luulleet, että kissa on jostakin lähialueelta, joka vierailee mieheni kotipaikalla. Lucas tuli ihanasta perheestä emon hoivista 12- viikkoisena ollen emon ainokainen pentu.

Olen aiemminkin kertonut, että tykkäämme valmistaa itsellemme kasvispainotteisia, lihattomia, terveellisiä ja ravitsevia ruokia. Yritämme pitää ruokavalion niin, että syömme n. 70% raakaa ja loput kypsennettyä. Kyseistä ruokavaliota aloimme noudattamaan puolisoni sairastuttua syöpään.

Tosin nyt, kun puolisoni on sairastellut ja vatsa kipuillut paljon niin olemme valmistaneet kypsennettyjä, lämpimiä ruokia enemmän. Kasvikset sopivat nyt paremmin höyrytettynä kuin raakana.

Toiveessa toki on, että puolisoni vointi alkaisi puolen vuoden sairastelun jälkeen paranemaan, kun viime viikolla oli operaatio, jossa vuodon ja pullistuman vuoksi pernavaltimon yksi periferinen haara on koilattu. Toki olo on vielä kovin kivulias, mutta olemme toiveikkaita ja yritämme ajatella positiivisesti. Onneksi on saatavana hyviä ja tarpeeksi vahvoja kipulääkkeitä.

Välillä tietenkin herkuttelemme, mutta viime kesänä puolisoni löpsäytti oman ruokavalionsa täysin ” helteen huumassa” ja mättöruoat maistui pari kuukautta paremmin kuin minun valmistamat terveelliset ruoat.

Toki minäkin hairahduin välillä, kun tarjolla oli rasvaa tiriseviä makkaroita ym..

Tämä kuva kertonee puolison mättökuurin epäterveellisyydestä, mutta eipä se maailma tuohon kaatunut. Useat makeat naurutkin on saatu tuon löpsähdyksen tiimoilta. Tietenkään tämä ruokavalio ei ole kenellekään terveellinen saatikka ihmiselle kenellä metabolinen oireyhtymä.

Mutta aikansa herkuteltuaan hän palautui takaisin terveelliseen ruokaan mielellään, koska mättö ei tehnyt oloa virkeäksi vaan väsyneeksi ja tukkoiseksi. No, sekin on kokeiltu hänen puoleltaan ja ei aikonut uusia ensi kesänä kyseistä kuuria. Ja varsinkin sairastuessa terveelliset ja hyvin sulavat ruoat ovat olleet parhaimpia.

Saman linjan otimme kissoillemme eli ravitsevaa, herkullista ja terveellistä ruokaa, joka vastaa mahdollisimman paljon kissojen luonnollista ruokailua eli lihapitoista ei kasvisruokaa niin kuin meillä omistajilla. Periaatteella 50/50.

Farah muistuttelee, että kissat ovat lihansyöjä, vaikka omistajat sattuisivat olemaan kasvissyöjiä.

Puolet raakaravintoa ja toinen puoli laadukasta täysravintoa, kuten märkäruokaa ja pieni määrä kuivanappuloita esim. huoneeseen leviteltynä tai aktivointileluun, jolloin samalla tulee aktivointia, kun etsivät esim. matoilta. Lisäksi lohiöljyä, joka tekee hyvää iholle ja turkille sekä tietenkin nivelet pysyvät myös kunnossa, sekä psylliumia, josta saa kuitua.

Syy miksi menemme ainakin tällä hetkellä 50/ 50 systeemillä on omasta mielestäni paras meidän perheessä, että kissamme saavat kaikki tarpeelliset ravintoaineet täysravinnoista, mutta saavat myös kissoille luonnollista ruokaa eli lihaa raakana.

Oman ajatukseni on aina ollut eläinten kanssa, että en voisi syöttää esim. samoja kuivanappuloita aina vaan omat eläimeni ovat saaneet myös nauttia ruossa erilaisista makuelämyksistä. Toki jokainen tekee niin kuin haluaa, mutta itsestäni on ihana seurata ja huomata miten eläimetkin tykkäävät nautiskella erilaisista terveellisistä ruoista.

Raakaruoasta ja märkäruoasta kissat saavat myös hyvin kosteutta mikä estää niitä kuivumasta. Kissathan eivät oikein tunne janoa. Meillä Farah varsinkin on huono juomaan, vaikka isoja juomakippoja on useammassa paikassa ja osa kaukana ruoka-astioista. Lucas taas kuppien ohi kulkiessaan lipsuttelee juoda aika hyvin.

Maalle lähtiessämme yritämme aina hamstrata valmisruokia mukaan, koska siellä ei ole lemmikkiruokakauppaa ihan lähettyvillä.

Valmiissa täysravinnoissa yritän aina katsoa tarkkaan, että ne ovat viljattomia eikä olisi muitakaan turhia ” täyteaineita ”.

Tällä ruokinnalla toivomme, että kissamme saisivat elää pitkän, onnellisen ja terveen elämän ilman kipuja tai sairastelua.

Tietenkin annan myös kissojen varsinkin Lucasin herkkua eli kissoille tarkoitettua tonnikalaa ja samoin n. kerran viikossa seitä tai lohta, koska molemmat kalalajit ovat niiden herkkua. Ihmisille tarkoitettua tonnikalaa ei pitäisi antaa kissoille.

Farah odotti näin sinnikkäästi kattilaa tuijottaen, kun höyrytin lohta kissoille.

Eläinkaupoista saa hyvin valmiita raakaruokia jopa täysravintona.

Valikoimista löytyy sellaisia joihin on jauhettu eläimestä useampia osia, toisiin pelkästään lihaa- tai sisäelimiä mikä onkin hyvä, koska kissahan syö luonnossakin saaliinsa sisälmyksineen.

Lucas tutustuu uuten ruokaan.

Syötämme myös  ” ihmisille” tarkoitettuja lihoja, kuten sian- tai naudan sydäntä, kanaa sekä naudan- ja sianlihaa. Käytämme kaikki raaka elintarvikkeet pakastimen kautta.

Lihapalat annamme isohkoina paloina, jolloin hampaille tulee työtä ja on hampaiden terveydelle eduksi.

Lucasin kasvaessa alamme kokeilemaan molemmille raakoja, luisia lihoja, kuten kanan siipiä- ja kauloja. Niistä saa hampaat työtä luonnollisesti sekä elimistö tärkeää kalkkia.

Kovin rasvapitoisia emme anna, koska molemmat ovat leikattuja ja se painuu helposti ylimääräiseksi lihaksi kissoille. Toki Lucasille valmisruoat ovat vielä pennuille tarkoitettuja, kun on keskenkasvuinen, mutta Farah saa kevyempiä leikatuille kisuille tarkoitettuja. Maksa olisi terveellistä kerran viikossa, mutta kumpikaan ei ole suostunut sitä vielä maistamaan raakana eikä kypsänä. Nyt kokeilen raakaruoka jauhetta, jossa on mm. maksaa.

Minäkin olen nyt pikku hiljaa tottunut käsittelemään raakoja lihoja ilman, että meinaa puklauttaa ” pitkää sylkeä”. Tosin ei se vieläkään miellyttävää ole näin eläinrakkaalle kasvissyöjälle.

Silloin, kun Farah saapui elämäämme niin kulkurilla oli huono, hilseinen ja nuhjuinen turkki sekä maha pallomainen loisten vuoksi. Nuo loiset ovat vaan olleet kovin sitkeässä poistumaan. Loishäätöjä on pitänyt antaa useampi tabletteina sekä niskaan laitettavana liuoksena. Tuo niskaan laitettava on kyllä mahdottoman kätevä ja olemmekin käyttäneet sitä pari viime kertaa molemmilla.

Nyt  onneksi turkki on kiiltävä ja hyvä kuntoinen sekä luonne mahdottoman leikkisä ja kesy. Pienestä Lucasista on myös kasvamassa jäntevä herra, jolla on pehmeä kiiltävä turkki ja luonne erittäin aktiivinen sekä ihmisläheinen.

Leikkisyydestä ja aktiivisuudesta puheen ollen saalistusleikit lelujen ja toistensa kanssa ovat kaikista mieluisimpia kissoillemme sekä painileikit.

Erilaisia leluja on hyvä pitää näkyvillä niin ne  innostavat leikkimään.

Siten kissat leikkivät paljon eivätkä nuku  passivisena tylsyyden vuoksi vaan tulee touhua ja liikuntaa. Sitten, kun nukutaan niin uni tulisi väsymyksen vuoksi.

Muutama viikko sitten kissamme saivat Jackson Galaxy pallot ja täytyy kyllä antaa näille leluille 10 pistettä. Ovat oikein ” liukas liikkeisiä” .


Pallojen muoto on epäsäännöllinen, joten pallot liikkuvat ennalta- arvaamattomasti, nopeasti, pyörivät ja pomppivat, jotka aktivoivat leikkimään. Lucas varsinkin villiintyy mahdottomasti juoksemaan noiden pallojen perässä. Suosittelemme muitakin kisujen omistajia kokeilemaan noita palloja.

Pidän tärkeänä terveellisen ruokavalion lisäksi, että kissojen kanssa seurustellaan ja leikitään paljon sekä on tarpeeksi aktivoivia leluja, jotka innostavat leikkimään sekä tietenkin kiipeilypuu.

Farah ja Lucas tykkäävät ulkoilla valjaissa sään salliessa. Mutta tykkäävät seurailla  kaupungissa lasitetulla parvekkeella kaupunkielämää.

Pidetään eläimistämme huoli olipa ne mitä lajia tahansa ja annetaan niille päivittäin tarpeeksi aikaa, seuraamme ja touhua, koska olemme ne itse elämäämme hankkineet, joten se pitäisi olla mieluinen velvollisuutemme. Eläin ei ole onnellinen jos se joutuu olemaan toimettomana ilman virikkeitä.

 

Levollista joulumieltä jokaiseen kotiin.

Oikein rauhaisaa Joulua sekä Onnellista ja Siunattua Uutta Vuotta meidän perheeltä.❤

Lämmin kiitos kaikille blogimme seuraajille kuluneesta vuodesta ja kiitos myös ihanista ja koskettavista viesteistänne.❤

Olemme saaneet teiltä mahtavan iloisia uutisia esim. syöpäläisiltä, mutta myös surullisia viestejä syöpään sairastuneiden läheisiltä ja omaishoitajilta.

Mutta kiitämme jokaisesta viestistänne.

Toivomme kaikille vaikeassa tilanteessa oleville parempaa huomista.

Kontrolli ja meidän perheen potilaat

Nyt on taas se aika vuodesta, kun puolisollani oli puolivuotis syöpäkontrolli viime viikolla ja saimme käydä kahvittelemassa perinteemme mukaan. Reilut 5,5- vuotta on mennyt syövän toteamisesta ja 5- vuotta hoitojen päättymisestä.

Jännitys ei edelleenkään ole laantunut vuosien myötä vaan lisääntynyt ja nyt jännitti vielä enemmän puolisoni yli 3 kk sairastelun vuoksi.

Tällä kertaa sattui vielä sellainen, että vastaanotolle kutsui lääkäri, joka otti hänet vastaan silloin, kun hän sairastui ja tämä kyseinen lääkäri laski sytostaatit. Ajatukseni lähti siinä hetkessä laukkaamaan ja olin aivan varma, että syöpä uusiutunut ja itkeä tuhrasin käytävällä. Se n. 30 min. tuntui päivältä käytävällä.

Syöpämarkkerit otettiin n. 1,5 kk sitten varmuudeksi puolisoni pyynnöstä juurikin tuon 3 kk kestäneen sairastelun vuoksi. Kuvattukin on välillä muutamaan kertaan. Tällä kertaa puolivuotis kontrolliin tuli keuhkosyöpä markkerin lisäksi vatsa- ja haimasyöpämarkkerit. Ilo oli ylimmillään, kun kaikki oli hyvin eikä mistään syövästä ollut merkkejä.

Toinen ilon aihe on myös, että jatkossakin puolisoni saa käydä kerran vuodessa kontrolleissa, mutta kontrollit siirtyy keuhkopolille. Ja ymmärrettävää, koska on ihmisiä paljon, joilla on syöpä juuri todettu tai hoidot päällä.

Ainoa asia mikä onneamme varjostaa on puolisollani oleva määrittämätön haimatulehdus, joka on ollut jo yli 3 kk.  Haimatulehdushan on valtavan kivulias, joten nämä 3 kk ovat olleet todella vaikeita ja hän on ollut sairaalassakin välillä, koska kipulääkkeet eivät ole aina auttaneet. Raskasta on ollut odottaa tutkimuksia ja aika tuntunut kohtuuttoman pitkältä. Eräs mukava lääkäri sanoikin leikillään, että olisi helpompi löytää syy haimatulehdukselle jos puolisoni käyttäisi alkoholia.

Tällä hetkellä asiat ovat positiivisemmalla joskin tosi jännittävällä puolella, koska nyt on tutkimukset käynnissä ja jatkot selvillä. Toissapäivänä oli kuvauksia, verikokeita sekä pleurapunktio samoin eilen verikokeita sekä kuvaus.  Kuvista siis selvisi, että puolisollani on kertynyt elimistöön paljon nestettä. ( samalla selvisi miksi hän ei voinut syödä kuin muutaman ruokalusikallisen kerralla, jonka seurauksena paino pudonnut n. 10 kg ) Onneksi hengitys on nyt helpompaa tuon toissapäiväisen pleurapunktion jälkeen. Kuvien jälkeen lääkärit ilmoittivat, että ensiviikolla poistetaan perna kokonaan ja haimasta puolet. Tänään pistävät tarvittavat rokotukset pernan poiston vuoksi.

Eli toivotaan suuresti, että kaikki menisi hyvin ja kivut poistuisivat sekä nesteen kertyminen loppuisi.

Meidän perheessä on ollut nyt kaksi potilasta, kun kissa-neitimme kävi viime perjantaina sterilisaatiossa sekä samalla lääkäri laittoi rokotteen sekä sirun.

Neiti on toipunut ihan hyvin, vaikka tyttökissalle se on isompi operaatio kuin poikakisulla. Väsynyt on ollut aina kipulääkkeen antamisen jälkeen, mutta olen tehnyt useita pehmeitä nukkumapaikkoja myös lattialle, joihin voi hautautua lepäämään.  Kaulurista ei tykännyt niin kuin lääkäri epäilikin ja hän neuvoi, että potilaspaidan voi tehdä esim. lasten puuvillasukkahousuista, joka suojaa ettei voi itse nuolla eikä myöskään pieni herra. Tein potilaspaitoja puuvilla putkisukista sekä sukkahousuista, johon ompelin resorin pääntielle, kun ilman resoria rupesi valumaan hartioille. Nyt kaksi viimeistä paitaa tein apteekista saatavasta joustavasta putkisidoksesta ja siihen resorin pääntielle sekä tietenkin jalkojen reiät tulee paitoihin. Putkisukka sekä putkisidos ovat mukavan joustavia eikä neiti kovin paljon ole vierastanut niitä. Onneksi neiti on jo virkistymään päin. Maha toimi hitaanlaisesti syöntiin nähden, joten annoin yhtenä päivänä parafiiniöljyä, joka auttoi ja nyt olen lisännyt kissanmaitoon psylliumia, että tulee kuituja sekä lisäksi antanut useammin makupaloja, jotka edesauttavat karvojen poistumista suolistosta.  Vatsa onkin toiminut nyt hyvin.

Pieni Lucas-herra on tarvinnut paljon leikittämistä ja aktivointia, kun neiti ei nyt jaksa leikkiä. Ainoastaan Farah- neiti nuolee lähes kokonaan aina pikkuisen. Leikkihiiret ovat olleet saaneet kyytiä sekä vaatehyllytkin on osittain järjestetty uuteen järjestykseen hänen aloitteestaan ja makupaloja on piiloteltu peiton mutkaan sekä ulkoiltu.

Olen sitä mieltä, että olisi hienoa, että mahdollisimman moni omistaja leikkuuttaisi kissansa. Liian moni kissa katoaa juoksujen aikaan sekä tälläkin hetkellä on monen monta villikissa populaatiota jäämässä talveksi luontoon palelemaan. Jos on aidosti eläinrakas niin pitäisi ajatella ettei aiheuta kärsimystä eikä edesauttaisi villiintyneiden kissalaumojen syntymisiä. Samoin sirutus auttaisi monen löytöeläintaloon päätyneen kisun takaisin kotiin. Meille oli selvää, että sirutamme molemmat kissamme, vaikka ulkoilevat valvotusti valjaissa. Aina on se riski, että pääsee karkaamaan. Samoin olimme molemmat samaa mieltä, että emme ulkoiluta valvomatta kissojamme. Yksi syy on se, että vapaana ulkoilevat kissat saalistavat luonnossa eläimiä, kesällä varsinkin poikasia sekä häiritsevät pesimärauhaa. Iso riski on myös auton alle jääminen tai muu tapaturma.  Kisumme ovat vallan tyytyväisiä ja iloisia valvottuun ulkoiluun, kun pääsevät aina sään salliessa seurassamme ulkoilemaan.

Vaikka kissa- neitimme kierteli kulkurina kuukausia ennen meille muuttamista niin se ei laisinkaan ole levoton sisällä. Toki kissoillamme on runsaasti leluja ja yleensä ne temmeltävät leikkiä useamman tunnin päivässä.

Pieni herra säästyi vielä kastraatiolta, koska oli liian kevyt, kun painoi 2 kg. Lääkärin suositus oli, että olisi hyvä jos painoa olisi vähintään 2,5 kg, jolloin nukutus on turvallinen.

Näillä miettillä ja toiveilla paremmasta huomisesta jatkamme viikkoa. Sinulle myös mukavaa viikon jatkoa.

Maailman Eläinten päivä ja Eläinten viikko

4.10 vietimme kansainvälistä Eläinten päivää ( Maailman eläintenpäivä ).

Päivä on alun perin valittu eläinten suojelupyhimyksen Fransiskus Assisilaisen muistopäivän mukaan.

Eläinten päivästä alkaa Eläinten viikko, jota vietämme parhailleen. ( 4-10.10. )
Ensimmäisen kerran Eläinten viikkoa on vietetty SEY:n aloitteesta 1959.

Eläinten viikon teema vaihtuu vuosittain ja tämän vuoden teema on :

-Lemmikkieläimen vastuullinen hankinta. – Auta lopettamaan pentutehtailu.

* ” SEY tuottaa ajankohtaisesta teemasta materiaalia lapsille, suurelle yleisölle sekä päättäjille. ”
* ” SEY on tuottanut kouluille Eläinten viikon maksutonta opetusmateriaalia jo vuodesta 1990 saakka. ”

Niin kuin aikaisempinakin vuosina tämän vuoden teema on erittäin tärkeä ja hyvin ajankohtainenkin.

Pentutehtailun pieniä uhreja tulee tuon tuostakin julkisuuteen.

Löytöeläinsuojissa, sijaiskodeissa ym. on tähän aikaan runsaasti löytökissoja, jotka etsivät omistajaa. Valitettavasti kuitenkin aika harva kissa löytää alkuperäisen omistajansa. Kissojen perään ei runsaasti edes kysellä omistajien puolelta. Yleistää ei voi, koska osa omistajista etsii kadonnutta lemmikkiään mallikelpoisesti.

* ” Suomen Eläinsuojeluyhdistysten mukaan maassamme hylätään vähintään 20 000 kissaa vuodessa. ”
* ” Noin 10 000 kissaa päätyy löytöeläintaloihin, mutta vain joka kymmenes löytökissa haetaan takaisin omaan kotiinsa. ”
* Tähdellä merkityt lainaukset ovat SEYn tiedotteista ja artikkeleista.

Surullisia lukuja.

Siksi olisikin tärkeää, että mahdollisimman moni omistaja olisi vastuullinen ja leikkuuttaisi kissansa, jolloin kissapopulaatioiden syntymisiä saataisiin estettyä. Vapaana liikkuvat leikkaamattomat kissat lisääntyvät nopeasti ja joka vuosi löytyy villiintyneitä kissaryhmiä.

Ennen lemmikin hankintaa onkin monia asioita mitä pitäisi huomioida.

Ensimmäiseksi täytyy miettiä rehellisesti, kun olet päättänyt millainen lemmikki perheeseen saapuu: Onko sinulla ja perheelläsi päivittäin tarpeeksi aikaa ja jaksamista antaa eläimelle virikkeitä, leikkiä, seuraa ja liikuntaa? Mielestäni on kovin itsekästä ja ajattelematonta, että eläin/ eläimiä hankitaan eikä sille viitsitä antaa aikaa vaan eläin lähinnä on tarhassa, häkissä, narussa tai sisällä toimettomana.

Usein ” eläinkuumeessa” ajattelee, että kyllä aikaa ja energiaa löytyy, mutta arjen koittaessa laiskuus iskee. Mielestäni jos eläimen hankkii ja sanoo sitten ettei ole aikaa niin se on lähinnä laiskuutta ja julmuutta lemmikkiä kohtaan.

Varsinkin koirien kohdalla kesälomalla pentu tuntuu mukavalta, mutta syksyn ja pimeyden saapuessa lenkkipolut ei enää innostakaan omistajaa ja valitettavasti moni koira elää suurimman osan ajastaa toimettomana joko ulkona tai sisällä. Vaikka kaikki koirat nauttivat päivittäin liikunnasta.

Yleistää ei voi, mutta esim. moni metsästyskoira elää metsästyskauden ulkopuolella kovin surullista ja toimetonta elämää. Osa metsästyskoirien omistajista taas hoitaa esimerkillisesti koiransa myös metsästyskauden ulkopuolella tarjoten liikuntaa, seuraa ja virikkeitä.

Jokainen eläimen omistaja, jolla on eläimiä voisikin rehellisesti katsoa itseään peilistä ja kysyä: ” Annanko tarpeeksi aikaa ja virikkeitä päivittäin eläimelleni? ”
Eläimet tuovat valtavasti iloa, kun ne ovat oikeanlaisessa kodissa.

Mutta joskus on kaikkein eläinrakkain teko jättää lemmikki hankkimatta jos se ei sovi elämäntilanteeseen ja aikatauluihin. Eläinten kanssa voi olla tekemisissä ja auttaa eläimiä, vaikka itsesi elämäntilanteeseen se ei sopisikaan.

Tietenkin tärkeä seikka on, että sinulla on tarpeeksi tietoa eläinlajista, joka sinulle tulee. Mm. nykypäivänäkin moni mieltää jyrsijät ja kanit pelkästään häkkieläimeksi, vaikka marsujen ja kanien ex-omistajana tiedän, että molemmat ovat aktiivisia ja seurallisia eläimiä, jotka tarvitsevat paljon touhua ja virikkeitä.

Kanit osaavat myös olla melkoisia tuholaisia, kun hampaita kokeillaan moneen paikkaan. Lattialistatkin saa äkkiä uuden muodon. Kaikesta huolimatta kanit ja marsut ovat mahtavia lemmikkejä ja kiintyvät omistajaansa. Varsinkin marsut juttelevat ja kuikuttelevat mielellään omistajansa kanssa.

Vastuullinen eläimen hankkija varmistaa, että tuleva lemmikki on rakenteeltaan sellainen, että voi elää lajityypillistä elämää.

Onneksi kuitenkin näkee eläimiä joiden kanssa touhutaan aktiivisesti päivittäin ja eläimet ovat iloisia sekä hyvinvoivia myös henkisesti.

Toinen ongelma on, että pienille lapsille hankitaan eläin, josta pieni ihminen ei välttämättä jaksakaan kauan pitää huolta. Pieni lapsi voi innostuneena käsitellä liian kovakouraisesti eläintä tai ei malta antaa lemmikin levätä rauhassa.

Omasta mielestäni väärin on myös, että lapselle ostetaan esim. syntymäpäivä, joululahjaksi ym. eläin. No, tästä olen usean ihmisen kanssa varmasti erimieltä, mutta mielestäni elävä olento hankitaan perheenjäseneksi eikä sitä tuoda ” lahjaksi” kuin tavaraa.

Seuraava tärkeä seikka on se, että paikka mistä eläin hankitaan on vastuullinen ja hoitanut eläimet hyvin. Liian monta surullista kertomusta olemme viime aikoinakin saaneet lukea mm. pentutehtailun uhreista, joissa pieni eläin on sairastunut uuteen kotiin päästyään ja pahimmissa tapauksessa menehtynyt. Pentujen epäasiallisen hoidon lisäksi aikuiset naaraat ja- urokset ovat siivottomissa ja epäasiallisissa oloissa ilman ruokaa sekä vettä kasvattajan luona toimien vain pentujen tuottajana.

Olisikin tärkeää, että tuleva omistaja näkisi paikan ja lemmikin taustat mistä uusi perheenjäsen ostetaan.

Myös ilmaiseksi annettavat eläimet voivat valitettavasti innostaa ottamaan lemmikin tarkkaan harkitsematta. Kyllähän eläinpienokaiset ovat niin suloisia.

Meidän kohdallamme leikkaamattoman tai kulkurikissan kohtalo tuli kovin tutuksi, koska neiti joka meillä nyt asuu on kulkuri kissa.
Tällä hetkellä meillä siis on hurmaava kissa- neiti, jolle tarjosimme kodin. Tämä kyseinen kissa oli kierrellyt kesällä naapureissa, mutta minä näin loppukesästä ensimmäisen kerran mieheni äidin mökillä, mutta ei päästänyt lähelleen.

Nyt ilmojen viiletessä se ilmestyi edelleenkin naapuristoon sekä rupesi viettämään aikaa mieheni äidin mökillä. Hätä oli jo suuri kissasta, kun ilmat viileni ja kisu kierteli pihoissa naukuen, mutta ei antautunut kiinni eikä omistajaa löytynyt, vaikka kyselimme lähialueetkin. Luulimme ensin loppukesästä, että se on lähialueelta oleva kissa, joka kiertelee naapurustossa katselemassa.
Tulimme maalle mieheni hieman kuntouduttua, kun hän jaksoi matkustaa kotikaupungistamme ja vein ruokaa siinä toivossa, että saisimme kissan kiinni. Onneksi ihanilla naapureillamme on kissoja ja he toimittivat pikaisesti kissanruokaa, jolla saimme houkuteltua kisun syömään, kun pidimme ruoka- ja juomakippoja rappusilla. Yllätys olikin suuri ja iloinen, kun olimme  puolenyön aikaa tarkastamassa onko ruokaa tarpeeksi niin kisu tulikin luokseni puskemaan ja siliteltäväksi, eikä kisua tarvittu loukuttaa. Tuotakin vaihtoehtoa suunnittelimme naapurimme kanssa ja hän kysyikin jo varmuudeksi taholta, joka loukuttaa ja huolehtii kodittomista kissoista.

Kyselimme lähialueilta ja laitoimme kuvallisia ilmoituksia useampaan paikkaan, mutta kukaan ei tunnistanut omakseen.
Kissa- neiti siis asettui meille, kun omistajia ei löytynyt etsinnästä huolimatta. Olemme jo vuosia haaveilleet ja suunnitelleet lemminkin hankintaa ja nyt mietimme sopisiko meille lemmikki. Koiraakin olemme miettineet paljon, mutta puolisoni ei sairauksien vuoksi jaksa lenkkeillä koiran kanssa jos minä en olisi kotona eikä hän muutenkaan ole innokas lenkkeilijä. Tulimme siihen tulokseen, että kyllä kissa meille sopii, koska mieheni on jo eläkkeellä, joten kisu ei tarvitse juurikaan olla yksin. Pieni- neiti pääsi meidän lemmikiksi ja on vallan ihana persoona. Yötkin nukkuu vieressämme. Ensimmäiset päivät kissa nukkuikin lähes koko ajan, kun oli niin väsynyt. Nyt alkaa jo löytyä leikkisä ja iloinen kissa.

Ulkoilemme päivittäin sään salliessa valjaissa ulkona. Eräänäkin päivänä ulkoilimme 1, 5 h päivässä. Kylläpä kisua nukutti makeasti sen jälkeen. Neiti saa lähiaikoina seurakseen lajitoverin.

Ollaan kaikin puolin vastuullisia ja hyviä eläimiä kohtaan. Ja ymmärretään niiden tarpeita ja vaatimuksia hoidon suhteen.

Tuorepuristettuja mehuja

Olemme valmistaneet tuorepuristettuja mehuja nyt useamman päivän ajan päivittäin, toki olemme käyttäneet aiemminkin tuorepuristettuja mehuja, mutta suurimmaksi osaksi käytämme erilaisia smoothieita. Esim. vihermehuja olemme käyttäneet ohran- ja vehnänoraista.

Syy miksi olemme mehustelleet ovat puolisoni vatsavaivat ja hänen tutkimukset ovat vielä kesken. Kaikki tuhdimmat ruoka-aineet tuo vatsaan särkyä ja mehut ovat sopineet hyvin. Tietenkin hän syö tuhdimpiakin ruokia, mutta vähän jos haluaa estää kivun. Näin mehustuksella varmistan, että hän saisi monipuolisesti ravintoaineita ja riittävästi kasviksia päivässä.Varsinkin, kun labra- arvot eivät ole vielä kohdillaan. Mehuun menee varsin suuri määrä kasviksia.

Olen säästänyt mehustuksessa jäävän kuituosan ja käyttänyt sen smoothieiden sekaan sekä kasvispihveihin- ja pyöryköihin, koska riittävä kuidun saanti on tarpeellista ja terveellistä. Lisäksi periaatteeni on, että ruokaa ei heitetä roskiin ja siksi käytän kuituosan. Eli mehustuksessahan jää kuituosa pois mehusta.

Puolisollani on 2 tyypin diabetes, joten hedelmiä käytän varovaisesti. Vihreät mehut esim. kaaleista ovat varmimpia, eivätkä ole nostaneet verensokeria.

Tuorepuristetut mehut ovat ihanan raikkaita, virkistäviä sekä terveellisiä ja mielikuvitus vain rajana raaka-aineissa. Tuorepuristettua mehua riittää pienehkö määrä eli ei ole tarkoituskaan juoda sitä lasitolkulla. Pienellä määrällä saat jo tuhdisti ravintoaineita elimistöösi. Minä käytän vajaan pienehkön lasillisen kerrallaan päivässä tällä hetkellä nyt, kun mehustan päivittäin ja puolisoni tällä hetkellä pari pienehköä lasillista sairauden ollessa päällä. Normaali tilassa emme käytä päivittäin tuorepuristettuja vaan muutaman kerran viikossa.

Laitan 3 erilaisen mehun ohjeen. Pese hyvin raaka-aineet. Mehustan kuorineen. ( Valitettavasti huomasin jälkeen päin etten katsonut raaka-aineiden määriä ) Inkivääriä käytän yleensä aina mehuissa. Se on jo kauan tunnettu lääkekasvi kansanlääkinnässä :

  • Punajuuri- punakaali- omena- pala inkivääriä.

Tähän mehuun tuli punajuuria, punakaalia, omena sekä pala inkivääriä. Omena antaa makeutta mehulle ja tietenkin terveellisyyttä. Raikas ja kauniin värinen mehu. Punajuuri mehu on nyt parasta puolisolleni, koska hänen hemoglobiini arvonsa ovat tippuneet sairauden aikana.

  • Porkkanaa- omena- pala inkivääriä- hieman sitruunamehua.

Tämä upean oranssin värinen juoma on suosikki makunsa ja värinsä vuoksi. Ihanan pirtsakka ja raikas aamujuomana, josta saa mm. A- vitamiinia ja silmät kiittää.

  • Parsakaali- keräkaali- inkivääri- hieman sitruunamehua.

Usein, kun puhutaan esim. syöpää torjuvista ruoka-aineista niin niissä tulee esille kaalit. Kaalit sopii oikein hyvin myös mehustamiseen. Tämän juoman maku ei ole minun makuuni kovinkaan herkullinen, mutta kun on terveellinen niin juon tätä. Toki esim. omenan tai muun hedelmän lisäämällä tähän saisi makeutta.

Herkutellaan myös tuoreilla ja ravitsevilla mehuilla.

 

 

Puolukoista ja vadelmista chia- vanukas

Tein tänään jälkiruoaksi ja iltapalalle chia vanukasta.

Chia vanukkaat on ihanan kuohkeita ja terveellisiä herkkuja.

Tällä kertaa tein kerrosvanukkaan ja marjoiksi tuli puolukkaa ja vadelmaa.

Olen kerännyt jo puolukoita ja kesällä keräsin vadelmia.

Runsaskuituiset puolukat ovat pirteän hapokkaan makuisia ja taipuvat moneen käyttöön.

Moni tietääkin, että puolukkaa ja karpaloa on käytetty virtsatietulehduksen torjunnassa sekä ehkäisemään sen  uusiutumista. Puolukka on myös vatsalle terveellistä vaikuttaen positiivisesti suoliston bakteerikantaan. Tutkimuksissa on löydetty myös monia muita mahtavia terveyshyötyjä. Puolukka sisältää mm. resveratrolia, jota esiintyy myös tummissa rypäleissä.

Puolukka tulee yleensä joka vuosi varsin runsaasti. Puolukka on myös kiitollinen poimittava huonomminkin liikkuville poimijoille, koska se kasvaa esim. kuivahkoilla kankailla. Mikäs sen mukavampaa kuin viettää kauniina syyspäivänä aikaa kuivahkossa kangasmetsässä, jossa kasvaa myös jäkälää.

Makunsa puolesta suosikkimarjoihin kuuluva vadelma tuo pieninäkin määrinä smoothiehin  ja vanukkaisiin makeutta.

Vadelmatkin käytän yleensä tuoreena eli pakastan, jolla yritän minimoida vitamiini hävikin. Vadelmat ovat myös kuitupitoisia ja sisältävät antosyaaneja sekä mm. C- vitamiinia. Eli mahtavan terveellinen marja.

Granaattiomenasta löytyy pitkä lista netistä sen huikeista terveysvaikutuksista, joten siemeniä kannattaa ripotella salaatteihin, smoothien sekaan, puurojen päälle ym.

Pikkuruisia chian- siemeniä käytämme paljon juuri vanukkaissa, smoothieissä, smoothie kulhoissa sekä tuorepuuroissa.

Chian- siemenet sisältävät mm. proteiinia, kalsiumia, omega- 3 rasvahappoja sekä kuitua.

Huomioitavaa kuitenkin chian- siementen käytössä on se, että ne pitää liottaa tarpeeksi kauan, koska siemenet turpoaa moninkertaisesti päästessään kosketuksiin nesteen kanssa. 

Chiavanukkaan ohje:

  • 6 rkl chian- siemeniä, 2 dl kaurajuomaa, 2 dl kookosmaitoa. Liotin n. 2 h.
  • 1 dl puolukoita sekä 1 dl jäisiä vadelmia.
  • 2 tl Opti-MSM- rikkiä.
  • 2 rkl maapähkinä proteiinijauhetta.
  • 1 rkl granaattiomenan siemeniä.

Opti-MSM- rikkiä aloimme käyttämään alkujaan puolisoni olkapäiden kipuiluun, mutta itse käytän sitä myös, koska molemmissa polvissani on kulumia.

Proteiinijauheissa on tällä hetkellä käytössä myös maapähkinä proteiinijauhe ensimmäistä kertaa. Käyttämämme proteiinijauhe on gluteeniton, laktoositon, makeuttamaton, lisäaineeton, runsaskuituinen sekä vegaaninen.

Tämä vanukas sopii myös vegaaneille.

Terveellinen ja makeanhimon vievä herkku.

 

Smoothie ” sinisistä marjoista” sekä vihersmoothie.

Pitkästä aikaa kirjoitan kahden smoothien ohjeen.

Toinen on ” sinisistä marjoista” ja toinen vihersmoothie.

Olemme edelleen smoothien suurkuluttajia eli aamupalaamme kuuluu smoothie aamuisin. Tosin puolisollani kesällä lipsui ” hieman” ruokavalio puoli, mutta nyt hän taas sanoi, että palaa ruotuun, kun kaikki mättöruoat puistattaa. Minä join välillä tuplamäärät smoothieta, kun join hänenkin osuuden.

Smoothieta teen usein myös iltapäivällä.

Kesän aikana olen lisäillyt runsaasti tuoreita villiyrttejä smoothien sekaan lisäämään terveellisyyttä.

Samoin herukoiden lehtiä käytän paljon jopa salaateissa.

Kaikki tiedämme myös, että marjat sisältävät runsaasti terveyttä edistäviä ainesosia.

” Sinisistä marjoista” tehty paksu smoothie on terveellinen ja lempeän makuinen. Vielä löytyi yksi pussi viime syksynä kerättyjä variksenmarjoja pakastimesta, joten laitoin smoothieen variksenmarjoja sekä mustikoita.

Nyt aloitan taas tuoreiden variksenmarjojen keräyksen. Variksenmarja on valittu vuoden 2017 luonnonmarjaksi. Variksenmarjaa on nopea kerätä varsinkin, kun hyvillä alueilla niitä kasvaa niin runsaasti, ettei sankollinen kauaa aikaa keruuta. Variksenmarjaa ei monikaan kerää niin runsaasti kuin mustikkaa tai puolukkaa, vaikka variksenmarjalla on todella terveellinen. Kaiken lisäksi hyvin herkullisen makuinen.

Mustikka tunnetaan paremmin kotimaisten metsiemme terveyspommina.

Variksenmarjaa kutsutaan mm. karhunmarjaksi, sianmustikaksi, harakanmarjaksi, tunturimustikaksi ym.

Ohje ” siniselle smoothielle”:

Pohjanesteeksi tuli 250 ml voikukanjuuriteetä, 2 dl mustikoita, 2dl  variksenmarjoja, 1 avocado, 2 rkl liotettuja tattarinsiemeniä, 2 rkl liotettuja seesaminsiemeniä sekä 2 rkl hamppuproteiinijauhetta. Halutessasi makeutta smoothieen voit lisätä hieman esim. hunajaa. Vegaani voi käyttää makeutusaineena esim. agavesiirappia.

Hamppuproteiinijauhetta käytämme lisäämään smoothien proteiinipitoisuutta kasviproteiinin muodossa.

Seesaminsiemeniä käytämme, koska seesaminsiemenet sisältävät kalsiumia.

Voikukanjuuriteetä aloimme käyttämään luettuani mielenkiintoisia ja positiivisia artikkeleita voikukanjuuri teestä syövän luonnonmukaisena tukihoitona.

Ohje vihreälle smoothielle sekä viherjuomalle:

Pohjanesteeksi 750 ml vettä, 1 iso banaani ( jos haluat paksumman koostumuksen, laita 2 banaania ), baby- pinaattia kourallinen, 2 rkl kuusenkerkkiä, 2 tl nokkosensiemeniä sekä 2 rkl liotettua hernerouhetta sekä loraus maun mukaan hunajaa ( vegaaneille esim. agavesiirappi ).

Myös kuoritulla hernerouheella saa lisättyä smoothien proteiinipitoisuutta.

Kuorittu hernerouhe on muutenkin monipuolinen raaka-aine, koska siitä saa valmistettua ruokaa nopeammin kuin kuivatusta herneestä. Sopii hyvin mm. keittoihin, murekkeisiin, salaatteihin ym. Noin puolen tunnin liotus riittää.

Vasemmalla kuivattua hernerouhetta ja oikealla hamppuproteiinijauhetta.

Kuusenkerkät antavat smoothielle ihanan pirteän ja raikkaan maun.

” Kuusenkerkkää on käytetty keripukkiin ja  kevätväsymyksen karkottamiseen ja yleiskunnon vahvistamiseen. ”

Maku on niin miellyttävä, että napsin niitä keväällä sellaisenaan suuhuni suoraan puusta.

Keräys ei kuulu jokamiehen oikeuksiin.

Viherjuoman tein valmiista viherjauheesta eri lasiin.

Pakko myöntää, mutta en voi sekoittaa sellaista viherjauhetta smoothieen, joka sisältää chlorellaa tai koko smoothie jää juomatta. Chlorellan maku on minun makunystyröille niin luotaantyöntävä, että en voi edes kirjoittaa mille se mielestäni maistuu, yökki!! Mutta viherjauheet ovat niin mahtavan terveellisiä, että juon juomani sekoittaen siihen sitruunamehua samoin tekee puolisoni. Sitruunamehu peittää chlorellaan maun eikä ” suolet käänny vatsassa nurin.” Tällä hetkellä käyttämämme viherjauhe sisältää: ohran- ja vehnänorasjauhetta sekä spirulina- ja chlorellajauhetta.

Oikein mukavaa syysmieltä.

Nautitaan syksyisistä luonnon antimista. Minä odotan Innolla, kun suunnitelmissa aloittaa ensiviikolla sienien etsintä.

Älä murehdi


Olen kuullut elämässäni enemmän kuin olisin halunnutkaan sanat . ” Älä nyt taas itke,” ” Älä mieti ja murehdi sitä asiaa”, ” Et sinä voi kaikkien eläinten oloja parantaa”, ” Se on vain elokuva” tai ” Miten sinä noin paljon säikähdit. ”

Erityisherkkänä ihmisenä koen ja tunnen asiat paljon voimakkaammin ja herkemmin kuin ei- erityisherkät. Ilot ja surut tulevat voimakkaana. Pienikin asia, joka sattuu tunteisiin hallitsee mieltäni ja mietin ratkaisua asiaan tai suren paljon tilannetta usean päivän ajan mikä kuormittaa ajatuksia ja mieltäni. Usein jos työn puitteissakin tapaan vanhuksen, joka kertoo esim. yksinäisyydestä niin suren kovasti hänen kohtaloa, mielenrauhani järkkyy ja itkukin tulee tilanteen jälkeen. Samoin käy, kun uutisissa näkyy sodan keskellä olevia lapsia. Sodan keskellä olevat lapset satuttaa niin, että en voi oikein kenenkään kanssa puhua heistä itkemättä.

Jälkeenpäin olen joskus nauranut myös niitä tilanteita, joissa olen ensin nauranut paljon ja sitten purskahtanut itkuun voimakkaasti ilosta ja siten aiheuttanut hämmennystä ympärillä olevissa. Mutta nauru ja itkuhan on lähellä toisiaan.

Yksi esimerkki on Kauneimmat joululaulut kirkossa, joissa joka kerta tursaan itkeä jos laulamme kappaletta Taivas sylissäin. Enkä voi ikinä kuunnella sitä itkemättä.

Muutenkin hätäilen ja huolehdin muiden huolista enemmän kuin tarpeen.  Pohdin useimmat tilanteet ja asiat vielä jälkeen päin syvällisesti läpi jokaisen osapuolen kannalta. Siksi mahdutan päivääni aina hiljaisia hetkiä varsinkin luonnossa, että saan rauhoittua tai pohtia päivän tapahtumia monelta suunnalta.

Samoin rakkauteni kaikkiin eläimiin on niin suuri, että eläinten kohtalot aina järkyttävät. Jos huomaan, että eläin ei saa arvoistansa elämää tai eläin näyttää surulliselta sekä tylsistyneeltä niin mietin monta päivää.  Olenkin tehnyt sen, koska valitettavasti tilanteita ei voi aina muuttaa kokonaan niin vältän jopa vierailuja sellaisissa paikoissa, jossa suren eläinten elämää ja hoitoa. Joskus olen mielessäni ihmetellyt, kun omistaja sanoo, että hänen eläimensä on väsynyt ja nukkuu tyytyväisenä, kun taas minä näen, että eläin nukkuu passiivisena, kun ei ole toimintaa ja virikkeitä.

Olen aina nauttinut suunnattomasti viettää aikaa eläinten kanssa.  Eläimet ovat aina hyvin aitoja, rakastettavia ja vilpittömiä.

Sellaiset asiat mitä toiset eivät edes huomaa, kuule tai haista me erityisherkät reagoimme niihin. Samoin moni erityisherkkä on äärimmäisen tunnollinen. Erityisherkät havainnoivat omassa elämässä ja ympärillä tapahtuvia tilanteita erityisen syvällisesti. Siksi monet asiat, jotka menevät tunteisiin kuormittavat ja väsyttävät erityisherkkiä paljon.

Meillä erityisherkilläkin on jokaisella omat persoonamme eli emme koe samoja asioita voimakkaana. Emmekä ole lasisen hauraita vaan persoonasta riippuen voimme olla hyvinkin räväköitä ja määrätietoisia.

Erityisherkkyyttä ei ole kovin kauan vielä tutkittu/ tunnettu. Vasta 1990- luvulta alkaen .

Erityisherkkyys ei ole kuitenkaan sairaus vaan ” synnynnäinen ominaisuus.” Ja n. 15-20% ihmisistä on erityisherkkiä.

” Erityisherkkä ihminen reagoi tavallista herkemmin ulkoisiin ja sisäisiin ärsykkeisiin, sillä hermosto käsittelee aistien välittämää tietoa laajemmin ja syvällisemmin. ”

Suomessa asiasta on alettu puhumaan vasta 2013- 2014 aikana. Toki edelleenkin, vaikka tästä asiasta puhutaan paljon niin siitä huolimattaa osa ihmisistä pitää erityisherkkyyttä höpö- höpönä ja vouhotuksena. Mutta se kenellä erityisherkkyys on niin tietää ettei se ole höpö- höpöä vaan ominaisuus, joka usein vaikuttaa arkeemme hyvinkin paljon. Mutta, kun oppii tunnistamaan tilanteet mitkä väsyttää, herkistää tai kuormittaa liikaa niin erityisherkkyys on myös hyvä asia, koska osaamme asennoitua hyvin toisten asemaan ja koemme monet tunteet voimakkaampana. Polisoni sanoo minulle aina, että murehdin muiden pieniä murheitakin niin paljon, että olen itse sitten yliväsynyt.

Erityisherkillä ovat usein aistit herkkiä ja itse reagoin herkästi esim. ääniin, hajuihin, musiikkiin, valoihin, väreihin, yksityiskohtiin ym.  Samoin jos ihmisten välillä on kireyttä niin sellaisessa paikassa on tukalaa olla. Itse inhoan ristiriitoja ihmisten kanssa ja on jopa muutamia tuttuja, joiden kanssa on tullut tilanteita, joissa jokin tilanne on ollut niin painostava, että olen tarkoituksella vähentänyt yhteydenpitoa, koska heidän kanssa oleminen ei ole enää tuntunut ollenkaan luontevalta.

Asiat ja tilanteet, jotka vaikuttavat tunteisiin erityisherkkä kokee erityisen voimakkaana hyvässä ja pahassa. Ilo, suru, viha ja rakkaus…kaikki vyöryvät voimakkaana.

Seuraavava esimerkki on yksi siitä miten tietyt äänet koen lähes raivostuttavana. Tätä ääniyliherkkyyttä kutsutaan misofoniaksi.

Hiljainen ruokapaikka, jossa kuuluu ihmiset syömisten äänet.
Painan huomaamatta käden toiselle korvalle ja toivon, että jokin ääni olisi sellainen, että peittäisi nuo karmeat syömisten äänet. Se ääni on niin raivostuttavan epämiellyttävä.
Puolisoni on jo oppinut, että jos hän syö ja minä teen samassa pöydän ääressä muuta niin painan käden sen puolen korvalle, jossa hän istuu ja syö. Näin ei kuulu syömisen äänet.
Joskus se muita seurassani olevia huvittaa, mutta itseäni ei, koska se tunne on niin epämiellyttävä. Yleensäkin kaikki äänet, jotka liittyvät syömiseen ja suusta kuuluvaan maiskutteluun  tai hampaiden ääniin esim. tekohampaiden kolahdus saavat tuon epämiellyttävän raivon tunteen ja iho karvat ” nousee pystyyn”.

Muistan edelleen sen tunteen, kun olimme reilun vuoden omaishoitajana ja läheisellämme tuli sairauden mukana oire, että hän lonksutteli tekohampaita eli hän liikutteli niitä aina niin, että kuului se kolina. Muutaman kerran sanoin miehelleni, että nyt on pakko lähteä pihalle vähäksi aikaa etten tuota kolinaa kuule tai ” heitä seinää noita hampaan kolikoita”. Mitä en tietenkään olisi tehnyt.

Nyt vanhempana ja aikuisena olen miettinyt ja huomioinut mitkä tilanteet kuormittavat oloani paljon. Yleensä paikat, jossa on monenlaisia erilaisia ääniä, vaikka hiljaisiakin ääniä rasittavat paljon. Samoin jos ihmisiä on paljon ja ympärillä häslinkiä niin vähän ajan kuluttua on pakko päästä levähtämään ja sivummalle rauhalliseen paikkaan.

Erityisherkkyys ei kuitenkaan tarkoita sitä, että me kaikki olisimme syrjäänvetäytyviä vaan itsekin olen räväkkä, nautin paljon ihmisten seurasta ja ihmisten kanssa juttelemisesta. Varsinkin syvälliset keskustelut ihmisten kanssa ovat ihania. Näytän myös lämpimät tunteet ihmisiä kohtaan ja halailenkin paljon mieluummin ihmisiä kuin kättelen jäykästi.

Nuorempana koin usein erityisherkkyyteni rasitteena, mutta nyt aikuisena ja itseni syvällisemmin tuntevana koen erityisherkkyyden positiivisena asiana. Osaan ennakoida jo aika hyvin tilanteet minkä tiedän tuovan yliväsymys tilan tai migreenin. Positiivista tässä on, että, kun kiinnitän paljon huomiota esim. yksityiskohtiin niin näen joka päivä myös paljon kauneutta pienissäkin asioissa.

 

Onnen pisaroita elämääsi


Olemme saaneet runsaasti hienoja, mutta koskettavia viestejä sähköpostiimme pääasiassa syöpään sairastuneilta, syöpään sairastuneiden omaisilta ja syövälle läheisensä menettäneiltä sekä omaishoitajilta. Kiitos jokaiselle viestistänne. Olemme itsekin saaneet niistä uskoa ja lohtua.

Monella tilanne on kovin epävarma, pelon täyttämä tai suru on päällimmäisenä läheisen menettämisen vuoksi.

Monen omaishoitajan arkea painaa väsymys, taloudelliset huolet, vapaa-ajan vähyys, mutta myös epävarmuus tulevasta ym.

Muistan toki itsekin oman tilanteemme, kun puolisoni syöpä oli pahimmillaan ja toivo oli lähes tulkoon olematon selvitä syövästä. Se huoli ja hätä oli valtava.

Muistan myös, kun olimme reilun vuoden omaishoitajana läheisellemme, kuinka rankkaa se oli välillä. Välillä väsymys oli niin valtava, että olisin voinut nukkua istualleni. Kaikki tunteet laidasta laitaan kävi pinnalla moniakin ihmisiä kohtaan meillä molemmilla.

Olen lukenut näiden reilun 5- vuoden aikana paljon mielenrauhaan ja onnellisuuteen liittyvää kirjallisuuttaa sekä mietelauseita. Varsinkin aamuisin ja iltaisin. Niistä olen saanut eväitä ajatuksiini, ymmärrystä tunteisiini sekä olen saanut tsempattua itseäni vaikeimpina aikoina,  että jospa kuitenkin tästä selviämme.

Aamut on olleet kaikista vaikeimpia, koska aina ajattelin, että kuinkahan tästäkin päivästä selviämme ja todellisuus lävähti taas herätessäni. Silloin yleensä kaivoin jonkin kirjan, jossa oli mietelauseita tai jokin rauhoittava artikkeli. Niistä sain itselleni onnen pisaroita, joilla menimme eteenpäin.

Positiivista tässä kaikessa kuitenkin on, että olemme oppineet paljon ihmisistä ja tilanteista.

Osa ihmisistä tuli läheisemmäksi elämässämme ja osan olen jättänyt etäisemmäksi kaiken tämän jälkeen.

Näistä kauniista ja koskettavista sähköposteistanne tulikin mieleeni, että jatkossa laitamme lähes päivittäin blogimme facebook- sivulle Meidänvalintamme-Hämyni jonkin kauniin ja voimaannuttavan mietelauseen kuvan kera, josta saisit pieniä onnenpisaroita päivääsi vaikka hetkeksi, vaikka tilannettasi se ei tietenkään poista. Facebook- linkki löytyy myös sivupalkista, jota klikkaamalla pääset suoraan sivulle.

Toivon edes pientä valon pilkahdusta päivääsi.

 

Intohimon iloja


Silmät loistaen, leveä hymy kasvoilla, kaikki muu katoaa ympäriltä, vartalossa kiva hytinä, energiaa virtaa kehoon. Sitä tunnetta me kaikki kaipaamme.

Sitä voisi kutsua intohimoksi.

Tuota intohimon paloa näin viikonloppuna lasten kasvoilla. Tämä artikkelin aihe pamahtikin mieleeni juuri tuosta lasten intohimosta jalkapalloa kohtaan sekä viime viikolla käymäni keskustelu puolisoni kanssa ensitapaamisestamme.

Pieniä jalkapalloilijoita juoksee innoissaan kentällä ja kaikilla on fokus pelaamisessa sekä pallossa. Ilo ja into pelaamiseen näkyy jokaisen pienillä kasvoilla. Maalin tullessa porukkahenki on ylimmillään. Taputellaan toisia, hihkutaan ja juostaan kädet ylhäällä sekä pompitaan ilosta. Tsempataan kaveria. Ollaan onnellisia. Ei mietitä menneitä eikä tulevaa.

Täytyy kyllä nostaa hattua myös pienten pelaajien kunnolle ja energialle, kun he juoksevat kentällä. Ja vieläpä tauollakin oli energiaa käydä ulko kuntosalilaitteilla ja hyppiä kavereiden kanssa.

Tätä iloa pääsin tädin ominaisuudessa seuraamaan viikonloppuna kotikaupungissa, kun tätitettävälläni oli jalkapallo turnauksia.

Täytyy myötää, että se intohimo peliin tarttui kyllä tätiinkin kannustuksen muodossa. Taisin huutaa välillä jeetä ja hurraata lähes täysillä kädet ylhäällä. Ja sama into oli päällä myös siskoni perheellä että puolisollani.

Pienellä herralla intohimo pelaamiseen on ollut pienestä pitäen. Muistan, kun hän pienenä jo pyysi kuljettamaan kainaloiden alta, kun hän potki sisällä palloa, että pysyy varmasti pystyssä. Välillä sitten seurattiin palloa kontaten. Tädin polvet mustelmilla.

Tällainen intohimo pitäisi jokaisen löytää elämäänsä. Sellainen joka vie ajatukset pois muusta, tuoden iloa, energiaa ja hytinää elämään.

Tuoden elämääsi valonpaistetta.

Usein sanotaan, että tunnen intohimoa työhöni. Se on hieno juttu ja niin tunnen minäkin, mutta työ kuuluu lähes meidän jokaisen elämään sekä arkeen ja siksi en puhu siitä nyt enkä muutenkaan tykkää puhua omista enkä muiden työasioista vapaa-ajallani. Enkä toki oikein ymmärrä, että moni kuluttaa omaa että muiden vapaa-aikaa kertoillen omia työjuttuja- ja kiireitään ( tämä on siis minun ajatukseni ).

Minusta on paljon mielenkiintoisempaa kuunnella ihmisten kuulumisia ja kertomuksia mitä he tekevät vapaa-ajallaan ja varsinkin mikä on heidän intohimonsa. Silloin silmiin syttyy loiste ja kasvot hehkuu. Puhekin muuttuu innostuneeksi aivan kuten pienenä lapsena, kun olimme innoissamme.

Intohimo voi siis kohdistua johonkin mitä teet täydellä sydämellä unohtaen kaiken muun. Oli se sitten vauhdikasta urheilua, patikoimista kauniissa luonnossa, joogaa, mietiskelyä, tanssia ym. lista on loputon. Minun intohimoni vapaa-ajallani on liikunta luonnossa. Kaipaan sitä joka päivä. Onneksi myös tässä kotikaupungissa on metsää lähellä. Siinä saan nauttia liikunnasta hiljaisuudessa. Mutta maalla kaukana autojen äänistä se on parasta.

Kaikki toki tiedämme, että se intohimo mikä kohdistuu toiseen ihmiseen on myös upeaa. Silloin myös unohtuu ympäriltä kaikki muu. Sydän tykyttää, posket hehkuu, vatsassa kihelmöi ja silmiin syttyy palo. Varsinkin vastarakastuneena se intohimo on sitä luokkaa, että kaikki arkiset asiat tuntuu unohtuvan tai kaikki asiat tuntuvat positiivisilta. ”Kävelemme 10 cm maapinnan yläpuolella ja pää pilvissä ”.

Varmasti jokainen muistaa sen tunteen, kun olet tavannut elämäsi varrella ihmisiä ja katseiden kohdatessa syntyy intohimon palo ja vetovoima kahden ihmisen välille. Silloin et näe ympärillä muita ihmisiä ja kaikki muu unohtuu. Tuntuu, että silmät palaa ja intohimon kohdetta silmiin katsoessa kuvataan jälkeenpäin tunteella ” tuntui, että pyörryn kohta ”.

Muistelimme siis puolisoni kanssa perjantaina kotikaupunkiimme ajellessamme ja kuunnellessamme Novan Retro- perjantaita ensi tapaamistamme. Retro- perjantain musiikki toi sen mieleen ja YouTube toimi lisäapuna. Jännää, miten tarkkaan jopa musiikki jää mieleen tuollaisissa tapahtumissa.

Muistan hyvin ensimmäisen tapaamisemme ja kaikki nuo edellä mainitut tunteet olivat varmasti havaittavissa sisäisesti että ulkoisesti. Toki sama tunne on edelleen.

Kysyin sitten puolisoltani matkustaessa omaan leikittelevään tyyliini, että mitäs hän ajatteli ensimmäistä kertaa tavatessamme. Hän vastasi ajatelleensa kuten Kaikki tytöt- laulussa, että ” Sinä olet jotain, minkä otan jos mä saan”. Ei ollenkaan huono vastaus mielestäni.

Toivon, että meillä jokaisella on joku intohimon kohde, joka tuo sinulle valoa ja energiaa elämään sekä tekee arjesta juhlan tuntua.

Toivon myös, että elämässäni on tai löydät ihmisen, jota kohtaan tunnet sellaista intohimoa, että välillä tuntuu pää olevan pilvissä, vatsassa kihelmöi ja kaikki muu unohtuu.

Ei piilotella liikaa intohimoamme vaan nautitaan intohimoisesta tekemisen ilosta harrastustamme kohtaan ja näytetään parisuhteessakin intohimomme puolisolle.

 

 

 

 

Kehopositiivisuudesta. Minä kelpaan, Sinä kelpaat.


Sohaisempa kepillä tätä muurahaispesää, joka herättää monenlaisia tunteita.

Liian lihava, liian laiha, paksut reidet, pienet tissit, isot tissit, selluliittia, maha pullottaa, iso takamus, pieni takamus ym. lista on loputon, joilla arvostelemme muiden ulkonäköä, mutta myös itseämme.

Paine on kova miltä pitäisi näyttää tai teemme paineen ja vaatimustason miltä itsemme pitäisi näyttää ja huolehdimme myös miltä muiden pitäisi näyttää.

Luomme myös mielikuvan mitä sairauksia plus- kokoisella ihmisellä on jo varmasti tai tulossa ainakin. Ja kauhistus jos hän on SYÖMÄSSÄ vielä hampurilaista tai pizzaa.

Sama kohtalo kovin hoikalla eli arvostellaan hän laihuuttaan, kun ei ole laaksoa ei kukkulaa ei näytä naiselliselta. Ei näytä miehekkäältä, kun ei ole harteikas.

Kyllä, se on totta, että riski sairauksiin nousee, mutta usein ihminen itse tietää sen ja terveydenhoitopuolikin on sen hänelle sanonut. Se on kuitenkin hänen oma kehonsa, jota meidän muiden ei tulisi arvostella ja tuomita. Tilanne ei ole välttämättä hänen itse aiheuttamansa vaan voi olla myös mm. sairaudesta tai muusta johtuvaa.

Tai hän kertakaikkisesti viihtyy siinä koossa missä on ja rakastaa kokoaan.

Oli miten vain niin se on hänen valintansa.

Kehopositiivisuus on mielestäni välillä ymmärretty väärin, kun usein sanotaan, että ihannoidaan esim. ylipainoa, kun plus- kokoisia ihmisiä on kuvattu tai he itse kuvaavat itseään vähissä vaatteissa tai tyköistuvissa vaatteissa. Jestas, siinä tulee juuri se eriarvoisuus, kun ajattelemme, että jos joku ei sovi meidän normistoon niin kuviakaan ei saisi olla.

Minun mielestäni kehopositiivisuus on sitä, että ajattelee itse omasta kehostaan positiivisesti ja viihtyy siinä eikä muokkaa vartaloaan ympäristön paineen tai muiden vuoksi. Ja jos muokkaa kehoaan niin tekee sen itsensä vuoksi.

Minusta on ihana nähdä ihminen, joka rakastaa itseään juuri sellaisena kuin on ja viihtyy kehossaan.

Puhuimme juuri pari viikkoa sitten siskoni luona hänen ja hänen lapsiensa kanssa ” kahvipöytä ” keskusteluna siitä, että pitäisi hyväksyä itsensä ja muut sellaisena kuin he ovat. Ihmisen koko tai selluliitti reisissä tai takamuksessa ei vähennä hänen arvoaan tai anna lupaa meidän muiden arvostella häntä.

Valitettavasti olen huomannut pukeutumisneuvojan työssäni kysyessäni ihmisiltä heidän parhaimmat puolensa vartalosta niin moni ei oikein osaa sanoa, mutta huonoja puolia tulee iso liuta.

Itse olen nyt aikuisena ja ehkäpä henkisesti kasvaneena ymmärtänyt, että maailma ei kaadu siihen tai kenenkään juhlat ei mene pilalle jos minulla maha pullottaa juhlaleningin alla tai allit roikkuu hieman käsivarsista. Iloinen asenne ja hymyä huulille.

Olen itsekin ehtinyt olla isompana ja pienempänä. Mutta ulkoliikunta on pysynyt rakkaimpana harrastuksena kaiken kokoisena. Yritän puhua liikunnan positiivisista vaikutuksista sekä itsensä hyväksymisestä. Yhtä tärkeää on myös hyväksyä toiset ja kannustaa heitä olemaan tyytyväisiä itseensä. Puolihuolimattomasti lausuttu arvostelu lähimmäiselle painoindeksistä voi olla hänelle elämässä suurempi taakka kuin osaamme ajatellakaan.

N. 20- vuotta sitten olin hoikka ja se ei tuonut onnea ja autuutta sen kummemmin elämääni.  Silloin yleensä harmittelin pieniä tissejäni, litteää takamusta, ohuita käsivarsia ym. Nyt joskus sanon, että noista kohdista saisin nykyisin päinvastaisen ongelman paitapuseron napit ei ylety tissien kohdalta kiinni, käsivarsissa on jo hieman alleja ja takamus on leveä.

Olen nyt yhtä onnellinen ja ehkäpä vielä onnellisempi ” muodokkaampana” enkä stressaa joka muhkuraa. Ja toivon, että ne jotka pitivät minusta hoikkana pitävät myös nyt muodokkaampana.  Enkä kahvilassakaan tarvitse aina kieltäytyä kahvileivästä.

Syön paljon terveellisemmin nyt kuin silloin jokaista suupalaa laskiessani. Ja stressi on vähentynyt ruoan suhteen, kun ruokailun nautinto ei mene kalorien miettimiseen vaan mieluummin mietin terveellisyyden ja hyvän maun kautta.  Hoikimmillani ollessani laskin pullasiivun syödessäni mitä jätän seuraavasta ruoka- annoksesta pois.

Enkä halua tuomita tai vähätellä jos joku haluaa tehdä noin ja laskea kaloreita, mutta minun mielenrauhalleni se ei sopinut.

Koko jutun pointtini tähän kehopositiivisuus aiheeseen on se, että ei arvostella muita olipa heidän kokonsa mikä vain eikä katsota itseämme peilistä liian ankaralla silmällä.

Halataan itseämme ja vedetään kauniit vaatteet päälle.

 

 

 

 

Joutilaisuudesta

Mietin muutama päivä sitten, kun yli väsyneenä ” arjen hössötyksestä” päätin pitää pari päivää vapaata ja olla suorastaan aivan joutilas tekemättä mitään järkevää siis kotihommatkin unohduksiin. Päiväunetkin kuului päivään puolison kupsottaessa vieressä. Ja täytyy myöntää, että oli aivan ihanaa ja voimaannuttavaa. Joutilaisuus- päiviä pidän välillä silloin, kun siltä tuntuu, että kaipaan täydellistä rentoutumista.

Tein vain mikä teki onnelliseksi, toi positiivista energiaa ja sattui huvittamaan.

Minä mietiskelijänä mietin sitten jälkeenpäin, että miksihän meille monelle joutilaana olo on vaikeaa jopa hävettävää?

Ja tarkoitan joutilaisuudella arjesta palautumista ja mielen sekä kehon lepoa. Joka päivä ei voi olla vain joutilas.

Varsinkin usein on vaikeaa sanoa muille jos joku kysyy tekemisiä, että en ole tehnyt kertakaikkisesti mitään en yhtikäs mitään järkevää. Tein tänään vain sellaista mikä teki minut onnelliseksi.

Ajattelemmeko alitajuisesti, että jos emme luettele mitä olemme tehneet muut ajattelee meidät laiskaksi lorvailijaksi, työtä pelkääväksi vetelehtijäksi, sängyssä lotkottajaksi, päiväkausia makaavaksi vötkyläksi ym. muita ” ylistäviä” ja kuvaavia mielikuvia.

Ehkäpä jos kuuntelemme muita kanssa kulkijoitamme ja asennettamme niin useampi tuo julki kiireensä, suorittamisensa ja tekemisensä ehkäpä vielä kehuskelee kuinka kiirettä hänen elämänsä on töissä ja vapaa-ajalla. Siis se kulunut muotisana juoksen oravanpyörässä.

Vaikka yli väsymys tila tuntuu hirveältä ja univaje kauhealta. Kokemuksesta yli vuoden muistisairaan omaishoitajana olleena tiedän. Hermotkin on kireällä ja olo ärtyisä. Mieliala painuu helpommin matalaksi. Ei siinä ole mitään hienoa.

Harva meistä kehuskelee, että oli ihanaa arjen velvollisuuksien jälkeen pitää joutilas päivä, jolloin mieleni ja kehoni sai palautua kiireestä ja velvollisuuksista.

Usein myös jos kuuntelemme iäkkäiden ihmisten puheita ihmisistä, varsinkin vanhempien miesten niin heidän puheessaan tulee ensimmäisenä julki millainen työihminen on kukin ollut. Ja ymmärrän toki, että  silloinkin heidän nuoruudessaan työ on ollut tärkeää ja pakollista. Täällä minun syntyselkosilla iäkkäämmät miehet puhuu usein kuvaannollisesti, että ” se ihminen  tunsi työnmaun oli niin kova työihminen”.

Mutta muistan mummoni, joka oli vanhankansan topakka ihminen niin arvosti uskovaisena ihmisenä sunnuntaita lepopäivänä. Mutta toki työvuorojen vuoksi sunnuntai ei sovi aina lepopäiväksi.

Ja tarkennukseksi ettei kukaan ymmärrä väärin niin ihmisten topakkuus on hyve ja työtä täytyy tehdä, mutta mielestäni se on saanut puheissamme vallan ja puhumme vapaa-ajallakin töistämme toisille. Ihmisiä arvostellaan sen mukaan.

No, mietiskelin siis tätä sanaa ja joutilaana olemista.

Vaikeutta lisää ehkä se, että rästissä olevat hommat meinaa hiipiä mieleen, vaikka ei ne karkaa. Pysähtyessä vain olemaan. Negatiiviset- ja ahdistavat asiat tulevat mieleen. Touhutessa ja hössöttäessä ne on helpompi työntää taka-alalle.

Olen sitä mieltä, että negatiivisetkin asiat ja murheet kuuluu elämään ja silloin ne positiiviset asiat tuo valoa, iloa ja energiaa elämään.

Joutilaspäivänä iltapäivällä selälläni pötkötellessä annoin myös negatiivisten asioiden ja murheiden tulla mieleeni ja käsittelin niitä rauhassa. Useisiin murheisiin löytyi vastaus ja ratkaisu. Itkuakaan ei kannata pidätellä vaan itku kuuluu elämään ilossa ja surussa. Kyynel pisaroiden jälkeen on usein helpottuneempi olo ja mieli kevyempi.

Toivon, että sinäkin varaat kalenteriisi joutilauus- päivän ja heittäydyt täysillä nauttimaan. Lepo ei ole arjen pyörteessä häpeää vaan viisautta.